Kaksplus.fi

MENU

torstai 31. lokakuuta 2013

1 kk neuvola!

Tänään aamulla suunnattiin heti herättyämme neuvolaan. Väsynyttä porukkaa oltiin kaikki, neiti nukkui todella huonosti klo.5-8.00. Tuhistiin, ähistiin ja puhistiin muutama tunti välillä torkkuen. Kahdeksalta vihdoin neiti sai vatsan toimimaan ja rauhottui unille takaisin. Äitiä se ei kovin lohduttanut, kun herätyskello soi 8:30! No, ensi yö sitten paremmin! Neuvolassa meidät otti vastaan tuttu terveydenhoitaja sekä opiskelija! Opiskelija oli jo viime kerrallakin mukana, oikein mukavia ja päteviä naisia molemmat! Viime neuvolassa neidille ei ollut tullut painoa kunnolla, mutta tällä kertaa oli senkin edestä. Alle kahdessa viikossa painoa on kertynyt lisää 570g! Iso tyttö<3
Tässä vähän neuvola mittausten tuloksia! Laitan sulkeissa syntymä mitat.
Pituus: 55 cm (50cm)

Paino: 4210g (3540g)
Pään ympärys: 36,5 cm (34cm)
Neuvolakorttiin kirjoitettiin seuraavaa:  Painoa tullut hienosti, 570g alle kahdessa viikossa. Kasvaa ja kehittyy siis hienosti!
Meidän pikkuneiti on myös päättänyt että neuvolassa on joka kerta kiva pissata alustalle taikka vaa`alle, ei päästetä ketään liian helpolla! Ihana murunen<3 Seuraavaksi on sitten vuorossa lääkäri kolmen viikon päästä, silloin neiti saa ensimmäisen rokotteensa. Suun kautta otettavan ROTAVIRUS(!?muistanko oikien!?) rokotteen. Mitäköhän mieltä neiti siitä mahtaa olla? D vitamiini tipat ei ainakaan häntä hetkauta, mutta tiedä sitten maistuuko ne edes pahalle. Aika kova täti tuo meidän neiti on, kiltti eikä paljoa itskeskele, mutta auta armias jos menee joku mönkään niin kyllä hermot menee ja kovaa :D

Tätä mieltä mä olen kylvystä ja siitä, kun äiti lämmitti maidon liian hitaasti!

Isin sylkyssä on hyvä olla<3
Nyt tämä kotiäiti menee loihtimaan itselleen ruokaa, ja sitten me lähdetään neidin kanssa vaunuseikkailulle Turun keskustaan!
Ihanaa aurinkoista syyspäivää kaikille! (ainakin täällä Turussa paistaa aurinko)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Turha vaiko tärkeä?

Kun vauva tulee taloon, tarvitsee hänelle hankkia vaikka mitä. On paljon tavaroita ja asioita, joita ilman lapsen hoidosta ei tulee mitään, ainakin jos on mainoksiin uskominen. Ajattelin vähän listata hankintoja joita me tehtiin raskauden aikana, ja olemmeko oikeasti tarvinneet niitä, oliko hankinta hot vai not?
Aloitetaan hankinnoista, jotka ovat tulevalle äidille.
HOT:
1. Rintapumppu. Ihan ehdoton ensimmäisinä viikkoina kun olin kunnon maitolehmä.
2. Lanoliini, eli nänni rasva. Imetysajan pelastus, vaikkakin aika heikosti muistin laittaa...
3. Liivisuojukset. Mä ostin kertakäyttöisiä, mutta myös kestoja on saatavilla!
4. Mukavat liivit yökäyttöön. Ilman liivejä olisin toki voinut nukkua, jos olisin halunnut uida maidossa. Multa löytyy ostos tv:n ihmeliivit, Genie Bra:t ja on aivan taivaalliset päällä.
NOT:
1. Imetystyyny. Meille ei kyllä ole tätä hankittu, mutta koen pärjänneeni vallan mainiosti ilmankin silloin kun vielä imetin.
2. Imetysliivit. Saman asian ajaa liivit, joista saa sangat edestä irti.
3. Raskausarpi voiteet. Mulla ei ainakaan auttanut yhtään, perusvoide oli paras!
Vauvan tarvikkeet:
HOT:
1. Tutit, vaikka ei nykyään kaikki suosittele tuttien käyttöä, meillä ei pärjättäisi ilman. Tutilla on neiti niin helppo rauhottaa!
2. Puhdistuspyyhkeet.
3. Pesuneste. Kuivunutkin kakka lähtee ilman hankausta!
4. Harsoja ainakin 20/kpl! Ei tarvitse konetta pyörittää joka päivä, ja päivittäin saa useasti vaihdettua jos tarve vaatii. Liinoilla on myös monta käyttötarkoitusta ollut: puklurätti, pään alla nukkuessa, suojana vaunuissa ja mä käytin harsoa kun pumppasin maitoa (maitoa valui pumpun reunoilta)
NOT:
1. Kaiken maailman hoitovoiteet, purkit ja purnukat. Ainoat jota me ollaan tarvittu on kylpyöljy (ei välttämätön), talkki ja hoitovoide (hajustamaton perusvoide ajaa saman asian). Sinkkivoidetta voi tarvita, mutta me ei olla vielä ainakaan tarvittu. Näistäkin kaikki muut tulevat liberon hoitolaukussa, (joka saatiin sairaalasta) paitsi talkki!
2. Tavalliset tuttipullot. Meillä kokeiltiin koliikkipulloja, ja muita ei enää käytetäkkään!
3. Pienet pyllypyyhkeet. Ostin ikeasta näitä kauhean kasan, enkä ole käyttänyt ollenkaan. Iso kylpypyyhe on meillä käytössä, saa vauvan käärittyä lämpimään kuivattelun ajaksi!
4. Vauvan tyyny. Pienelle vauvalle ei pään alle laiteta tyynyä, ja asennon tukemiseen meiltä löytyy ikean pikkutyynyjä, 0,7 euroa/kpl. Hyvin kestää pesutkin, vanut ei mene miksikään!
5. Tumput käsiin. Meidän neiti huitoo niin paljon, että sukat pysyvät käsissä paljon paremmin.
6. Itkuhälytin. Me asutaan kerrostalossa, joten neiti ei koskaan nuku niin kaukana meistä ettei itkua kuule. Parvekkeen ovenkin läpi kuulee jos neiti alkaa itkemään.
7. H&M:n hienot pussilakana setit. Meillä on käytössä äitiyspakkauksen peitto, ja H&M:n pussilakanat ei siihen sovi. ( Kuulemma!? Finlaysonin pussilakanat sopivat! )
Jotkut näistä voi vielä muuttua, kun neiti kasvaa, mutta tässä muutama HOT&NOT tilanne tällä hetkellä täällä meidän valtakunnassa!
Onko teillä ollut jotain jota olette ehdottomasti tarvinneet, tai olisi ehdottomasti voinut jättää kaupan hyllylle? :) Ja jos on jotain vinkkejä, joita me tullaan vielä ehdottomasti tarvitsemaan niin vinkatkaa ihmeessä! Kaikki tieto ja neuvo on tervetullutta!


Iloinen äiti ja liibalaaba.

Kyllä kunnon yöunet tekee sitten hyvää, neiti nukkuui niin nätisti koko yön! Ai että<3
Muutenkin kaikki hommat on aika hyvällä mallilla, ristiäiset ja pappikin saatiin varattua maanantaina! Vain nimi enää puuttuu...On niin vaikea keksiä nimi! Miten me voidaan päättää miksi neitiä kutsutaan koko loppu elämän? Tai ainakin seuraavat 18 vuotta...Muutenkin musta tuntuu että en mä osaa kutsua häntä nimellä, lempinimillä kyllä ja niitä riittää! Möhkis, pallero, puuhis, pooh bear, pikkulikka...En edes muista mistä kaikki lempinimet tulevat, mutta ei taida nämä kelvata oikeiksi nimiksi...? Olenkin vitsaillut että neidin nimeksi tulee NIMETÖN, päättäköön itse sitten 18 vuotiaana minkä nimen haluaa...
 
 
 
 
Huomenna meillä olisi aamulla heti neuvola! Oonkin odotellut innolla jo neuvolaa, haluan tietää miten neiti on kasvanut! Yksi päivä kävin äitini luona vaa`alla neidin kanssa, ja nopealla laskutoimituksella painoksi neidille tuli 4200g! Tietenkin oli vaipat ja vaatteet päällä, joten katsotaan mitä neuvolan vaaka huomenna sanoo. Mutta hienosti neiti taitaa korvikkeilla kasvaa!
 
 Katsokaa noita söpöjä pullukoita reisiä<3 hih, ihanat<3 Miks mun omat pullukat reidet ei oo yhtään söpöt mun mielestä!? Jännä juttu.
 
Nämä korvikkeetkin on taas yksi asia mistä äidit jaksaa aina tapella.."Korvikkeet ovat huonoja" "Korvikkeilla ei kasva" "Korvike lapset ovat allergisia kaikille ja kaikelle". Kovin ovat jotkut äidit korvikkeita vastaan, mutta jos maitoa ei tule niin pitäisikö lapsen sitten sormiaan syödä? Niinpä. Kukaan ei voi väittää että korvike olisi äidinmaitoa parempi, ei, mutta hienoa että tälläinen vaihtoehto on jos maitoa ei tule! Juttelin eilen isoäitini kanssa puhelimessa ja hän selitti, että silloin "ennen vanhaan" annettiin kaurapuuron limaa, jos ei maitoa tullut tarpeeksi. Silloin ei ollut niin kovin tarkkaa minkä ikäisenä lapselle annettiin vellejä, tänä päivänä tuntuu että ollaan vähän liiankin tarkkoja. Maalaisjärki tuntuu meiltä äideiltä joskus unohtuvan.
 
 
 
Huomenna tämä äiti lähtee neidin kanssa bussiseikkailulle turun keskustaan, tarkotuksena olisi mennä lävistäjällä käymään! Mulla oli ennen synnytystä huulessa ja kielessä lävistys, molemmat meni synnytyksen aikana umpeen joten tarkoitus olisi ottaa huulikoru huomenna takaisin! Neidin kummitustäti lähtee mukaan, hän pitää neidille seuraa sillä aikaa kun äitiä satutetaan! Muistan kun otin ensimmäisen lävistykseni ja pelkäsin sitä kipua ihan sairaasti, nyt synnytyksen jälkeen ei taida tuntua kuin hyttysenpistolta..Kyllä se synnytys vaan muutti mun käsitystä "kamalasta kivusta". Enää en valita pienestä särystä koskaan, lupaan.
 
 Tästä tuli nyt vähän tälläinen liipalaapa sitäsuntätä postaus, ei vaan jaksa keksittyä kirjottamiseen kun tuo murunen tossa killuttelee hereillä ja kyttäilee söpösti äitiä! ON HÄN VAAN NIIN IHANA JA TÄYDELLINEN<3 Kyllä tämä äitiys on ihanaa, suosittelen<3
 


tiistai 29. lokakuuta 2013

Joulumieltä!

Kaikki kaupat pursuavat jo kaikkea joulukrääsää, anttilan joulukuvasto putosi postiluukusta jo viikkoja sitten, rahaa palaa ja ihmiset ovat sekaisin ostohuumasta ja stressistä. Kaikille joulu ei ole itsestään selvyys, kaikilla ei ole resursseja tarjota joulua lapsilleen ja läheisilleen.
 
Mutsis on.  blogin kirjoittaja Emilia linkitti tänään facebookkiin sivuston jossa halutaan auttaa juuri näitä ihmisiä ja perheitä, kenellä ei ole erinäisistä syistä mahdollisuutta tarjota joulua lapsilleen. Mua liikutti kovin tämä mahtava ja upea ajatus, joten haluan kantaa korteni kekoon. Nyt kaikki tykkäämään Jouluapua nimisestä sivustosta Facebookissa ja levittämään hyvää! Itse aion myös osallistua ja etsiä sivustolta perheen jota voin auttaa!
 
Facebook sivulle pääset TÄSTÄ! 

maanantai 28. lokakuuta 2013

NUKKUMATTI HOI!?

Tämä mami on vissiin suututtanut nukkumatin kunnolla. Kaikki muut nukkuu kuin tukit, mutta mä en. Kerrankin kun ajattelin mennä ajoissa nukkumaan...koirakin kuorsaa sängyn alla kuin katujyrä. Hauskinta tässä on se, että mä vaan odotan koska neiti herää. Miksi mä en voi vaan kauniisti nukkua kun kerrankin saisi? En oo kolmeen tuntiin pitäny neitiä sylissä kun hän meni niin aikasin yö unille, nyt on kauhea ikävä jo. Melkein tekisi mieli herättää hänet jotta saan hänet syliin ja pusuteltavaks. Miksi, oi miksi mä en osaa nauttia kun vauva nukkuu nätisti? Ja aivan varmasti ensi yö sitten valvotaan, siitäpäs sait typerä äiti kun et osannut nauttia toisen hyvistä unista!

Kiukkuinen baby

Täällä asustelee tällä hetkellä kiukkuinen vauva. Koko viime yö ja tämä aamu on mennyt neidin kiukutellessa. Yöllä vatsa taisi vaivata ja nyt ollaan ihan yliväsyneitä niin kiukutellaan sitä. Niin äiti kuin vauvakin. Muutaman tunnin äiti sai unta viime yönä, onneksi tänään on siivouspäivä kotona niin voi purkaa kaiken kiukun imuriin. Hetkeksi neiti lopetti kitinän äskön kun telkkarista tuli Robinin Bom Kah (vai miten se  nyt kirjotetaan). Ou nou, jos meillä muutaman vuoden päästä fanitetaan Robinia...
 
 
Jokaisessa blogissa on aina herkkulisia ruoka kuvia, joten kannan korteni kekoon: Tässä tämän väsyneen äidin herkullinen gurmee aamupala, huomaako jostain että ei olla viikkoon käyty ruokakaupassa ja jääkaappi huutaa tyhjyyttään?
 
Eilen käytiin neidin kanssa silakkamarkkinoilla Turun keskustassa. En ollut koskaan ennen käynyt kyseisillä markkinoilla, taidetaan järjestää joka vuosi?, joten mun kuvitelmat oli että siellä myydään pelkkää silakkaa. No ei kuitenkaan, ihan tavalliset markkinat oli metrilakukojuineen ja krääsineen. Aika haastavaa oli vauvujen kanssa kulkea ihmispaljoudessa, mutta selvittiin hengissä! Hienosti ihmiset antoivat tilaa ahtaimmissa väleissä, mutta naureskelin sitä kun ihmiset kauniisti kyllä väistivät vaunuja mutta heti kun pääsivät ohi niin kiilasivat vaunujen eteen. Tämä äiti sai siis olla tarkkana ettei kenenkään päälle ajettu...No olihan markkinoista hyötyäkin, löysin mun isälle isänpäivä lahjan (jos isi luet tän niin odottele vaan jännityksellä:p ) ja itselleni ostin tietenkin metrilakuja niinkuin markkinoilta aina kuuluu ostaa.
 
 
Terveellinen elämä alkaa huomenna, tai ensi viikolla...Ahh nää on niin taivaallisen hyviä<3
 
Nyt kiukkupussi vihdoin ja viimein nukahti, joten tämä äiti siirtyy mopin varteen!
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!<3


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Viikonloppu on taas melkein ohi, ja huomenna on aika palata arkeen. Mun ja neidin päiviin ei  vaikuta mitenkään, onko arki tai viikonloppu. Ainut on että Tino menee taas töihin ja jäädään kahdestaan neidin kanssa. Joku kyselikin muuten Tinon ammattia, ja rekkamieshän tuo meidän isukki on. Onneksi ajaa vaan lyhyttä matkaa, ettei koskaan ole yön yli reissussa. 
 
Neiti täyttää muuten tänään 3 viikkoa, kyllä aika menee nopeasti! Äitikin rupee olemaan jo kunnossa synnytyksen jälkeen, yksi päivä jopa ajattelin että kyllä olisin jo valmis tekemään kaiken uudestaan, aika kultaa muistot! Kolme viikkoa ollaan ihmetelty ja opeteltu tuntemaan toisiamme. Ja päivä päivältä oon enemmän sitä mieltä että kyllä äitiys on parasta mitä mulle on tapahtunut, on tuo neiti vaan niin ihana<3 Yöllä kun herätään syömään ei tarvitse kuin katsella neitiä tuhisemassa sylissä ja ylisöpöä tukkaa joka ulottuu jo korvien päälle, niin kaikki väsymys unohtuu. Siinä ei voi kuin hymyillä ja miettiä kuinka onnellinen on! Voi että<3

 
 
 
Kolmessa viikossa neiti on kasvanut ihan hirmusesti. Päätä kannatellaan jo hienosti kun maataan mahallaan ja jaksetaan jopa olla hereilläkin välillä! Ensimmäiset kaksi viikkoa meni neidin syödessä ja nukkuessa, mutta nyt jo killutellaan ja katsellaan maailmaa jo pitkiäkin aikoja kerralla. D tippoja on mennyt jo viikon verran, ja ilman masuvaivoja! Uskaltaakohan tässä varovasti jo tuulettaa että niitä ei tule? ( Nyt kun kirjotin tän niin aivan varmasti seuraava yö valvotaan masuvaivojen takia). Neidin silmä rähmii edelleen paljon, mutta punotus ja turvotus on lähtenyt joten lopetettiin silmätippojen anto ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos kyynelkanava on tukkeessa, niin rähmiminen ei lähde mihinkään vaikka kuinka tippoja tipputelisi silmään. Toivotaan että punoitus ja turvotus ei palaa ja tulehdus olisi saatu kokonaan pois! Kaikki siis on vallan mainiosti täällä, pikku vastoinkäymisiä lukuun ottamatta.
 Tässä mä pelolla odottelen että koska meidän pikku kupla puhkeaa ja ongelmat ja vaivat alkavat. Tuntuu että päästään aivan liian helpolla tällä hetkellä...

 
 Hui kauhja äiti, mitä sä teet!?

Äidin ja isin iso murunen<3 Kauhusta kankeana...

Tässä muuten kun on tullut noita kuvia otettua aika paljon, niin missä te säilytätte kuvia? Mulla on kaikki kuvat koneella tällä hetkellä, mutta onko netissä olemassa jotain palvelua johon kuvia voi tallentaa? Ihan siltä varalta että jos kone hajoaa...

Hyvää sunnuntaita kaikille ! :)


lauantai 26. lokakuuta 2013

darra äiti.

äiti oli eilen hunningolla. Ja nyt on paha olo. Mutta vaikka mulla oli älyttömän kivaa eilen, niin kyllä se vaan niin on että mun paikka on kotona pikkuneidin ja isin kanssa<3 mielummin oon kotona rakkauspäissäni, kuin baarissa viinapäissäni. Kyllä tuo lapsi vaan muuttaa ihmistä, parempaan<3 ja nyt kebabia.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Tämä meidän touhu täällä on niin surkuhupaisaa, ihan naurattaa jo. Neiti nukkui viime yönä älyttömän hyvin, mutta äiti ei. Neiti nukkui niin hyvin että mä en saanut unta kun miettisin vaan koko ajan että onkohan hän hengissä ja tarkistelin hengittääkö pikkuinen, en kestä :D No käytin siis valvotut tunnit hyväksi ja miettisin neidille nimiä, tuloksia syntyi nolla. Mitä kauemmin valvosin, sitä pöllömpiä nimiä keksin. Joten ehkäpä nimi kannattaa kuitenkin miettiä ihan päivänvalossa.
 
Siinä sitten ajankulukseni selailin myös valokuvia kännykästä, ja voi että kun tuo pikkuinen on kasvanut! Ikää on melkein kolme viikkoa ja aivan eri tyttö tällä hetkellä mitä hän oli kun synnäriltä lähdettiin kotia kohti. Kyllä ne lapset vaan kasvaa nopeesti, nyyh<3
 




"Äiti äiti, kato, mun pää nousee!"


"Ota nyt äkkii se kuva, ei tätä kauaa jaksa!"

 
"Huh huh, olipas rankkaa"
 
YHYY MUN MURU ON JO NIIN ISO, EN KESTÄ!<3
 
 
Hyvää viikonloppu kaikille, tässä vielä pieni piristys kuva! Nauroin eilen niin että tikit meinas revetä, maailman ensimmäinen naispuolinen paavi!? Äiti on vähän hölmö...<3
 


torstai 24. lokakuuta 2013

Hiljaisuus.

Vauva nukkuu. Isi nukkuu. Koira nukkuu.
On hiljaista.
Saan viettää pienen hetken joka on vain mun ja mun ajatusten.
 
Pitäisi mennä nukkumaan, mutta ensin nautin hetken omasta ajasta ja kuumasta glögistä.
Tämä on hetki joka on vain minun.


Väsynyt vauva ja äiti.

Voiko vauva olla liian väsynyt nukahtaakseen? Musta tuntuu että meidän neiti ainakin eilen oli. Koko päivän hän oli ja killutteli hereillä, välillä vain torkahti syliin hetkeksi mutta heräsi melkein heti. Illalla sitten kun tuli nukkumaan menon aika, ei neiti meinannut millään nukahtaa. Torkahti ja säpsähti hereille kun tutti tippui suusta. Siinä meikäläinen makasi sitten vieressä 1,5 tuntia ja laittoi tuttia aina suuhun takaisin. Olisin tietenkin voinut ottaa neidin syliin jotta hän nukahtaisi, mutta siinä yleensä käy niin että heti sitten herätään kun lasketaan sylistä. Ja en todellakaan halua että neiti oppii siihen että vain syliin nukahdetaan, se olisi pidemmän päälle liian rankkaa. Siinä me sitten puolitoista tuntia tapiteltiin toisiamme ja välillä torkuttiin. Vihdoin ja viimein sitten uni tuli kunnolla, eikä edes haitannut vaikka tutti tippui suusta. Ja äiti pääsi vihdoin ja viimein suihkuun! Arkisin meillä minä hoidan yö hommat, kun isi lähtee aamuyöstä töihin niin saa hänkin nukkua! Täytyy muutenkin nostaa hattua Tinolle, ei musta olisi lähtemään töihin klo 2 yöllä...
 

 
Loppu yö menikin sitten todella hyvin, 3:30 syötiin vasta ekan kerran! Sain nukkua siis melkein 4 tuntia putkeen. Uni tuli tälle äidille todella tarpeeseen, olin eilen koko päivän todella väsynyt ja poikki. Illalla tulikin tälle mamille ekaa kertaa itku väsymyksen takia, olin vaan niin loppu. Aamulla kuitenkin taas elämä hymyili kun oli hyvin nukuttu yö takana! Väsyneenä kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat vaan ihan hirmusen suurilta.
 
 
 
Huomenna pääsenkin hieman rentoutumaan, päätin siis mennä sinne ystäväni tupareihin. Tulee kyllä ihan oikeaan aikaan pieni paussi arjesta, pinna on välillä erittäin kireällä! Huomenna rentoudun hieman, ja sitten voidaan taas jatkaa tätä vaaleanpunaista vauva arkea uusin voimin!
 
 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Äidin rakkaus.

Miten jotain noin pientä voikaan rakastaa näin paljon?
Nyt vasta oman lapsen myötä ymmärtää mitä se äidin rakkaus tarkoittaa. 9 kuukautta rakastin jotain, jota en ollut koskaan koskenut, en koskaan nähnyt, mutta silti olin valmis tekemään kaikkeni jotta hänellä olisi kaikki hyvin. Kun vihdoin yhdeksän kuukauden jälkeen näin hänet ensimmäistä kertaa, olin myyty. Tiesin heti hänet nähdessään, että siinä hän on, elämäni rakkaus. Joku jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä tahansa. Joku jota suojelisin maailman pahuudelta kaikin voimin, joku jota ilman en voisi enää elää. Joku joka olisi ajatuksissani päivin ja öin, ikuisesti.
Ensimmäisen kerran kun häntä kosketin, tunsin jotain niin suurta rakkautta etten ollut koskaan eläissäni tuntenut sellaista. Se tunne oli jotain niin mahtavaa, sitä ei voi sanoin kuvailla, se täytyy itse kokea. Se tunne, kun sydän meinaa pysähtyä koska tunnet niin suurta rakkautta. Tämä tunne taitaa olla se kuuluisa äidin rakkaus, maailman vahvin ja suurin rakkaus.
Rakkaus kasvaa päivä päivältä enemmän ja enemmän. Pussailen, halin ja kosketan häntä aina kun mahdollista. Haluan että hän ymmärtää kuinka paljon häntä rakastan. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin täysin rehellisesti sanoa, että olisin valmis kuolemaan jonkun puolesta, niin paljon häntä rakastan<3
Kulta, äiti rakastaa sinua <3


tiistai 22. lokakuuta 2013

Vesi peto ja ostoksia!


 
Pikkuneiti pääsi eilen kylpyyn ensimmäistä kertaa. Kyllä oli jännittävää, ilmehän kertoo kaiken! Ei olla aikasemmin neitiä kylvetetty vaikka napatynkäkin lähti yli viikko sitten. Napa on kuitenkin ollut hieman märkä/kostea, joten ollaan annettu sen kuivahtaa rauhassa. Toki ollaan suihkuteltu ja pesty neitiä muuten, että ei hätää, ei hän ole likaisena joutunut olemaan ;)
Pikkuneiti taisi kovin nauttia kylvystä, vaikka jännää olikin. Hiljaa tyytyväisen tuhisi isin käsi varsilla kun äiti kylvetti samalla. Itku pääsi vasta siinä vaiheessa kun piti äitin kanssa mennä suihkuun, neiti meinaan päätti pitää allasta pottana ja pissata siihen joten eikun suihkuun vaan!
 
 
Tänään oltiin koko perheen voimin Raision Myllyssä ostoksilla. Neiti nukkui hienosti koko matkan vaunuissa. Tässä muutamia valokuvia meidän ostoksista!
 
 
Isin valinta neidille!

 
Tämä ylisöpö panda unipuku oli ihan pakko ostaa neidille!


 
Koko reissun tarkoitus oli löytää neidille joku toppapuku. Meillä on kyllä talveksi toppapuku jonka olen löytänyt kirpputorilta, mutta tällä hetkellä se on vielä niin suuri ettei sitä voi laittaa päälle. Koko taitaa olla 62 jos oikein muistan. Tämä pupu ihanuus löytyi Prismasta, koko on 50 cm ja ihan hurjan suuri neidin päällä. No ainakin menee jonkun aikaa! Se on kyllä hassua miten noi koot heittelee eri merkkien ja vaatteiden välillä, tällä hetkellä neidille on sopivia H&M:n 56cm bodyt ja vaatteet, ja toiset 56 cm vaatteet voivat olla telttoja päällä.
 
 
Kesällä ostin neidille ikiomat "ugit", tyylikkäät jalkineet puvun kanssa! ;)
 
 
Itselleni löysin tälläisen ylisuuren pitsipaidan Ginasta. Huonosti oli kaupoissa vaatteita mun makuun, mutta onneksi on postissa kohta tulossa H&M:n paketti jossa on muutama vaate myös mulle! ( neidille tietenkin eniten)
 
 

Ostin eilen myös elämäni toisen huulipunan (ensimmäinen oli niin järkyttävä virhe ostos että sitä voi käyttää vaan Halloweenina). Tykkäisin ihan hirveästi lisätä huulipunan meikkiini niin arkena kuin juhlana, täytyy totutella pikkuhiljaa käyttämään sitä!  Oon muuten ihan älyttömän huono ottamaan kuvia itsestäni, saatika että poseeraisin jollekkin muulle, aina pakko vetää joku virne naamalle kun joku yrittää kuvata! En vaan osaa olla kameran edessä...  

 
Väsynyt mutta onnellinen äiti!
 
Ainiin meillä siirryttiin tänään jo 2 koon vaippoihin! Niin se muru vaan kasvaa vauhdilla, kohta hän menee jo kouluun<3
 


maanantai 21. lokakuuta 2013

kuvia!

Nykyään kun kirjoitan melkein jokaisen postauksen kannettavalla ja kuvat otan kunnon kameralla, on kännykän syövereihin jäänyt ihania kuvia neidistä! Kännykkäkuvat jaetaan yleensä vain facebookkiin tai instagramiin, blogi jaa niistä kokonaan paitsi. Tässä siis muutamia kuvia kännykän syövereistä viimeviikolta! Suurin osa kuvista löytyy myös Intagramista, siellä meitä voi seurailla nimellä lllauraa20! :)



Tätä mieltä neiti oli lauantai yöllä kun äiti yritti nukuttaa...


Äiti testasi neidin uutta talvihattua!


Äitin mutrusuu!


Maailman paras tunne kun rakas tuhisee sylissä<3





Neidille on kertynyt muutama pehmolelu innokkailta ihailijoilta!

On hän vaan söpö<3

Eilen meidän neiti täytti jo 2 viikkoa <3 Hui, kun aika menee nopeasti. Ihan kuin oltais vasta eilen lähdetty Tyksiä kohti lapsi vedet lorahdellen!
 
 
 
Neiti on kahdessa viikossa kasvanut jo ihan huimasti. Ei ole ollenkaan enää niin pieni vastasyntynyt pallero, mitä oli vielä reilu viikko sitten. Päätä täällä jaksetaan kannatella jo hienosti, kun ollaan mahallaan patjalla tai roikutaan isin tai äidin olalla. Varovainen saa olla, meinaan välillä voimat loppuvat kesken ja pää rojahtaa alas. Onneksi on usein pehmeä patja tai peitto alla. Paino on lähtenyt hienosti nousuun, tai ainakin luulen niin. Viime viikollä kun käytiin neuvolassa, niin painoa oli tullut liian vähän, enää ei ole huolta ettei paino nousisi! Kerralla neiti syö jo n.100ml ja kaksoisleukaa on alkanut muodostumaan söpösti tuonne leuan alle, äidin tyttö ;) Hirmusen eron huomaa myös neidin seurallisuudessa. Alussa vaan nukuttiin ja syötiin, nyt neiti jaksaa jo hetken aina killutella hereillä ruokailujen ja unien välissä. Eilenkin killuteltiin tyytyväisen melkein tunti ennen kuin uni tuli taas. Neiti on aika helppo vauva (koputan puuta), syliä ei tarvita hereillä olessa, vaan viihdytään myös muualla joten äitin ja isin on helppo touhuta koti askareita samalla!
 
 
 
Tukka on kasvanut ihan hurjaa vauhtia, tällä menolla saadaan oikein soma rusetti päähän ristiäisiin! Sanotaankin Tinon kanssa neitiä peikkotytöksi, tukka sojottaa milloin mihinkin suuntaan ja on ihan syötävän suloisen näköinen<3 Kynnetkin kasvaa aika vauhtia, nyt kun neiti on 2 viikkoa niin uskaltaisikohan niitä jo vähän leikata...Ettei pieni raavi itseään! Kyllä ne kynnet aika terävät on, mullakin on pieni naarmu ranteessa kun neidin kynsi osui siihen. Lapaset ei pysy kädessä kun täällä huidotaan niin paljon, sukkia on myös kokeiltu eivätkä nekään pysyneet. Onneksi suurin osa vaatteista on vielä niin isoja että ylipitkät hihat suojaavat teräviltä kynsiltä!
 
 
 
Ja suuri tuleetuksen aihe: MEILLÄ EI OLE MASUVAIVOJA! Korvikkeen vaihto Nannista Tutteliin auttoi, ja nyt ollaan niin tyytyväisiä! JEE! D vitamiini tipat aloitettiin eilen, joten jännätään nyt sitä sitten...Päätin kyllä lopettaa tän stressaamisen ja murehtimisen, murehditaan sitten jos niita vaivoja tulee ja nautitaan nyt kun niitä ei ole! Maha ei neidillä toiminut melkein 2 päivään, mutta eipä se näyttänyt häntä haittaavan joten ei stressiä. Eilen D vitamiini tippojen jälkeen kyllä toimi kahden päivän edestä. Meinasi äidin taju lähteä vaipanvaihto hommissa! Vaikka mä olen lähihoitajan työssäni tottunut vaihtelemaan vaippoja, vauvojen ja vanhusten, niin eilen oli lähellä ettei äidin puklu lentänyt...
 
Yöt meillä menee todella hyvin tällä hetkellä. Aluksi väännettiin ja käännetiin nukkumisjärjestelyiden kanssa monta yötä, parhaiten neiti nukkui meidän kanssa perhepedissä, mutta silloin äiti ei nukkunut koska pelkäsin koko ajan että minä tai Tino kierähdetään neidin päälle. Omassa sängyssä neiti nukkui tunnin tai pari, ja sitten heräsi kitisemään eikä rahoittunut kuin vasta sylissä. Päätettiin kokeilla, josko siirrettäisiin pinnsänky meidän sängyn viereen "jatkopalaksi". Laskettiin laita alas, ja nyt meillä on ns. jatkettu perhepeti ja kyllä toimii! Mä saan rauhassa nukuttua kun ei ole pelkoa että kierähdän neidin päälle, ja neiti rauhottuu todella hyvin kun on isi tai äiti lähellä. Jos ei meinaa uni tulla, niin äiti tai isi silittää vähän masua tai päätä hetken niin varmasti nukkumatti tulee! Eikä tarvitse vanhusten nostaa edes omaa pyllyä sängystä, kätevää ;) Öisin neiti herää ruokailemaan n. 3-4 tunnin välein. Yöllä meillä tehdään näin: pullo suuhun, maito mahaan ja takaisin sänkyyn! Hienosti osaa neiti nukahtaa samantien uudestaan unille. Voikohan tämän ikäinen oppia jo jonkinlaisen päivärytmin? Päivisin nukahtaminen vie aikaa, mutta öisin se tapahtuu nopeasti ja helposti, ihan kuin neiti tietäisi että nyt kuuluu nukkua. En tiedä. Tätä edesauttaa varmasti se, että meillä ei nukuta päivisin pinnasängyssä ollenkaan. Sänky on yöunia varten ja päivisin nukutaan milloin missäkin : sitterissä, patjalla, sohvalla...Nytkin neiti tuhisee tässä äidin vieressä sohvalla!
 
 
 
Isiukkeli Tino meni tänään taas töihin. Ihan hassua olla 4 viikon jälkeen yksin kotona. Tai yksin ja yksin, mutta ilman juttu seuraa. Olen kyllä kieltämättä aika hyvä puhumaan yksin, että ei täällä hiljasta ole..Koskakohan sitä itse alkaa tajuumaan ettei ole enää raskaana? Huomaan edelleen, miten varon koko ajan kolauttelemasta mahaa mihinkään ja suojelen sitä kaikin tavoin. Jos makaan mahallani jossakin, havahdun välillä paniikissa että apua, mun vauva litistyy mun alle! Mietin myös usein mitä voin syödä ja mitä en kunnes tajuan että hei haloo...Ei ole helppoa 9 kuukaden jälkeen palata taas "normaaliin". Ja yksi mitä odotin koko raskauden aikana on taas täällä; SAAN NUKKUA MAHALLAAN<3
 
Synnytyksestä on nyt kaksi viikkoa, ja pakko myöntää että päivä päivältä tulee mulle enemmän hinku lähteä vähän "tuulettumaan" pitkästä aikaa. Ajatukset tähän on todella ristiriitaiset : haluaisin kovin lähteä, mutta sydäntä särkee ajatellakin että joutuisin olemaan erossa neidistä monta tuntia. Tiedän itse, että hermojeni ja mielenterveyteni takia olisi hyvä jos pääsisin hetkeksi rentoutumaan ja höpöttelemään tyttöjen juttuja tyttöjen kesken. Ensi perjantaina olisi tiedossa erään ystäväni tuparit, ollaan alustavasti juteltu Tinon kanssa että menisin sinne muutamaksi tunniksi, joisin muutman siiderin ja rentoutuisin hieman. Taitaa isäntäkin olla huomannut että äidin hermot on vähän kireällä...Tiedän tämän jakavan mielipiteitä paljon: onhan synnytyksestä silloin vasta alle 3 viikkoa. Ite en koe huonoa omatuntoa asiasta ollenkaan jos päätän mennä, onhan neiti silloin isin kanssa joka on ihan yhtä tärkeä kuin äitikin. En ajattele myöskään olevani huono äiti, päinvastoin. Rentoudun muutaman tunnin, jotta jaksan olla maailman paras äiti maailman ihanimmalle tyttärelle. Siltikin, vaikka yritän olla ihminen joka ei muiden mielipiteistä välitä, mietin mitä muut ajattelee? Ajattelevatko ihmiset minun olevan huono äiti jos lähden muutamaksi tunniksi viettämään aikaa kavereiden kanssa? Saako tämä kauhean kakka myrskyn aikaan mun seläntakana? En tiedä, enkä haluaisi välittää mutta välitän silti.
 
Mites te äidit siellä, koska te olette ekan kerran lähteneet hetkeksi tuulettumaan ja poditteko huonoa omatuntoa?

lauantai 19. lokakuuta 2013

Palautuminen synnytyksestä

Huomenna synnytyksestä tulee tasan kaksi viikkoa. Palautuminen on lähtenyt käyntiin paremmin kuin hyvin. Niinkuin odotus ajan blogissani lupailin, pyrin aloittamaan terveellisemmän elämän synnytyksen jälkeen. Kun tulin raskaaksi ja kilot rupesivat kertymään, asetin itselleni tavoitteen: farkut joita käytin ennen raskauttani, on mahduttava jalkaan puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Haluan päästä kiloista eroon enemmän kuin paljon, mutta sitäkin enemmän tarkoitukseni on lisätä liikuntaa ja syödä terveellisemmin kuin ennen raskautta.
Tästä lähdettiin, viiminen masukuva 3 päivää ennen synnytystä.
Raskauden aikana kiloja minulle kertyi kaiken kaikkiaan n.15kg. Lähtöpainona oli 75,5kg ja puntari nousi aina 90 kiloon asti. Synnärille kiloja jäi 8, ja tällä hetkellä puntari näyttää 78,9kg joten hienosti on kiloja lähtenyt! Löysä röllykkä löytyy edelleen ja vatsalihaksista ei tietoakaan, mutta hienosti on keho lähtenyt palautumaan! Jälkitarkastuksen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa kunnon liikunta kuuri, tavoitteena saada paljonpaljon lisää lihaksia! Enkä siis ole kiinnostunut mistään kehonrakentaja kropasta, mutta lihasmassa huitelee tällä hetkellä varmasti aika pohjalukemia, joten kiinteyttä kroppaan kiitos! Pahin haaste tässä tulee olemaan se, että motivaatio liikuntaa kohtaan on aika nollissa.
Ja tässä ollaan nyt, 1 viikko ja 6 päivää synnytyksestä!
Tikkejä tosiaan sain synnytyksestä 7 ja toiseen asteen repeytymät. Pelkäsin eniten synnytyksessä juuri näitä jälkitiloja, miten kipeä olisin ja kuinka kauan. Kuitenkin yllätyin positiivisesti, pystyin jo heti seuraavana päivänä istumaan ja vessa reissuistakin selvittiin ilman itkuparkuhuutoa. Tällä hetkellä istuminen sujuu erittäin hyvin, toki tuntee ettei ihan kunnossa ole ja varovainen saa liikkeissään olla. Ilman särkylääkkeitä on pärjätty jo oikeestaan koko viikko, joten hei, mä selviän tästä hengissä! Nyt kun aikaa on kulunut kaksi viikkoa, rupee päähän tulemaan jo ajatuksia että voisihan tämän joskus uudestaankin tehdä! Ei kuitenkaan ihan vielä... ;)
Raskauarpia sain oikein kauniin rivistön mahaani, vanhat arvet lähtivät repeämään uudestaan ja pahemmin. Ja ei, en ole ollut raskaana ennen mutta lihoin muutama vuosi sitten niin paljon että sain raskausarpia. Reidet lähtivät myös hieman repeilemään, mutta eivät ehtineet kovin pahasti ennen kuin neiti oli ulkona. Ihan muutama pieni punainen viiru löytyy sisäreisistä. Arvet ovat jo huomattavavasti haalistuneet, ja yritän mahdollisimman usein muistaa rasvailla niitä, jos niistä joskus tulisi melkein huomaamattomia. Arvet eivät oikeastaan mua haittaa, en kovin usein liikuskele missään vatsa paljaana, harvoin tulee edes uimassa käytyä. Ja toisaalta, arvet ovat muisto jostain maailman ihanimmasta ja kauneimmasta asiasta, tyttärestäni<3
Kaiken kaikkiaan voin siis oikein loistavasti tällä hetkellä, varmasti menee vielä kuitenkin aikaa ennenkuin keho kokonaan palautuu synnytyksestä. Sitten kun tikit ovat sulaneet pois ja olo on vielä hieman parempi, alotan kunnon vaunulenkit ja kävelyn. Tämä on lupaus! Täällä blogissa myös varmasti tulee näkymään jonkun verran tilanne raportteja kuntokuurista, kun täällä täytyy tulokset julkistaa niin motivaatiotakin varmasti löytyy enemmän ;)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Mr&mrs Silmäpussi

Seuraava postaus sisältää äidin valitusta ja kitinää, jos etsit positiivista luettavaa, jätä tämä postaus suosiolla väliin!
 
Meillä kitistään, meillä inistään, meillä valvotaan, meillä vaivaa masu! Edellisyönä se alkoi ja nyt loppua ei näy. Neidin kakka ei tule! Tai tulee, sitten kun sitä on 12 tuntia lykätty ja väännetty niin, että silmätkin melkein pullistuu päästä. Eilen seistiin Tinon kanssa vessan peilin edessä, vertailtiin meidän silmäpusseja ja naureskeltiin että huomaako jostain että meillä on pieni vauva talossa? Noh, eipä naurata enää.
 
Edellisenä iltana annettiin neidille Relatippoja, ja siitä ne masuvaivat sitten alkoi. Vaivat jatkuu edelleen, joten nyt vaihtui NAN:ni Tutteliin ja  tippoja ei anneta enää ikinä, katsotaan onko jotain tehoa, toivottavasti! Niin sääliksi käy neitiä kun näkee miten masuvaivaa ja mikään ei auta. Äiti ja isi on ihan avuttomia! Tässä kohtaa voin hehkuttaa sitä että maidon tulo on melkein loppu, ei siinä muuten mitään hyvää ole mutta nyt voin juoda kuppikaupalla kahvia! Pysyy äitikin hereillä. Ihanan yön kruunasi vielä mukava aamu: leikkasin leipäveitsellä hienon viillon etusormeen ja nyt jomottaa ja sattuu. Positiivinen asia tässä on se, että eipä tunnu missään synnytyskipujen jälkeen. Tai tuntuu, mutta ei viitsi edes valittaa tästä kivusta, synnytyskipuihin nähden tuntuu hyttysenpistolta.
 
Nyt mä lopetan tän yltiöpositiivisen postauksen (heh heh hee..) ja siirryn sohvalle energia juoman seuraksi..
 
Hyvää viikonloppua kaikille! Nauttikaa ja ottakaa rennosti, tämä äiti yrittää pitää itsensä kasassa! (lähinnä tarkotan tällä sitä etten leikkaa enempää paloja itsestäni irti) 

torstai 17. lokakuuta 2013

Postaustoiveita!

Meillä valvottiin viime yö, joten oon liian väsynyt tänään tekemään kunnon postausta. Eli nyt kaikki te siellä ruudun toisella puolella vauhtiin, ja pistäkääs postaustoiveita kehiin! Mitä haluatte tietää, minusta, meistä ? Mitkä aiheet kiinnostaisivat teitä ?
 
Ehdotuksia voi jättää kommentilla tai sitten sähköpostia voi pistää osoitteeseen lauraa20@ hotmail.fi! Rohkeasti vaan ehdottamaan aihetta josta juuri sinä haluaisit lukea!
 
Ja meidät muuten löytää instagramista nimellä lllauraa20, rohkeasti vaan seurailemaan meitä sielläkin! :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

NANni vs. Nänni

NANni voitti. Annetaan tänään kolmatta päivää korvikkeita, mun maidon tulo vaan vähenee ja vähenee, tänään on tullut vaivaset 60 ml. No parempi sekin kun ei mitään! Eilen oli myös ensimmäinen neuvola, kaikki oli hyvin neidillä ja me Tinon kanssa saatiin miljoona lippusta ja lappusta vauvoihin liittyen. Neidille ei muita mittauksi tehty kuin paino, painoa on nyt 3640g eli 100 grammaa ollaan menty syntymäpainon ohi! Painoa oli kuitenkin tullut liian vähän, joten neuvola täti kehotti jatkamaan korvikkeiden antoa. Nyt vaan sitten jännätään alkaako ne mahavaivat täällä...
Kuinka nopeasti ne yleensä alkavat jos alkavat, onko jollain kokemusta?
 

 
Yritetään kyllä kaikin tavoin ennaltaehkäistä masuvaivoja, joka syöttö kerran jälkeen röyhtäytetään ja välillä tehdään "pierujumppaa" jos tuntuu että neidin mahassa on ilmaa. Meiltä löytyy myös koliikki tuttipulloja, en kyllä tiedä uskonko niiden tehoon. Oon todella epäileväinen aina kaikkia "ihmekeksintöjä" kohtaan, mutta ei näistä mitään haittaakaan ole. Meille ensimmäinen koliikki pullo eksyi vahingossa, oli vaan pakko saada joku tuttipullo mihin saa hitaanvirtauksen tutti osan, koska neiti on kauhea hotkija ja aspiroi todella helposti. Hyvä pullo on ollut joten tänään ostettiin kaksi lisää kun siirrytään kokonaan pulloruokintaan! Pumppaan rintapumpulla ne vähäiset maitotipat jotta näämme kuinka paljon neiti saa ruokaa että se paino lähtisi taas kunnolla nousemaan. Huomaa kyllä että neiti on nyt saanut mahansa täyteen, koska yöllä nukutaan 4-5 tunnin pätkissä kun ennen heräiltiin kahden tunnin välein syömään!
Se on kyllä ihmeellistä miten monta osaa yhdessä tuttipullossa voi olla, nykyaikaa! Kuvassa on kyllä muutakin roinaa, mutta yhdessä tuttipullossa taisi olla 6 tai 7 osaa!
 
 
Sunnuntaina kun neiti täyttää 2 viikkoa pitäisi neuvolan ohjeistuksen mukaan aloittaa d vitamiini tipat. Tässäkin asiassa on taas ne mahavaivat mahdollisia. Apteekista haettiin tänään maitohappobakteeri tippoja, jos ne auttaisivat masuvaivojen ehkäisyssä. Alotettiin ne kyllä jo nyt hyvissä ajoin ennen D vitamiinia, oikeastaan kyllä enemmänkin korvikkeiden takia. Toivottavasti vältytään mahavaivoilta! Hienosti saatiin neidille annettua tipat lusikasta, hieman nyrpisti naamaansa että ei hirveen hyvältä tainnut maistua. Reipäs tyttö silti!<3
 
 
Tossa muuten lueskelin korvikepullosta niitä kirottuja pikkutekstejä (etsisin tietoa kauanko pullo säilyy avattuna jääkaapissa), ja huomasin teksin pullon kyljessä: Maista aina itse korviketta ennen lapsen syöttämistä. Tekeekö joku oikeesti noin  !? HYIIII korvike haiseekin niin pahalle...Kyl mä ajattelin pienen hetken et täytyy joku päivä maistaa pikku huikka, ihan mielenkiinnosta, jotta tietää miltä se maistuu :D Katotaan uskallanko joskus...
 
 
Isoveli valvoo pikkuisen unta <3 Kun vihdoin ja viimein vahtikoira Vili on uskaltanut lähestyä vauvaa, oli aluksi aivan liian pelottava kitisevä käärö <3 Edelleenkin jos neiti sätkähtää tai liikahtaa äkisti niin Vili pelästyy. Kunnon vahtikoira meillä...

tiistai 15. lokakuuta 2013

Iso neiti!

 
Meidän neiti on jo hirmusen iso, eilen lähti napanuoran tynkä irti ja meidän neidillä on nyt napa! Kohta hän menee jo kouluun... Eilen käytiin aamulla lääkärissä ja saatiin silmään antibiootti tipat. Lääkäri sanoi että voi olla ettei neidin kyynelkanava vedä kunnolla, ja silmän rähmiminen voi olla riesana koko vauva iän. Nyt hoidetaan pois antibiootilla, mutta jos uusii usein niin annetaan vaan olla koska antibiootti tipat menettävät muuten tehonsa. Hoitona tällöin käytetään sitten vain rähmän putsaamista. Toivottavasti tapaus olisi kertaluontoinen ja päästäisiin yhdellä tulehduksella! Tippoja täytyy nyt kahden päivän ajan laittaa kuusi kertaa päivässä, ja sen jälkeen neljä kertaa, niin kauan kunnes on kaksi oireetonta päivää. Onneksi neitiä ei paljon hetkauta kun tippa laitetaan! Äitin ja isin reipas muru<3
 
 
 
Saatiin myös eilen lääkäri ja apteekki reissun yhteydessä tietää neidin henkilötunnus. Kamalan sekava! Miten mä koskaan opin sen ulkoa....! Nyt on lunttilappu kukkarossa jos joskus tarvitsee se muistaa!
Koska muuten mahtaa neidin kelakortin saada? Onko se vasta ristiäisten jälkeen?
 
Eilen tuli Maarian seurakunnalta kirje jossa oli paljon lippusia ja lappusia ristiäisi varten, en eilen kerinnyt niihin vielä tutustumaan mutta jos tänään lueskelisin ne läpi! Pitäisi muutenkin soitella vähän ja kysellä risitäispaikkoja ja niiden hintoja, meille kun ei tänne kotiin mahdu montaa ihmistä samaan aikaan. Turussa kuulemma saa ilmaiseksi srk talon käyttöön muutamaksi tunniksi ristiäisi varten, mutta juuri tämä tila jota ollaan mietitty, on maksullinen. Hinnasta en vielä tiedä, mutta jos on kovin kallis niin täytyy vaihtaa. Meidän lähelläkin olisi srk talo, mutta ulkopuolelta näyttää niin kämäseltä että en uskalla sitä varata ainakaan ennen kun päästään katsomaan sisätiloja! Ollaan alustavasti mietitty ketä ristiäisiin kutsutaan, ja näillä näkymin on tulossa 37 vierasta plus pappi. Tarjoilut hoidetaan itse, tai oikeestaan neidin isovanhemmat saa hoitaa, mä en osaa sitten yhtään leipoa! Kaikki suunnitelmat on oikeastaan siis tehty jo ristiäisten kannalta, mutta toteutus vielä puuttuu! Neidille tietenkin täytyy hankkia juhla vermeet, mutta katsotaan sitten lähempänä ajankohtana kun kuitenkin hän venyy ja kasvaa vielä hirmusesti ennen ristiäisiä! Äidilläkin on jo ristiäisiin mekko hankittu, ostin kirpputorilta raskausaikana, joten katsotaan meneekö päälle kun en silloin voinut sitä koittaa...Vielä en ole uskaltanut kokeilla ja masentaa itseäni!
 
 
Kaikki muut siis on ristiäisiin varten suunniteltu, paitsi kutsukortit ja nimi. Se tärkein puuttuu. Kutsukortteihin mulla on jo selkeä visio millaiset haluan tehdä ja väkertää, mutta neidin nimi on vielä hukassa...Joten arvoisat lukijat pistäkääpä ehdotuksia kehiin,
minkä nimiseltä minä näytän? :)
 
 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Aamu kalja.

Tämä äidin päivä lähti käymään pullollisella Karhun tummaa ykköskaljaa. Oi kyllä, kunnon äiti. Syy kaljoitteluun ei suinkaan oo kaljan himo tai alkoholismi, vaan maidon tulon loppuminen. Mallas kuulemma nostattaa maitoa hyvin, katsotaan tehoaako tämä.
 
Viime yö oli aivan katastrofi, valvottiin Tinon kanssa 2-6 molemmat koska neiti vikisi ja vinkui (edelleenkään hän ei oikein itke). Olin juuri häntä imettänyt, joten ajattelin että masu varmaan vaivaa, hyssyteltiin, keinuteltiin, röyhtäytettiin ja vaikka mitä, mutta mikään ei auttanut. Loppujen lopuksi ajattelin että annetaan nyt pullosta vähän maitoa, jos hän vähän rauhottuisi edes sen avulla. No sehän loppui kuin seinään ja ahmiminen alkoi. Neiti söi ja söi ja söi ja söi ja söi. Hetkellisesti koin huonoäiti fiilistä, kun en tunnista lapseni nälkää. Neiti oli kuitenkin monesti tissillä ja nukahti siihen, joten totta kai ajattelin hänen olevan kylläinen (heräsi kyllä aina hetken päästä ja jatkoi kitinää). Koitin sitten yöllä pumpata maitoa, ja kaput! Maidon tulo oli loppu, hädin tuskin sain 20 ml molemmista tisseistä yhteensä. Ei ihme ettei uni maistunut neidille kun äitin rintavarustus huusi tyhjyyttään! Onneksi jääkaapissa oli illalla pumpattua maitoa sen verran että neiti sai masun täyteen. Jotain kohtalon ivaa tämäkin, koska eilen pakastin ensimmäiset maidot kun maitoa tuli niin paljon, ei olisi pitänyt hehkuttaa meijeri tuotantoa ollenkaan niin olisi varmasti jatkunut samalla mallilla!
 
(Pakastus vinkki!: Lähikaupassa ei ollut minigrip pusseja joten ostin kertakäyttö jääpalapusseja, tuntuvat aika käteviltä maidon paskastuksessa!)
 
Ajattelin, että olen illalla pumpannut tissit niin tyhjiksi, että odotan aamuun ja kokeilen uudestaan. Ei mitään, ei sitten yhtään mitään aamullakaan. Vaivaiset 30ml yhteensä molemmista tisseistä. Onneksi meillä oli yksi purkki korviketta kaapissa. Jos maidon tulo loppui tähän niin sääli, en kuitenkaan koe asian suhteen mitään paineita tai huonoäiti fiilistä, korvikkeet on keksitty. Ainut mitä pelkään, on vatsavaivat jota korvikkeet kuulemma aiheuttavat todella helposti. Toivotavaat nyt että meijeri toiminta jatkuisi täällä!
 
Tämä oli suurin MILF! hetki tähän asti, olin hukassa, todella hukassa viime yönä. Oli avuton olo kun ei tiennyt mikä murulla on, mutta niinkuin sanotaan, moneen ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu! Tässä se ainakin piti paikkaansa, kunpa vain oppisimme nopeasti "lukemaan" neidin vitinää ja kitinää.
 
Maito loppu, siksi kaljaa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Simmu tulehdus

Meidän neidillä taitaa olla silmätulehdus. Vasen silmä on rähminyt tänään aika paljon, olen yrittänyt putsata rähmää kostutetulla vanupuikolla, mutta se ei auta kuin hetkellisesti. Höh. Huomenna sitten lääkäriin näytille jotta saadaan silmätippoja ja simmu kuntoon! Äitin käy murua niin sääliksi, vaikka ei oo kyse kuin pikku jutusta. Mitenköhän sekoon sitten kun neidille tulee ensimmäistä kertaa kuumetta tai mahatauti...toivottavasti näiltä vältytään mahdollisimman pitkään!

Nyt tämä äiti menee viettämään sunnuntai iltaa irtsari pussin kera (raskauskiloja lähtenyt tasan 10, joten sen kunniaksi voi vähän herkutella!), palaillaan huomenissa kunnon postauksen kera!:) 


Rentouttavaa sunnuntai iltaa, tämä neiti osaa ainakin ottaa rennosti!
Ja ainiin, tänään murupallero täytti jo viikon<3 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Synnytyskertomus

Synnytyksestä on alle viikko, aika ei ole kullannut muistoja vielä, puistattaa ajatella koko prosessia vaikka palkinto olikin mitä parhain. Haluan juurikin siksi kirjoittaa tämän nyt, jottei asiaa tule kaunisteltua liikaa.
Lauantai 5.10 oli ihan tavallinen päivä, supistuksia ja jomotuksia oli ollut edelliset kaksi päivää, mutta lauantaina olo oli mitä parhain eikä merkkiäkään alkavasta synnytyksestä. Olin lauantaina vauvakutsuilla, ja olinkin edellisenä yönä nähnyt unta että lapsivedet menisi kesken kutsujen. No ei mennyt ei. Mentiin Tinon kanssa nukkumaan kymmenen jälkeen ja totesin ääneen: älä Möhkis synny tänä yönä, äiti on liian väsynyt eikä jaksa. (Tottelematon lapsi!) Yöllä 1.50 heräsin siihen että jotain hulahti sänkyyn. Sekunnin murto-osan ajattelin että päästin pissat sänkyyn, mutta aika nopeesti iski tajuntaan että ei helkkari se oli lapsi vettä! Viikoja oli 40+4.
Herätin Tinon, herääherääherää mulla meni just vedet!
Tino oli ihan unenpöpperössä ja pomppasi pystyyn kuin ammus. Taisi kysyä että täh, ihan oikeesti vai. Mitään supistuksia tai jomotuksia ei ollut edelleenkään, joten Tino keitteli rauhassa kahvit ja mä pakkailin paniikissa viimeiset tavarat sairaalakassiin. Tungin myös vauvan vaipan siteeksi housuihini, jotta en sotkisi auton penkkiä, olo oli aika koominen. Lähdettiin siinä puoli kolmen aikoihin ajamaan Tyksiä kohti, jouduttiin kyllä kääntymään takaisin kotiin koska sairaalakassi jäi eteisen lattialle! Onneksi ei oltu ehditty kauas.
Tyksiin saavuttiin hieman yli kolme. Päästiin heti käyrille ja synnytys on laitettu alkaneeksi 3:30 koska silloin alkoivat säännölliset supistukset. Käyrillä olo oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä, supistukset voimistuivat joka kerta ja mun oli todella vaikea istua ja olla siinä mahdollisimman liikkumatta. Olisin vain halunnut kävellä ja yrittää helpottaa oloa. Joka supistuksella meinasin oksentaa, kipu oli niin sietämätöntä (ja pahempaa oli luvassa) Sisätutkimus tehtiin käyrien jälkeen, kello 4.00, olin 1,5 cm auki ja sain sairaalavaatteet päälle. Synnytys oli niin hyvin käynnissä että pääsimme suoraan saliin. En muista tarkalleen mitä kello oli, mutta menin lämpimään suihkuun jotta olo helpottuisi. Taisinkin jonkun aikaa viihtyä suihkussa, mutta lopulta tuli niin paha olo että oli pakko tulla pois.

 Menin huoneeseen ja pyysin hoitajalta ilokaasua, koska kivut olivat jo aika sietämättömiä. Joka kerta kun supistus tuli, kipu oli niin kova että meinasin oksentaa (kerran tämän teinkin mutta onneksi oli roskis lähellä). Sain ilokaasun ja ohjeistuksen sen käyttöön, muutama hengenveto kaasua ja olin sekaisin kuin seinäkello! Olo oli kuin olisi ympäri päissään, ja jutut olivat sen mukaiset. Höpöttelin Tinolle kaikkea typerää ja sekavaa. Muistan tunteen kuinka korvissa soi ja silmissä heilui! Taisin jopa mainita, että tämä on se syy miksi ihmiset synnyttävät joskus uudestaan :D Kätilökin naureskeli kun istuskelin sängyllä hymy korvissa. Siihen asti kunnes seuraava supistus taas tuli ja palautti mut maanpinnalle. Ilokaasu ei sinällään vienyt supistuskipua pois, mutta olo oli niin pöhnänen että kivun kesti paremmin.

Kello 5.45 tehtiin taas sisätutkimus ja olin 3,5 cm auki. Ruvettiin valmistelemaan epiduraalia ( hatunnosto niille ketkä synnyttävät luomuna, hullun hommaa). Epiduraalin taisin saada n.6:15 ja ahh, mikä ihana tunne kun kivut hellittivät hetken päästä. Hetken aikaa piti makoilla sängyllä, mutta sitten sain kävelytelineen ja yritimme tehdä pienen kierroksen osastolla. Jouduttiin kuitenkin palaamaan melkein heti takaisin huoneeseen, koska mua heikotti ja väsytti niin paljon. Yritettiin siinä molemmat vähän torkkua, mä sängyssä ja Tino keinutuolissa mutta taidettiin molemmat roikkua enemmän Facebookissa. Supistukset eivät onneksi laantuneet epiduraalin takia, ja kello 8:00 tehtiin sisätutkimus kun supistukset rupesivat tuntumaan taas ja tunsin paineen tunnetta takapuolessa. Olin 8cm auki! Ajattelin että voi luoja, vielä voi mennä kaksikin tuntia ennen kuin olen kokonaan auki. Jatkoin tuskastelua sängyllä, koko ajan oli olo että kohta tulisi kakka housuihin! Paineen tunne alhaalla kasvoi ja kasvoi ja mulla oli todella tuskanen olla. Käsin Tinon hälyttää hoitajan paikalle, mä en enää kestäisi tätä, kauhea tarve ponnistaa koko ajan! Kätilö tuli paikalle ja teki sisätutkimuksen, olin 10 cm auki! Sain luvan alkaa ponnistaa aina supistuksen tullessa. Kello oli 8.25 eli viimiset kaksi senttiä aukesi alle puolessa tunnissa!

Ponnistaminen oli tuskaa, olin todella väsynyt ja hoin vaan koko ajan: en jaksa enää, mä en pysty. Tuntui että mitään ei tapahdu vaikka kuinka ponnistan ja ponnistan. Kätilö ja Tino tsemppasivat mua parhaansa mukaan, mutta siinä tilanteessa se ei oikeesti lohduttanut. Olin niin loppu. Supistuksia minulla tuli aika harvoin,  mutta ne olivat pitkiä, en kuitenkaan jaksanut koskaan ponnistaa supistuksen loppuun asti vaan oli pakko luovuttaa kesken kaiken. Kokeilin eri asentoja ponnistaessa, tuntui ettei mikään ollut hyvä mutta kyllä se siitä sitten lähti! Kun kätilö sanoi että siellä näkyy jo tuuhea tukka, meinasin ruveta itkemään ilosta, koska siellä ihan oikeasti tapahtuu jotain! Seuraavaksi alkoi sitten ehkä koko synnytyksen kamalin vaihe kun piti saada vauvan pää ulos. Tuntui että joka kerta kun lopetin ponnistamisen, pää valui takaisin päin. Ja kun sen pää sitten vihdoin lähti tulemaan ulos, olisin voinut kuolla siihen paikkaan. En ole koskaan tuntenut sellaista kipua, huusin varmaan niin kovaa että koko Tyksi raikui. Tuntui kun jalkapallo olisi tulossa ulos, ja repisi paikat auki ainakin kainaloihin asti. Meinaa tulla itku vieläkin, kun ajattelen sitä kipua. Kun pää oli ulkona, kipu hieman helpotti, mutta seuraavaksi oli sitten vuorossa olkapäät ja loppu kroppa. Tuskaa tässä oli se, että piti odottaa seuraavaa supistusta, ja tuntui että siihen meni ikuisuus. Huusin koko ajan että mua sattuu sattuu sattuu (luulin varmaan ettei kukaan tiennyt sitä :D), lopulta kuitenkin supistus tuli ja sain ponnistaa. Hujaus ja vauva oli ulkona.



Rupesin heti itkemään ilosta, se tunne oli jotain niin mahtavaa. Itkin helpotusta koska selvisin synnytyksestä ja sitä enemmänkin itkin ilosta koska meidän rakas oli maailmassa! Siinä itkun ja paniikin lomassa,hoin kätilöille koko ajan onko se kunnossa, onko kaikki hyvin ja MIKSI SE EI ITKE!? Meidän vauva ei itkenyt kun hän syntyi, olin paniikissa. Kätilö vaan totesi rauhallisesti, kaikki on hyvin ei hänellä vaan ole mitään syytä itkeä. Ja kyllähän lopulta se itkuparkaisu sieltä tuli! Tino pääsi leikkaamaan napanuoran, jonka jälkeen sain murun rinnalle. Hoin vaan Tinolle koko ajan että onpa hän kaunis, meidän oma rakas, meidän vauva ja itkin samalla<3 Olin niin onnellinen<3


Istukka syntyi aika nopeasti, ja sen jälkeen mua alettiin paikkailemaan ja Tino lähti vauvan ja hoitajan kanssa pesulle. Tino kuitenkaan ei saanut pestä vauvaa (!!) vaan hoitaja pesi ja Tino katsoi vierestä. Hoitaja ei edes kysynyt Tinolta haluaako hän pestä, vaan ryhtyi itse vaan toimeen. Tino ei tietenkään siinä tilanteessa osannut asiaa vaatia tai kysyä, taisi olla onnesta niin sekaisin. TÄSTÄ SIIS SUURI RISU TYKSIN KYSEISELLE HOITAJALLE KUKA SITTEN MAHDOITKAAN OLLA! Tuntui että mua tikattiin ja paikattiin ikuisuus, mutta onneksi sain murun syliin niin oli jotain ihanaa katseltavaa<3 Synnytyksestä mulle tuli siis toiseen asteen repeytymät ja 7 tikkiä. Tämän jälkeen käväsin suihkussa ja muru meni Tinon paidan sisälle lämpimään. Saatiin aamupalaa ja sitten päästiinkin lapsivuodeosastolle jo! Koko synnytys siis oli ohi nopeasti, kestoksi on merkattu 6 tuntia. Ja siltä kyllä tuntuikin että ryminällä edettiin!



Fiilikset jotka mulle jäi synnytyksestä? Aivan kamalaa touhua, vaikkakin palkinto on maailman parhain. En olisi ihan heti valmis kokemaan synnytystä uudestaan, kyllä se sen verran hurjaa oli. Monesti luulin kuolevani ton kuuden tunnin aikana, mutta hengissä selvittiin! Toivon että aika kultaa muistot ja musta olis joskus tekemään sama uudestaan. Mutta ei vielä, ei vielä vähään aikaan.