Kaksplus.fi

MENU

maanantai 29. joulukuuta 2014

Älä tule paha uhma...



...tule hyvä uhma: Jos nyt uhmaikä voi olla hyvä? Meillä nimittäin on aloitettu pienet uhmat äitiä ja isää kohtaan.

Elvira on pienestä asti ollut todella kovatahtoinen tapaus. Hyvänä esimerkkinä toimii meidän kävelyharjoitukset. Jos häntä ei sillä hetkellä juuri huvita niin jalat vedetään spagetiksi eikä liikuta senttiäkään kävellen. Pienen huudon ja kitinän säestämänä tottakai. Kovapäsitä tyttöä osasin jollakin tapaa odottaa koska me vanhemmatkin olemme aika päköpäitä. Nyt kuitekin tämän kovapäisyyden rinnalle on myös noussut aivan selkeästi uhma, ei kovin paha vielä mutta kuitenkin niin selkeä että sitä voi uhmaksi jo kutsua.

Elviran uhma tuli esiin pienin askelin. Aluksi neiti hakkasi päätä lattiaan jos jokin asia ei miellyttänyt tai hän ei saanut tahtoaan läpi. Tämä oli aika pientä ja meni ohi jos sitä ei huomioinut. Kun katseen käänsi pois yleensä myös päänhaakkaaminen loppui. Toki välillä sattui ihan oikeasti ja syliä tarvittiin lohduttujakasi mutta siinä vaiheessa se ei enää ollut uhmaa vaan ihan oikeaa kipua. Nyt uhma on ottanut uuden, epämiellyttävämmän suunnan nimittäin toisten satuttaminen. Olen ehkä julma tämän ajatusmaailmani kanssa, mutta senkus itseään suutuspäissään satuttaa mutta toisiin ei kosketa. Ehdoton ei toisten satuttamiselle.

Satuttamisen kohteena ei onneksi ole ketään muu (vielä...) kuin minä tai Tino. Elvira lätkii, raapii ja nipistää. Enemmän minua, mutta joskus myös isäänsä. Kun häntä kieltää, hän toistaa ensin AIAIAI ja sitten EIEIEI. Tasan tarkkaan siis tietää että se sattuu ja että sitä ei saisi tehdä. Näissä tilanteissa olen yleensä ottanut Elviraa kädestä kiinni ja kieltänyt. Jos muutama kielto ei ole tepsinyt (yleensä hän vain nauraa päin naamaa ja jatkaa...) nostan Elviran kauemmaksi itsestäni ja käännän huomion pois. Harvoin tehoo mutta sallittakoon se, kyseessä kuitenkin vielä niin pieni ihminen joka ei ymmärrä. Siihen päälle vielä uhma...Seuraavaksi kokeilen ehdottomasti huomiotta jättämistä, siirrän Elviran pois tilanteesta mutten kiinnitä sen enempää huomiota. Tuntuu että tämä voisi tehota meidän kohdalla paremmin kuin kieltäminen. Tällä hetkellä ainakin kiellot menevät kuuroille korville.

Olemme Tinon kanssa molemmat aika ehdottomia näissä asioissa. Meidän perheessä ei toisia satuteta eikä meidän lapset sellaista tee. Tai siis toki tekee eikä sitä voi estää, mutta pyrimme kasvatuksellamme kitkemään tälläisen käytöksen heti alusta. Rajojen kokeileminen, kieltojen uhmaaminen ja kaikenlainen kiukuttelu kuuluu ikään johon Elvira on juuri tulossa. Uhmaikä alkaa meidän perheessä näköjään hyvissä ajoin ja mikäs siinä, kiva päästä testaamaan itseään kasvattajana sekä rajojen asettajana tiukan paikan tullen. Esikoinen on aina koekappale, vai mitä? Suurimmaksi osaksi tämä pieni uhmatuhma on kuitenkin maailman aurinkoisin ja iloisin tyttö!

"Hymyile äidille kauniisti niin äiti ottaa kuvan!"


lauantai 27. joulukuuta 2014

En se minä ollut vaan hormonit...

Mä olen aina ihmetellyt sitä stereotypiaa hormonihulluista naisista aina kun on "se aika kuusta". Itse en koskaan ole huomannut mielialanvaihteluita tai vittumainenakka oireita kuukautisten aikana joten olen aina pitänyt tätä hieman liioiteltuna asiana. Kanssa eläjäni toki voivat korjata jos oikeasti olenkin kauhea menkkamonsteri, mutta itse en kyllä huomannut koskaan mitään muutoksia. Vasta ensimmäisen raskauden aikana sain kokea miltä tuntuu olla nainen ja mitä niillä mielialanvaihteluilla ja hormonikilareilla oikeasti tarkoitetaankaan.

Muistan edelleen kuin eilisen ensimmäiset hormonikilarini Elviran odotusaikana. Viikkoja taisi olla kasassa jotakuinkin samanverran mitä tällä hetkellä, eli 14-15 viikon välillä. Olin lupautunut olemaan kännikuskina. Kun oli aika lähteä kotia kohti autoon olisi tarvinnut mahtua viiden ihmisen sijaan kuusi. Tämähän ei mulle laittomuuden nimissä sopinut ja kun jankkaus vain jatkui, lensi koslan avaimet komeasti pitkin kävelykatua pienen kirosanaryöpyn saattelemana. "Ajakaa !@#!!#@ ite!". Ja kohta oltiin taas ilosia, lempeitä ja rauhallisia. "Muutamat" muutkin kilarit tuli vedettyä pienistä ja kummalisista asoista sen yhdeksän kuukauden aikana mutta tämä ensimmäinen on jääny kirkkaasti mieleen, ehkä siksi että itsekin hieman pelästyin itseäni ja raivoani.

Elviran raskausaika oli henkisesti aika rankkaa juurikin tämän hormonihulluuden takia. Suutuin Tinolle mitä pienimmistä ja kummallisimmista asoista ja joka kerta kun hän sanoi että taas ne hormonit huutaa, vedin hernepellon nokkaani. Miksi en muka saa olla vihainen ilman hormoneja häh!? Vasta jälkikäteen tajusin tämän kaiken olevan hormonien puhetta ja toimintaa, silloin sitä oli kaikessa päköpäisyydessään mahdoton myöntää. Mua ahdisti kovasti kun en tuntenut enää itseäni hormonihuurujen takaa. Välillä tuntui että kaiken sanoi ja teki joku muu kuin minä. Se oli pelottavaa, en tuntenut enää siltä Lauralta joka olin 21 vuotta ollut. Ja voi Tino raukka...

Raskauden jälkeen allekirjoitan siis todellakin kaikki stereotypiat naisten hormonihulluudesta. Ja jos joku nainen muuta väittää niin ne on ne hormonit jotka puhuvat ;) Tässä raskaudessa mulla ei vielä ole ollut sen suurempia mielialanvaihteluita ja toivon ettei tulekkaan, mieleni on virkeä ja kirkas vaikka hieman olo olisikin kurja. Välillä toki pienetkin asiast nakertavat ja pahasti, mutta pistän sen tämän raskauspäänsäryn piikkiin. Sanotaan että poikia odottavat naiset ovat seesteisempiä kuin tyttöjä odottavat. Ja poikaolo senkuin kasvaa ;)


perjantai 26. joulukuuta 2014

Ähky.




Täällä ollaan, hengissä ja ihan ähkynä. Näinä muutamana päivänä on koettu jos jonkinmoisia ähkyjä erilaisista asioista...

Jouluähky. Joulu sitä, joulu tätä, joulu tota...Joulu on ihanaa aikaa ja olen nauttinut siitä täysin rinnoin, mutta kun facebook ja blogger täyttyvät joulukirjoituksista ja kuvista niin alkaa riittää. Vietän omaa jouluani oman perheeni kanssa mutten kyllä jaksa lukea siitä joka tuutista. Joulun Grinch palkinto menee mulle? 

Ruokaähky. Kuuluu jouluun vai mitä? Rakastan jouluruokaa mutta joka vuosi ihmettelen miksi aikuinen ihminen ei osaa lopettaa syömistä ennen ähkyä...Niin mikä ruoan säännöstely? Tällä kertaa joulupöydässä jäi syömättä suurin jouluherkkuni, kirjolohen mäti. Tilasinkin sitä Tinolta synnärille sitten juhannuksena. 





Suklaaähky. Sama homma kuin edellisessä, vaikea säännöstellä kun sitä käsien ulottuvilla on. Joulupukki toi meille varmaan 5 konvehti rasiaa sun muita joulusuklaita joten tämä ähky tulee näkymään myös seuraavina päivinä meidän taloudessa. Ainakin mun kohdalla...

Leluähky. Kyllä tuo meidän neitonen on sitten ollut kiltti lapsi, ainakin kun lahjavuorta katsoo! Lahjoja tuli aivan huikea määrä ja toinen toistaan ihanempia sekä hyödellisempiä olivat kaikki. Suurin osa vanhoista leluista lähtee varastoon jotta meidän asunnossa pääsee kävelemään. Hieman pelolla odottelen jo ensijoulua kun näitä kilttejä lapsosia on kaksi. Mikä mahtaa olla lahjavuoren korkeus silloin?

Masuähky. Rakastan mun vauvamahaa ja nautin sen kasvusta. Näinä viime päivinä masu on oikein räjähtänyt ja pullahtanut megamasuna tuohon eteen. Liekö kinkulla jotain asiaa tähän? ;) Olen myös kärsinyt mahakivuista nämä viimepäivät mutten ole ollenkaan huolissani. Jomotuksia ja kolotuksia masunkasvuun liittyen. Muutaman kerran onneksi on liikkeet tuntuneet ja dopplerilla syke löytynyt joten ei tarvite stressata. Vaikkei kivut mitään vakavaa tarkoitakkaan niin eivät ne kivoja kyllä ole!




Meidän joulu meni kaikin puolin siis hyvin ja tässä on kaikki mitä siitä tänne blogin puolelle eksyy. En ole yhtään joulu hypettäjä, joten ei tunnu minulta itseltäni kirjoittaa ja hekuttaa sitä täällä netin syövereissä. Ja eiköhän muista blogeista ihan tarpeeksi joulujuttuja löydy niitä etsiville ;) Ähky mikä ähky.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Meidän perhe toivottaa kaikille oikein rauhallista ja ihanaa joulua! Me otettiin tänä vuonna varaslähtö joulunviettoon ja ensimmäiset kinkkulaatikot ovat jo mahassa sulamassa. Me kierrellään ja kaarrellaan pitkin sukulaisia kaikki joulunpyhät joten blogi viettää myös pientä joululomaa. Sitä paitsi, joulu on perhe aikaa joten jätetään kaikki ne kännykät sinne kassinpohjalle ja keskitytään toisiimme. Vaikka aivan varmasti facebook ja instagram (@tehtavanimikkeenablogi) tulevat päivittymään jopa näin joulun alla. Ja te ihanat siellä ruudun toisella puolen, vedelkää mätiä ja muita "kiellettyjä" herkkuja munkin puolesta ;)

 Pidemmittä löpinöittä, ihanaa joulua tee meidän perhe! <3


maanantai 22. joulukuuta 2014

15. raskausviikko!

Eilen pyörähti käyntiin viidestoista raskausviikko! 14 täyttä viikkoa takana, niistä 10 tietoisesti raskaana. Nt-ultran jälkeen päivät ovat menneet ohi aivan hujauksessa ja viikot senkun poksuvat aina vaan. Tähän vaikuttaa tosin varmasti myös se että keskiviikon sijaan viikot vaihtuvat nyt aikaisemmin, sunnuntaina. Tykkään seurata raskauden kulkua Vau.fi:n raskauskalenterista jonka saa älypuhelimeen asennettua. Sama kalenteri löytyy myös täältä. Tämän viikon kohdalla kalenteri sanoo seuraavaa:

Sikiön paino: 50 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 8 cm
Koko pituus: 10 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 12 viikkoa vanha. Pää on edelleen iso suhteessa vartaloon mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Hiuspyörteet sikiön päässä alkavat juuri ja juuri erottua. Keuhkot kehittyvät edelleen, ja sikiö alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Sikiö alkaa tuottaa sylkeä. Se myös nielee lapsivettä, ja imemistaito on parempi. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Niiden kasvaessa kasvot saavat yhä vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen."

On hassua miten valmis, mutta kuitenkin niin keskeneräinen pieni ihminen tuolla vatsassa kasvaa. Mun oma oloni on oikeastaan mitä mainoin ellei närästystä ja nenäverenvuotoa lasketa. Edellisessä raskaudessa kärsin myös todella pahasti vuotavasta nokasta, ei pystynyt edes niistämään ilman että verihanat aukenivat. Toivotaan ettei tällä kertaa menisi niin pahaksi. Närästys vaivaa eniten aina öisin ja tähän asti nestemäinen Gaviscon on auttanut ihan ok. Ajattelin kuitenkin ensi neuvolakäynnillä pyytää reseptiä johonkin vähän parempaan tavaraan koska tiedän närästyksen vain pahenevan viikkojen kertyessä. Tissit mulla myös on kasvanut aika älyttömästi (tai viime kerrasta jääneet patalaput täyttyneet uudestaan) mutta muuten kaikki oireet on jonkun muun odottajan riesana. Olen siis oikein tyytyväinen ja hyvinvoiva odottaja tällä hetkellä, toivotaan että näin jatkuisi loppuun asti! 

Tähän loppuun vielä se aamumasu ilman tuvotusta, kyllä siellä taitaa olla sittenkin jo jotain muutakin kuin pierua!

P.s Se piti vielä tulla lisäämään tänne että ensimmäise liikkeet tunsin pari päivää sitten <3 Ihan mahtavaa!



Jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy muita bloggaajia suunnilleen samoilla viikoilla niin linkatkaa ihmeessä, olisi kiva seurata muidenkin masujen kasvatusta! Ja saa toki linkata vaikkei oma maha olisikaan kyseessä, blogeja on niin paljon että varmasti jäänyt osa huomaamatta!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Hius asiaa ja muutama tuotesuosittelu!

Hiuskriisi ratkaistu, ainakin toistaiseksi! Ratkaisu tulikin ihan itsestään eikä tarvinnut omaa päätä vaivata ollenkaan: Elvira tyhjensi kylpyhuoneen kaappia ja sieltä perukoilta löytyi hiusväripurkki joka oli samaa väriä kuin päässäni jo oli! Nuukana ihmisenä sehän oli pakko käyttää pois ennenkuin ostaisin uutta, joten problem solved! Kiitos kuitenkin kaikille ehdotuksista ja ideoista, oli ihan mahtavia ja ensikerralla mulla onkin sitten pulma että minkä niistä aion toteuttaa!



Väri on paljon tummempi mitä viimekerralla tai sitten vain muistan väärin koska väri oli todella paljon haalistunut ja se oli enemmän oranssiin taittava. Väri oli "jotain mahonki" en nyt muista tarkkaan ja pakkaus on roskiksessa. Garnierin mousse väri on kyseessä, tykkään kovasti näistä mousse väreistä koska ne ovat todella helppo levittää. Ja niitä tarvitsen vain yhden purkin kerrallaan, "tavallista" väriainetta menee aina kaksi pakkausta. Kuvat vääristävät jonkin verran ja omasta mielestäni väri on luonnossa vielä hivenen tummempi ja punertavampi. 




Hiuksiin liittyen mun on pakko myös vinkata teille kaksi tuotesuosittelua. Tai toinen on enemmänkin älä osta-juttu kuin suosittelu. Mutta aloitetaan siitä positiivisesta eli suosittelusta. Tämä koskee erityisesti kaikkia pitkähiuksisia ja takkutukkia! Tuote on Natusan Kids hoitoainesuihke! Lapsille tarkoitettu mutta toimii aikuisen hiuksiin paremmin kuin hyvin. Takut on helpompi harjata auki eivätkä hiukset mene uudestaan niin helposti takkuun! Plus että tuoksu on aivan ihana. Mulle tämä kyseinen aine on todellakin pelastus, huonokuntoinen tukka menee takkuun todella helposti näin talvisin kun niskavillat hinkkaavat takinkaulusta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!


Sitten siihen en suosittele osioon. Kyseessä on shampoo. Ostin jonkin aikaa sitten kaupasta Franck Provost merkkisen shampoon&hoitoaineen. Litrahinta on halvempi mitä markettishampoissa vaikka kyseessä onkin "kampaamotuote.". Pesen hiukseni joka toinen päivä, mutta reilu kuukausi sitten huomasin hiusteni rasvoittuvan herkemmin ja pesun tarpeen olevan päivittäistä. Pistin raskauden ja muttuneen hormonitoiminnan piikkiin. Koska kyseiset purkit ovat todella isoja, kyllästyin hajuun ja ajattelin ostaa Garnierin shampoota välissä ja sen jälkeen jatkaa taas Provostin tuotteilla. Huomasin kuitenkin Garnierin käytön jälkeen että pesuntarve ei ollutkaan enää päivittäinen. Kokeilin muutaman viikon vuorotellen Garnieria sekä tätä Provostia ja huomasin että Franck Prosovostin tuote oli syy rasvoittumisee: se ei putsannut hiuksia kunnolla ja jo seuraavana päivänä ne näyttivät likaisilta! En siis suosittele kyseistä tuotetta! Toki nämäkin ovat ihmiskohtaisia, toisille sopii ja toisille ei! Mun osilta kuitenkin nämä tuotteet jäävät kaupan hyllyle ja pitäydyn niissä turvallisissa markettishampoissa ja nautin puhtaasta tukasta. 





perjantai 19. joulukuuta 2014

Masun kuulumiset!

Nyt keskitytään masuun, ei sen sisältöön vaan ulkonäköön ja kasvuun! Niinkuin blogin sekä instagramin kuvista on saattanut huomata, on mulle suotu jo "vauvamasu" vaikka viikkoja on vasta vähän alle 14. "Vauvamasu" heittomerkeissä siksi, että suurin osa kuitenkin on vielä turvotusta. Voisin huomen aamulla yrittää muista ottaa aamulla masukuvan koska aamuisin ennen aamupalaa on ainoa aika jolloin edessä pönöttää pelkkä vauva, ei ruoka ja kaasu. 

Elvira viikko 14, ElmeriInkeri tänään 13+5


Yksi raskausajan myyteistä sanoo että toisen lapsen (kolmannen,neljännen jne....) raskauden kohdalla maha on isompi mitä ensimmäisellä kerralla. Sekä pullahtaa aikaisemmin esille. Mun kohdalla tämä on pitänyt paikkansa, äitiysvaatteet ja leggarit sai kaivaa kaapista jo heti plussan jälkeen ja nyt jopa väljemmät paidat paljastavat jo pientä kumpua altaan. En tiedä vaikuttaako tähän mun kohdalla myös se että istukka on tällä kertaa edessä eikä takana, jostakin luin että edessä oleva istukka kasvattaa mahan isommaksi. Pitääköhän paikkaansa? Ja Elviran raskaudesta ehti hädin tuskin olemaan vuosi ennen ElmeriInkeriä, joten tämäkin voi vaikuttaa aikaiseen vauvamasuun. Eihän näistä oikein voi tietää, jokainen nainen ja raskaus on erilainen. Mulle nyt on vaan suotu megasuperpötsi joten nautin siitä ja esittelen sitä ylpeydellä! 

Elvira viikko 17, ElmeriInkeri tänään 13+5

Löysin mun vanhan äitiysneuvolakortin ja siellä on viimeinen sf-mitta, eli kohdunpohjankorkeus ollut 35 cm, viikko ennen synnytystä. Vaikka ison mahan omistinkin viimeraskaudessa niin sf-mitta on mennyt kauniisti keskikäyrällä koko raskauden. Ensimmäistä kertaa tämä mitta on otettu viikolla 22, joten vielä melkein kymmenen viikkoa ennenkuin ensimmäinen mitta ElmeriInkeri mahasta saadaan ja päästään niitä vertailemaan.

Kävin tänään pitkästä aikaa vaa`alla (meidän taloudesta ei sitä löydy joten mammala reissut ovat aina painokontrolleja, hah!) ja yllätyin positiivisesti: ainuttakaan raskauskiloa ei ole vielä tullut! Jossakin kohtaa vaaka näytti jo +1kg mutta nyt taas oltiin lähtöpisteessä. Mulle painonheittely on todella normaalia, ennen raskauttakin viikon sisällä paino saattoi heitellä +-2kg ainakin. Mua ei tavallaan stressaa raskausajan painonousu koska se kuuluu asiaan, mutta tottakai mahdollisimman vähän kannettavia kiloja ottaisin. Mitä vähemmän niin sitä helpompi niistä on eroon päästä! Ja ihan turha vielä juhlia, onhan tässä vielä monen monta viikkoa aikaa kerätä kiloja. Elviran raskaudessa mulle oli puolessa välissä tullut +3kg, loput 12 kiloa tulivat sitten toisessa puoliskossa. Joten onhan tässä vielä aikaa turvota kunnon pullaksi ;) Varsinkin kun seuraava neuvola on jouluviikon jälkeen, laitetaan sitten kinkkukilojen piikkiin jos on humisten kiloja siunaantunut!

Elvira 22+6, ElmeriInkeri tänään 13+5

Kuvista huomaa miten hurjasti maha on isompi tällä kertaa, on se sitten turvotusta tai vauvaa. Kuvat ovat hieman huonolaatuisia koska ovat kännykkäkuvia, mutta niistä näkee sen oleellisen eli mahan! 

Onko muilla toisella kerralla ollut huomattavasti suurempi maha tai pompsahtanut aikaisemmin esiin? 

torstai 18. joulukuuta 2014

Äitiys opettaa nauttimaan.

En saanut viime yönä oikein unta ja ajatukset harhailivat omille teilleen. Leikkisin itsekseni pientä ajatusleikkiä millaista elämäni olisi ellen olisikaan vahingossa tullut raskaaksi. Missä asuisin, mitä töitä tekisin ja niin edelleen. Sen enempää en näistä asioista jaarittele koska tämäntyylinen postaus löytyy täältä. Yöllä mietin mitä asioita kaipaan ajassa ennen äitiyttä. Hetken mielikuvituslistaa tehdessäni tajusin että kaipaamani asiat ovat tulleet nautinollisiksi vasta äitiyden myötä, ennen Elviraa en näistä asioista osannut nauttia. Saatika että olisin luullut joskus näitä kaipaavani. Näitä asioita tein todella harvoin ennen äidiksi tuloa, silloin en osannut nauttia arjen pienistä iloista ja hetkistä. Vasta nyt jälkikäteen tajuan miten paljon parempaa elämäni olisi silloin ollut, jos olisin osannut nauttia niistä pienistä hetkistä.

 Muutama esimerkki näistä asioista:

1. Rauhassa siivoaminen. Ennen kukaan ei roikkunut imurin johdoissa tai huutanut kilpaa sen kanssa.

2. Vaikeiden ja aikaa vievien ruokien tekeminen. Ennen olisi ollut aikaa kokkailla vaikka mitä, mutta ei halukkuutta. Nyt kun halukkuutta olisi, ei ole aikaa. Nopeat arkiruoat vievät voiton kun touhukas taapero tyhjentää keittiönkaappeja minkä kerkii.

3. Yö myöhään kukkuminen. Ei ollut väliä kuinka myöhään meni nukkumaan koska aamulla kukaan ei vaatinut aamupalaa ennenkuin itselleen tuli nälkä. Toki äitiyden myötä olen todellakin saanut kukkua myöhään, mutten aamulla nukkua...

4. Kun koti siivotaan siistiksi niin se pysyy siistinä kauemin kuin parikymmentä minuuttia.

5. Pöytäliinoja pöydillä! Lähes mahdotonta nyt kun joku nimeltämainitsematon termiitti repii ne alas.

6.  Pitkiä iltasuihkuja ilman että täytyy kuunella korvat höröllä ettei joku herää.

Tässä muutama esimerkki asioista joista en osannut nauttia kuin vasta nyt kun on liian myöhäistä. Toisaalta kun näitä edellä mainittuja asioita on nyt todella harvassa, ne on ovat sitä arjen ihanaa luksusta. On ihanaa siivota joskus ihan rauhassa kun Tino ja Elvira lähtee kauppaan. On ihanaa vain seistä kuumassa suihkussa kun Tino on kotona ja tiedän että joku muu kyllä kuulee jos Elvira herää. On ihana katsoa myöhään (tosin nukkumatti tulee yleensä ennen puoltayötä...) jotain elokuvaa kun tiedän että Tino herää aamulla neidin kanssa. Hetkeksikään en elämääni vaihtaisi muuhun, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin niin nauttisin näistä pienistä iloista. Unohtaisin kaikki baarireissut ja rellestämiset koska niitä ei tule ikävä vaan nimenomaan näitä rauhallisia arjen hetkiä.

Mitä asioita te kaipaatte?


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Ajatuksia joulusta.





Lupasin eilen tulla kertomaan teille hieman meidän joulunvietosta ja sen perinteistä. Aloitetaan vaikka siitä että minä en ole mikään maailmanluokan joulufiilistelijä, viimevuonna meillä ei tainnut olla kuin yksi joulukoriste esillä emmekä edes pipareita leiponeet. Nyt kuitenkin Elviran kasvaessa haluan tuoda meidänkin kotiin joulun. Joulu on lasten juhla ja lapsiperheissä jouluaskareet ja -koristeet kuuluvat näkyä. Haluan että Elvira  saa sitten isona muistella yhtä lämmöllä lapsuudenjoulujaan niinkuin minäkin. 

Suurimmaksi osaksi meidän joulu menee kyläilyn merkeissä. Jokaisessa kyläpaikassa on luvassa koreaksi laitettu joulupöytä joten jouluruokaa meidän perheessä ei tulla kokkamaan varmaan seuraavaan 10 vuoteen ainakaan. Pipareita en tänä vuonna aio leipoa taaskaan, muutamat joulutortut sen sijaan ollaan jo syöty. Piparien leivontaa katsotaan sitten uudestaan ensivuonna kun tuo leipuriapuri on hieman isompi ja osaa leipoa, tai edes painaa muotteja. Vaikka mä en ole mikään jouluaskare ihminen, haluan pitää huolen että Elviran ja ElmeriInkerin (masuasukki) kasvaessa meidän kotona tehdään jouluaskareita: leivotaan pipareita, kuunnellaan joululauluja, koristellaan yhdessä joulukuusi ja mennään pulkkamäkeen (vaikka valkea joulu taitaa usein olla vain haave). Kun itse muistelen lapsuudenjoulujani muistan perheen, sukulaiset ja ne yhteiset hetket. Häärättiin ja siivottiin yhdessä kun valmistauduttiin jouluun. Niistä se joulutunnelma pikkuhiljaa tulee.




Yksi asia jonka tahdon Elviran oppivan meidän jouluista on materialismin unohtaminen. Toki joululahjat kuuluvat jokaisen lapsen jouluun, mutta en halua opettaa että ne lahjat tekevät joulun. Vaikka lahjalista olisi tulevaisuudessa seitsemän aanelosta, en tahdo että Elvira luulee saavansa ne kaikki. Ehkä yksi toive listalta toteutuu jokavuosi, varsinkin jos ne on yhtä päättömiä ja kalleita mitä omani ovat olleet. Hauan että Elviran ja ElmeriInkerin joulut koostuvat perheestä, sukulaisista ja hyvästä ruoasta. Yhdessä oloa ja joulutunnelmaa unohtamatta. Ei ne lahjat ole tärkeintä vaikka lapselle joulun kohokohta varmasti onkin. Eikä lapsi näitä asioista vielä tajua, tottakai hän miettii paljon lahjoja ja saapuvaa joulupukkia. Haluan kuitenkin istuttaa tämän ajatuksen Elviran päähän jotta hän sitten joskus isompana sen tajuaa eikä stressaa kalleista ja hienoista joululahjoista. 


Eilen pystytimme koko perheen voimin upean, hieman surkuhupaisan viidentoista euron tekokuusen. Elvira tuhosi ja me Tinon kanssa koottiin. Vielä on kuusi pystyssä vaikka veikkasin että max 2 päivää ja joko Elvira taikka karvahauva kaataa sen. Katsotaan miten käy. Joulukuusen lisäksi meiltä löytyy muutamat jouluvalot mutta suurin joulutunnelma tulee iltaisin aina kynttilöitä polttaessa. Kaikki joululahjat on kerrankin ostettu ajoissa ja ovat paketointia vaille valmiit, me ollaan siis hyvissä ajoin ilman joulustressiä! Sen kummempaa siivousta en aio suorittaa, perus viikkosiivous saa riittää jopa näin joulun alla. Me aiotaan viettää stressitön, perhekeskeinen ja kinkukas joulu, mites te?




tiistai 16. joulukuuta 2014

Voihan lenssu.



Terkkuja räkälandiasta, me sairastetaan täällä koko perhe! Elvira aloitti lauantaina vuotavalla nokalla josta se sitten päivän aikana tarttui myös muhun ja Tinoon. En tiedä mahtoiko tartunta tulla perjantaina kun olimme perhepäivähoitajalla taas tutustumassa, siellä kaikkien lasten nenät vuosivat kuin putoukset. Parasta kai totutella tähän, tälläistähän yleensä se hoidon aloittaminen sitten on. Ensimmäiset kuukaudet sairastetaan enemmän tai vähemmän. Käy kyllä kateeksi tuota pientä ilopilleriä, me ollaan Tinon kanssa ihan kuolleita ja toinen jaksaa painaa ihan kun ei kipeä olisikaan. No Elviran hyvinvointi tässä kyllä tärkeintä on joten ei saa valittaa, nautitaan kun edes joku meidän perheestä on elävien kirjoissa! 



Ennenvanhaan (ennen raskautta siis) olen hoitanut flunssani särkylääkkeillä ja nenäsumutteilla. Kaikken paras pelastus tukkoiseen nenään on aina ollut Otrivin. Koska raskausaikana kaikki on kiellettyä, on tämä pelastajajakin pannassa tällä hetkellä. Tai oikeastaan käytöstä tulee keskutella lääärin kanssa jos on raskaana...Elviran aikana käytin muutaman kerran Otrivinia ja niin aion käyttää nytkin. Kerran päivässä, ennen nukkumaanmenoa. En vain osaa nukkua tukkoisella nenällä koska en osaa hengittää suun kautta nukkuessani. Ostimme eilen apteekista Otrivinia joka on tarkoitettu 1-11 vuotiaille lapsille eli ostimme Elviralle. Elviran nokka vuotaa ilman tukkoisuutta joten äiti varasti lapsensa lääkkeen ja olen suihkutellut lasten Otrivinia aina iltaisin (koska siinä on puolet  vähemmän vaikuttavaa ainetta mitä aikuisten versiossa). Päivisin mulla apuna on suolavesisuihke mutta se nyt on ihan yhtä tyhjän kanssa.



 Jos positiivisella mielellä ollaan liikkeellä niin onneksi sairastamme nyt emmekä ensiviikolla! Jos kerran vuodessa saa jouluruokaa niin siitä pitää maistaa jotakin, tällä hetkellä kaikki maistuu vähän pahville. Hajuaisti on myös gone, joten vaipanvaihto on mitä mieluisinta puuhaa! Myös viemärin hajulukot ovat to do- listalla ainan flunssan iskiessä, onhan tästä siis jotain hyötyäkin!

Nyt mä painun tulikuumaan suihkuun ja vällyjen väliin parantelemaan lenssua, toivotaan että pian hellittää koko perheeltä! Huomenna jos energiaa riittää ajattelin kirjoittaa muutaman sanan meidän joulupolitiikasta ja perinteistä, kuten olette huomanneet täällä ei oikein joulujuttuja ole näkynyt vaikka muut blogit hukkuvat toivelistoihin ja joulukalentereihin! Sen suurempaa hehkutusta ei siis ole luvassa vaan hieman pohdintaa joulun tarkoituksesta ja kuvia meidän 15 euron upeasta (hitusen säälittävästä) tekokuusesta!

Ihanaa viikkoa kaikille ja pysykää te muut terveinä! 


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Tyttö vai poika?



Ultran jälkeen vaihtui raskausviikkojen poksumispäivä keskiviikosta sunnuntaihin eli tänään poksutaan taas, 13+0! Sen kunniaksi ajattelin hieman pohtia kumpi masussa asutaa, tyttö vai poika. Kumpaa meille toivotaan ja voiko edes lapsen sukupuolta toivoa? 

Mulla ei ole tällä hetkellä mitään sen vahvempaa tyttö- tai poikaoloa. Raskaus oireineen on pahoinvointia lukuunottamatta noudattanut samaa kaavaa mitä Elviran kanssa joten en osaa oireiden perusteella päätellä kumpi mahassa luuraa. Tosin en usko että sukupuolta voi edes oireista päätellä. Suunnilleen sama olo kuin Elvirasta, olisko mahassa siis tyttö? Vaikka kyllä tämän ajatustyylin kumoaa eräs raskaana oleva ystäväni, hänellä kaksi aivan yhtä oireetonta ja samanlaista raskautta ja sukupuolet pitäisi olla erit. Tosin synnärillä se sitten vasta lopullisesti varmistuu.

Tässä raskaudessa mulla on ollut paljon enemmän pahoinvointia mitä Elvirasta aikoinaan oli. Sen perusteella voisin siis veikata että ehkä siellä sittenkin asustelee pikkuTino. Niskaturvotus-ultran jälkeen mulle jäi ehkä hieman enemmän poikafiilis. Ihan vain sen takia että sikiö oli muutaman päivän isompi mitä kalenterin mukaan, jos sieltä tuleekin potra poika?



Melkein aina vanhempien kuulee sanottavan että ihan sama kumpi tulee kunhan on terve. Ja näinhän sen kuuluukin olla. Mun on kyllä myönnettävä että tällä hetkellä odotan enemmän mahavauvan olevan tyttö. Ei sen takia että sukupuolella olisi merkitystä, mutta en osaa kuvitella itseäni poikalapsen äidiksi. Yhden tyttölapsen äitinä mun on vaikea rakentaa mielikuvaa poikalapsesta ja poikien jutuista. Ymmärättekö mitä tarkoitan? Myös minulla itselläni on yksi sisko, isosisko. Olen kasvanut akkavaltaisessa perheessä ja meillä on tällä hetkellä akkavalta, on jotenkin helpompi ja turvallisempi olettaa masuvauvan olevan tyttö. Tuttu ja turvallinen. Älkääkä nyt tahallaan tai vahingossa ymmärtäkö väärin, poika on ihan yhtä tervetullut ja rakas kuin tyttökin. Ajatus syntyvästä lapsesta tuntuu vain niin kaukaiselta ja vielä niin epätodelta, saatika että osaisin kuvitella sen pienen vehkeen sinne jalkoväliin. Tytön äitinä on vain helppo rakentaa mielikuvia tytöstä!

Olisihan se ihanaa jos olisi tyttö sekä poika. Yhtä ihanaa olisi myös tyttö ja tyttö. Meillä ei Tinon kanssa ole mitään väliä kumpi sieltä tulee, yhtä rakas ja ihana hän on sukupuoleen katsomatta. Ja sekä tytölle että pojalle ollaan mietitty nimiä jo valmiiksi, tosin vielä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen niistä. Onneksi tässä on vielä paljon aikaa ennen kesäkuuta, saatika ennen ristiäisiä! Aika harvoin muutenkaan kuulee kenenkään toivovan kovasti tiettyä sukupuolta, tai ainakaan myöntävän sitä siinä vaiheessa jos sukupuoli onkin "pettymys". Luulen kuitenkin että näissäkin asioissa pettymys on ollut enemmän mielikuvan romuttuminen, ei se itse sukupuoli. Olet monta kymmentä viikkoa rakentanut mielikuvaa pienestä ihmisestä, uudesta persoonasta ja perheenjäsenestä. Jos mielikuvassa oleva lapsi ontiettya sukupuolta ja se yhtäkkiä murretaan, voi se olla pieni pettymys. Ei sukupuolen takia, mutta turvallinen pilvilinna romuttuu. Mä en ainakaan itse ole koskaan törmännyt livenä ihmiseen kuka lapsen syntymän jälkeen on kertonut olevansa pettynyt sukupuoleen. Lapsi on ihan yhtä rakas sukupuoleen katsomatta. 



Masun perusteella ei osaa vielä sanoa juuta eikä jaata koska suurin osa on turvotusta vielä tässä vaiheessa. Katsotaan mitä helmikuu ja rakenneultra tuo tullessaan, paljaastako möykky sukupuolensa! Toisaalta mua kyllä kutkuttaisi hieman olla kysymättäkin ja odottaa yllätystä synnärille saakka. Vaikka aika satavarmasti tiedän ettei me Tinon kanssa siihen kyllä pystytä, ollaan liian uteliaita!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Hiuskriisi!

Nyt kun raskausviikoissa on ohitettu tuo "keskenmeno raja" eli kaksitoista viikkoa on täynnä, on aika tarttua hiusväripurkkiin. Vaikkei hiusten värjääminen ole sen parempi/huonompi juttu riippuen raskausviikoista, halusin odottaa tänne turvallisille viikoille ennen värjäysoperaatiota. Oikeastaan yksi suurimmista syistä oli huonovointisuus, oksennus kurkussa ei paljon tehnyt mieli haistella vahvoja väriaineita. Nyt kun omalupa on vihdoin annettu iski mulle kamala tukkakriisi! En osaa päättää mitä väriä päähäni laittaisin. 

Teiniminä vuonna 2009?  



Olen näiden seitsemän värjäysvuoden aikana kokeillut todella monia eri sävyjä ja musta on ainut joka on pysynyt melkein vuoden verran päässä. Punainen olisi ihan mun unelma ja joskus olen punapää ollutkin. Ainoa ongelma tässä on että hiusvärit pysyvät todella huonosti mun hiuksissa ja punainen väri lähtee haalistumaan kaikkein nopeiten. On tietenkin olemassa kaikki väriä ylläpitävät maskit ja hoidot, mutta liian työlästä ja kallista tälläiselle pihille laiskamadolle. 



Tämä viiminen kuvaa parhaiten tämän hetken väriä. Väri on hieman haalistunut jo kuukausien aikana ja oli alunperin hieman tummempi. Mä en tosiaan osaa kyllä päättää mitä väriä lähtisin päähäni tunkemaan. Saahan sitä toki vaihdeltua mutta nyt raskausaikana yritän mahdollisimman harvoin läträtä väriaineen kanssa, ihan varmuuden vuoksi. Mustaa väriä on todella kova ikävä, mutta pelkään että kyllästynyn siihen heti ja seuraavaksi olen jo taas vaalentamassa. Vaikeaa! Annetaan nyt siis ainakin hetken vielä juurikasvun kasvaa ennen päätöksen tekoa.

Mitä mieltä te olette? Mikä väri on paras?


torstai 11. joulukuuta 2014

Raskauden ensimmäinen ultra!



Mä en voi sanoin kuvata sitä jännitystä mikä mulla aamulla oli kun heräsin. Tänään oli totuuden päivän, raskauden ensimmäinen ultra, toisin sanoen niskaturvotus ultra. Hieman jännitystä helpotti tieto elävästä vauvasta mahassa kun tällä viikolla sain sydänäänet kuuluvin. Pelkät sydänäänet eivät kerro juurikaan mitään sikiön voinnista, varsinkaan tälläisen maallikon korvin. Jännitys oli siis aivan huima kun astelimme kaupungin sairaalalle ultraan klo 10:20. 

Ajat olivat tietenkin myöhässä ja pääsimme vasta 10:40 sisään ultrahuoneeseen. Olin hieman hämilläni aluksi kun huomasin että ultraajamme olisikin mies. Ei siinä mitään, mutta olin vain olettanut ultraajan olevan nainen. Pisteet täytyy antaa että ihan äärettömän ammattimainen ja kaikki tietävä tyyppi, Elviran nt ultraan verrattuna tämä oli ihan huippuluokkaa! Ultraaja selitti ummet ja lammet sikiön voinnista ja näkyvistä rakenteista sekä kohdusta, munsarjoista ja kohdunkaulasta. Tarkemmin en toki muista koska olin vain niin lumoutunut siitä pienestä pallerosta ruudulla. Olin niin helpottunut, onnellinen ja häkeltynyt kun kaikki näytti olevan niinkuin kuuluukiin. Toivon todella että tämä sama ultraaja osuu kohdalle rakenneultrassakin, saisi aivan varmasti kattavan tietopaketin sikiön voinnista!



Niskaturvotukseksi mitattiin 1,7 mm eli ihan normaali lukema. Elvirasta taisi aikoinaan lukema olla 1,4 jos oikein muistan. Täytyykin kaivaa vanha neuvolakortti jostakin jotta voin vertailla raskauden kulkua edelliseen! Sikiön pääperä mitaksi saatiin 60mm joka vastasi viikkoja 12+4. Tänään on neuvolan laskurin mukaan 12+1 eli sikiö olikin kolme päivää luultua suurempi. Vanha la oli 24.6 ja uusi olisi siis 21.6. En tiedä lähteekö neuvola enää muuttamaan tuota päivämäärää koska heitto on niin pieni. Ja sitäpaitsi yli menee niinkuin siskonsakkin, hahha! Vauva nukkui melkein koko ultran ajan, joka tosin kesti vain muutaman minuutin. Olisin voinut kauemminkin katsella tuota pientä ihmettä mun masussa. Välillä vauva hieman kääntyili ja yhdessä vaiheessa näytti kuin hän olisi kaivanut nenäänsä, hehhee...Istukka mulla sijaitsee etuseinämässä tällä kertaa. Ei ihme että dopplerilla oli sydänäänet hukassa ja pelkkä istukka viuhutteli kohdussa.

Lopuksi ultraaja sanoi että keskenmenon riski on ihan minimaalinen ja kaikki on kunnossa. On myös hyvin epätodennäköistä että rakenneultrassa löydettäisiin jotain poikkeavaa, kaikki näytti hyvältä! Jos sitä nyt pikkuhiljaa tiedostaisi paremmin tämän raskauden kun on nähnyt että siellä masussa ihan oikeasti kasvaa joku. Nyt lopetan (tai ainakin yritän) stressaamisen ja nautin tästä raskaudesta koska kaikki pahoinvoinnitkin ovat poissa. Seuraava raskausetappi onkin sitten liikkeiden tunteminen! Viimeksi tunsin liikkeet ensimmäistä kertaa viikolla 16, mutta etuseinämässä oleva istukka voi vaimentaa liikkeitä. Katsotaan ja tunnustellaan koska masussa liikkuu joku muukin kuin ruoka ja ilma! Sen pidemittä puheitta mä taidan painua sohvalle syömään, sen verran rankka päivä takana kaiken jännityksen ja jouluostosten takia! 

Kyllä ihminen voi sitten olla onnellinen<3


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Bye bye tuttipullo!



Nyt se on tapahtunut: meidän pieni pullotakiainen on vieroitettu tuttipullosta! Tänään mennään jo kolmatta päivää ilman pulloa ja voi että kuinka ylpeä olen tuosta pienestä ihmisestä! Suurin vaikutus tällä asialla oli yöunille menoon nimittäin yömaito jäi automaattisesti pois samalla. Pelkäsin kuollakseni miten Elvira reagoi tähän muutokseen ja olin valmistautunut monen illan huutokonserttiin mutta koko homma meni paremmin kuin hyvin! Tässäkin asiassa meillä ollaan edetty pienin askelin jotta lasku uuteen arkeen olisi mahdollisimman pehmeä. Tämä toimi meillä hyvin, joten ajatelin hieman valottaa meidän toimintatapaamme jos siitä sattuisi olemaan vaikka apua jollekkin!

Aloitetaan taustasta eli siitä että Elvira oli oikeasti aika pullotakiainen. Muutama kuukausi sitten jokaisen ruokailun jälkeen juotiin maitoa pullosta. Näiden lisäksi vielä nukuttamismaito iltaisin. Voitte siis kuvitella että maitoa meni aika tavalla, varsinkin niinä päivinä kun ruoka ei oikein maistunut tai tehtiin hampaita. Pikkuhiljaa vähensimme pullottelu kertoja: Elvira sai pulloa aamulla, välipalalla sekä yömaidon. Eli toisinsanoen lämpimien ruokien päälle ei juotu maitoa pullosta vaan pelkästään nokkamukista. Välillä Elvira sai päiväunimaidon jos nukuttaminen oli pelkkää raivohuutoa, menimme sieltä missä aita on matalin ja törkkäsimme pullon suuhun. Elviran syöminen huononi ja tulimme Tinon kanssa siihen tulokseen että maidon määrä on vähennettävä. Samalla vähensimme pullottelukertoja suunnilleen kahteen kertaan päivässä, toinen yleensä aamulla tai välipalalla ja toinen sitten yötä vasten.

Lopullinen vieroittaminen kävi kuitenkin vähän kuin vahingossa ilman mitään sen suurempia suunnitelmia. Kolme päivää sitten tajusin ettei Elvira ole koko päivänä saanut kertaakaan maitoa pullosta ja päätin ettei saa unimaitoakaan. Tarjosin nokkamukista hörppyä vielä ennen iltatoimia ja selitin tytölle ettei sen jälkeen maitoa heru (ei tietenkään tainnut tajuta sanaakaan mutta mä pidän silti tärkeänä asioiden sanoittamista) . Tehtiin iltatoimet ihan samalla kaavalla mitä ennenkin. Laitoin tytön sänkyyn ja sinne hän kiltisti jäi. Hieman sain epäileviä katseita kun ei maitopulloa näkynytkään mutta ihan yhtä hienosti Elvira nukahti ilman pulloa kuin pullon kanssa! Nyt on siis kolmas ilta menossa ilman unipulloa ja hiljaiselta yläkerta kuulostaa kun Tino sinne neidin kanssa vartti sitten meni. Kyllä vaan päästiin helpolla vaikka olin varautunut kunnon härdelliin!

Elviran käytöksessä ei oikeastaan huomaa mitään muutosta ilman pulloa. Äkäinen likka täällä on ollut jo muutaman päivän mutta pistän sen poskihampaiden piikkiin ennemminkin. Elviran vatsa on myös paljon paremmassa kunnossa. Kakkosta ei tehdä enää niin montaa kertaa päivässä kuin ennen ja ruokakin maistuu ehkä hivenen paremmin. Maitoa tai piimää Elvira juo nokkamukista tai tavallisesta mukista jokaisen ruokailun aikana, mutta määrät ovat huomattavasti pienempiä mitä pulloilun kanssa. Huomaa siis aivan selkeästi että maitoa ei juoda enää nälkään tai tavan vuoksi! Nyt me päästiin tuttipullojen tiskaamisesta eroon ja pullot pääsevät kaapinperukoille odottamaan ensikesää. Tosin toivon että pikkukakkosen kohdalla me ei jouduttaisi pulloihin tarttumaan ollenkaan!




tiistai 9. joulukuuta 2014

Yksi maailman kauneimmista äänistä.

Sitä kuvaillaan hevosenlaukaksi, junan puskutukseksi ja mitä vielä. Sitä on vaikea kuvailla mutta kun sen kuulee, tietää että kyseessä on yksi maailman kauneimmista äänistä; oman lapsen syke.

Tänään on rv 11+6 ja vihdoin kuulin sen hennon mutta nopean sykkeen dopplerilla. Kolme päivää koko laite on ollut karenssissa koska en jaksanut stressata asiasta mutta tänään päätin taas kokeilla onneani. Ja kyllä kannatta! 15 minuutin etsimisen jälkeen osuin oikeaan paikkaan josta jumputus alkoi. Kyllähän siinä hieman sitten herkistyikin. Torstaina oleva nt ulra on jännittänyt mua ihan sikana, olen maalaillut mielikuvia keskeytyneistä keskenmenoista ynnä muista. Nyt mieli keveni ja olo helpottui todella paljon! Vaikkei sykkeen löytyminen tarkoita että kaikki on hyvin niin ainakin siellä masussa asustaa joku, ja mikä tärkeintä se joku on hengissä. Kaksi yötä jouluun on enkä malttaisi enää odottaa! Onneksi huominen päivä on täynnä touhua ja menoa joten se menee nopeasti. Sitten onkin jo torstai ja ultra päivä...Hui! 


maanantai 8. joulukuuta 2014

Kun taapero nirsoilee ruokapöydässä...



Elvira on nyt vuoden ja kahden kuukauden ikäinen. Viimeiset kolme kuukautta on eletty koko perhe samalla ruoalla. Tai suurinpiirtein, jos me mätämme Tinon kanssa itseemme jotain roskaa, on se tietenkin ehodotn nounou Elviran kohdalla. Kun on kotiruoka kyseessä niin koko perheelle tehdään samaa sapuskaa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta mutta on kaukana siitä. Nimittäin tältä perheen pääkokilta alkaa loppua ideat sekä kärsivällisyys kesken.

Elvira oli ennen kaikkiruokainen. Nyt hampaiden kasvatuksen ja iän myötä hänestä on kuitenkin kuoriutunut pieni nirppanokka ruoan suhteen. Kaikkea maistetaan mutta yleensä vain kerran, ja sekin kerta-annos lentää kaaressa takaisin. Viimeiset kolme viikkoa ovat ehkä pahimmat, ainoat maistuvat lounaspäivälliset ovat olleet bolognese sekä kinkkukiusaus. Ainiin ja makkarakastike, sitä meillä kuitenkin tarjotaan vain harvoin herkkuna. Mikään muu ei tunnu tuolle nirsoilijalle tällä hetkellä kelpaavaan. Ja nämä ongelmat ovat siis vain lounas&päivällisruokien kohdalla. Kaikki välipälät kuten leipä, viili, hedelmät sekä vihannekset uppoavat kuin kuumille kiville. Ja puuro, sitä vedetään aikuisen annos aina iltaisin. Tiedän ettei lapsi ruokapöydässä nälkään kuole, silti on harmittavaa kun toiselle ei tunnu mikään kelpaavan.



Minä olen sen verran päköpää kasvattaja etten halua antaa millään periksi. Pakottamaan en kuitenkaan lähde, väkisin ruoan tunkeminen suuhun ei ole inhimillistä. Tällä hetkellä meidän ruokailutilanteet menevät jotakuinkin tälläisen kaavan mukaan:

Elviralle annetaan lusikka käteen ja lautanen eteen. Myös syöttäjä on mukana matkassa koska neidin omalla lusikalla harva annos päätyy suuhun. Elvira saa maistaa ja katsoa rauhassa mitä ruokaa on tarjolla. Yleensä lusikallinen pari menee suuhun. Jos ruoka ei maistu, Elvira saa hörpyt maidosta ja nostetaan ruokapöydästä pois. Reilu tunnin päästä tarjotaan ruokaa uudestaan. Tunnin päästä voi olla jo eri ruoka kyseessä mutta vaihtoehto ruokaa ei tarjota heti toisen perään, en halua opettaa että joka kerta on vaihtoehto ruoka odottamassa. Sitä syödään mitä tarjotaan tai sitten ei syödä, raaka todellisuus. Yleensä Elviralle maittaa ruoka tunnin päästä jo jotenkuten, vaihtelevasti sekin. Elvira saa myös jokaisen ruokailun yhteydessä kurkkua tai tomaattia mutta vihannekset saa aina jälkiruoaksi, muuten jäisi pääruoka kokonaan syömättä. Maitoa menee nokkamukista varmaan 60ml per ruokailu, tuttipullosta ei päivisin tarjota enää ollenkaan maitoa.

Välillä musta tuntuu ettei tuo neiti päivän aikana syö juuri mitään. Iltapuuro on ainut joka maistuu joka ikinen kerta. Elvira ei juo paljon maitoa, ei napostele ruokailujen välissä, syö vaihtelevasti 2-4 tunnin välein. Kaiken järjen mukaan nälkä pitäisi olla muttei vaan ole. Välillä murehdin koko päivän toisen syömistä mutta eihän tässä mitään hätää oikeasti ole. Tämä on kai joku vaihe joka menee ohi, johtuen sitten hampaista tai vaan tästä iästä. Ja sitäpaitsi, Elvira kasvaa ja kehittyy hyvää vauhtia joten tarpeeksi ravintoa hän saa. Vaikka välillä äidistä tuntuu toiselta...Toivotaan että tässäkin asiassa kärsivällisyys palkitaan ja pikkuhiljaa ruoka alkaa maittamaan paremmin. Ainut asia joka on varma niin pakottamaan en ala.

Löytyykö muiden perheistä nirsoilijoita? Miten te toimitte? Onko hyviä ideoita tai ehdotuksia ruokailutilanteisiin?


lauantai 6. joulukuuta 2014

Meidän koti: Elviran huone!




Nyt on vuorossa asuntopostauksen toinen osa ja pääsette kurkistamaan Elviran huoneeseen! Elviran huoneen väriskaala on aika kirjava eikä mitään tiettyä väriä ole käytetty sisustuksessa, paitsi jos sateenkaarenväri voidaan laskea. Halusimme rempata ja sisustaa huoneen sukupuolineutraalisti koska tiesimme asuvamme tässä niin kauan kunnes toinen lapsi tulee taloon. Ja eihän sitä tiedä kumpi sieltä siunaantuu ja samaan huoneeseen olisi mahduttava. Elviran huone sijaistee meidän makuuhuoneen naapurissa eli asunnon yläkerrassa. Neljästä seinästä kaksi ovat ulkoseiniä joten tämä huone taitaa olla koko asunnon viilein ja patteri saa pahtaa nyt jo aika kovaa. Jännäilen hieman miten käy talven paukkupakkasilla...




Elviran huoneen seinät ovat joko valkoista maalia tai harmaata hiletapettia. Jossakin kohtaa mun olisi tarkoitus vielä maalata vaatekaappien ovet ja vaihtaa niiden nupit mutta katsotaan ajankohtaa sitten ensi äitiyslomalla.





Ikkunalla roikkuvat kissavalot ovat Elviran yövalot, vaikka harvoin ne ovat enää päällä. Taisivat olla liian kirkkaat ja mielenkiintoiset koska tirriäinen ei malttanut nukkua valojen palaessa. Keinuhevonen on Elviran kastelahja ja se on aika huisi vekotin neitosen mielestä. Vaikkei itse vielä siinä osaakkaan keinua. Alla oleva tuoli on löydetty mun äidin varastosta ja se olisi tarkoitus maalata jollain kirkkaalla värillä, olen miettinyt keltaista taikka oranssia. Tuolin maalaaminen saa kyllä odottaa myös ensi äitiyslomalle koska en nyt siunatussa tilassa viitsi maalihöyryjä haistella.  Tähän huoneeseen olisi siis tarkoitus ensi kesänä mahduttaa kaksi sänkyä. Ahtaalta näyttää niin luulen niiden mahtuvan ihan hyvin. Vaikka luultavasti joudumme luopumaan tuosta punaisesta nojatuolista siinä vaiheessa. Katsotaan miten käy. Tai katsotaan koska ylipäätään raaskimme siirtää pienen vauvan toiseen huoneeseen...

Tässä on siis meidän diktaattorin valtakunta, mitäs tykkäätte?