Kaksplus.fi

MENU

lauantai 30. marraskuuta 2013

SuperMutsi.

Jokainen tunnistaa kyseisen ihmislajikkeen, SuperMutsin. Kyseinen laji saa kyllä epäilemään onko kyseessä kenties alien vaiko mutantti, mutta ihminen ei ainakaan.
 
SuperMutsi aloittaa kaiken jo aivan alusta alkaen, eli raskausajasta. SuperMutsin raskausaika on kuin suoraan oppikirjasta, kaikki menee niinkuin pitääkin, miinuksena tietenkin että kaikki raskauden "herkut" puuttuu. Pahoinvoinnista, turvotuksesta tai raskauskiloista ei ole tietoakaan SuperMutsin raskausaikana. Raskausarvet eivät tule kuuloonkaan, vaan maha on kaunis ja pyöreä alusta loppuun. Raskausajan himot ovat SuperMutsille myöskin aivan vieras käsite. SuperMutsi muistaa aina ottaa vitamiinit sekä syö niin terveellisesti ja oikeaoppisesti että suurinkin terveysintoilija jää toiseksi SuperMutsille. Liikunta kuuluu SuperMutsin raskauteen aivan alusta loppuun, ei tietoakaan selkäsäryistä taikka liitoskivuista.
 
SuperMutsin synnytys käynnistyy tietenkin vesien menolla kotona. Tunti vesien menosta ollaan jo sairaalassa täydellisesti pakattu sairaalakassi olalla, ja huomataankin että SuperMutsi on jo vähintäänkin 4 senttiä auki! Koska SuperMutsi on nainen ja hänet on luotu synnyttämään, kahlaa SuperMutsi synnytyksen läpi pelkän ilokaasun voimalla, luomuilu on SuperMutsien kesken kova sana! Repeytymiä, peräpukamia tai mitään muuatakaan ei SuperMutsille tule, vaan kaikki sujuu oikein mallikkaasti ja muutaman täydellisen ponnistuksen jälkeen syntyy täydellinen kymmenen pisteen vauva.
 
SuperMutsi tietenkin pystyy imettämään lastaan ilman minkäänlaisia ongelmia. Täysimetys jatkuu aina puolen vuoden ikään asti, sen jälkeen alotetaan soseilu kotitekoisin sosein, SuperMutsi pyörtyy kuulleessaan sanan Piltti, tai purkkiruoka. Vaipat ovat kestoja, totta kai, ja vauvan vaatteet luomupuuvillaa. Muutenkin ekoilu on lähes elinehto SuperMutsien maailmassa.
 
SuperMutsi ei valita koskaan vaikka vauva huutaisi yötäpäivää, eikä tämä myöskään näy SuperMutsissa millään lailla: hiukset ja naama on aina viimisen päälle. Silmäpussit ovat aivan vieras käsite SuperMutsille. Myöskään puklu, kakka tai pissa ei koskaan näy koristuksena SuperMutsin vaatteissa.
 
Jos olet SuperMutsin kaveri Facebookissa, saat aina katsella kauniita sisustus kuvia täydellisen siististä ja kodikkaasta asunnosta. Missään ei ole lelun lelua eikä likaisia vaatteita, saatika villakoiria. Myöskin täydelliset lounas ja päivälliskuvat kuuluvat SuperMutsin albumeihin, kotitekoisina tietenkin. Myöskin kaikki DIY jutut ovat lähellä SuperMutsin sydäntä, aina villasukista kuivakukka asetelmiin.
 
Käsitteet kiire ja myöhästely ei kuulu SuperMutsin sanavarastoon. Joka paikassa ollaan aina tismalleen silloin kuin pitää, tai jopa hieman ajoissa.Viimisen päälle laittautuneina, totta kai. Näitä SuperMutseja kuuluu meidän jokaisen äidin tuttavapiiriin, ja tapaaminen SuperMutsin kanssa saa olosi tuntumaan laiskalta, aikaansaamattomalta sekä kaaosmaiselta. Mikään ei koskaan suju niinkuin SuperMutsilla.
 
 
 


Ristiäis suunnitteluja ja nimen arvausta!

Tasan viikko ristiäisiin, o-ou! Jännittää, stressaa ja pelottaa että kaikki menee hyvin. Eilen käytiin tapaamassa pappia srk talolla, oiken mukava naispappi! Kaikki kuulosti todella simppeliltä, meidän ei tarvitse päättää kuin kaksi virttä sekä raamatun tekstin lukija. Nyt on sitten neidinkin nimi papereissa ja paperit jätettiin papille...Tapaamisen jälkeen suunnattiin kaupoille etsimään neidille vaatteita ristiäisiin. Mulla oli taka-ajatuksena että löydettäisiin neidille vähän samantyylinen mekko kuin mulla on. Ja löytyihän se, aivan täydellinen! Yksi pieni mutka on vielä matkassa, itse en ole edes kokeillut omaa mekkoani päälleni vielä, joten toivotavaat että se sopii ja tykkään siitä. Neidille löytyi myös ihan ylisöpö panta sekä kultainen bolero mekon kanssa, juhlakengätkin mulla pitäis olla jossakin laatikossa valmiina, toivotaan että löytyy. Mä en malta odottaa että saan pukea pikku neidin noihin vaatteisiin!
 
 

Mekko, panta ja bolero: Lindex
 
 
 
Millaisia koristeluita teillä on ollut ristiäisissä? Me käytiin vaan pikaisesti nappaamassa Tiimarista kultaisia lautasliinoja sekä kultaista "joulu" köynnöstä, ajateltiin sitä pistää pöytiin tuikkuijen sekaan. Aika jouluista, mutta onhan silloin jo joulukuu!
Ja onko joku antanut ristiäisitä jonkun "muiston" vieraille?
Olen miettinyt että olisi tosi kiva antaa jokin muisto, mutta en sitten tiedä riittääkö aika ja energia enää väsäämään mitään kovin ihmeellistä.
 
Me ollaan tosiaan pidetty neidin nimi salassa ja pidetäänkin ristiäisiin saakka.
 Nyt kysynkin teiltä, minkä niminen meidän neidistä tulee?
 


torstai 28. marraskuuta 2013

Miten meillä nukutaan?

Neiti nukkuu omassa pinnasängyssään yöt, meillä pinnasängystä on laskettu toinen laita ja laitettu "jatkopalaksi" meidän sänkyyn. Toimii todella hyvin, jos neiti meinaa herätä niin vähän silitystä niin kauniisti jatketaan unia! Meillä käytetään tuttia nukahtamiseen, mutta harvoin neidillä on tutti suussa kun nukkuu, se kun tuppaa aina tipahtamaan. Ensimmäinen uni pätkä kestää 7-9 tuntia (JUHLAA) ja sitten vielä syömisen jälkeen 2-4 tuntia. Kyllä äiti ja isi saa nauttia!
 
Neiti on ruvennut näkemään jo unia öisin, vitisee ja kitisee aina välillä. Välillä myös neiti herää ykskaks itkemään täyttä kurkkua, mistä mahtaa johtua? Voiko tämän ikäinen nähdä jo "pahoja" unia? Hetkeksi kun pääsee äitin tai isin syliin niin rauhottuu ja jatkaa unia, kummallista.
 
Tänään itkuparun jälkeen neiti pääsi isin kainaloon nukkumaan, isin tyttö<3
 
Päivisin neiti torkahtelee hetkeksi, mutta pitkät päiväunet nukutaan parvekkeella, 2-4 tuntia. Jos on kamala ilma ulkona (meillä ei ole lasitettua partsia) niin neiti pääsee yleensä meidän sänkyyn päikkäreille äitin tai isin kainaloon, pikku lellivauva<3 Sohvalle myös laitan neidille välillä "pesän" johon hän nukahtaa tyytyväisenä.
 

 
 
Meillä nukutaan siis ihan äärettömän hyvin. Nukuttamisessa on oma haasteensa, neiti on ottanut tavaksi raivota tovin ennen kun suostuu nukahtamaan. Raivoamisen kyllä kestää koska tietää että edessä on monenmonta tuntia unta! Toivon että nukkumatti pysyy täällä taloudessa tiukasti!
 
Meidän neiti on nyt siis melkein 8 viikkoa vanha,
minkä ikäisiä teidän lapset on ja miten teillä nukutaan? :)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hulvaton yö...

Meillä on taas oikein hulvaton yö takana! Ja aamu...
Neiti nukkun tapansa mukaan kuin tukki, tais tulla jopa uudet enkat, n.9 tuntia unta putkeen! Onneksi meillä siis on tuo karvavauva, joka pitää huolta siitä ettei kauneusunet veny liian pitkäksi.
 
Koko yön Vili alias vahtikoira hyppi sänkyyn ja läähätti kuin viimeistä päivää. Ajattelin että nojoo, vähän on kipeä kun sai eilen rokotuksen. Mun unet katkesi siis klo. 4:00 Vilin takia. En sitten saanut unta kun miettisin että mikököhän sitä vaivaa ja kohta se varmaan oksentaa tai jotain muuta yhtä mukavaa. Juuri kun sain nukkumatin takaisin mestoille, herään siihen kun Vili PASKOO sänkyyn. _Voi_hyvä_luoja_. Onneksi kello oli jo sen verran että eikun lakanat vaihtoon ja pyykkikone laulamaan ja koiran kanssa ulos! Raukka paran stressi vatsa ei tainnut oikein kestää eilistä eläinlääkäri reissua, huoh. Pyykkikoneen linkous vaiheessa havahduin siihen että poistoletku ei ollut siellä missä pitäisi ja kaikki vesi lorisi lattialle..
 
Aamulla sitten päätettiin Tinon kanssa nopeasti kylvettää neiti ennen kuin Tino lähtisi töihin. Siinä mä sitten seisoskelin neiti sylissä ja odottelin että Tino saisi kylpyammeen täytettyä. Siinä odotellessa sain sitten PISSAT päälleni...
"Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää!"
 
Tänään on siis ollut ihan "maanantai" aamu meillä...
 
"Äiti lopeta jo toi kuvaaminen"
 
Ainut piristys aamussa oli kun Tino astui neidin pissa lätäkköön AHAHAHAHHAAA. Vahingon ilo paras ilo, mitäs nauroi kun sain pissat päälleni! Ja kyllähän tuo neiti sitten kikatteli ja naureskeli niin makeasti sitterissä että eihän tässä voi huonolla tuulella edes olla!<3
 
 
 
 Näin meillä, mites teillä? Onko teille sattunut tänään jo jotain kommelluksia? :)
 
 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Mitä tänään syötäisiin ?

Mä astelen kaupan liha hyllylle, "kallista, kallista, kallista", "mitä mä nyt tosta muka tekisin". Ja nappaan sen perinteisen sika nauta jauhelihan. Välillä tuntuu että meidän taloudessa ei muuta syödäkkään kuin jauhelihaa eri versioina.
Osaan tehdä ruokaa ja olen siinä jopa aika hyväkin, vaikka itse sanonkin! Välillä vaan tuntuu että ideat loppuu kesken ja me eletään pelkällä jauhelihakastikkeella.
 
Nyt siis kysynkin teiltä, mikä on bravuuri kotiruokanne?
 Ideoita ja reseptejä kehiin kiitos!
 
Ja sitten pieni kysymys vauvan ruokailuun liittyen!
Onko joku siellä ruudun toisella puolella tehnyt vellejä itse?
 
 
 


maanantai 25. marraskuuta 2013

Neidin ensimmäinen päiväkotipäivä!

Tällä äidillä taitaa olla jokin riita nukkumatin kanssa. Mun yöunet loppuivat tänään jo klo.5:30, neidin syöttämisen jälkeen. Nukkumatti tainnutti pikkulikan heti syömisen jälkeen, mutta äidin kiersi kaukaa. Siinä sitten pyörisin ja hyörisin kunnes luovutin ja nousin keittämään kahvia.
 
 
 
Pohdiskelin siinä sitten tovin että mitä me neidin kanssa tänään tehtäisiin, ja päätin että lähdetään käymään äitin työpaikalla vähän näyttäytymässä.
Meidän neiti 7 viikkoa vietti siis tänään ensimmäisen päivänsä päiväkodissa ;)
 
 
 
Lapset ja aikuiset ihastelivat tietenkin pikkuneitiä kovin, lapset olivat ihmeissään että mihin minun iso mahani oli kadonnut! Kaikki mun lapsukaiset olivat niin kamalasti kasvaneet tässä muutaman kuukauden aikana, hui kauhistus. Vaikka mulla on täällä kotona tämä maailman ihanin ja rakkain lapsi, niin kyllä huomasin kovin ikävöiväni myös mun "työlapsia"! Onneksi voidaan aina välillä käydä siellä pistäytymässä! Kovin lapset odottelivat pikkuneidistä jo uutta leikkikaveria. Siihen taitaa kuitenkin mennä vielä tovi...
 
 
 
Ulkona on jo ihan pilkkopimeää, vaikka kello on vasta vähän yli 16! Ai että mä kyllä kaipaan jo kevättä ja aurinkoa...Onneksi tuo pikkuneiti on super piristys ruiske hölmöine ilmeineen <3
 
"Ajatuksen voimalla, tule tutti luokseni!"
 
 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Syksyinen sunnuntai

Rakastan meidän asunnon sijaintia: vaikka asutaan Turussa, on asuinalue niin kaukana "kaupungista" kuin olla ja voi. Heti ovesta astuttuaan näät metsää metsää ja metsää. Mikäs sen virkistävämpää kuin heti aamusta lähteä koiran kanssa hetkeksi metsään kävelylle! Plussana se, että täällä on todella rauhallista eli ei pelkoa että törmäät johonkin aamulenkillä. Ei siis väliä kuinka harakkana täällä liikkuu! Viikonloppu meni todella vähäisillä yö unilla, joten aamuherätys kirpeässä ulkoilmassa on paikallaan! Tai niin, aamu ja aamu, onhan kello jo kaksitoista...Mä oon tänä syksynä yrittänyt oppia nauttimaan syksystä, vihaan syksyä: kylmää, pimeää ja masentavaa. Turha yritys, vihaan edelleen syksyä. TULE JO KEVÄT!
 
 


 
Rakastan mun kumppareita!






 
Meidän pikkuneiti rakastaa ulkoilua yli kaiken! Nukkuu erittäin hyvin vaunuissa, mitä töyssyisempi matka sitä parempi uni! Myös parveke unet on pop, josta olen todella iloinen. Parvekeunien aikana äiti saa hyvin tehtyä päivän kotityöt ja ehtii jopa koneellekkin ;) Odotan vaan sitä aikaa että koska tuon pikkuisen oppii pukemaan oikein, Alvin talvimakuupussi oli ainakin ihan liikaa vielä...Pieni oli ihan hikinen kun heräsi!
 
Mitä te puette vauvoille päälle ulkoilma unien ajaksi?
 
 
Hyvää sunnuntaita kaikille terveisin minä ja silmäpussit!
 
 
 

perjantai 22. marraskuuta 2013

MIKÄ SUA VAIVAA!?

Meille on muuttanut Raivotar nyt ihan pysyvästi. Hyvästi kiltti ja helppo vauva, tervetuloa Raivotar! Illat ja aamut ovat pahimpia, liekö perinyt isänsä ja äitinsä luonteen että väsyneenä v*tuttaa.
Meidän aamu alkoi tänään klo. 9:00 järkyttävällä huudolla ja raivoamisella. Maito ei kelpaa, syli ei kelpaa, uni ei kelpaa, tutti ei kelpaa, MIKÄÄN EI KELPAA. Välillä tekisi mieli vain huutaa MIKÄ SUA VAIVAA!?
 
Mulla tietenkin iski tottakai juuri tänä aamuna megasuper päänsärky, buranaa, kaurapussi hartioille ja kahvia naamaan pannu kaupalla! Neiti jatkoi jatkoi ja jatkoi äänenavaamista ja viimeisenä oljenkortena luopusin kaurapussista ja laiton sen neidin mahalle. KYLLÄ HILJENI! Nyt neiti nukkua tuhisee tyytyväisenä tossa vieressä. Masuvaivat taitavat olla täällä...
 
 
 
Välillä tuntuu että äidin pää pamahtaa huutoon. Huuto on meille vielä niin vierasta (Raivotar on vasta viimisen viikon aikana saapunut asuntoomme), että keinoja ei vielä kauheasti ole Raivottaren lepyttämiseksi. Näköjään kaurapussi on yksi keino ja toinen on parvekkeella nukuttaminen. Neiti nukkuu sikeästi reilu kahden tunnin päikkäreitä ulkona jolloin äiti saa vähän "omaa aikaa" eli saan rauhassa tehdä kotitöitä. Täytyy varmaan ruveta ulkoilma ihmiseksi ja hankkia teltta tuohon kerrostalon pihalle jotta saadaan hyvin nukuttua ulkona, heh heh...
 
Äidin päivä näyttää tältä...
 
 
Onneksi tänään on tämän äidin virkistysilta! Tämä mami lähtee vähän tuulettamaan pääkoppaa ja menee laulamaan karaokea ja istustaam iltaan johonkin "supertyylikkääseen" räkälään. Kun hetkeksi pääsee kotoota pois vauvan huudosta, mennään ulos kuuntelemaan juoppojen huutoa jota joskus jopa kutsutaan karaokeksi! Hullulla on oudot huvit...!
 
Talo täynnä väsynyttä sakkia!
 
 
Huomenna sitten on taas Tinon laatuaikaa kavereiden kanssa, joten me vietetään neidin kanssa äitilapsi päivää ja varmaan mennään kahvittelemaan kavereiden luo. Kylässä neiti on aina niin hiljainen ja tyytyväinen, kotona vasta Raivotar pääsee valloilleen...
 
Onneksi unettoman yön jälkeen sain lukea ihania uutisia, Tinon tuleva kummipoika on syntynyt<3! Malttamattomana täällä odottelen että päästään häntä moikkaamaan!<3

torstai 21. marraskuuta 2013

kaikki muut nukkuu ja äiti valvoo. En malta pistää silmiä kiinni kun tuijotan mun tuhisijaa tossa vieressä. Oon ehkä maailman onnekkain kun mut on siunattu noin ihanalla tyttärellä. Vau, me ollaan Tinon kanssa tehty jotain noin upeeta. Mä olen niin myyty tuolle pienelle ihmeelle.

tämä on ehkä sarjassamme turhia pikku blogi tekstejä, mutta mun oli pakko päästä kertomaan teille kuinka onnellinen mä olen. Äitiys on maailman parasta!<3 mä olen äitimutsimilfmamma ja niin ylpeä siitä<3

Neuvola lääkäri!

Meillä oli tänään aamulla neuvolalääkäri. Oli ihan outoa kun herätyskello soitti klo 8:00..En muista koska olisin viimeksi herännyt noin aikasin...Räntää tuli taivaan täydeltä ja Tino on töissä, joten ei auttanut muuta kuin talsia eteenpäin kumisaappaat jalassa. Oltiin kerrankin neidin kanssa ajoissa paikalla! Tietenkin siis lääkäri oli myöhässä, mutta mihinkäs meillä kiire.
 
Kaikki neidillä oli niinkuin pitääkin. Ensin lääkäri ei meinannut saada neitiä ottamaan askelia kun pikkulikka tuijotteli niin keskittyneesti seinällä olevia värikkäitä julisteita, mutta kyllähän ne askeleet sieltä tuli niinkuin kuuluukin! Ainut mistä lääkäri huomautti, oli neidin kuiva iho. Suositteli rasvaamaan päivittäin perusvoiteella.
 
 
 
Neidin korvaa lääkäri myös katsoi tarkasti. Neidillä todettiin korvassa fistelli(!?) Tyksissä. Mä olen ymmärtäny asian niin, että se olisi joku onkalo joka on lähtenyt kasvamaan korvaan(!?). Fistellin takia neidille tehtiin Tyksissä laajempi kuulotutkimus. Jos fistelli olisi muodostunut kunnolla, niin korva olisi voinut olla kuuro. Tutkimuksessa kuitenkin kaikki näytti olevan kunnossa ja neiti kuuli hyvin! Täytyy kuulemma seurailla ettei fistelli ala erittämään. Mun silmään koko fistelli näyttä vain siltä että neidillä olisi korvakorun paikka siinä. Sitä rupesin nyt tässä kirjoittessa miettimään, että voikohan fistelli kehittyä ja kasvaa vielä, ja onko riskinä että kuulon kanssa tulisi jotain ongelmia? Onko jollain tietämystä/kokemusta? 
 
Tossa se "hurja" fistelli on!
 
Laitan alas vielä neidin mitat, sulkeissa viime kertaiset! Se on muuten jännä miten kaikilla lääkäreillä on niin kamalan sekava käsiala, oikein saa silmiä tihrustaa ja keskittyä jotta saa jotain selkoa tekstistä. Kai se on joku ammattitauti!
 
21.11 (31.10)
 
Ikä: 6 vko (3vko)
 
Paino: 4666 g (4210g)
 
Pituus: 56,5 cm (55 cm)
 
Pipo: 37,7 cm (36,5 cm)
 
"Terve ja terhakka tyttövauva. Ottaa hyvin katsekontaktin ja hymyilee. Jäntevyys normaali. Sydän, keuhkot norm. Nielu silmät, lonkat norm. Iho kuiva -> Perusvoide."
 
Seuraava neuvola on sitten 2kk neuvola ja neiti saa rotavirusrokotteen, o ou! Kyllä vaan aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin, äidin ja isin iso tyttö<3
 
 
 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Masu ikävä.

Synnytyksestä ei ole kuin vähän reilu 6 viikkoa ja mulla on ihan järkyttävä masu ikävä!
Loppu raskaudessa masusta nauttiminen jäi todella vähäselle, koska olo oli todella kipeä ja tuskainen. Kärsisin kovista selkäkivuista ja jouduin jäämään sairaslomalle viikolla 27. Kaikista kivuista ja säryistä huolimatta, haluaisin masun takaisin edes hetkeksi! Oli ihanaa kävellä ympäriinsä jättimahan kanssa ja silitellä sitä iltaisin. Oli kiva olla luvan kanssa lihava!

Tätä kuumetta ei auta yhtään raskausblogien lukeminen ja joka tuutista tulevat vauva uutiset...


Ensimmäinen "masu"(turvotus) kuva, rv 14


Rv 27+6



Rv 38+2!



Tämä kuva oli viiminen masu kuva, taisi olla 40+1 ja neiti syntyi 40+4! Mun raivostuttava ja rakas pallo<3

Vihasin raskausaikaa raskaana ollessa, mutta nyt jälkikäteen rakastin sitä. 9 kuukautta oli pitkä aika, mutta nyt tuntuu että se meni yhdessä hujauksessa. Kaikkein eniten ikävöin vauvan liikkeitä mahassa, ja sitä jännitystä kun kaikki oli niin uutta ja tuntematonta. Toisaalta juuri tämä uudenkarheus teki koko yhdeksästä kuukaudesta todella stressaavan, jokainen pieni kipu oli selvästi merkki keskenmenosta, jokainen supistus tarkoitti synnytystä ja pienikin kolhu mahaan oli varma vauvan menetys. Kylla sitä raskaana ollessa osasi sitten stressata kaikesta maan ja taivaan välillä..!

Mitä sinä kaipaat eniten raskaus ajastasi, vai kaipaatko mitään? :)

Kuvat on "hieman" huono laatuisia kun suurin osa otettu kännykällä tai tabletilla, anteeksi vaan kauhjasti! :) 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Nainen, vaikkakin pieni sellainen.

Kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin ferrari, lyhyt pinna, haluaa saada tahtonsa aina läpi ja mielialat vaihtelee tiuhaan tahtiin. Oikein täydellinen nainen vaikkakin pieni sellainen.
 
 





Kuvat on otettu minuutin sisällä toisistaan, niin ne mielentilat muuttuu...Tinon sanoin; äitin tyttö<3
Tässä myös ensimmäiset kuvat joihin neidin hymy tallentui, voi että mä voisin tuijotella näitä kuvia koko ajan!

 
Hymyileväistä tiistaita kaikille! :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Nälkä lähtee syömällä, kiukku huutamalla ja yöunet Äityleillä.

Meille on iltaisin muuttanut Raivotar. Huudetaan, kitistään ja inistään, mikään ei ole hyvin. Väsyttää mutta ei nukahdeta. Naureskellaan kun isi ja äiti ottaa syliin kun muu ei auta. Aika täti tuo meidän Raivotar. Onneksi päästään edelleen aika helpolla ja Raivotar rauhottuu yöunille aika nopasti. Nostan kyllä hattua niille kenellä on masuvaivaisia vauvoja ja koliikkia! Miten ihmeessä te jaksatte!?
 
Eilen illalla Raivotar rauhottui hetkeksi lämpimän kaurapussin alle!
 
Eilen illalla neiti näytti myös uuden puolen itsestään: suursyömäri. Maitomäärät ovat tasaisesti kasvaneet alusta asti, mutta eilen illalla tehtiin uudet enkat, 240ml! Kuulostaa aivan järkyttävän suurelta määrältä kuusi viikkoiselle vauvalle? Neiti on alusta asti harrastanut iltatankkausta ennen nukkumaan menoa, mutta ei näin suuria määriä!
 
Tämä äiti tietenkin ajatteli tyytyväisen että jee, nyt tankataan kunnolla niin varmasti nukutaan taas se 8 tuntia putkeen ennen kuin herätään ruokailemaan! Mutta NOT, me valvottiin, ähistiin ja puhistiin suurin osa yöstä. 00-04 neiti nukkui nätisti mutta siihen se sitten jäi. Taisit tuo maitomäärä saada vatsan kirpistelemään, ainakin ähinä oli sen mukaista. Aamulla otin neidin mun masun päälle mahalleen makoilemaan niin taisi vähän helpottaa. Mä en kyllä uskalla nukuttaa neitiä mahallaan ellen itse ole hereillä...
 
Väsynyt äiti!
 
 Siinä sitten yön pimeinä tunteina avasin tietenkin Facebookin. Tämä on mun huono tapa että syötön jälkeen "käyn vaan kurkkaamassa mitä siellä on". Yleensä kurkkaaminen venyy aika pitkälti vielä sen jälkeen kun neiti on nukahtanut takaisin yöunille. Tällä kertaa syypäänä oli Facebookin draama ryhmä Äitylit. Löysin niin mehukkaan (lue:oksettavan, naurettavan ja lapsellisen) keskustelun että mun oli pakko lukea kaikki 600 kommenttia jota keskustelussa oli. Vaikka yritin plärätä kuinka nopeasti, vierähti siihen tovi jos toinenkin. Ja ne ketkä ryhmään ei kuulu, Äityleissä on noin 10 000 naista joista suurin osa on äitejä  (tästä tapeltiin myös eilen että miksi ryhmässä on lapsettomia koska ryhmä on ÄITYLIT, isohuoh), joten voitte kuvitella että draamaa riittää. Liikaakin yleensä.
 Koko tämän jutun pointti taisi vierähtää nyt hieman ohi, koska se pointti oli: Että some vie mun yöunet ja mitä mä tässä valitan koska oma vika pikku sika!
 
"Äitii tutti takasin mun suuhun tai Raivotar pääsee valloilleen!"
 
Tän päivän suunnitelmissa olisi juoda paljon kahvia ja ottaa joulukortti kuvat pikku Raivottaresta. Katsotaan mitä tulee jos koko päivä kiukuttaa! Tarkoitus oli myös käydä kaupassa, koska jääkaappi on taas jälleen kerran aika tyhjänpuhuja, mutta ulkona on niin kauhea tuuli että jumissa ollaan täällä neljänseinän sisällä! Minä ja Raivotar.
 
 
 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Viikonloppu kuulumisia!

Meillä on aika rankka viikonloppu takana! Tai rankka ja rankka, mutta paljon on ollut menoa ja meininkiä! Tino oli perjantaina iltavuorossa, joten me lähdettiin neidin kanssa Turun keskustaan seikkailemaan. Ensiksi mentiin Tyksiin vähän verestämään muistoja ja tapaamaan mun kaveria ja hänen pienen pientä poikaansa! Tai pientä ja pientä, melkein samoissa mitoissa meidän neidin kanssa taitaa olla. Kylmät väreet tuli kun ajattelin kaikkia synnytysmuistoja kun siellä käytävillä kävelin... Tyksi reissun jälkeen suuntasimme neidin kummitustädin luo kahvittelemaan ja sitten kotiin! Tämä äiti oli aivan jäässä ja poikki kun päästiin vihdoin ja viimein kotiin. Jäässä siksi että myöhästyttiin neidin kansa bussista ja seuraavaa odoteltiin melkein puolisen tuntia kauhessa tuulessa ja kylmyydessä. Kyllä kateeksi kävi neitiä joka makoili rattaissa tuulelta suojassa lämpimässä makuupussissa...Loppu ilta me sitten neidin kanssa oikeestaan makoiltiin sohvalla!


 
Lauantaina me sitten lähdettiin Oripäähän moikkaamaan Tinon muoria. Neiti oli oikein vieraanvarainen koko reissun, nukkui muuten mutta sitten päästettiin kahden päivän kakkat kerralla ja vaipanvaihdon yhteydessä pissattiin maton ja isukin päälle! Ollaan kohta varmasti aika haluttua kyläily seuraa kun aina sattuu ja tapahtuu vähän vaippavahinkoja. Muorin luota suuntasimme nopeasti kotikautta ja mentiin vielä illaksi meidän kavereiden luo Lietoon. Neiti rupesi siinä vähän ennen kymmentä näyttämään yliväsymyksen merkkejä ja lähdettiin kotia kohti. Yleensä neiti on jo kymmenen aikoihin laitettu yöunille joten tällä kertaa yöunet hieman viivästyivät ja sen huomasi. Kotona koko ajan kitistiin ja itkettiin ja nukahtaminen kesti todella kauan. Aika täti tuo meidän typykkä, eka itketään ja huudetaan ja sitten kun isi menee nukkuttamaan niin naureskellaan ja tapitetaan kuin naantalin aurinko. Just joo. Kun sitten vihdoin ja viimein saatiin neiti mobilen ja tutin avulla nukkumaan, oli kello jo lähemmäs puoli yksi. Äitin ja isin nukkumaanmeno aikakin koitti heti samantien!



 
Mä oon muutenkin ollut todella väsynyt viime päivinä vaikka olenkin nukkunut todella hyvin. Olo on vähän nuutunut koko ajan, vaikka saankin öisin nukuttua erittäin pitkät yöunet. En tiedä johtuuko väsymys pimeydestä vai siitä, että naisten vaivat on täällä taas yhdeksän kuukauden jälkeen. Ei varmaan rauta arvot ehtineet synnytyksen jälkeen vielä nousta normaaleiksi kun nämä "ihanuudet" löysivät mut. Nyt taas muistan miksi on kamalaa olla nainen. Tai sitten tämä väsymys on pimeyden, stressin ja menkkojen summasummarum, ja mikään uni ei riitä nyt hetkeen. Onneksi on kahvinkeitin ja pirkka costa rica!


 
Kuvailin lauantai illan ratoksi muutamia erittäin edustavia otoksia itsestäni. Kuvia katsellesani tajusin että härrekyyd, en oo sitten viime joulun koskenutkaan pinseteillä mun kulmakarvoihin. Mun kulmat on aina ollu todella ohuet eikä kasva tuuheutta yhtään, mutta kulmakarvat kasvavat pituutta sitäkin paremmin. Siksi ne tykkää harottaa vähän joka ilman suuntaan. Kulmia on muutenkin vaikea nyppiä kun välillä tuntuu että koko kulmakarvassa on vain kolme erittäin pitkää karvaa ja kun yhden nyppää pois niin tulee järkyttävä lovi johonkin kohtaan. Plus että koko nyppimis touhu sattuu ja tulee kyyneleet silmiin. Niin mikä "nainen" täällä asustaa?;)

Nyt me suunnataan pikkuneidin kanssa mun kaverin luokse askartelemaan hääkutsuja! Tammikuussa olisi luvassa hääjuhlat! Hui kun oon jo vanha kun kaverit rupeavat menemään naimisiin...

perjantai 15. marraskuuta 2013

Napanuora

Yhdeksän kuukautta neiti kasvoi mun mahassa napanuoran avulla. Napanuora yhdisti meitä yhdeksän kuukaden ajan. Heti syntymän jälkeen isi leikkasi napanuoran poikki ja tilalle jäi vain tynkä. Päivä päivältä tynkä kutistui ja kuivui, kunnes kahden viikon jälkeen tippui kokonaan pois.
Heti syntymän jälkeen alkoi uuden napanuoran kasvu, meinaan äidille. Näkymätön napanuora kasvaa mun ja neidin välille koko ajan. Jokin näkymätön nuora yhdistää mua neitiin päiväpäivältä enemmän ja enemmän. Sattuu ajatuksin, että tämä nuora leikattaisiin pois ja jäljelle jäisi vain tynkä joka kuihtuisi pikkuhiljaa pois. Tämä napanuora yhdistää meitä koko loppuelämän. Nuora kasvaa kasvamistaan, eikä sen kasvua voi pysäyttää. Eikä sitä kukaan edes halua. Mietin että paljonko tämä napanuora antaa periksi, miten kauan voin olla erossa neidistä ennen kuin nuora kiertyy kaulani ympärille ja on pakko palata neidin luo takaisin koska muuten tukehdun. Mietin, tunteeko neiti tämän näkymättömän napanuoran kasvun? Me molemmat kasvamme tämän nuoran avulla, äitinä ja tyttärenä. Tämä nuora yhdistää meitä ikuisesti, eikä kukaan maailmassa voi katkaista sitä. Napanuora pysyy navassani koko loppuelämäni. Tämän napanuoran avulla kasvatan neidin ja ehkä jonain päivänä hän saa kasvattaa oman napanuoransa. Tämän napanuoran avulla hän tuntee olevansa turvassa ja tietää että hänestä välitetään.
Tämän napanuoran nimi on äidinrakkaus.

torstai 14. marraskuuta 2013

Pirteä pikkulikka ja sillisalaatti.

Meillä on viime päivät mennyt erittäin hyvin, johtuen varmaan siitä että kolme viimistä yötä neiti on nukkunut 8 tuntia ennen kuin on herännyt syömään! I-HA-NAA! Toivottavasti jatkuu samalla tavalla. Kyllä me vaan helpolla päästään tuon neidin kanssa!
 
 
 
Mahtaako siitä johtua että yöt on niin hyvin nukuttu, mutta neiti myös killuttelee hereillä jo todella paljon päivisin. Eilenkin otti muutamat 10 minuutin torkut mutta muuten oli hereillä koko päivän. Käytiin myös kauppareissulla ja neiti oli melkein koko reissun hereillä. Tämä on hyvin harvinaista meinaan yleensä autossa nukahdetaan ja nukutaan kuin tukki koko reissun! Onneksi neiti viihtyy turvakaukalossa myös hereillä ollessaan, joten on todella helppo tehdä ostokset ilman mitään kiirettä!
Olenkin ruvennut miettimään että koska neiti mahtaa ruveta tarvitsemaan jotain virikkeitä hereillä ollessaan? Yleensä hän vaan makoilee sohvalla tai sitterissä, katselee ja kuuntelee meidän touhuja. Muutama päivä sitten virittelin leikkimaton ja mobilen kuntoon kun ajattelin että neiti voisi opetella makoilemaan siinä. Kyllä hän hetken siinä viihtyi ja katseli mobilea josta roikkuu värikkäitä pellejä!
 
 
 
Millaisia virikkeitä teillä on ollut vauvalle, vai tarvitaanko niitä edes vielä? Ja huomaako vauvasta jos hän on "kyllästynyt"?
 
Olin myös vähän huolissani neidin syömisestä kun tuntui että hän söi tosi harvoin. Ehdin jo tietenkin ajatella että jokin on hullusti, kunnes tajusin että maidon määrä on niin suuri ettei tarvitse niin usein syödä. Pölö äiti! Tiistaina tosiaan oltiin siellä isyyden tunnustuksessa. Kerrankin me oltiin ajoissa niin totta kai lastenvalvojatäti oli myöhässä! Koko touhu oli muutenkin aika jäykkää ja virallista. Ainut piristys oli (mulle ja Tinolle), kun täti kysyi koska me ollaan alettu seurustelemaan. Siihen vastasin sitten reippaasti että 4.1. Täti kysyi että minä vuonna ja minä tokaisin että tänä vuonna. Katse siirtyi tietokoneen näytöltä meihin ja sitten nopeasti takaisin näyttöön. Tädin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Ah hah haa!
 
 
 
Tästä tuli vähän tälläinen sekava sillisalaatti postaus, mutta tässä vähän meidän kuulumisia viimepäiviltä! Huomenna olisi tarkoitus lähteä Tyksiin moikkamaan mun kaveria ja hänen pientä poika vauvaansa! Ja neidin kummitädin luokse sitten kahvittelemaan! Tänään mun kummit tulevat katsomaan pikkuneitiä joten taidankin tästä siirtyä imurin ja mopin varteen, hyvää torstaita kaikille! :)
 
 
 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ystävyys on kuin housuun pissimininen..

kaikki sen näkevät, mutta vain sinä tunnet lämmön.
Sain postaustoiveen siitä, miten raskaus ja vauvan saaminen on vaikuttanut mun kaverisuhteisiin.

Aloitetaan raskausajasta. Kun sain tietää olevani raskaana, kerroin raskaudesta melkein heti ystävilleni. Kaikille uutinen taisi olla hieman shokki, toiset otti uutisen hyvin ja toiset ei niin hyvin. Sain esimerkiksi muutaman kommentin "miksi sä pidät sen", "v*ttu mitä touhua" "TÄH PIDÄKS SÄ SEN". Monet varmasti ajattelevat nyt että onpas sulla mukavia ystäviä, mutta suurin osa noista kommenteista taisi tulla shokin saattelemana. Kuitenkin jälkikäteen kun noita kommenteja mietin, olisi ehkä ollut hyvä paikka sanoa muutama valittu sana, mutta toisaalta arvostan sitä että ystäväni sanovat asiat suoraan eivätkä puhu seläntakana. Ja toki kun raskaus eteni, kaikkien ystävieni innostus kasvoi ja jokainen tuki minua hienosti! Jaksoivat kuunnella mun valitusta ja kitinää siitä, kuinka huono mun oli olla. Raskausaika kuitenkin kutisti kaveripiiriäni aika paljon. Monet kaverit jäivät ja yhteydenpito lakkasi melkein kokonaan raskausaikana. Välillä muutama sananen vaihdettiin facen kautta tai jos jossain törmättiin, mutta aikaa ei enää vietetty yhdessä niin paljon. Näistä suurin osa oli kuitenkin sellaisia "juhlakavereita" että nähtiin baareilun ja juhlinnan merkeissä mutta arkisin ei juuri koskaan. Ystävät siis pysyivät, kaverit eivät niinkään. Yksi syy tähän myös oli se, että olin todella kipeä ja väsynyt koko raskauden ajan, joten en jaksanut kauheasti suunnitella mitään kahvitteluhetkiä tai tapaamisia.




Kun vauva syntyi, ystävät pysyivät edelleen. Kaikki ystäväni olivat heti innoissaan tulemassa katsomaan pikkuneitiä totta kai! Myös muutama vanhempi kaveri on ottanut yhteyttä että haluaisi tavata, tämä on ihanaa koska ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Näämme harmillisen harvoin nykyään ystävieni kanssa, monet tekevät kolmivuorotyötä joten on vaikea sopia tapaamisia ja täältä jumalanseläntakaa on välillä vähän vaikea lähteä vauvan kanssa liikenteeseen. Varsinkin kun melkein joka päivä tulee vettä kuin esterin takapuolesta. Kuitenkin, ystävät tunnistaa siitä että vaikka harvoin nähdään, juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi ja hiljaisia hetkiä ei tule! Kovin Tino aina sanookin että kyllä teistä ainakin ääntä lähtee ja ihmettelee miten höpötämme kaikki samaan aikaan ja toistemme päälle ja silti pysymme jutuissa mukana! Naisten taito ;)



Ystäväpiiriini ilmestyy myös vauvoja kuin sieniä sateella! No ei ehkä ihan, mutta melkein. Kaksi pitkäaikaisinta ystävääni on poikinut tänä vuonna, alkuvuodesta syntyi ihana kummipoikani ja nyt marraskuun alussa mattimyöhäinen kenen La oli lokakuussa! Tämä olikin aika huvittavaa kun pissasin plussan tammikuussa, niin muutama viikko meni ja ystäväni soitti olevansa raskaana! Voitte kuvitella kuinka innoissaan olin kun oli joku odottaja ystävä! Mammaystävien vertaistuki on ihan korvaamatonta, saa purkaa kaikki vauva jutut ja toinen varmasti ymmärtää mistä puhut ja osaa neuvoa ja auttaa.

Myös lapsettomat ystäväni jaksavat kuunnella hienosti vauvajuttujani. Välillä kyllä nautin suuresti, kun saan kuunnella heidän viikonloppu baari sekoilujaan, ja unohtaa "MattiMaijalla on vaippaihottumaa, mites teillä?" keskustelut ja vain keskittyän nuorten juttuihin! Välillä kuitenkin tuntuu että joskus lapsettomat ystäväni eivät tiedä mitä mun kanssa puhua, että kiinnostaako mua enää mikään muu kuin vauva ja lapsi jutut. Olen varmasti tähän myös osasyyllinen, huomaamattani ohjaan keskustelun aika usein pikkuneitiin ja vauvajuttuihin. Haluaisin kuitenkin että kaikki ystäväni tajuisivat, että minua kiinnostaa myös ihan oikeasti mitä heille kuuluu ja miten heillä menee, ja että tykkään kuunnella myös "nuorten" juttuja ja touhuja.
Vaikka minusta tulikin äiti, olen edelleen se sama vanha Laura!

Ja koska tiedän että moni teistä tämän lukee, niin murut ootte maailman parhaita ystäviä<3!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Vauva arjen haastavuus

Vauva arki on kenelle tahansa haastavaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, elämään tulee aivan uusi uunituore ihminen kenellä on oma persoona ja omat tarpeet. Tekemällä oppii, mutta oppiiko sittenkään? Tässä ollaan reilu kuukausi harjoteltu ja välillä tuntuu että joka aamu kun herää, harjoittelu alkaa alusta. Ikinä ei voi tietää millainen päivä on tulossa: itkuinen, iloinen, helppo vai vaikea. Haastavinta mulle on ollut koko touhussa se, kun pieni ihminen ei voi kertoa mikä on hätänä.


 
Kun vauva itkee, kitisee, inisee tai huutaa täyttä kurkkua olo on erittäin avuton. Koskaan ei voi tietää varmasti mikä pienellä ihmisellä juuri silloin on hätänä. Nälkä? Ei, maito ei kelpaa. Tutti ikävä? Ei, ei kelpaa tuttikaan. Syli? No ei, ei sekään. Otat vauvan olalle ja hän päästää mega röyhyn ja pierun. Aha okei, tällä kertaa vaivasi vatsa. Ja ensi kitinällä koko rumba uudestaan. Vauva on juuri juonut suuren määrän maitoa ja kitisee ja kitisee. Kaikki keinot koitetaan, viimeisenä tungetaan pullo neidin suuhun ja kitinä hiljenee. Aha just okei, se olikin siitä kiinni että 10 ml unimaitoa oli saatava. Neiti nukahtaa tyytyväisenä. Tuurilla osut ensimmäisellä yrittämällä oikeaan ja kitinä loppuu heti, tällöin olo on kuin lottovoittajalla.


 
Juuri tämä asia on se, miksi mä koen vauva arjen todella rankaksi ja haastavaksi. Vauva ei osaa puhua ja kertoa mikä on hätänä. Odotan innolla että neiti kasvaa ja osaa kertoa mikä mättää. Tämä on toisaalta harmi, koska tiedän että neiti kasvaa hurjaa vauhtia ja tulen kaipaamaan vielä monesti mun pientä vastasyntynyttä.