keskiviikko 29. syyskuuta 2021

55 arkiruokaa listattuna!

 Arkiruoka. Tuo periviholliseni. Jokaikinen viikko sitä miettii, että mitä sitä tällä viikolla syötäisiin. Ja mieleen ei tule kuin se iankaikkinen jauhelihkeitto. Siksi kyselin Instagramin puolelta vinkkejä ja vain päätin listata 10 minuutissa kaikki mitä mieleeni juolahti. Tässä siis ne ovat; 55 arkiruokaa juuri sinulle listattuna! Aiheittainkin vielä, jauheliha, kana, kala, kasvis, yms ! Pidätän oikeuden siihen, että olen laskenut määrän väärin, hah.

 

JAUHELIHA

Jauhelihakeitto

Italianpata

Makaronilaatikko

Spagetti Bolognese

Jauheliha-perunasosevuoka (Lidlin pussimuusista tulee paras ja nopein)

Jauheliha-perunaviipalevuoka

Lihapullat

Lihamureke

Lindströmmin pihvit

Jauheliha-riisivuoka

Lasagne

Jauhelihapihvit

Kaalilaatikko

Hernekeitto

Kaalipata

Jauhelihakiusaus

 

KALA

Kalakeitto

Kalapuikot

Uunilohi

Savulohi

Lohikiusaus

Lohipasta

Kalapyörykät

Silakkapihvit

Tonnikala-pastasalaatti

Rapeat kalafileet

Katkarapupasta

 

KANA

Kanakastike

Pesto-Kanapasta

Kanafileet uunissa

Kanankoivet riisipedillä

Kana-riisilaatikko uunissa

Kana-kasviswok

Kanakeitto

Igorin kana

Broilerkiusaus

Kana-nuudelivuoka

 

LIHA, MAKKARA, KINKKU

Makkarakeitto

Makkarakastike

Uunimakkara & muusi

Siskonmakkarakeitto

Nakkirisotto

 

Karjalanpaisti

Lihakastike uunissa

Riistäkäristys

Lihakeitto

 

Kinkkukiusaus

Pasta carbonara

 

KASVIS

Kasvissosekeitto

Pinaattiletut

Halloum-kasvispihvit

Pinaattikeitto

Linssikeitto

Tomaattikeitto

Uuni-fetapasta

Avokadopasta

 

Melkein kaikki listan ruoat on toteutettavissa lihankorvikkeiden kanssa!

 

Lisäsin riistakäristyksen joten taisi tulla 56 arkiruokaa, hah ! Siltikin pidätän oikeudet muutoksiin. Siitä kuulaa vaan lista kieroon. Lisukkeita ja kasviksia vaihtelemalla saa vaikka kuinka monta erilaista variaatiota ruoista. Tässä vain listaus ihan niistä arkisista arkiruoka ruokalajeista jotka ei vie tolkuttomasti aikaa ja jotka tulivat heti mieleeni. Vaihtelua saa myös siinä jos joskus tekee itse ja joskus ostaa eineksiä. Esimerkiksi lihapullat ovat aivan eri ruokalaji itsetehtynä ja eineksenä!




Silmien laserleikkaus; minun kokemukseni !

 Laserleikkaus. Minun kokemukseni laserleikkauksesta. Ette tiedä miten ihana tunne on kirjoittaa tätä tekstiä! Tuntuu niin uskomattomalta, että minä näen ilman silmälaseja! Olin niin liikuttunut asiasta ettei perjantaina leikkauksen jälkeen meinannut edes tarvita kostutustippoja, kun vähän väliä kyynelehdin onnesta liikuttuneena. Mutta mennäänpä asiaan

 

LASERLEIKKAUS JA LEIKKAUKSEN KULKU

Minulle oli varattu aika kello 9:00 perjantai aamuna Silmäaseman Silmäsairaalaan. Äitini lähti kuskikseni, koska leikkauspäivänä ei saisi ajaa autoa. Silmäsairaalaan saavuttuani ilmottauduin ja sain samalla särkylääkkeen ja rauhoittavan. Minua jännitti jonkun verran, mutta en tiedä olisinko tarvinnut rauhoittavaa. En kuitenkaan tiennyt mitä tuleman piti joten otin sen kuitenkin. Rauhoittava oli mieto ja sanotaanko näin etten oikein tuntenut sen vaikutusta. Ehkä jännitys siis lisääntyi ja ilman rauhoittavaa se olisi ollut voimakasta? Siinä odotellessani silmiini tiputettiin myös ensimmäiset puudutustipat. Meni ehkä 5 minuuttia, kun sain suojamyssyn päähäni ja kenkiini ja sitten mentiin huoneeseen jossa leikkaus suoritettaisiin. En tiedä nimitetäänkö sitä leikkaussaliksi, mutta en käytä sitä sanaa koska siitä tulee sellainen Greyn Anatomia fiilis eikö vain?

 

Menin sängylle makaamaan ja sitten aloitettiin. Silmien ympäriltä pestiin ja putsattiin ihoalueet. Sain vähän lisää tippoja silmiini ja sitten minut rullattiin lähelle laserlaitetta. Pakko sanoa, että sitten en oikein tiedä mitä tapahtui. Silmiä hiplailtiin ja jollain laiteella ne pidettin auki. Räpuytystä ei tarvinnut pelätä laitteen takia, mutta sellainen fiilis jäi kun olisi räpyttänyt. Ei siis ollut ollenkaan mielestäni epämukavaa. Oli kirkkaita valoja ja sitten laseroitiin. Näkö sumeni miltein kokonaan, näin vain kirkasta valoa. Sitten piti seurata kirkasta valopistettä ja kirurgi tökki silmääni. En siis oikeasti todellakaan tiedä mitä tapahtui. Ja sitten olikin toisen silmän vuoro.

 

Laserointi kesti tosiaan sen 30 sekuntia per silmä ja koko hiplaaminen ja tökkiminen ehkä maksimissaan kolme minuuttia per silmä. Koko touhu oli todella nopeasti ohi! Kun nousin sängyltä, niin fiilis oli mahtava. Näkö oli tosi sumea, mutta silti kaikki ääriviivat tarkat. Tiesin heti; hajataitto oli poissa! Kirurgi tutki vielä kerran silmää ja siinä se sitten oli.

 

Miltä se sitten laserleikkaus tuntui? No ei mukavalta muttei epämukavaltakaan. On toki ihmiskohtaista miten silmäntökkimiseen suhtautuu (ja ehkä sittenkin rauhoittava rauhoitti?) mutta itse koen hammaskiven poiston paljon epämukavammaksi kuin tämän toimenpiteen. Kirurgini oli myös äärettömän hyvä siinä, että hän koko ajan rauhallisella äänellä selitti mitä minun piti tehdä ja kauanko vielä kestää. Lähinnä tehtäväni oli hengittää rauhallisesti ja tuijottaa tyhjyyteen tai seurata valoa. Kaiken kaikkiaan siis yllättävän mukava toimenpide ja menisin siihen heti uudelleen!

 

LASERLEIKKAUKSEN JÄLKEEN

laserleikkauksen jälkeen menin hetkeksi johonkin huoneeseen jossa oli mukavia nojatuoleja. Sain hoito-ohjeita, silmätippoja ja sen sellaista. Sitten lähdin kassan kautta kotiin. Kaiken kaikkiaan ovestä sisään ja ovesta ulos vei päivästäni 55 minuuttia. Nopea toimenpide!

 

Kävimme äitini kanssa torilla hakemassa tuoreita vihanneksi ja sitten hesen kautta kotiin. Silmät olivat arat ja erityisesti kun tuuli, niin teki mieli laittaa silmät kiinni. Olin aurinkolasit päässä ja vain fiilistelin näkemistä, vaikka näkö oli sumuinen. 4 tuntia leikkauksen jälkeen olivat epämukavimmat, mutten missään kohtaa kokenut, että silmät olisiat kipeät. Arat, valonherkät ja hiekkaisen oloiset muttei kipeät.

 

Antibioottitippoja tiputellaan silmiin nyt 4 kertaa päivässä kahden viikon ajan. Kostutustippoja niin usein kuin haluaa. Leikkauspäivänä kostutustippoja ei juurikaan ollut tarvetta käyttää, mutta esimerkiksi eilen illalla ja tänään silmät ovat tuntuneet enemmän kuivilta. Varsinkin aamuisin ja iltaisin tippoja tekee mieli tiputella useammin ja sitten päivällä ei välttämättä tunne tarvetta siihen ollenkaan. Olen silti tiputellut kostutusta tasaisin väliajoin jotteivat silmät pääsisi kuivumaan.

 

Pientä roskantunnetta on silmissä, mutta sanotaanko näin, että olo on mukavampi kuin piilareiden kanssa. Sumua on edelleen hieman, mutta joka päivä hieman vähemmän.  Näin siis heti leikkauksen jälkeen todella hyvin, mutta vähän sillä tavalla kuin olisi likaiset piilarit päässä tai linssit pienessä huurussa.

 

Näkö ja olo on siis hyvä ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen. Kuten moni leikkauksessa käynyt minulle sanoi; jokaisen euron arvoinen ja leikkauksen jälkeen hintaa ei enää edes mieti. Ja tiedättekö. Juuri siltä se nyt tuntuu. Tulen vielä muutaman kuukauden päästä raportoimaan toipumisesta ja silmien kuivumisesta ja sen kestosta sekä sen sellaisesta jota en vielä tiedä. Eli laserleikkauksesta on tulossa vielä kolmas postaus, tässätässä on ensimmäinen.

Ja hei vielä kerran kun moni sitä on kysellyt; leikkaustekniikka oli Smile eli se hellävaraisempi ja vähän hintavampi ja hinnaksi tuli 2790 euroa plus 400€ noin päälle lääkäreistä ja silmätipoista. Ehkä vähän enemmän jos jälkitarkastukseen pitää mennä useasti. Silmäasemalla jossa kävin saa esimerkiksi halutessaan korotonta maksuaikaa 12 kk !  Kallista, mutta jokaisen euron arvoista.

Olen niin onnellinen että tätä on sanoin vaikea kuvailla




Silmien laserleikkaus; KOLME YÖTÄ LEIKKAUKSEEN!

 Otsikko vaatii todellakin capslockia! Silmien laserleikkaus on pian täällä! Kolme yötä laserleikkaukseen, mitä ihmettä!? Vähän hoomoilasena tässä ollaan itsekin, niin äkkiä kaikki sitten kävikin. Jännittää ja olen niin innoissani!

 

Minulla oli tosiaan tänään lääkärikäynti Silmäaseman Silmäsairaalssa jossa tarkastettiin vielä silmät paremmin ettei laserleikkaukselle olisi mitään fyysistä estettä. Minua jännitti hieman tutkimus, koska en tiedä miten olisin reagoinut jos jostain syystä leikkausta ei pystyttäisi tekemäänkään. Olisi eri asia olla menemättä leikkaukseen kuin olla pääsemättä sinne itsestä riippumattomista syistä. Lääkäri tutki ja tutki. Jonka jälkeen kirurgi tutki vielä lisää. Katsottiin vahvuudet ja sain jotain silmätippoja jotka laajensivat pupillit isoiksi. Oli hieman epämukavaa kun ei nähnyt lähelle ja valot olivat todella kirkkaat. Muuten kaikki tuntui siltä kuin olisi optikolla käynyt.

 

Kirurgin kanssa keskusteltiin leikkaustyylistä. Koska minulta leikataan vain hajataitto, niin minulle kävisi kumpi tahansa leikkaustyyli. Toinen olisi uudempi (sekin kuulemma 10 vuotta vanha) ja hellävaraisempi silmille. Totta kai päädyimme siihen sitten. Leikkaustekniikkaa voisi kuulemma verrata kirurgian tähystysleikkauksiin, toisessa olisi jotenkin leikattu läppä ja tässä uudemmassa tehdään vain pieni rako.

 

Uudempi ja hellävaraisempi silmien laserleikkaus on hieman kalliimpi, mutta tämä on asia jossa ei sitten kyllä ne muutamat sataset paina missään. Ja kyse on kuitenkin silmistä, ei mistään kännykoiden vertailusta. Hintaa leikkaukselle tulee 2790 euroa. Tämän päiväinen lääkäri maksoi 200 euroa ja silmätippoihin menee muutamia kymppejä. Leikkauksen jälkeen on vielä sitten lääkärikäynti tai kaksi. Eli kaiken kaikkiaan tämä lysti tulee kustantamaan sellaisen 3500 euroa. Ehkä vähän alle, ehkä vähän yli.

 

Kun lähdin tiskille varaamaan leikkausaikaa, niin minulta kysyttiin toiveita. Vastasin, että mahdollisimman pian ja hän sanoi, että se olisi sitten tämän viikon perjantaina! Olin ehkä vähän puulla päähän lyöty, koska ajattelin pian olevan kuukauden tai parin sisällä. Mutta totta kai varasin, mitä nopeampi sen parempi. Onhan tässä jo jahkailtu vuosia!

 

Leikkaus on perjantai aamulla klo 9:00. Tai silloin siis kaikki alkaa. Leikkaus itsessään kestää ohjelehtisen mukaan noin 30 sekuntia per silmä. Diapamit naamaan ennen leikkausta ja kunnon silmätipat jälkeen. Vähän jännittää, mutta ei hirveästi. Vielä. Perjantaina voi olla ihan eri fiilis.Äiti lähtee saattaamaan minua, koska tietenkään autolla ei voi sieltä kotiin ajaa. Ehkä äiti tarjoaa heselounaan potilaalle jälkikäteen..? Hampurilainen on sen verran tuttu juttu, että se hoituu vaikka silmät kiinni. JÄNNITTÄVÄÄ!

 

Palaan asiaan vielä leikkauksen jälkeen kokemuspostauksen kera. Joskaan en tiedä miten silmät kestävät näytön tuijottamista lähipäivinä leikkauksen jälkeen, eli lupaan palata kun pystyn. Niin IHANAA ja JÄNNITTÄVÄÄ ajatella, että kolmen päivän päästä olen totta vie silmälasiton. Kesä ilman silmälaseja on ihan pian totta!



Permanentti pitkään tukkaan!




 Permanentti pitkään tukkaan, uhka vai mahdollisuus! NO MAHDOLLISUUS! Tästä tuli täydellinen.Kestosta en osaa sanoa, raportoin siitä sitten myöhemmin. Mutta ai että, rakastan tätä. Tästä tuli juuri sellainen kuin haaveilin.

 

Hiusta kevenniit tosi hurjasti ennen permanentin laittoa jotta kihara jaksaisi pysyä. Permanentti pitkään tukkaan oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta kun idean saan niin se pitää toteuttaa. Permanentti itsessään tuo mielikuvan mummopermiksestä, mutta tämähän on ihan sairaan kiva kesätukka. Vaikka itse sanonkin. Kaikki kunnia toki ihanalle ja taitavalle tekijälle tietenkin!

 

Minulla ei oikeastaan ole mitään sen suurempaa kirjoitettavaa aiheesta vielä. Istuin tuoliin, nautin ja melkein neljä tuntia myöhemmin tässä sitä ollaan. Kerron sitten. kun tiedän paremmin miten permanentti pitkässä tukassa pysyy ja kuinka paljon todellisuudessa hius kärsi ja niin edelleen. Minullahan on melkein kokonaan nyt oma väri alla latvoja lukuunottamatta, iso osa kuivuneesta ja vaalenetusta latvasta leikattiin pois juurikin siitä syystä, että hius rasittuu permanentista aika paljon.

 

Permanentin tuoksu toi mieleeni edesmenneen mummini. Vaikka vuosia on kulunut niin ihan samalta se aine tuoksui kuin silloin, kun mummini oli kotiparturi ja teki permanentteja kotona. Voi mummi rakas!

 

Nyt on kesätukka valmis. Sitten vaan korona veks ja kesätapahtumat tulille, hah.



perjantai 17. syyskuuta 2021

Entä jos kuolen huomenna?

 


Kaupallinen yhteistyö Henkivakuutusyhtiö Kaleva

Entä jos kuolen huomenna? Vaikka olen alle 30-vuotias, niin olen miettinyt omaa kuolemaani aina aika ajoin. Se voi kuulostaa surulliselta, mutta ei se sitä ole. En mieti kuolemaani sen takia, että odottaisin tai pelkäisin sitä.  Olen optimisti, mutta ennen kaikkea realisti. Mietin kuolemaani koska haluan varautua kaikkeen, jopa siihen omaan kuolemaani. Varsinkin nyt, kun minulla on lapsia. Minun tapani varautua siihen, on Vakuutusyhtiö Kalevan Henkivakuutus.

 

Täytän tänä vuonna 28 vuotta. Olen ammatiltani varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja minulla sekä puolisollani on kolme lasta. Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2012 ja siitä asti olen ollut mukana työelämässä koko ajan. Koko ajan, miinus kolme äitiyslomaa sekä hoitovapaata. Puolisoni on minua reilu vuoden vanhempi joten ei tarvitse olla mikään suurin matikkanero jotta ymmärtää, että eipä meikäläisistä perintöä niin jäisi jos nyt kuolisimme. Perintö ei todellakaan ole se the juttu jota haluan jättää lapsilleni. Mutten halua jättää heitä kuitenkaan taloudellisesti turvattomaan tulevaisuuteen jos minulle tai puolisolleni sattuisi jotain. Koska meillä ei ole suurta vaurautta ehtinyt kertyä, niin turvaan perheeni taloudellisen tulevaisuuden Vakuutusyhtiö Kalevan henkivakuutuksen avulla.


Muutimme kolme vuotta sitten uuteen omakotitaloon, niin voitte siitä laskea; meillä on asuntolainaa takataskussa kyllä vielä aika paljon. Ja siksi meillä on henkivakuutus. Me olemme nuoria ja terveitä, mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Minä haluan omalla toiminnallani turvata sen, että jos kävisi se huonoin vaihtoehto ja jompikumpi meistä vanhemmista kuolisi, niin ainakin lapsilla säilyisi koti ja asuinalue samana. Jotain turvaa ja tavallista muuten niin kamalan tapahtuman keskellä. Koska faktahan on se, että minulla eikä puolisollani olisi varaa jäädä yksin lasten kanssa asumaan omakotitaloomme. Olemme nuoria ja asuntovelallisia kolmen lapsen vanhempia. Tulemme hyvin toimeen ja saamme pikkuhiljaa kerättyä varallisuutta tässä elämisen sivussa, mutta vielä varallisuutemme ei ole mikään kovin iso.

 Pakko heti alkuun myöntää etten ole ajatellut henkivakuutusta ennen lapsia ja ennen suurta asuntolainaa. Mielikuvani henkivakuutuksesta oli sellainen ammerikkalainen tv-hapatus; jos kuolen nyt tapaturmaisesti, niin omaiseni saavat sievoiset summat rahaa. Mielikuvissani henkivakuutus oli myös hinnaltaa suoraan amerikkalaisesta tv-sarjasta; kallis ja vain siksi suuri tuloisilla. Kun meille kuitenkin tarjottiin pankista todella kallista lainaturvaa kuoleman varalle, niin otin lisää selvää henkivakuutuksesta. Ja heti kättelyssä selvisi, että se on muuten helppoa ja edullista hommaa.

 

Vakuutusyhtiö Kalevan henkivakuutus on Suomen edullisin. Jo muutamalla eurolla kuussa voit saada taloudellista turvaa. Kaleva tekee myös yhteistyötä monen ammattiliiton kanssa ja näin ollen moni saa vielä suuren alennuksen omasta henkivakuutuksestaan. Meidän henkivakuutus ammattiliittoni takia on todella paljon edullisempi kuin normaalisti. Kalevan henkivakuutuksia myy myös vakuutusyhtiö If, jossa meidän vakuutukset on keskitettynä. Kaikenlisäksi kuten moni väärin luulee, henkivakuutus korvaa kuolinsyystä riippumatta. Myös tapaturman tai sairauden sattuessa.

 

Kalevan henkivakuutuksessa saa itse määrittää korvaussumman, joka maksetaan edunsaajalle kuoleman sattuessa. Meidän Kalevalta hankittu pariturva henkivakuutus kattaa sekä minut, että puolisoni ja maksaa alle 15 euroa kuussa. Olen pihipirkko ja lasken aina kaiken maailman maksu vs. säästö kustannukset, mutta tässä yhteydessä se on aika helppo lasku; jos laitan 15 euroa kuussa säästöön ja minä tai puolisoni kuolee vaikka vasta 20 vuoden päästä, niin sillä säästetyllä summalla ei ihan hirveästi makseta edes hautajaiskuluja. Surullinen, mutta realistinen ajatus. Henkivakuutuksen korvaussummaa saa muutettua myös koska vain joten esimerkiksi 10 vuoden päästä, kun asuntolainamme on pienempi voimme pienentää korvausummaa ja näin ollen henkivakuutuksen hinta on vielä edullisempi.

Oman kuolemaa ei voi ennakoida ja vaikka edelleen välillä tunnen olevani aika nuori ja kuolematon , niin silti aikuisuuden viisaus on hiipinyt päähäni. Ehkä se johtuu siitä, kun kolmikymppiset lähenee uhkavaasti, hah. En voi luvata lapsilleni ja puolisolleni ettei koskaan tapahdu mitään kurjaa. Mutta voin parhaani mukaan varautua siihen jos jotain kamalaa tapahtuu. Tuntuu lohduttavalta ajatukselta, että kaiken sen kamalan menetyksen ja surun keskellä lapseni saisivat jatkaa samassa koulussa. Tutussa ja rakkaassa kodissa tuttujen ja rakkaiden naapureiden ja ystävien ympäröimänä. Tuntuu helpottavalta ajatella, että sen kaiken surun keskellä puolisonikin saisi suruaikaa ja aikaa tukea lapsia sen sijaan, että hänen pitäisi murehtia taloudesta tai painaa niskalimassa duunia jotta he selviäisivät laskuista ja omakotitalomme kustannuksista.

 

Kun pahin tapahtuu ja koko elämä muuttuu, niin edes jotkin asiat pysyivät samoina ja turvallisina Kalevan henkivakuutuksen takia. 

 



 

Ruukku rairuoholle joka kodin tarvikkeista!



 Tarvikkeilla, tarvikkeista? En tiedä! Mutta tässä askartelu; Ruukku rairuoholle joka kodin tarvikkeista! Jokaisesta kodista löytyy nämä, aivan varmasti. Nimittäin tarvitset vain maitotölkin! (Suosittelen kauramaitoa jos vaan löytyy, se ei haise sellaisella vanhalle maidolle)

 

Bongasin tämän idean yhdestä Varhaiskasvattajien Facebookryhmästä ja ideahan on aivan huikea. Kahdestakin asiasta; jo sellaisenaan tosi nätti (eikö sellaisen paperipussit olleet/on edelleen..? ) muotia ja siksi, koska tämä on helppo ja lähes ilmainen tehdä. Minulle tämä on aivan uusi taktiikka, vaikka olen vuosikausia ollut sekä äiti, että varhaiskasvattaja. No mennäänpä siis asiaan!

 

1. Leikkaa tölkki halutun korkeaksi

2. Rypistele sitä kunnolla

3. Revi päälimmäinen pintakerros irti

4. TADAA! Sinulla on kaunis "paperipussi" jonka reunan voit vielä taitella kuten paperipussin reunan. Lähes ilmainen ruukku rairuoholle!







Terveellinen, helppo ja nopea kakku!

 Törmäsin johonkin vastaavanlaiseen tiktokissa muutama viikko sitten joten olihan sitä kokeiltava. Terveellinen, helppo ja nopea kakku!

Instagramin puolella julkaisinkin jo reseptin, mutta koska se oli tosi suosittu siellä niin ajattelin julkaista sen myös täällä!  Me ollaan lasten kanssa syöty tätä monta kertaa aamupalaksi! Tänään taidan tehdä iltapalaksi viikonlopun kunniaksi, onneksi hedelmäkorissa on jo melkein mustia banaaneja. Resepti on superhelppo toteuttaa maidottomana ja gluteenittomana versiona. Kakku joka on varmasti terveellinen ja herkullinen, myös ilman lisättyä sokeria!

Terveellinen kakku

2 banaani
1,5 dl kaurahiutaleita
2 munaa
0,5 tl leivinjauhetta
Kardemummaa
Kanelia
Loraus kauramaitoa/maitoa
(1 tl vanilijasokeria)

Blenderissa kaikki sekaisin. Kaada öljyllä voideltuun vuokaan, mustikoita tai muita marjoja päälle ja 200 asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. VALMIS!

Kakun päälle sokeritonta mehukeittoa ja/tai vanilijarahkaa tai maidotonta vanilijajugua ! Ihan sairaan hyvää! Ja päällisillä saa tuunattua kakun tilanteen mukaan; aamupalakakun päälle sokeritonta mehukeittoa ja iltapalaherkun päälle vanilijajäätelöä tai -kastiketta.




© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.