Kaksplus.fi

MENU

tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen postaus!

Vuoden viimeinen päivä on täällä! Vuosi 2013 oli täynnä iloa, jännitystä, kavereita, perhettä, uutta elämää ja ennen kaikkea rakkautta! Hieno vuosi saa tänään hienon päätöksen kun menemme koko perheen voimin viettämään uuttavuotta Elviran kummisedän luokse. Luvassa on hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja kuohuvaa! Kyseessä on kylläkin lasten shamppanja, mutta parempaahan se on kuin oikea kuohari!
Meillä vietetään selväpäistä uutta vuotta (vaikka vähän kaheleja ollaankin) koska halusimme viettää Elviran ensimmäisen uudenvuoden perheenä. Neiti kuitenkaan ei uudesta vuodesta mitään ymmärrä ja suurin osa taitaa mennä syödessä ja nukkuessa, mutta kuitenkin. Tärkeintä on että ollaan koko perhe koossa ja yhdessä. Miinus Vili koira ketä menee äitini luo raketteja pakoon, heh.
Hyvää uuttavuotta teille kaikille siellä ruudun toisella puolella! Nähdään taas ensivuonna! ;)

maanantai 30. joulukuuta 2013

Ikuisesti sydämessä, ikuisesti iholla.

 
 
Jokainen äiti tietää sen suloisen pienen jalanjäljen mikä synnärillä painetaan vauvan korttiin. Jokainen myös tietää että tatuointi tästä jalanjäjestä on aika yleinen. Monet haluavat ikuistaa pienen ihmeen jalanjäljen ihoonsa, niinkuin minäkin. Muistan joskus sanoneeni että jos joskus otan tatuoinnin, on se jotakin joka liittyy lapseeni. Nyt haluaisinkin ikuistaa Elviran jalan jäljen, nimen ja syntymäajan iholleni.
 
Paikka johon tautoinnin laitan on vielä hieman hakusessa, joko lapaluu taikka sitten käsivarsi. Käsivarteen tautuoinnin haluaisin mielummin, mutta hieman kuitenkin epäröin koska se on silloin paikassa joka on todella vaikea peittä. Varsinkin kesähelteillä. Epäröin tätä, koska olen ammatikseni lähihoitaja ja kaikissa työpaikoissa ei saa olla näkyvällä paikalla olevia tatuointeja.
 
Myös paikka jossa aion tatuointnii ottaa, on hieman hakusessa. Halvimpaan paikkaan en todellakaan uskalla mennä, koska haluan että tatuointi onnistuu täydellisesti. Onhan se siinä sitten koko loppuelämäni.
 
Siksi kysynkin nyt teiltä armaat lukijani, osaako joku suositella laadukasta tatuointi paikkaa Turusta taikka Turun lähialueilta? Ja jos jollain on tatuoituna jalanjälki, minkä hintainen tatuointi on ollut? 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Nyt kun vietetään viimeisiä päiviä vuodesta 2013, on aika muistella mitkä olivat tämän vuoden kohokohdat ja päivämäärät jotka haluan muistaa vielä vuosien päästä. Vuosi 2013 oli täynnä uusia, jännittäviä juttuja, joista suurin osa liittyivät raskauteen ja Elviraan.
 
 
30. Tammikuuta: Tikussa komeili oikein komea sininen plussa.
 
31. Tammikuuta: Tino sai syntymäpäivänään tietää että hänestä tulisi syksyllä isä.


 
21. Helmikuuta: Oli ensimmäinen neuvola. Jännitin ja panikoin mitä siellä tehtäisiin, mutta eipä siellä oikein mitään tehty. Käteen jäi hirmuinen kasa erilaisia lippusia ja lappusia.
 
23. Helmikuuta: Maailman ihanin kummipoikani syntyi.
 
20. Maaliskuuta: Ensimmäinen, niskapoimu ultra. Kaikki oli hyvin, vatsassa asusteli oikein vilkas pieni ihmisen alku. Oli ihana nähdä että siellä ihan oikeasti oli jotain. Tässä vaiheessa raskaus muutui paljon todellisemmaksi.
 
12. Huhtikuuta: Vietin 20 vuotis syntymäpäiviäni lastenskumpan ja coca colan voimin.
 
19. Huhtukuuta: Tunsin vauvanliikkeet ensimmäistä kertaa. Miettisin kauan oliko se pelkkä pieru joka vatsassa kiersi, mutta jälkikäteen sain varmuuden että kyllä se vauva oli! Tästä muutama päivä eteenpäin ja vauva piti ensimmäistä kertaa sellaiset jamit ettei voinut enää erehtyä ja luulla liikkeitä pieruksi.
 
27. Huhtikuuta: Musta tuli kummitäti ihanalle pojalle!
 
30. Huhtikuuta: Varasin ajan Terveystaloon tarkastukseen koska vuodin verta. Olin aivan paniikissa että nyt menettäisin lapseni. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Köyhdin lähes 200 euroa mutta sain mielenrauhan.
 
24. Toukokuuta: Rakenneultra. Saatiin tyttölupaus ja mitä tärkeintä, kaikki oli hyvin!
 
30. Toukokuuta: Saatiin avaimet meidän uuteen, ihanaan asuntoon!
 
1. Kesäkuuta: Raskas muuttopäivä, mutta sen kunniaksi Tino tunsi ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet.


 
2. Lokakuuta: The day, laskettu aika. Ei merkkiäkään vauvasta joten odotus jatkui.
 
6. Lokakuuta: Syntyi maailman ihanin pieni prinsessa, 3540g ja 50 cm täyttä rakkautta<3


 
7. Joulukuuta: Pieni prinsessa sai nimekseen Elvira Maria Helena.
 
24. Joulukuuta: Elviran ensimmäinen joulu. Meidän ensimmäinen joulu Tinon kanssa. Ensimmäinen joulu perheenä.


 
Aika vauvatäyteinen vuosi! Vuosi 2013 mullisti koko loppu elämäni ja musta tuli maailman onnellisin äiti. Innolla kuitenkin odotan jo vuotta 2014 ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. Etukäteen on turha suunnitella, koska elämä yllättää. Vuonna 2014 mä ainakin aion aloittaa kuntoilun ja pitää herkuttoman tammikuun! Toivon että vuonna 2014 me muutettaisiin omakotitaloon ja kuka tietää, ehkä odottaisin Elviralle pikkusisarta;)
 


lauantai 28. joulukuuta 2013

Blogiholisti

Miksi kirjoittaa meidän elämästä nettiin muiden luettavaksi? Miksi kertoa meidän touhuista tuntemattomille?
 
Aloitin bloggaamisen joskus raskauden puolivälissä. Olin ahminut raskausblogeja alusta asti ja kutina oman blogin perustamisesta kasvoi ja kasvoi. Ensin ajattelin etten uskalla aloittaa blogia, mietin mitä muut ajattelisivat ja sanoisivat. Sitten rohkaistuin ja ensimmäinen blogini Elämäni paras vahinko sai alkunsa. Oli kiva purkaa ajatuksia ja kirjoittaa kaikkia raskausasioita ylös. Oli myös todella mukavaa kun oli jotain tekemistä kun jouduin jäämään sairaslomalle.
 
Raskauden loppuvaiheessa päätin että Elviran synnyttyä perustaisin kokonaan uuden blogin, ei tuntunut kivalta kutsua häntä enää vahingoksi. Yhtenä unettomana yönä keksin ajatuksen blogin nykyisestä nimestä. Vääntelin, kääntelin ja mietin olisiko nimi hyvä. Mietin kauan voinko perustaa tämän nimistä blogia vai onko nimi liian mauton. Kuitenkin nimi kuvasti mun huumorintajua (joka on älyttömön hyvä, heh heh..) joten päätin että ei ole mun ongelma jos johonkin se ei uppoa. Perustin blogin heti seuraavana päivänä koska pelkäsin jonkun ehtivän varastaa nimen jos odottelisin Elviran syntymään asti. Piilotin blogin muilta ja muokkailin ajankulukseni ulkoasua aina silloin tällöin. Kun Elvira syntyi, uusi blogi aloitti toimintansa.
 
Tällä hetkellä bloggaaminen on todella tärkeä ja rakas harrastus mulle. Melkein päivittäin on kiva tulla postaamaan jotain. Aluksi mietin että haluanko julkistaa kuvia Elvirasta nettiin. Kuitenkin olen todella hyväntahtoinen, enkä halua uskoa että kukaan käyttäisi kuvia vääriin tarkoituksiin. Jos joskus tälläiseen törmään tarvitsee miettiä ja punnita asioita uudelleen. Bloggaamisen suurin ja tärkein syy on se, että haluan kirjoittaa pieniä asioita muistiin, niitä pieniä ja arkisia joita ei tule mihinkään muualle kirjoitettua. Blogi on paikka purkaa ajatuksia ja saada neuvoja ja vertaistukea. Eniten bloggaan vain itselleni, mutta myönnän että jokainen uusi lukija tuo hirmuisen määrän iloa ja motivaatiota jatkaa bloggaamista. Teitä "virallisia" lukijoita on jo 59 mistä olen todella iloinen! En olisi koskaan uskonut että näin pienessä ajassa saisin näin paljon lukijoita, vau! Päivittäin kävijöitä on 400-800 mikä tuntuu ihan hurjalta määrältä. Jokainen jätetty komentti on aina piristys ja ilo, muutamia ikäviä kommentteja on eksynyt joukkoon mutta mitään en koskaan ole joutunut vielä jättämään julkaisematta. Toivotaan että kommentit pysyvät jatkossakin asiallisina, vaikka mua ei niin kauheasti ilkeät kommentit liikuta niin ei niitä kyllä kiva ole silti saada.
 
Postaustoiveita ja kysymyksiä saa laittaa ihan koska vain. Asuntopostausta on monta kertaa toivottu ja toteutan sen heti kun saadaan asunto kuntoon ja siistiksi että kehtaa kuvia julkaista. Nyt mä menen lukemaan seuraamieni blogien uusimmat postaukset!
 
Hyvää lauantai iltaa kaikille ja kiitos sinulle siellä ruudun takaa kun jaksat lukea meidän juttuja<3!

torstai 26. joulukuuta 2013

Meidän joulu

Huh huh, nyt se on ohi, Elviran ensimmäinen joulu! Me ollaan kiirehdtty viime päivät paikasta toiseen, jotta ollaan ehditty käymään kaikki jouluvierailut läpi. Mutta eipäs valiteta, on ainakin hyvin saanut syödä! Ihan kuin olisi raskaana taas...
 
 
 
Aattona olimme mun isän, eli Elviran pappan luona. Menimme sinne heti aamusta joulupuurolle! Siellä söimme, juttelimme ja availimme lahjoja. Elvira nukkui suurimman osan ensimmäisestä joulustaan, kiltti neiti ainakin on tonttujen mielestä ollut koska lahjoja tuli hirmuisesti! Isi ja äiti sai vielä tänä jouluna avata lahjat, ehkä sitten ensijouluna Elvira avaa ne jo itse (ainakin syö paperit, heh heh.) Pappan luota suunnistimme sitten Tinon äidille, eli mummilaan. Siellä söimme (TAAS) ja menimme joulusaunaan!
 
 
 
Joulupäivän vietimme Tinon isän luona sekä kävimme "iltapalalla mun isän luona. Tänään aamusta lähdimme Tinon isovanhempien luokse isopappan syntymäpäiville ja sieltä sitten suoraan mun äidin luokse, eli Elviran mammalle syömään. Syöty ja matkattu on siis enemmän kuin tarpeeksi, nyt vasta ensimmäistä kertaa saa rauhottua kotiin! Ihana joulu oli kyllä vaikka aiemmin valittelin ettei ollut joulufiilistä ollenkaan. Kyllä se sieltä sitten tuli kinkun ja kuusen myötä!
 
 
 
Me saatiin koko perhe aivan ihania lahjoja! Elvira sai paljon kirjoja, leluja ja vaatteita. Myös isi ja äiti oli olleet kilttejä koska me saatiin Tinon kanssa leivänpaahdin, tulostin, rahi ja paljon kaikkea muuta ihanaa! Kyllä kelpaa.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Soseilua!

Meidän joulu ei ole vieläkään ohi, huomenna mennään vielä mun äidin luo joulua viettämään joten postausta meidän joulusta ei vielä tule! :)
Sen sijaan Elviralla oli tänään taas yksi virstanpylväs, nimittäin soseiden aloittaminen! Ollaan hieman "huijattu" neuvolan suosituksia ja menty maalaisjärjellä oman pään mukaan. Koitettiin vellittelyä, mutta siitä ei tuntunut nälän kaikottamiseen olevan mitään hyötyä joten tänään Elvira sai ensimmäistä kertaa lusikan suuhun!



Olen antanut porkkanaperuna velliä (sekoittanut pope pilttiä korvikkeeseen) joten makuna tuo olikin aika tuttu. Koostumus toki oli uusi, joten kyllä sitä hieman ihmeteltiin ja pyöriteltiin suussa ennen kuin nielastiin. Hienosti meni muutmat maistelu lusikat, joten huomenna taas uudestaan! Tänänä annettiin kaupan purkkiruokaa, mutta huomenna ajattelin tehdä soseet itse, pistää jääpala muotteihin ja pakkaseen!

Vatsa täynnä on hyvä tuijottaa telkkaria!
Miten te olette totuttaneet lasta uusin ruoka-aineisiin, 1 uusi ruoka-aine/viikko vai miten? Mitä kaikkea meidän kannattaa huomioida nyt soseiden aloittamissa, onko jotain erityisen tärkeää?


Pakolliset teiniauto kuvat reissun päältä ;) Anteeksi kuvien huono laatu, ei ollut muuta kuin kännykkä mukana! :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

 
Ihanaa joulua kaikille<3!
 


 
 


maanantai 23. joulukuuta 2013

Never say never

1.9.2012 aloitin työt nykyisessä työpaikassani, eli päiväkodissa. Ei mennyt kuin muutama viikko, ja päätin etten hankkisi lapsia ainakaan kymmenen vuoteen, ehkä en jopa koskaan. Päätös ei johtunut siitä ettenkö pitäisi lapsista, vaan tajusin kuinka vaikeaa ja haastavaa lapsiperheen arki on, ja kuinka erilaista elämäni oli sillä hetkellä. Edes mun kaukaisimpiin haaveisiin ei kuulunut sillä hetkellä se omakotitalo ja farmarivolvo. Kultaisen noutajan olisin kyllä voinut ottaa, heh heh... Pidin lapsista, mutta en ollut varma haluisinko koskaan omaa. Mulle riitti mun työ, joskus sekin tuli korvista ulos. 
Saman vuoden uutena vuotena juhlisin aivan tietämättömänä siitä mikä minua odotti.En osannut villeimmissä unissanikaan ajatella että tasan kuukauden päästän istun vessassa plussa kourassa. Olisin nauranut päin naamaa, jos joku olisi minulle niin väittänyt.
31.1.2013 elämäni mullistui ja kääntyi päälaelleen. Sain tietää odottavani Elviraa. Kun jälkeenpäin mietin reaktiotani asiaan, se ei ollut mitenkään siihen viittaava etten muka olisi halunnut "lasta ainakaan kymmeneen vuoteen". Muistan kuinka oli heti plussan nähtyäni hymy korvissa, onnesta sekaisin ja silittelin mahaani. Kävin aina välillä tarkistamassa roskiksesta että olihan tämä totta ja ei kai vaan se plussa ole kadonnut siitä tikusta.
Luulen että jos tarkaan miettii, koskaan ei ole oikea aika hankkia lapsia, aina löytyy joku tekosyy miksi ei ole valmis vanhemmaksi. Onhan se ymmärettävää, onhan tämä helkkarin pelottava juttu! Sä olet vastuussa toisesta ihmisestä ja sun pitäisi osata kasvattaa hänestä yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Aika kova pala purtavaksi tälläiselle 20 vuotiaalle tytön hepakolle, jep. Kuitenkin tiedän että tulen onnistumaan tässä tehtävässä ja tiedän että kyllä mä osaan. Vuosi sitten sanoin, ei ikinä, ei ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt sattumusten ja kohtalon kautta mä olen yhden maailman ihanimman tytön äiti.  Hetkeäkään en kadu, hetkeäkään en vaihtaisi. En osaisi kuvitella enää elämää ilman Elviraa. Älä koskaan sano "ei koskaan", koska mun "ei koskaan" on parasta mitä mulle on tapahtunut! Mä olen joka päivä niin kiitollinen ja onnellinen siitä ettei Tinon kanssa hoidettu ehkäisyä ihan oppikirjan mukaan!
Hyvä me typerät, kamalat nuoret<3
 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kadonnut joulufiilis.

Perjantaina me lähdettiin koko perheen voimin skanssiin viimeisille joululahjaostoksille. Niinkuin sadat muutkin ihmiset. Ensi vuonna mä lupaan tehdä niinkuin oon monesti uhonnut, ja ostan joululahjat jo juhannuksena. Eipä tarvitse jouluruuhkassa jonotella. Nyt on sitten lahjat paketointia vaille valmiit, ainut mikä puuttuu niin joulufiilis! Mä en ole koskaan ollut mikään jouluintoilija, mutta nyt ei tunnu edes että olisi joulukuu. Ei millään meinaa uskoa että ylihuomenna pääsee taas pitkästä aikaa jouluruokien kimppuun! Ostin kyllä perjantaina itselleni konvehteja jos niiden avulla saisi vähän joulufiilistä. Rasia on tyhjä mutta fiilis puuttuu, lisää suklaata siis ;)
 
Mun fiilis on yhtä jouluinen kuin ilmakin!
 
 
Elviran joululahja on tuottanut mulle päänvaivaa. En ole keksinyt mitä hänelle ostan koska ei hän tarvitse mitään. Plus että mietin että onko vähän turha ostella Elviralle lahjoja kun ei hän niistä ymmärrä. Kuitenkin ajatus siitä että en ostaisi Elviralle lahjaa, tuntuu ankealta. Edelleen kyllä lahja uupuu, joten voi olla että neiti ei ensimmäisenä jouluna saa lahjaa. Kun ei vielä edes ymmärrä lahjapaperin mussuttamista niin tuntuu oudolta ostaa Elvrialle lahja jonka minä itse paketoin ja sitten muutaman päivän päästä avaan? Tiedän kuitenkin että muut ovat ostaneet Elviralle lahjoja joten ei hänen joulustaan lahjaton kuitenkaan tulisi.
 
Oletteko te ostaneet pienelle vauvalle lahjoja?
 
 
Elviran toive olisi varmasti oma televisio, neidin lempijuttu! Eilen katsottiin keskittyneesti isin kanssa jääkiekkoa, äiti ei niin välittänyt...

 
Toivotaan että se joulufiilis löytyisi nyt kahden päivän sisällä, tai sitten viimeistään aattona. Kyllä viimeistän ainakin sitten kun saa kinkkua ja laatikoita suuhun! Joulun jälkeen alkaa sitten kuntokuuri kun saadaan avaimet taloyhtiön kuntosalille, ja herkuton tammikuu on mun uudenvuoden lupaus! Joten nyt jouluna porsastelen tammikuunkin edestä ;)
 
 

perjantai 20. joulukuuta 2013

Pikkuneidin pehko

Elviralla oli syntyessään tumma ja tuuhea tukka. Meidän pieni peikkotyttö. Mulla ja Tinolla on molemmilla mustat hiukset, värjätyt. Tino on oikeasti todella vaalea, melkein blondi ja mun hiukset on "maantien harmaat" eri jokin sortin ruskeat.
Elvrian hiukset ovat alkaneet vaalentua pikkuhiljaa. Tietyssä valossa hiukset näyttävät hieman jopa oranssihtavilta. Mun tukka on kuulemma ollut vauvana hieman oranssiin taittava, mutta toivon että Elvira perisi isänsä hiukset, kauniin vaalet ja tuuheat.


 
Meillä molemmilla on Tinon kanssa todella tuuhea tukka joten Elvirallakin varmasti tulevaisuudessa tulee hiusta löytymään.
Tällä hetkellä kuitenkin neidillä on jonkinsortin karvanlähtö aika, ja hiukset ovat ruvenneet harventumaan. On kuulemma ihan normaalia että vauva hius tippuu pois(!?). Elviran vauvatukka on harventunut vain ohimojen kohdalta sekä pään sivuilta. Muuten tukka kasvaa hyvin. Voi siis olla että neiti on pian aika koomisen näköinen, päälaella pitkä keesi mutta muuten aika kalju! Mä toivon hartaasti että suurin osa hiuksista kuitenkin pysyisi päässä, rakastan niin silitellä sitä pientä pehmoista karvaa! Ja Elvira on niin suloinen kun herää unilta tukka pystyssä! No, aika näyttää.



 
Karstaa Elviran päässä on jonkun verran, ei kuitenkaan ihan hirveästi. Ollaan laitettu välillä iltaisin vauvaöljyt ja myssy päähän ja annettu hautua yön yli. Sen jälkeen olen rapsutellut karstaa hellävaraisesti pois. Voi olla että meillä karsta tulee olemaan vaivana pitkään, mulla itselläni on karstaa ollut ala asteella vielä!
Taisteluun karstaa vastaan sain myös lukijalta vinkin! Joku ihana anonyymi (kampaaja) oli käynyt laittamassa että karstaa ei tule kun pesee vauvan pään shampoolla, kuulemma linnashamppoo käy hyvin! En ole ehtinyt vielä kokeilla tätä joten en tiedä toimiiko mutta täytyy kokeilla!
 
Onko teidän vauvoilla lähtenyt vauva hius pois? Ja mitkä on hyvät kikat karstaa vastaan? :)

torstai 19. joulukuuta 2013

Laulava äiti

Raskauden aikana mietin usein, tuleeko vauvalle laulettua paljon. Tykkään itse laulaa kovasti, vaikka laulu ääntä ei ole suotu sen kummemmin. Nyt kun Elvira on täällä, en muuta teekkään kun laula hänelle kun olemme kaksin kotona. Laulut eivät aina ole lastenlauluja, vaan äitin omia sanotuksia.
 
Ruokalaulu, Sävel: Petri Nygård Märkää.
 
Ma Ma Ma Maitoo! Tuttelit auki, pullot auki, rai rai rai.
Maito alas, nälkä pois rai rai rai.
ANNA SITÄ MAITOO! Ma ma ma maitoo.
 
Kiukku laulu, sävel, Haloo Helsinki Huuda
 
Huuda, huuda nälästä. Huuda huuda kiukusta.
Ja huuda huuda kaikesta ja äiti voi jatkaa lauleskellen tai sä voit lopettaa huutamisen.

 
 
Rakkauslaulu, sävel. Jukka Poika Siideripissis
 
Ekan kerran me tavattiin Tyksis, ja en mä ois sitä arvannut, että susta tulee mun maito pissis, ja mä haluan vaan sut.
 
Joskus kun Elviralla on kakka vaipassa laulan Talk Dirty To Me. Tididididii Talk dirty to me!
 
Toinen kiukkulaulu, sävel Dont worry, be happy.
 
Dont worry, be happy baby! 
Mom says you milk is late, you have to scream a lot, dont worry be happy baby.
 
 
Hullulla on halvat, (idiootilla ilmaiset) HUVIT! Pistin jokaiseen lauluun linkin jos joku ei tiedä kappaletta, ja eikun kultakurkut valloilleen!;)
 
Laulatteko te vauvoillenne jotain omia sanoituksia?

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Voihan VELLI!

Eilen ajattelin leikkiä supermutsia ja kokeilla vellin tekoa itse! Kävin Prismasta hakemasta maissijauhoja ja eikun tuumasta toimeen! Netistä löysin ohjeen jossa kehotettiin laittamaan 1dl vettä ja 1/4dl maissijauhoja, kiehauta ja "lantraa" korvikkeella! No teinpäs sitten aivan ohjeen mukaan, maistonkin jopa tuotostani (HYI) kun pelkäsin että poltin sen pohjaan.
Koko homma oli fiasko. Vellin teko onnistui hyvin, mutta ei kelvannut neidille ollenkaan! Ensin tappelimme tuttipullon kanssa, vaikka velli oli löysää se ei meinannut tulla tutista ulos(meillä ei ollut vellitutteja). Sitten kun löytyi sopiva tuttiosa, Elvira ei suostunut syömään velliä. Taisi olla pahaa, hyi äiti hyi. Kaupan vellit ovat menneet alas paremmin kuin hyvin, joten taidamme pitäytyä Valio Onni velleissä, hyvästi säästeliäisyys tässäkin asiassa. Yrittänyttä ei laiteta, mutta ei yritetä kuitenkaan uudelleen, niin hirveä huuto ja raivo seurasi äitin pahasta maissivellistä. Katsotaan jos sitten seuraavaksi yrittäisi tehdä porkkanaperuna velliä!

Onko Tuttelilta olemassa vellejä? Meilla käytetään Tutteli korviketta joten ajattelin että varmaankin Tuttelin vellikin olisi hyvä? Jos niitä on ?



" Mulle ei mutsi sun vellit kelpaa, mee nyt pois eestä, mä katon telkkua!"

tiistai 17. joulukuuta 2013

The Kirja

Raskauden alkuvaiheessa osti meidän "möhkikselle" kirjan. Kirjaan on tarkoituksena kerätä muistoja ja asioita, joita me haluamme Elviran muistoihin säilöä. Meillä on kyllä olemassa vauvakirja, mutta halusin myös jonkun jonne voi kirjoittaa vähän vapaammin ja mitä mieleen juolahtaa, sekä niitä pienen pieniä asoita joille ei ole vauvakirjassa tilaa. Olen ajatellut antavani kirjan Elviralle kun hän täyttää 18 vuotta.


Kirjan ensimmäisellä sivulla on kertomus synnytyksestä ja miten se sujui. Tietenkin synnytyskertomus kirjassa on hieman hellempi ja hieno varaisempi kuin täällä blogissa. Toki siihen varmasti vaikuttaa eniten se että aika oli ehtinyt kultaamaan muistot ennen kuin rustasin kertomuksen kirjaan.



Kirja oli esillä kastetilaisuudessa, tarkoituksena oli että jokainen vieras kirjottaisi Elviralle terveisiä. Muutamat vieraat kirjoittivat runon kirjaan:

"Sait nimen kauneimmas, Elvira Maria Helenan. Sul on äiti ihana ja se ei oo yhtään lihava. Isi öisin rekkaa ajaa ja sua paljon rakastaa. Kun sua itkettää, äitillä hajoo pää. Maailman parhaimmat vanhemmat sait, muista se ain"

T: J&P

Mun sisko kirjoitti seuraavaa:

"Terveisiä Elviralle!
Sait parhaat mahdolliset vanhemmat, vaikka ne joskus käyvät hermoille, muista että sinua rakastetaan. Tädille voit haukkua aina kun isi ja äiti ovat tyhmiä;)
Tätisi Maria."



Minä itse kirjoitin kirjaan miten kastetilaisuus sujui ja nimen alkuperää. Kirjasta löytyy myös Elviran taitoja ensimmäisten kuukausien ajalta, miten nukkuu, syö, seurustelee ym. Olen ajatellut että kirja tulisi sisältämään tärkeitä hetkiä, kaikki syntymäpäivät, joulut ja muut tärkeät juhlat joihin Elvira osallistuu. Kirjoitan niiden lisäksi myös ihan samantyylisiä "kuukausi ja vuosi postauksia" kuin tänne blogiin. Elvira saa sitten joskus lukea molempia!

Onko teillä jollain myös toinen vauvakirja sen perinteisen kaupanversion lisäksi? Mitä olette sinne kirjoitelleet?


maanantai 16. joulukuuta 2013

Kuvia,kuvia,kuvia.

Kuvia tulee räpsittyä miljoonia ja monella eri laitteilla. Nyt pitkästä aikaa teen postausta tabletilla, ja tänne on kertynyt myös paljon kuvia joten julkaistaan niistä muutamia! Pitäisi joku päivä siirtää kaikki kuvat kovalevylle ja poistaa osa, niin paljon tulee räpsittyä että kohta hukutaan niihin...






















Maailman söpöimmät pullukkareidet!


Elvira sai yöksi öljyt ja pipon päähän, hänellä on aika paljon karstaa päässä. Äitinsä tyttö taitaa olla, mulla oli karstaa vielä ala asteellakin...



Me käytiin tänään Ikeassa ja löydettiin meille "joulukuusi". Pinkit valot vaan päälle ja TADAA!


Tino latas joskus jonkun todella kivan ohjelman tabletille...

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Mä elän ihan sunnuntaissa mutta eipä se menoa haittaa, toivottavsti te työssä käyvät edes tiedätte oikean päivän! Tajusin muuten että enää 8 päivää jouluun, tänään meidän asunto sai ensimmäiset ja ainoat joulukoristeensa ja osa lahjoista ostamatta, hups. Kiire tulee niinkuin aina ennenkin!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kuumeilua!

Flunssaa ja kuumetta on taas paljon liikkeellä, mutta tämän äidin kuumeilu johtuu ihan jostain muusta. Mulla on nimittäin vauva-, raskaus- ja omakotitalokuume.
 
Neiti kasvaa niin nopeaa vauhtia, että vauvakuume nostaa jo päätään vaikka neiti ei ole kuin 11 viikkoa vanha. Myös raskausmahaa on aivan hirveä ikävä, vaikka loppuvaiheessa vihasinkin sitä. Mä olen Tinolle puhunutkin että mitäs jos puolen vuoden päästä lopetettaisiin ehkäisy ja antaa tulla vauva jos on tullakseen... Nopeasti se vauvakuume iski mutta ei mikään ihme kun Elvira on niin helppo vauva!

 


 
Tässä kun viettää aikaa kotona kellon ympäri, tuntuu tämä kolmio aivan liian pieneltä. Plus että Elviran myötä myös tavara määrä kasvoi huimasti, tila loppuu kesken! Tarkoitus meidän olisi asua tässä asunnossa se kaksi vuotta, jotta saadaan myydä ilman verosotkuja asunto pois. Tiedä sitten maltetaanko, koska omakotitalo kuumottaa takaraivossa aika kovaa, mulla ainakin. Tinollakin olisi nyt vakituinen työpaikka ja saataisiin yhteinen asuntolaina...Olisi niin ihanaa kun olisi paljon tilaa kotona, sekä oma piha jonne Vili pääsisi juoksentelemaan. Ja haluan että on omaa rauhaa, omakotitalo keskeltä peltoa mutta hyvät kulkuyhteydet kaupunkiin, kiitos!


 
Kuumeileeko joku muu siellä ruudun toisella puolella?
 
p.s Mun joulu fiilis on ihan kadoksissa, vinkkejä miten sen voi palauttaa?


Hyvää sunnuntaita toivottaa pelästyneet peurat ajovaloissa!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kultainen keskitie

Viimiset kaksi kuukautta äitinä on opettanut aika paljon. Muutaman asian olen oppinut erittäin hyvin: kokeilemaan, soveltamaan ja keksimään. Kaikki tietää että on ne yhdet ja ainoat neuvolan ohjeet jota sitten kukin soveltaa omalla tavallaan.
 
 
 
Meillä sovellettiin eilen neuvolan ohjetta. Meillä aloitettiin velli!
Elvira on ruvennut viimepäivinä syömään useammin ja isompiä määriä. Ja puklukin lentää! Tehtiin sitten Tinon kanssa eilen päätös että meillä alotetaan vellit. Ostettiin kaupasta Valio Onni riisivelliä ja tästä lähin Elvira saa velliä aamuin ja  illoin. Päivät mennään maidon kanssa. Eilen illalla ja tänään aamulla annettiin korviketta ja velliä sekaisin, noin puolet ja puolet. Mitään masuvaivoja ei tullut ainakaan vielä, ja ruoka on pysynyt sisälläkin!
 
En tiedä mitä neuvolasta sanotaan, en ole kysynyt ja nyt pohdin että kerronko. Olen itse sitä mieltä että pitäisi kyllä kertoa, koska voimme saada sieltä paremmat ohjeistukset ravinnon suhteen ja kehotuksen alottaa vaikka soseet aikaisemmin jos korvike näyttää riittämättömältä. Siltikin, se "pieni arka nuori äiti" nostaa päätään ja pelkään neuvolan kivittävän mut.
 
Mitä mieltä te olette, kerronko? Ja oletteko itse joskus jättänyt neuvolassa jotain kertomatta? :)
 
 
 
Toinen asia missä me ollaan nyt sovellettu (tähän ei kyllä ole mitään ohjetta), on päiväunet. Elvira nukkuu ulkona 2-3 tunnin päikkäreitä, mutta sisällä nukkuminen on huonoa. Nukkuminen on todella pätkivää, suurin uniputki on 20 min kerralla kunnes taas herätään kurkkimaan ja katselemaan. Meillä kun ei ole lasitettua parveketta niin huonona ilmana on mahdotonta nukuttaa Elvira ulkona. Olen koittanut pinnasänkyä, sitteria, sohvaa...rakentanut pesän sinne tänne mutta mikään ei kelpaa. Ainut paikka missä nukutaan kunnon päikkärit, on meidän sänky. Ja niin että äiti tai isi on vieressä.
 
 
 
Tähänkin asiaan onneksi löytyi helppo ratkaisu! Vinkin sain eräästä fb ryhmästä, ja siitä se ajatus sitten lähti! Nyt meillä nukutaan makosat unet niin sisällä kuin ulkonakin, ja nukkumapaikkana toimii VAUNUKOPPA! Neiti sammuu sinne kuin sainalyhty!
 
 Pikku peikkotyttö Elvira juuri heränneenä, on se vaan niin suloinen pikku pörröpää<3
 
Me säästyttiin Seijan tuhoilta, ainut myrsky mikä iski oli epäonnen myrsky ja meidän modeemi tippui lattialle. Netti lakkasi toimimasta, onneksi taloyhtiö tarjoaa hitaimman nettiyhteyden ilmaiseksi ja mun dataus ei kärsi ;) Täytyy suunnata siis kohti Myllyä ja Sonera kauppaa jouluryysiksen keskelle...yäk. Toivottavasti saataisiin netti kuntoon koska mitä ihmettä mä muuten päivisin kotona teen!? Mitä ihmiset ennen vanhaan tekivätkään ilman nettiä...niinpä niin, juttelivat kasvotusten.
 


torstai 12. joulukuuta 2013

Kutsuhuuto Tuttelille!

Pikkuhiljaa Elvira on ruvennut päästämään mitä omituisempia ääniä, möröhdyksiä ja kiljahduksia. Myös pikkuhiljaa olen oppinut mitä mikäkin ääni tarkoittaa. Yksi tärkeimmistä on kutsuhuuto Tuttelille, eli nälkähuuto. Jos haluaa välttää itkuparkuraivon, kutsuun tulee vastata nopeasti! Harmi vain, että melkein koskaan en ole tarpeeksi nopea, Elviran kärsivällisyys ei ole mistään parhaimmasta päästä.
 
 
Tässä pieni videonäyte nälkähuudosta. Yleensä aloitus on hieman hillitympi, tässä videossa ollaan jo aika lähellä raivoa, en saanut alkuhuutoja tallennettua kameralle.
 
Ihanaa kun päiväpäivältä saa enemmän kontaktia Elviraan. Toisaalta harmittaa kun aika menee niin nopeasti (huomenna pitäisi laittaa pienimmät vaatteet varastoon, nyyh) mutta toisaalta odotan jo kovasti ensimmäisiä askelia, puhetta ja yhteisiä leikkihetkiä ja askarteluja!<3


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Elviran kaste lahjoja!

Lupasin tehdä postauksen Elviran kastelahjoista. En viitsinyt ihan kaikkia kuvata, joten valitsin muutamat lahjat. Elvira sai myös paljon muita ihania lahjoja mitkä ei päässeet kuviin, esim. muumi aterin setin, vaatteita, puruleluja, rahaa ym.

Tässä ensimmäisenä kummien lahjat Elviralle. Kummilusikka on kummitädiltä ja kummilautanen kummisedältä. Molemmista puuttuu vielä kaiverrukset koska pidettiin nimi salassa kasteeseen asti.
Kastesormus tuli mun äidiltä, eli Elviran mammalta.
Tämä peili tuli Elviran sedältä, eli Tinon veljeltä. Aivan ihana! Peiliin on tehty suojelusenkeli, Elviran koko nimi ja syntymäaika. Älkää antako lian häiritä...
Mun ystävät olivat ostaneet Elviralle Sophie la girafe:n purulelun! Tule jo hampaat jotta päästään käyttämään tätä ihanuutta. Niin söpö, vähän vaihtelua niihin erittäin värikkäisiin puruleluihin!

Mun sisko, eli Elviran täti oli maalannyt hänelle suojelusenkeli taulun. Vaikka en mitään uskonnollisinta tyyppiä ole, tykkään kovasti kaikista suojelusenkeli jutuista. Koskaan ei voi pienellä olla liikaa enkeleitä matkassa suojelemassa!

Tässä nyt nämä "äitin lempparit" mutta niinkuin sanoin, paljon oli muitakin ihania lahjoja, kiitos kaikille niistä<3 Elvira sai myös mukavan summan rahaan, joten täytyy tässä joku päivä mennä avaamaan hänelle oma tili pankkiin! Pääsee äiti ja isi joskus sitten halvemmalla ajokortin kanssa... :D