Kaksplus.fi

MENU

torstai 25. elokuuta 2016

Lapseni ovat piruja enkeleiden vaatteissa.



Joskus, oi joskus on päiviä että tekisi mieli lähettää tuo oma jälkikasvu niin kauas kuin pippuri kasvaa ja timbuktun pikajuna vie. Yleensä nämä päivät on sellaisia kun isäihminen on iltavuorossa ja lastenhoito on kokonaan minun vastuullani. Ei siinä mitään muuta, mutta vaikka aika hyvä multitaskaaja olenkin niin nämäkin taidot ovat rajallisia. Tänään oli sellainen päivä. Taas...

Tukkaputkella töistä hakemaan lapsia. Lasten kanssa kotiin ja pikakelausta hellan ääreen. Voitte kuvitella miten kiltisti nälkäiset lapset antavat äidin tehdä rauhassa ruokaa kun ollaan koko päivä oltu erossa toisistamme. Mutta pakko mikä pakko, raha ei kasva puussa mutta ei sen kummemmin kalapuikotkaan. Tänään pikagurmeekokkaustani ei pelastanut edes Pikku Kakkonen. Sen taika oli totaalisesti hukassa. 

Vähän tönitään. Revitään hiuksia. Tönitään lisää. Ja itketään. Mutta kun sisko sitä ja sisko tätä. Eikun unohdin, eihän hän mitään tehnyt. Kuhan vain juoksi portaiden alle piiloon kun sisko aloitti huutamisen. Ei sen puoleen, tänä päivänä tuo pienempikään ei ole enää syytön. Revitään tahallaan tukasta, leluja kädestä ja vielä kirsikkana kakun päällä maistetaan vähän miltä se sisko oikein maistuu. Ja sitten huudetaan, huudetaan kun toinen huutaa ja huudetaan kun ei tahtoaan saa periksi. Pelkkää huutoa perkele. Koko torstai.

Ainiin, olihan minun lapseni tänään hetken kiltisti ja sovussa. Sen hetken kun nuoremman kummitäti ja pappa olivat kylässä. Vieraskoreus, se on kyllä asia jonka tämän talon jälkikasvu osaa. Luulen että minua pidetään vähän turhana nurisijana kun meidän lapset ovat niin kovin kilttejä ja kohteliaita. Jep, asennetaanko live lähetystä antava piilokamera? Tai oma snäppi tili? Snapchat from hell. 

Ei vaan, onhan noi aika ihania tapauksia oikeasti. Silloin kuin ne nukkuvat...

Niin ja ennenkuin joku vetää torstai päivän hernarit nokkaan tai lasut laulamaan niin ymmärrätte varmaan huumoria. Ehkä. Toisinaan. Tämäkin saattaa olla sitä. Tai sitten ei. Joskus vaan on hetkiä kun tekisi mieli hakata päätä lattiaan ja karjua jälkikasvulle: Mitä näin väärää minä teille olen tehnyt!?

Ja heti kun kamera nähtiin oli meininki tämä: aaaa rakas siskoni!! Ei mene läpi tämä esitys, ei todellakaan. Ainakaan äidille.


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Näin pidät vaimon tyytyväisenä ja hiljaisena.


Osa numero yksi, vinkki numero yksi: Osta sille tietokone. Näin saat ennen niin kiukkuisen ja nalkuttavan vaimon istumaan hymy huulilla sohvannurkassa. Vaimo on onnensa kukkuloilla kunnes tajuaa että niin juu, nythän alkoi joku jääkiekko liiga jossakin päin maailmaa. Niin että ei se vaimo ehkä ollutkaan niin ihana että hänet uudella leikkikalulla palkittiin vaan taas kerran oma lehmä oli ojassa tuolla kaksi lahkeisella. Vaimo tietokoneella into piukeena on yhtäkuin kiekkorauha. Well done mieheni, well done...