Päihteetön vuosi taisi olla 1/4 vuosi

Niin minä alkuvuodesta sanoin, että vietän päihteetöntä vuotta. Huhtikuussa synttäreideni kunniaksi rikoin sitä ensimmäisen kerran. Kesällä toisen. Kolmannen ja neljännen. 

Tänään menen ystäväni kolmikymppisille ja vaikka aluksi ajattelin meneväni autolla, niin tuolla viinipullo nyt jääkaapissa kylmenee. Kalenteria kun katsoo, niin tässä olisi tänä vuonna edessä vielä ainakin yhdet tuparit, toiset kolmikymppiset sekä minun suunnittelemat covid-19 kotibileet. Että tuota...Eihän alkoholia tarvitse tilaisuuskissa ottaa, mutta taidanpa ottaa.

Neljän kuukauden täysi päihteettömyys teki hyvää. Tarkastelin paljon omaa alkoholinkäyttöäni sekä sitä miten sitä tulevaisuudessa haluan käyttää. 

Alkoholi aiheutti minulle yhdessä vaiheessa kovaa ahdistusta. Jos muutama lasi teki sitä. Nyt taas viimeiset kerrat sitä käyttäessäni en ole kokenut sitä. Mistä johtuu? En tiedä. 

Tämä ei niin menestyksekäs päihteetön vuoteni kuitenkin opetti minulle, että se niin sanottu kohtuukäyttö ei ole minua varten. Kuulostaa hassulta sanoa näin, mutta avataan vähän tätä lausetta. Kohtuukäytöllä tarkoitan niitä kuuluisia muutamia ja yksiä. Ruokapöydässä, saunassa, perhejuhlissa, kotisohvalla leffan seurana...Näitä muutamia tarkoitan  kohtuukäytöllä. Toki siis alkoholia aina kuuluu ottaa kohtuudella ja järkevästi - siinä joskus epäonnistuen, hah - mutta minulle selvästi sopii se, että yhdet on kokista ja illanistujaiset viiniä ja bisseä.

Miksi näin?

No ihan siksi, että huomaan niiden muutamien tai yksien vaikuttavan hirveästi unenlaatuuni, fyysiseen hyvinvointiini sekä vatsaani. Kun sen yhden ottaa aika helposti. Ravintolassa, saunassa ja illalla sohvalla viaplayn seurana. Eikö vaan? Ja jos yhden jälkeen menen nukkumaan, niin huomaan nukkuvani paljon huonommin ja herääväni useammin. Janottaa, pissattaa ja niin edelleen. 

Ja sitten se toinen puoli. Onhan se nyt vaan välillä tosi rentouttavaa ottaa ja juhlia. Kuitenkin niin vanhaksi tässä on tultu, että pakko myöntää yksi asia; se vesilasi on todellakin se illan paras kaveri bissen seurana. Ilman sitä olo on aika rapsakka seuraavana päivänä. Ei ole vanhaksi tuleminen, hah. 

Loppuelämän päihteettömyys ei ollut missään vaiheessa tavoitteena, vaan oman käytön tarkasteleminen ja ajatustyö. Ja lopputulemana ja kokeen keskeyttäneenä voin todeta; minulle sopii harvemmin ja silloin muutama enemmän, kuin ne kuuluisat yhdet useammin. Alkoholilla on oma paikkansa ja aikansa juhliessa, mutta arkeeni se ei taida mahtua ja sopia edes pieninä annoksina.

Nakkina minulla oli se silmien laserleikkaus jos päihteettömässä vuodessa onnistun. No en onnistunut. Eikä oikeastaan ollut enää motivaatiota edes onnistua, koska alkuvuoden postauksessa sanoin, että alkoholi aiheuttaa vain ahdistusta ja epämukavuutta, mutta nyt viime kerrat minulla on ollut vain superkivaa. Siitä huolimatta että tukkaan vähän on sattunut. Paitsi viimeksi, silloin vain tanssin niin kovaa, että jalat särki! Ja vettä kului, se taisi olla se taikasana.

No nyt eksyttiin taas raiteilta. Kuitenkin siis varmaan yritin sitä sanoa, että pienen tauon ja ajatustyön jälkeen alkoholi on ihan jees. En vain ole koskaan tainnut prosessoida asiaa ja omaa suhtautumistani alkoholiin. Koska myös lapset ja äitiys on paljon muuttanut tätä ajatustapaa ja omaa käyttöäni. 

Niin se laserleikkaus. Aikuisuudessa parasta ja pahinta on se, että kaikki houkutukset on kättenulottuvilla. Kuin myös kaikki päätökset. En toteuttanut päihteetöntä vuotta, mutta leikkaukseen menen silti. En ehkä ihan tänä vuonna ehdi - ole varaa - mutta kyllä minä sinne vielä menen. Toivottavasti ennen ensi kesänä saisin nauttia pilipali aurinkolaseista ilman vahvuuksia!

Epäonnistumisesta huolimatta opin paljon. Tai voiko omassa haasteesaaan epäonnistua? Haasteessa jonka heittäessäni käytin sanaa ehkä ja mainitsin mahdollisuudesta rikkoa ehdottomuutta. No kuten todettu ja huomattu, ehdottomuus ei ole minun juttuni missään asiassa, hah. Mutta opin kyllä. Pääni sisällä hyvinkin paljon,  mutta myös omasta kropastani. Se voi ilman alkoholia paljon paremmin, mutta mieli halajaa viinin kanssa välillä juhlimaan ja sekin on tosi ok. Mielummin harvemmin ja vähän enemmän, kuin saunabisse tai leffaviini joka perjantai-ilta. 

Kuten työterveyshoitajani tarkastuksessa sanoi; hyvässä seurassa aina silloin tällöin se on oikein mukavaa ja ei tapa ketään! Vaikkakin lauantai aamuna rääkkijumppa tai sali on niin paljon enemmän minun juttuni nykyään, niin kyllä se juhliminenkin mukavaa on.

Joku heitti minulle hetki sitten 100 päivän herkuttomuushaasteen, mutta kuten huomattu; ehdottomuus ei todellakaan ole minun juttuni. Kaikkea kohtuudella ja oma fiilis edellä. Neljä kuukautta mentiin ilman ja se teki hyvää. Loppuvuosi mennään fiilis edellä ja hauskaa pitäen. Ja muistaen juoda vettä!!

P.s Minä  väitän myös, että tässä elämäntilanteessa se univelka on juhlimisen jälkimainingeista se kaikkein pahin osuus. Autolla baarissa ollessani olo oli kuin olisi juonut koko illan ja palautuminen valvomisesta kesti kaksi päivää. Vanhaksi ei ole tuleminen, joko tämän tarpeeksi monesti sanoin, hah.

Ihan kuin normaali pariskunta

Illalla hän latasi kahvinkeittimen. Aamulla herätessäni kahvin tuoksu leijaili keittiöstä ja tuoli hieman kolisi. En jaksanut nousta, vaan jäin vielä hetkeksi makoilemaan sänkyyn. Tullessani keittiöön hän oli jo melkein valmis, kun minä vasta kaadoin ensimmäistä kuppiani. Hän kuitenkin sanoi; tässä me ollaan molemmat aamukahvilla samaan aikaan. Ihan kuin normaalit ihmiset!

Aluksi pelkäsin miten hänen vuorotyönsä vaihtaminen päivätyöhön vaikuttaa meihin. Vaikka niinä viikkoina, kun emme nähneet oli ikävä, niin ajattelin sen myös helposti olevan shokki, kun sitten nähdäänkin koko ajan. Mutta päinvastoin. Kaikki on ollut vain positiivista.

Meitä on kaksi iltatoimissa melkein aina. Toinen pesee lasten hampaat, toinen laittaa iltapalatiskit. Minä vien päiväkotiin, hän hakee. Eilen hän hoiti kaikki lasten asiat iltapäiväkerhosta kaverisynttäreihin, kun minä menin salille suoraa töistä. Tänään me olemme kotona melkein samaan aikaan ja saamme aloittaa viikonlopun ilman, että toinen tulisi vasta lauantain aamuyöllä kotiin.

Arki on ollut aina ihanaa, mutta nyt se on vielä ihanampaa. Oma stressini hälveni kokonaan ja lapset saavat nauttia isän seurasta paljon enemmän kuin ennen. Minä en joudu menemään yksin nukkumaan iltaisin ja kaupassa voi käydä koska vaan, kun toinen voi olla kotona lasten kanssa. 

Tällaistako ne stereotyyppiset "normaalit" perheet farmarivolvoineen ja kasistaneljään työpäivineen elää? Aika ihanaa! Kaikkeen tottuu, mutta hevillä minä en tästä enää luopuisi. Kyllä se vuorotyöläisen puolisona oleminen menetteli myös, mutta nyt kun on saanut maistaa tätä kahden vanhemman arkea, niin tietää miten paljon helpompaa se on näin.

7 vuoden jälkeen tämä tuntuu niin lottovoittolta.

Eniten kaipaan hiljaisuutta

 Kaipaatko mitään elämästäsi ennen lapsia? VAIKKA JA MITÄ. Ainakin ajottain. Tällä hetkellä kaipaan eniten hiljaisuutta.

On asioita joita tekisi niin eri tavalla jos yhtäkkiä hyppäisin ajassa taaksepäin elämääni ilman lapsia. Sen sijaan, että tuhlaisin viikonloput baarissa ja krapulassa minä urheilisin. Liikkuisin luonnossa sekä tekisin pitkiä road trippejä ympäri Suomen. Kokemuksia ja pieniä nautintoja leffailloista museoihin. Vaan mitä tekisin eniten? NO OLISIN HILJAA.

Anteeksi capslokki. Mutta katsokaas kun tällä hetkellä elämäni on sellaista, että ei ollenkaan saa olla hiljaa tai hiljaisuudessa.

Aamulla kun herään ehdin yleensä 10-15 minuuttia nauttia hiljasesta aamukahvista. Sitten herää ensimmäinen ja aukeaa suuni sekä muiden suut. Ja fiilis päivän jälkeen on sellainen, että ne suut menee kiinni vasta silloin, kun itse painan pääni tyynyyn.

Kolmen lapsen äitiys sekä työ varhaiskasvattajana vaatii veronsa. Yksi suurista veroista on äänivero. Kuultu sekä puhuttu ääni. Sitä ääntä vain riittää päivässä menen sitten minne tahansa. En vaihtaisi mitään. En työtä enkä kolmen lapsen äitiyttä. En ihania työkavereita joiden kanssa juttu luistaa enkä miestä joka työpäivän jälkeen haluaa jutella ja minä vain murahtelen ja olen hiljaa. Voihan raukkaa, hah. 

Vaan joskus kun voi painaa sitä elämän mute nappulaa ja olla vain hiljaisuudessa.

Usein töistä tullessani laitan autoradion kiinni ja vain nautin auton hurinasta. Yksi suuri voimavara tässä metelisopassa on myös sali; siellä riittää ääniä, mutta saan olla ihan hiljaa. Keskittyä vain omiin ajatuksiini sekä siihen omaan tekemiseen.

Olen aina pitänyt itseäni sosiaalisena ihmisenä ja se kyllä olenkin. Tarvitsen sosiaalista elämää ja hälinää ympärilleni. Viihdyn isoissa porukoissa ja nautin small talk puheesta tuttujen kanssa. Mutta vastapainoksi kaipaan myös sitä hiljaisuutta. Parasta on, kun saa mennä heti töistä salille. Sitä ihan eri tavalla jaksaa jutella omien lasten kanssa, kun on ensin saanut olla ihan hiljaa tovin jos toisenkin, 

Ja tiedättekö, että olen myös vähän siitä hölmö, että usein huomaan täyttäväni ne mahdolliset hiljaiset hetket tietokoneilla, televisiolla, sosiaalisella medialla, äänikirjoilla sekä musiikilla. Tälläkin viihteellä on hetkensä, mutta välillä kaipaan toden teolla vain sitä hiljaisuutta. Sitä, kun saa olla ja ajatella. Välillä havahdun näistä ajatuksistani ja mietin, koska olen mahtanut viimeksi näin ajatella? Koska olen viimeksi ollut niin ei kiireisessä ja rauhallisessa hetkessä, että olen saanut antaa ajatuksen lentää ja harhailla miten sattuu? Usein siitä on liikaa aikaa, koska välillä on päiviä, että päivän ainut hiljainen hetki on oma sänky illalla ja siellä uni tulee liian äkkiä jotta ehtisi ajattelemaan.

Teen siis itselleni lupauksen. Annan itselleni sitä hiljaisuutta. Minä todella meinaan huomaan nyt tarvitsevani sitä, kun syksy on lähtenyt kunnolla käyntiin niin kotona kuin töissäkin. On meteliä, on hektisyyttä ja uuden opettelemista. Niin minulla kuin lapsillakin. Ääntä siis riittää. On siis riitettävä myös sitä hiljaisuutta jotta voin hyvin.

Ehkä huomenna kun menen salille jätänkin ne kuulokkeet laukkuun ainakin alkulämmittelyn ajaksi. Nautin oikeasti siitä, että ajatukseni saa lentää ilman musiikkia tai podcasteja. Ehkä koitan etsiä netistä jonkun rentoutusharjoituksen jonka voisin tehdä vaikka aamuisin samalla kun juon aamukahvia. Jos en täyttäisi kaikkea sitä hiljaisuutta somella, niin sitä olisi oikeasti varmasti ihan tarpeeksi. Huomaan myös, että nämä somehommat tökkii heti, kun en ole tarpeeksi hiljaa tai omissa oloissani. Luovuus kaipaa hiljaisuutta ja aikaa ajatella. 

Pyykkien viikkaus ja tiskaaminen pikkukakkosen aikana. Siinäkin on oiva hetki olla hiljaa ja ajatella. Nyt aion toteuttaa nämä. Sen jälkeen pidämme perheen yhteisen pelihetken. Jos hetken olen yksinäni hiljaa, niin jaksan sitten paremmin huutaa UNO. Siinä pelissä olen nimittäin aika haka, hah. Vuosien harjoittelu lapsena tuotti tulosta ja taidot on edelleen tallella. Tai sitten vastustajani ei osaa vielä taktikoida, mutta ei kerrota sitä muille.

Hiljaa hyvä tulee. Oli kyse sitten vauhdista tai kolmen lapsen äidin kuulosta sekä henkisestä hyvinvoinnista.

Näistä apua vatsavaivoihin!

Olen kärsinyt jo vuosia vatsavaivoista. On tutkittu, on tähystetty ja sorkittu. Vaan mitään "virallista" ei löytynyt joten sain 17 vuotiaana käteeni IBS diagnoosin. No eihän kukaan silloin minulle sen enempää sitä avannut ja asia jäi vähän sikseen. Muistan miten tähystyksen jälkeisellä lääkärikäynnillä lääkäri kysyi syönkö paljon purkkaa? Se voi aiheuttaa katsos vatsavaivoja. No en syönyt. Ja asia jäi siihen.

Vatsa vaivasi, mutta kausittain. Sain ravata vessassa ja sitten taas oli parempi. Kuitenkaan koskaan se ei ollut kunnossa eikä silloin oikeastaan kukaan sen suuremmin minulle mitään ruokavaliohoitoa ehdotellut. Välillä olin kaksin kerroin kivusta. Ainoastaan raskausaikana vatsani voi hyvin. Ja sitten vuonna 2015 päätin, että nyt riitti. Sinä vuonna vatsavaivat taisivat olla somessa pinnalla ja erilaiset ruokavaliot ja ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta. Vaikka en ollut huomannut, että erityisesti mikään tietty ruoka-aine aiheuttaisi vatsavaivani.

Jätin gluteenin pois ja kuin taikaiskusta suurimmat vaivat oli poissa. Sillä tiellä ollaan edelleen. Tai silläkin, vältettävien lista on jatkunut hyvin pitkäksi..

Tällä hetkellä olen gluteeniton ja laktoositon. Sen lisäksi koitan noudattaa fodmap ruokavaliota tai listalta niitä jotka aiheuttavat ne oireet minulle. Pahimmat oireen aiheuttajat on gluteeni, laktoosi, soija, kaalit ja sipuli. Makeutusaineet myös, paitsi xylitol sopii pienissä määrin. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita tässä vuosien varrella ja suurin helpotus on nimenomaan fodmap ruokavaliosta. Sen lisäksi syön päivittäin Visiblin kuitulisää sekä maitohappobakteereita. Niissäkin meni hetki, että löysin minulle sopivat mhb tabletit. Viimeisimpänä kokeiluna on cuplaton ja sitä syön kun oireet ovat pahimmat ja tuntuu, että se auttaa! Lyhentää ainakin oireiden aikaa.

IBS on siitä ärsyttävä vaiva, että huonoina päivinä mikään ruoka ei tunnu sopivan ja kaikki turvottaa sekä ärsyttää vatsaa. Ja vatsaan voi vaikuttaa helle, stressi. Kaikki. Se on diagnoosi jonka saa, kun mitään muuta syytä ei löydy. Ja sen kanssa on opittava vain elämään. Onneksi omani on tällä hetkellä siinä kunnossa, että pahimpinakin päivinä olo on ok. Turvonnut, mutta useimmiten aika kivuton.

Olen puhunut vatsavaivoista paljon somessa ja saanut sitä kautta tosi paljon vinkkejä ja ideoita miten vatsavaivoista on päästy eroon tai mistä niihin saa helpotusta! Pyysin eilen Instagramissa seuraajiani kertomaan parhaimmat vinkkinsä ja tässä ne tulee. Toivottavasti näistä on apua jollekin! Vatsavaivaisena elämä on aika hanurista. Välillä ihan kirjaimellisesti.

Erilaiset ruokavaliot oli monella auttanut. Keto, vhh, gluteeniton, laktoositon, maidoton ja viljaton oli eniten pinnalla. Sekä tietysti Fodmap. Kokeilemalla se selviää! Ja kokeilla kannattaa ainakin viikko tai pari. Vatsalla voi kestää tovi rauhoittua. Kahvin jättäminen pois oli myös auttanut varsinkin pahimpina hetkinä! Kurkuma ja inkivääri näkyi myös vastauksissa. Itse juon iltaisin piparminttuteetä, kun sillä sanotaan olevan rauhoittava vaikutus. Piparminttua saa myös kapseleina!

Stressin vähentäminen. Vyöhyketerapia ja homeopaattiset tipat. Erityisesti stressivatsa vilahteli vastauksissa, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty ainakin meikäläisellä. Kun stressaa, niin stressaa. Hah! Myös liikunta oli suosittu vastaus ja se on totta. Se auttaa itselläni todella hyvin ja uskon, että siinä on syynä se kokonaisuus. Myös stressi vähenee ja mieliala paranee liikkuessa!

Lääkkeinä esiin nousi Litalgin sekä Alflorex maitohappobakteerit.. Lääkkeettöminä apuina lämpöpussi ja kuuma suihku. Paras vastaus oli se rehellisin; iso pieru auttaa aina.

Tutkimuksia oli myös pari; MSAS analyysi ja rautavaraston täyttäminen. Itseäni jäi kiinnostamaan tuo analyysi joten pakko tutustua siihen lisää!  Täältä löytyy lisätietoa ja itseasiassa, kun katson tätä niin löydän joukosta yhden tutun tekijän ja todellakin menen syksyn aikana kokeilemaan tätä! Olen jutellut tästä ennenkin ja asia jäi kiinnostamaan ehdottomasti, mutta unohdin koko asian. Pakko mennä kyllä, olen kuullut tästä hyvää!

Suurin, viisain ja oikein neuvo oli tämä; kokeilemalla se selviää. Jep. Näinhän se on. Mikä toiselle sopii ei sovi toiselle ollenkaan. Vatsavaivat on välillä ihan hanurista ja eilen itse yhden zero kolan juoneena voin todeta, että enpä taida juoda enää. Kyllä taas vatsa kuplii ja tuntuu inhalta. Mutta minkäs sille mahtaa, kun selkäranka on välillä vähän hukassa ja ruokavaliota on vaikea noudattaa. Vaikka tiedän, että se kostautuu. Parhaimpina päivinä ei tuntuisi yksi kola missään, vaan tänään ei taida olla se paras päivä.

Ystäväni vinkkasi myös kirjasta joka kannattaa kuunnella. Suoliston vallankumous. Löytyy äänikirjana monesta palvelusta ja itse bongasin sen Supla+ palvelusta jossa sopivasti 14 päivän ilmainen kokeilujakso! Aloitin siis vasta kirjan,  joten en osaa kertoa enempää vielä!

Toivoisin, että vielä jonain päivänä löytäisin sen jonkin avaimen ja vatsavaivat olisivat historiaa. Ehkä tarkka fodmap on se vastaus jota en haluaisi hyväksyä. Siitäkin listalta onneksi jokin sopii ja pahimpina päivinä myös listan ulkopuoliset aiheuttaa oireita. Vaikeaa! Siskoni naureskeli, että olen oikea kokin unelma, kun tilasin töihin lounasta joka on gluteeniton, laktoositon, soijaton, kaaliton ja sipuliton. Hah! Toisaalta ei se vaikeaa ole, näin minä pääsääntöisesti kotonakin syön!

Tässä nämä. Jos on lisää vinkkejä niin kertokaa ehdottomasti! Vertaistuki ja vinkit ovat parasta ja ainakin itse huonoina kausina olen valmis kokeilemaan mitä vain, hah! Alla vielä kuvituskuva siitä millainen ero on, kun on syönyt jotain joka turvottaa...tukalaa!

Me käytiin koronatestissä!

 Okei. Otsikko vaikuttaa siltä, että jippii ja jiihuu! Olipas mukavaa ja vihdoin päästiin.

Shokkiuutinen; ei todellakaan ollut mukavaa. Kaverini väitti, että ei tunnu missään ja testin jälkeen totesin hänellä olevan tunnoton nokka. Hyi hele...

Taaperolla tosiaan nousi eilen yhtäkkiä illalla 39 asteen kuume ja vaikka nyt meillä töissä sekä heidän päiväkodissaan on flunssaa liikkeellä, niin olihan sinne testiin mentävä. Itse myös olen ollut kurkku karheana eilisillasta saakka ja normaalisti laittaisin siitepölyn piikkiin, mutta ajattelin, että laitetaan nyt sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla jotta voin hyvällä omalla tunnolla palata töihin, kun taapero parantuu.

Tuntuu vähän siltä, kun nenään menisi vettä. Jep. Kymmenen litraa. Kyllä minä sen kestin, vaan en taaperon näytteenottoa.

Kyllä siinä äiti tirautti pienet itkut, kun piti seurata toisen pyristelyä otteesta irti minipullonharja nenässä pyörien. Olen aika herkkis ja oman lapsen kärsimys on kyllä niin kamalaa...Selvisimme hengissä, mitä nyt äiti vähän sydämestä vahingoittui. 

Korvanappiini aka instagramin directiin sain tiedon. että lastemme päiväkodissa on liikkeellä enterorokkoa. Nyt sitten koronatestitulosten rinnalla odottakaamme myös näppylöitä. Viime talvena sen jo kaikki perheessämme sairasti, joten uusinta kierros. Todennäköisempää siis se on kuin itse korona, mutta testiin kannattaa herkästi mennä. Nykyäänhän on ohjeistus, että pieni räkäisyys lapsella ei haittaa jos koronatesti on ollut negatiivinen. Sanotaanko kuitenkin näin, että ei se niin mukava kokemus ollut, että siellä ihan joka toinen viikko viitsisi käydä. Isommille lapsille sanoin, että vähän vaan tuntui inhottavalta. Kun taitaa vaan olla ajan kysymys koska he siellä ovat. 

Ilmeisesti myös aika ruuhkautuneet ovat testit ympäri maata. Pisin odotusaika instagramseuraajillani taisi olla KAHDEKSAN päivää tulosten odotusta ja neljä päivää jotta pääsi edes testiin. Liedossa onneksi hoidettu tämä todella hyvin; soitin aamulla ja jätin soittopyynnön ajanvaraukseen. Reilu tunnin päästä soitettiin takaisin ja samana päivänä pääsimme testiin. Liedossa on ihmisen hyvä olla ja asua, on se ennenkin todettu täällä blogin puolella. Tuloksissa menee kuulemma 2-3 päivää. Toivotaan että pitää paikkaansa!

Nyt sitten vaan odotellaan. Tuloksia sekä näppyjä. Päiväunien jälkeen raukalla oli 39,5 astetta kuumetta, mutta onneksi se lääkkeillä laskee. Ja popcornit, hapankorput sekä mehu maistuu potilaalle! Itsehän olen kipeäksi ihmiseksi hyvinkin terve joten taidan pian lähteä kävelylenkille. Sekin etu Liedossa on, että pururadalla ei ikinä ole ruuhkaa ja näin ollen turvavälien pitäminen on ihan pieni pala kakkua. 

Sairaslomapäivät ilman suurta sairautta on etu sekä tuska. Olen purkanut energiaani siivoukseen, joten pikkuhiljaa kaapit ja lattiat on järjestyksessä. Vaan mitä ihmettä minä keksin seuraavat 2-3 päivää!? Saatika jos nyt huono tuuri kävisi ja tulos olisikin positiivinen ja kotonaolo pidentyisi 14 päivään...

Ruksitaanko päiväkotilaisten syyskauden sairastelubingosta korona, entero vai nuhakuume? Se jää vielä nähtäväksi. Toivottavasti se iisein eli nuhakuume. Jäjelle jää sitten vielä ainakin täit, kihomadot ja oksennustauti. Toivokaamme ettei kukaan meistä ehdi huutaamaan bingo ennen ensi kesää...

Näitä sääntöjä ekaluokkalainen tarvitsee!

 Työmatkani kestää 10 minuuttia. Sen aikana esikoisemme oli ehtinyt soittamaan kaksi kertaa ja oli jättänyt ainakin kolme ääniviestiä. Oletin, että talo oli vähintäänkin tulessa, ku  hän jäi yksin kotiin. 

En äiti löytänyt margariinia joten otin oivariinia. 

Tänään meillä alkaa koulutie - nyyhkis - ja kyselinkin instagramin puolella millaisia sääntöjä teillä on ollut ykkösluokkalaisten kanssa jotka ovat kotona yksin. Meillä yksinolo ajoittuu alussa vain aamuihin ja toivon, että silloin ei niin ehdi katastrofeja tapahtumaan, hah. Mutta oli kellon aika mikä tahansa, niin aina sattuu ja tapahtuu. 

Mutta tässä muutama oikein hyvä sääntö jotka tulivat esille instagramissani sääntöjä kysellessäni! On nämä niin isoja pieniä lapsia jo, nyyhkis taas!

Vanhemmilta aina lupa pelaamiseen tai tv:n katseluun. Ja aina ennen tätä läksyt pitää olla tehtynä!

Lupa vanhemmilta lähteä kaverille tai kutsua kaveri kylään. 

Ulko-ovea EI avata kenellekään tuntemattomalle. Tämä erityisesti kaupungissa ja kerrostalossa,  mutta meilläkin otettiin tämä käyttöön!

Koulusta suoraan kotiin ja tuttua koulutietä.

Ei kenenkään kyytiin koulumatkalla ja aina viestiä tai soittoa jos myöhästyy sovitusta aikataulusta. 

Vanhemman täytyy tietää missä olet. Koulussa, kotona tai kaverilla. Paikannusviestit kun pääsee perille siis!

Mikroa, uunia tai hellaa ei saa käyttää välipalan valmistukseen. Osalla oli mikro käytössä, mutta minä nään mielikuvat kipinöivästä haarukasta tai 10 minuutin savuttavasta kuumennusajasta. Jollet sinä vielä nähnyt tätä mielikuvaa, niin ole hyvä. Mikropannaan! Hah.

Istu sohvalla, lue kirjaa, äläkä liiku mihinkään. Tämä oli paras ja kaikkein toimivin vinkki katastrofien välttelyyn. Hahahahhaaa.

Vitsihän se oli, mutta ainakin meikäläisen mielikuvituksessa kaikki on mahdollista ja varmasti meillä tapahtuvaa vielä jonain päivänä. 

Tunnin päästä hän astuu koulutielle. Onneksi mies hoitaa meillä kouluun saattamisen nimittäin voi olla, että minun itkustani ei tulisi loppua. Tsemppiä teille, meille ja heille joita tämä asia koskettaa. Kai tähän kontrollin ja valvonnan höllentämiseen tottuu ajan kanssa.

Ennen hän oli koko ajan valvovan silmän alla. Nyt ei ole enää. Koulutielle laskeminen tuntuu vähintään maailmanympärysmatkalle lähettämiseltä, hah. 700 metriä kotoa tai 7000 kilometriä. Yhtä riipaiseva tunne väitän.

Ihanan raskas arki on täällä!

Viikonloput tuntuu viikonlopuilta ja työpäivät työltä. Voi arki miten olenkaan sinua kaivannut.

Vaikka olen ollut töissä lähes koko kesän, niin arki ei ole ollut sitä tavallista arkea. Lapset ovat lomailleet kuusi viikkoa ja töissä tapahtui koronan takia lapsikato. Arki on siis ollut hyvin erilaista viime kuukaudet, vaikka töissä olen ihan normaalisti käynyt kahta viikkoa lukuunottamatta.

Mutta nyt arki on taas täällä. Ihanaa! Työpäivät sekä päivät kuluivat viime viikolla hujauksessa,  kun arki pikku hiljaa päiväkodissa alkaa normalisoitumaan. Tytöt olivat viime viikon jo päiväkodissa ja miehen uusi työ alkoi. 

Omasta olosta huomasi, että työtahti on ollut hieman erilainen, kun olin aivan poikki työpäivien jälkeen! Mutta hyvällä tavalla poikki! Olen myös aivan fiiliksissä miehen uusista työajoista nyt viikon jälkeen; on niin parasta, kun toinen on arki iltaisin kotona auttamassa ja ehtii hakemaan lapsia päiväkodista. Niin ihanaa! Tämä helpottaa omaa arkeani kyllä niin paljon.

Tuleva viikko onkin meidän perheessä jännitystä täynnä, kun esikoisemme aloittaa koulun. Hurjaa miten nopeasti ne vuodet vierivät eteenpäin. Yksi virstanpylväs on meidän perheessä taas saavutettu. Hassua, että voin sanoa olevani koululaisen äiti. Itsehän juuri vasta samaisesta koulusta sain peruskoulun päättötodistuksen. Okei okei, on siitä jo kuitenkin vuosia. Mutta kuitenkin. 

Postauksen kuvasta näkee, että viikko on ollut meille kaikille rankka, hah. Taaperomme skippaa päiväkodissa välillä päiväunet ja sitten saattaakin käydä näin, että äidin reipas kauppa-apuri nukkuu lähes koko reissun. 

Mutta nyt pistän puhelimen pois ja menen kesyttämään tiskivuoren ja lounaan jäljet jotta pääsemme lasten kanssa lautapelien kimppuun. Ensin kyllä on pakko keittää kahvit. Aamuneljään saakka tanssiminen ja helteiden festaripäivä tuntuu kropassa.

Päihteetön vuoteni tai oikeastaan lähes päihteetön vuoteni on ollut nyt pienellä kesäpaussilla, mutta taas on aika palata ykkösoluen ja kokiksen pariin. Nyt kun olen muutaman kerran käyttänyt alkoholia, niin huomaa kyllä omassa olossa valtavan eron. Ajattelin ensin, että päihteettömyys ei ole muuttanut mitään, mutta nyt kyllä huomaa valtavia eroa omassa jaksamisessa,  olossa ja unessa. Mutta taidanpa kirjoittaa kokonaan oman postauksen näistä oivalluksistani!

Nyt sinne kahvin keittoon. 

Hyvästi lyhenetty työviikko

Ompa otsikointi aina niin vaikeaa ja nytkin tuli vähän dramaattinen otsikko. Toisaalta taas; nämä ovat niitä suuriapieniä muutoksia meidän arjessa. No kuitenkin, mennäänkö jo asiaan sitten taas? Tässä kello kuuden jälkeen aamulla aamukahvi kädessä ei ihan terävimmältä tunnu ja ajatus ja sanat ei aina kohtaa, hah.

Muistatte varmaan miten kerroin täällä blogin puolella miten alan tekemään lyhennettyä työaikaa? Muistatte myös varmaan, että mieheni vaihtoi työpaikkaa juuri hetki sitten ja kirjoitin postauksessa, että ehkä on nyt minun aikana tehdä vähän enemmän töitä, kun hänen palkkansa inan verran tippuu ja hän on enemmän lasten kanssa kotona. 

No se aika tulikin sitten jo nyt. Se tuntuu oikeastaan tosi ihanalta. Alan tekemään taas täyttä viikkoa heti ensi viikolla.

Suurin syy ei kuitenkaan ole se raha, vaikka painaahan se vaakakupissa paljon. Kiitos runsaiden veronpalautusten meidän syksy olisi turvattu todella hyvin paljon pienemmilläkin tuloilla. Suurin syy on se, että meidän esikoinen meneekin nyt sitten iltapäiväkerhoon koulun jälkeen. Ja sen välttäminenhän oli se syy miksi kuuden tunnin työpäiviä halusin.

Tajusin nimittäin, että on päiviä, kun hän pääsee kahdeltatoista koulusta ja minä olen vasta puoli neljä kotona. Kolme ja puoli tuntia on aivan liian pitkä aika meidän herkälle ja hivenen aralle tytölle heti ensimmäisellä luokalla. Se on myös liian pitkä aika tälle herkälle äidille ajatella oman lapsen olevan ihan yksin täällä, kun hän on vielä kuitenkin niin pieni. 

Ensiksi ajattelimme, että no jos katsotaan nyt ensin. Pari kuukautta lyhyttä työaikaa ja iltapäiväkerhoa, jos se siitä lähtee ja pian hän on kotona yksin kuin vettä vaan. Miehen työpaikanvaihdoksen jälkeen hän on kuitenkin paljon kotona jo 3-4 aikaan iltapäivällä, joten minun ei todellakaan ole järkeä tehdä lyhyttä päivää, kun olisimme samaan aikaan kotona sitten. Menot vain kasvaisivat ja tulot pienenisivät. Ei järkeä.

Ja kieltämättä ajatus tuntuu aivan ihanalta. Seitsemän vuoden jälkeen me oikeasti jaamme tämän arjen ihan tasan. Täydellä työajalla se on nimittäin usein myös mies joka hoitaa lapset päiväkodista kotiin,  ruokkii ja pistää pyykit koneeseen ennen kuin minä tulen kotiin. 

Minua myös helpotti tämä päätös enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Helpottavaa ajatella, että meidän ekaluokkalainen ei olekaan niin paljon yksin. Tajusin nimittäin vasta hetki sitten, että lyhyelläkin työajallani hän olisi tunteja yksin kotona joka päivä. Se olisi aika karu pudotus sekä minulle, että hänelle,  kun esikoiluun tottuminenkin vei muutaman kuukauden.

Kaiken lisäksi tajusin sen, että minä en edes kysynyt häneltä haluaako hän iltapäiväkerhoon vai olla yksin kotona. Tein vain päätöksen hänen puolestaan. Ja nyt kun kysyin, hän ehdottomasti päätti, että menee mieluusti ippetoimintaan mukaan. Ei ehkä ihan joka päivä sitten, kun kotona olo sujuu, mutta joskus. 

Hienoahan se olisi tehdä kuuden tunnin työpäivää ja pitää ippetoiminta myös. Mutta 120 euron kuukausimaksu ippestä yhdistettynä minun huonompaan kuukausipalkkaan ei ihan toimi yhdessä. Tai varmaan toimisi, mutta ei niin stressitömästi, että se olisi sen arvoista. 

Ja on tässä sekin puoli, että minä rakastan työtäni eli ei tunnu yhtään kurjalta viettää töissä enemmän aikaa! 

Että näin meni tämä kuuden tunnin työpäivä. Lyhyeksi jäi tämä kokeilu! Mukavaahan se oli, mutta valitettavasti raha puhuu tässä elämässä myös aika kovaa ja on tehtävä välillä valintoja. Ensin valitsin ajan, mutta nyt mies sai enemmän aikaa ja voinkin valita sen rahan!

P.s Olenko ainut jonka mielestä ippekerhon kuukausimaksu on aivan kohtuuttoman suuri!? Varsinkin verrattuna siihen, että eskarilaisen hoito maksoi 29 euroa kuukaudessa...Maksu on myös aina sama, on sitten tarvetta tunnille tai neljälle koulun jälkeen. Olen jotenkin ajatellut, että ippetoiminta kuuluu kouluun ja on näin ollen maksutonta. Tämä maksun suuruus voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan hyvin helposti. 120 euroa on paljon varsinkin jos perheessä on myös hoitomaksut ja muut maksettavana. Ilmeisesti kyllä onneksk maksuun saa hakea apua tai vapautusta ! Mutta ihan näin kahden keskipalkkaisen aikuisenkin tuloilla tuo summa jo tuntuu kovastikin kuukausimaksuissa. 

Amazing Race Turku!

Meillä oli vihdoin perjantaina kauan odotettu Amazing race tyky ilta. Monet ovat kysyneet mtä kaikkea Amazing Race sisälsi ja lupasinkin jakaa sen tänne! Lupasin myös pitää ystävilleni tällaisen kisan, joten täytyypä kehitellä myös toinen versio. Eihän tässä nimittäin ole järkeä jos kisan on nähnyt!

Jokainen vihje oli piilotettu numeoroituihin kirjekuoriin jotka joukkueet saivat avata yksi kerrallaan ja järjestyksessä. Jokaisen tehtävän tekemisen jälkeen tai paikan ratkaisun jälkeen he lähettivät todistusaineiston minulle whatsappin kautta ja saivat luvan avata seuraavan kuoren. Joukkueita oli meillä kolme ja kaikilla oma värikoodinsa sekä rangaistusryyppy pullonsa josta piti ottaa huikka jos käytti kisassa vihjeitä. Pullot olivat tietysti värikoodatut joukkueiden mukaan, eli punaisilla oli punaista likööriä jne..

1.Olette saaneet vihiä, että eräs rikosryhmä on piilottanut kasan erilaisia timantteja pitkin päiväkodin pihaa. Ahneuksissanne lähdette metsästämään kätkettyä aarretta! Nopeat syövät hitaat, ehdittekö ennen rikoskumppaneita? Ja muistakaa, vain tietyn väriset timantit ovat teidän rikollisliigallenne arvokkaita. 

Tämä tehtävä suoritettiin päiväkodin pihalla. Piiltoin jokaiselle joukkoeelle 10 pahvitimanttia päiväkodin pihalle ja heillä oli 4 minuuttia aikaa etsiä. Timantit oli vihjeitä, eli mitä enemmän niitä löysi sitä enemmän niitä oli käytettävissä kisassa!

2. 5,6 miljoonan luksuskoneella matkustatte korkeuksiin ja karkuun timanttisaaliinne kanssa. Koitatte olla nopeita, koska toinen rosvoryhmä on aivan kannoillanne. Valitettavasti yksi kanssamatkustajista on piilottanut matkatavaroihinsa massiivisen huumekätkön ahneuksissaan ja lentonne päättyy telkien taakse. 

Tehtävä; Lähettäkää todisteeksi valokuva kulkupelistänne sekä kohteesta, kun saavutte sinne. 

Keksitkö paikan? Se oli tietysti funikulaari jonka tekeminen maksoi 5,6 miljoonaa ja joka johtaa Kakolan vankilalle.

3. Telkien takana on aikaa ajatella…Keksikää haaste tai kilpailu jolla voitte tarvittaessa haastaa kilpakumppaninne. Voitte käyttää tarvittaessa myös rahaa kunhan saaliiseen jää ainakin 2 euroa. ( Mahdollisia tarvikkeita ei saa tässä kohtaa lähteä ostamaan, vaan pysykää vankilassa ja kirjatkaa ne mieliinne ) Kun haaste on valmis, lähettäkää se arvon tuomarille ja saatte luvan avata seuravan vihjeen! 

4.Vankilasta sinut lähetetään takaisin koulun penkille opiskelemaan kunnon kansalaiseksi. Löydättekö opinahjoon perille? Lähettäkää kohteessa kuva todisteeksi! 

Ravintola Koulu tietysti!

5.Nauttikaa yksi kylmä juoma opiskelun ohessa. Kyllästytte kuitenkin aika pian opiskeluun ja yritätte kaivautua laatikosta ulos. Pakoreittiä kaivaessanne löydätte samalla edellisen vangin piilotetun aarteen. Onhan kuitenkin aarre oikean värinen? 

Tässä pisteessä oli tarkoituksena, että olisin piilottanut pilttipurkeissä seuraavat vihjeet Koulun sisäpihalla olevan leikkipaikan hiekkalaatikkoon. Hiekkalaatikkoa siellä ei kuitenkaan enää ollut joten he ratkaisivat vihjeen ja saivat minulta pilttipurkit ja seuraavat vihjeet.

6.Torille tai kauppaan pakosi vie. Rahalla saa jotakin evästä, ihan sama mitä lie. Max 2e. ( Tässä kohtaa voitte ostaa myös haasteen mahdolliset tarvikkeet ) Lähettäkää tuomarille kuva eväästä, kun ostokset on ostettu!

7.Karkumatkalla iskee joskus kova jano. Mutta mihin mennä? Entäpä jos sanat ei lennä?

Tehtävä: Päättäkää itse janonsammutuskohde ja rustailkaa kohteen nimestä runo. Kun runo on rustattu, lähettäkää se tuomarille ja astukaa kohteeseen sisään! (Runo minimissään 10 sanaa)

8.Opiskelitte ilmeisesti koulussa drinkkioppia matematiikan lisäksi? Hyvä, nimittäin nyt sille on tarvetta. Ainesosa jonka kahdella eurolla ostitte pääsee nyt käyttöön! Teidän on tehtävä, ostettava tai kehitettävä drinkki joka sisältää ostetun ainesosan. Lähettäkää tuomarille todistusaineeksi kuva drinkistä sekä siitä onnekkaasta joka sen saa juoda! Mielikuvitus ja kaikki keinot ovat sallittuja! 

9.Valtameren yli kohti vapautta lautta vie!

Tehtävä; valokuva matkavälineestä tuomarille!

Tämä oli tietysti Föri!

10. Matkustatte lautalla lätäkön toiselle puolelle Ruotsiin, jotta pääsisitte vihdoin nauttimaan aarteesta ja rikkaasta elämästä. 

Tehtävä; Tiivistäkää 23 tunnin ruotsinristeily noin 1 minuutin mittaiseen videopätkään ja lähettäkää video tuomarille!

11. Saavutte vihdoin Ruotsiin. Huokaisette helpotuksesta, täällä olemme turvassa! Nyt on siis aihetta juhlaan! On siis aika vähän matkaa rauhoittaa ja tanssivideota nauhoittaa. Tyyli on aika vapaa, mutta tanssia täytyy nämä kolme sanaa; hämähäkki, tuuli ja tiskikone. Parhain koreografia kisan voittaa joten parhaansa kannattaa koittaa!

Lähettäkää tanssivideo tuomarille.

12. Voi te pölhöt rosvot! Julkaisitte juhlahumussa tanssivideonne Tiktokissa ja toinen rikollisliiga sai vihiä olinpaikastanne!! Luulitte olevanne turvassa, mutta pakomatkan on vielä jatkuttava. Joukon nuorin ja naiivein on katsonut liikaa Disneyleffoja ja tietää teille varman turvapaikan. 

Elokuva on tietysti Notre Damen kellonsoittaja ja paikka kirkko.

13. Matka alkaa käydä pitkäksi ja tylsäksi joten on pantomiimi leikin aika. Kirjekuoresta löydätte kolme sanaa jotka teidän täytyy kehollanne esittää. Ottakaa jokaisesta ihmisasetelmasta valokuva ja lähettäkää ne todisteeksi tuomarille. 

Jokaisella joukkoeella oli kolme sanaa. Henkilö, kirja ja tunne!

14. Rikollisjengin pomonne on piilottanut kirjekuoreen vihjeen olinpaikastaan jossa vihdoin ja viimein olisitte turvassa ryöstösaaliin kanssa ( Ehkä…) ja saisitte nukkua yönne rauhassa ennen lentoanne Espanjan lämpöön sekä rikkauksien pariin. Ratkaistaa vihje ja tulkaa kiireellä kohteeseen, ennen kuin toinen jengi ehtii ennen teitä ja menetätte heille timanttisaaliinne! Jos siitä nyt jotain enää on jäljellä…

Kirjaimista muodostui Marina Palace joka on hotelli Turun keskustassa ja jossa on iso terassi. Me ei kuitenkaan päästy tänne asti, kun menimme viimeisen vihjeen jälkeen syömään, kun pöytävarauksen aika koitti!

14. PERILLÄ! On aika hetki hengähtää jotta kaikki paikalle ennähtää. Onko pakomatka vihdoinkin tässä vai löytyykö tuomarin hihasta vielä ässä… Otappa drinkki sitä miettiessä ja vastausta odottaessa! 

Pisteiden laskussa katsottiin nopein joukkoe, vähiten käytetty vihjeitä sekä loppukilpailu. Loppukilpailussa joukkoeet suorittivat itse keksimänsä haasteet ja kisailivat toisiaan vastaan. Sekä esittivät pantomiimi sanansa ja muiden piti arvata!

Sellainen oli meidän amazing race. Nopein joukkoe suoritti tämän 1,5 tunnissa! Oli kyllä niin kivaa! Kuvia ei oikein sieltä ole tai siis on, mutta ei mitään mitä voisin julkaista täällä muista, hah! Sitten vaan kehittelemään uutta kisaa ensi vuoden tykyiltaan sekä mun ystäville, hah!