Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Shoppailua ja vappuilua!

Oltiin eilen Myllyssä kuluttamassa aikaa ja hakemassa Elviralle muutamat uudet vaatteet. Henkkamaukassa oli paljon bodyja ja housuja osta kolme maksa kaksi- tarjouksella joten mukaamme tarttuikin kahdet housut ja yksi body. Tarkoituksena oli mennä ostamaan Elviralle ensimmäinen vappu/naamiaisasu mutta kuten te tiedätte, "mutta kun ne oli tarjouksella" on aina hyvä syy ostaa jotain! Sitä paitsi nuo vauvojen trikoohousut on parhaimpia housuja joita olen Elviralle löytänyt!



Tiedättekö sen tunteen kun löydätte jotain mikä on pakko saada vaikka oikeasti ei sitä tarvitse? Todellakaan..Luulen että jokainen nainen siellä ruudun toisella puolella tietää. 
Meillä on Elviralle kesähattuja vaikka kuinka monta. Mutta en vaan voinut jättää tätä lippalakkia kauppaan, se olisi ollut jo rikos. Niin suloinen ja niin LEOPARDI <3
Ehkä hieman iso vielä mutta menee ainakin monta vuotta!




Ja siis syy miksi edes menimme shoppailemaan oli tosiaan Elviran vappu asu. Joskus (lähes aina...) mukaan tarttuu vaan jotain muutakin mitä oli alunperin tarkoitus. 
Pidemittä puheitta kuitenkin toivotamme kaikille teille ihanaa vappua, tässä meidän Elviran vappu asu!




Ihanaa vappua kaikille! 
Toivottaa meidän pieni mansikka tyttö<3

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Miltä näyttää hyvä äiti?

Kerron teille pienen tarinan, joka saa minut pohtimaan miltä näyttää hyvä äiti, kuka sen määrittelee?

Olimme kerran siskoni kanssa kauppareissulla. 
Ulkonäöltään siskoni on hieman "hillitympi" kuin minä. Ei vahvaa meikkiä, luonnollinen tukka ja hillityt vaatteet. Ei lävistyksiä tai tatuointeja. Kyseinen kuvaus kuvastaa sitä, miltä hän näytti tämän kauppareissun aikana. Minä sen sijaaan olin varustautunut mustiin tekonahkalegginseihin ja korkokenkiin. Meikattuna ja laitettuna kera lävistysteni. 



Kun siskoni kantoi Elviraa sylissä, sai hän osakseen hymyjä ja kannustavia katseita. Kun kanto vuoro vaihtui minuun, Elviran äitiin, katsottiin minua paheksuvasti ja päästä varpaisiin. Itse en edes huomannut tätä, mutta siskoni huomautti ja kertoi asiasta minulle. Ihmisten arvostelevat katseet kertoivat että he pitivät minua huonona äitinä, arvostelivat äitiyttäni ja uskoivat etten missään nimessä osaisi kasvattaa tuosta pienestä kapalosta yhdyskuntakelpoista kansalaista. Mutta mikä sitten tekee minusta niin epä äitimäisen ihmisen?

Lävistykset? Hiukset? Vaatteet? Naama?
Mikä!?



Luulen, tai oikeastaan tiedän etten ole ainoa äiti joka saa näitä paheksuvia katseita. Miksi ihmiset tuomitsevat huonoksi äidiksi ulkonäön perusteella? Miten voit toisen ulkonäöstä päätellä osaako hän kasvattaa lapsensa hyvin, tehdä makaroonilaatikkoa ja pukea puhtaat vaatteet päälle? Osaako vain tietyn näköiset äidit rakastaa ja huolehtia lapsistaan? Miten joku voi ajatella että lävistykset tekevät minusta huonon äidin? Tai nahkalegginsit? Housuillahan minä ne lapset kasvatankin...

Myönnän, että miettisin synnytyksen jälkeen että menenkö laittamaan lävitykseni takaisin. Voinko enää tehdä niin koska olen äiti? Hetken mietyttäni nauroin jo pelkälle ajatukselle että jättäisin sen tekemättä koska olen äiti. Äitiydestä tuli osa minuuttani, ei koko minääni. Lävistykseni ovat osa minuuttani, joten en aio luopua niistä äitiyden takia. Minä olen äiti mutta olen myös minä. Ja näytän minulta. En miltään kiiltokuvat mutsilta kera permanentin ja esiliinan.

Sitä paitsi, eikö olisi aika tylsää jos kaikki olisivat veistetty samasta puusta? Miksi erilaisuus on aina pahasta? Miksi aina tuomitaan toiset tuntematta? Miksi ei saisi olla oma itsensä? 

Joka kerta kun saan osakseni arvostelevia katseita, ne antavant minulle lisää voimaa ja tahtoa olla oma itseni. Näyttää, että minä olen hyvä äiti vaikka en niin hillitty olekkaan. Arvostelu myös vahvistaa haluani näyttää juuri siltä miltä itsestäni tuntuu. Haluan näyttää Elviralle että jokainen ihminen saa näyttää juuri siltä miltä haluaa, ilman arvostelua. Ilman tuomitsemista. Haluan että Elvira uskaltaa tulevaisuudessa toteuttaa itseään, haluan että hän uskaltaa olla vapaasti oma itsensä. 

Minä olen lävistetty. Minä olen tatuoitu. Minä olen äiti. 
Minä olen hyvä äiti.


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Flower Power





Kevään ensimmäiset kukkaset! Lähdettiin tänään aamupäivästä pitkälle vaunulenkille ja löysin matkan varrelta ihan hirveästi valkovuokkoja ja leskenlehtiä. Leskenlehdet ovat varma kevään merkki ja niitä on ollut jo aika kauan, valkovuokot sen sijaan kertovat joka vuosi lähestyvästä äitienpäivästä, mun ensimmäinen äitienpäivä äitinä, vau! Vaikka en mikään kukkaihminen olekkaan (ja olen Tinoakin kieltänyt ostamasta mulle ikinä mitään kukkasia) kyllä ne vaan kivasti piristää sisustusta! Omia pennosia en ikinä laita kukkapuskiin, mutta onneksi keväisin ja kesäisin niitä saa lenkkipolun varrelta ihan ilmaiseksi! 

Mä en voi kyllä lakata fiilistelemästä sitä että ihan kohta on kesä <3

p.s aika hienosti snapsilasit ajavat pikkuriikkisten maljakoiden virkaa. Eihän niillä oikein enää muuta käyttöä olekkaan! ;)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Viikonloppu kuulumisia, TAAS! :)

Taas on yksi viikonloppu takana päin, ja ihanan aurinkoinen sellainen! Ilma on ollut aivan ihana vaikka eilen tuuli aika kylmästi.
 Viikonloppua on myös ilostuttanut ihana uutinen: 
Elviran ensimmäinen serkku syntyi<3

Perjantaina me nyhjättiin Elviran kanssa vaan kotona kun Tino oli iltavuorossa. Kävimme kaksi kertaa reippaalla vaunulenkillä ja katsoimme HIMYM sarjaa kotona, on muuten ehkä maailman paras sarja! Elvira on jostain syystä ruvennut hieman vieroksumaan vaunuissa nukkumista, nukuttaminen on kauheaa tappelua ja huutoa ellei vaunut ole liikkeellä. Joko se on pientä uhmatuhmaa päiväunia kohtaan tai sitten jotakin muuta. Lenkillä kuitenkin Elvira nukkuu kuin  tukki ja äiti saa siinä samassa liikuntaa, ihan hyvä diili! 



Lauantaina lähdimme illalla käymään jokirannassa tarkoituksena käydä pienellä kävelyllä ja syödä jäätelöt. Kaikki paikat olivat kuitenkin jo kiinni ja kun kello läheni kahdeksaa, alkoi jokiranta täyttyä juhlimaan lähtevistä ihmisistä joten poistuimme turvallisesti Elviran kanssa kotiin. Olo oli hieman ulkopuolinen lastenvaunujen kanssa kun muut kävelivät vastaan kaljakoppineen ja viinipulloineen matkalla jokilaivoille tai jokirantaan pussikaljalle... Olen 21 vuotias ja myönnän, etten ole koskaan käynyt jokilaivoilla vaikka ne ovat melkeinpä nähtävyys Turussa...Ehkä tänä kesänä menetän vihdoin laivaneityyteni. Jokilaivat ovat siis ravintolalaivoja jotka lilluvat Aurajoessa Turun keskustassa. 

Elvira kiukutteli tänään ja ei auttanut mikään, neiti rauhottui vasta kun pääsi LATTIALLE leikkimään (yleensä se vaan yllyttää huutoa..) Missä mun pieni sylivauva on!? Alkaako se kamalapaha itsenäistyminen jo nyt!? Joko tässä saa pelätä että Elvira muutta pois kotoa!? ;)

Tänään me ollaan löhöilty vain kotona ja tuijotettu telkkaria. Olen ollut ihan poikki kun nukuin viimeyön todella huonosti mutta onneksi ei mitään menoa ole ollut joten olen saanut rauhassa olla koomassa kotisohvalla. Kävimme tosin Gigantissa pikavisiitillä ja haimme minulle uuden puhelimen kun vanha otti hieman osumaa ja hajosi. Ostin samanlaisen tilalle, melkein kallistuin jo Iphonen puolelle muuta kyllä tuo Samsung on varastanut minun sydämen. Laatunsa sekä hintansa puolesta. Kotimatkalla poikkesimme vielä hakemaan Tinolle mäkkäriä ja mulle kiinalaista, joskus ei vaan jaksa itse kokkailla. 


Nyt odotetaan että Elppi menisi yöunile jotta pääsemme Netflixin kimppuun. Sängystä vaan kuuluu vähän enemmän kikatusta ja naurua kuin kuorsausta ja hiljaista tuhinaa...On se vaan söpö pikku viikari kun ei suostu nukkumaan!  Viikonloput menevät kyllä aivan liian nopeasti ja huomenna on taas paluu arkeen, kun Tino lähtee yöllä töihin, tylsää!





Miten teidän viikonloppu on mennyt? :)

Muistakaa muuten kaikki tykätä blogin facebook sivusta ja seurata meitä instassa nimimerkillä lllauraa20. Onko siellä ruudun toisella puolella Instagramin käyttäjiä? 
Olisi kivä kurkkia minkälaisia ihmisiä sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy joten laittakaas nimimerkkejänne kommenttikenttään! :)



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Melkein pullantuoksuinen äiti...

Sain eilen kauppareissulla jonkun kotiäiti tartunnan ja päätin että huomenna (eli tänään..) leipoisin jotain. Mulla ei ollut pienintäkään ajatusta mitä se jokin olisi, joten keräilin ostoskärryihin kaiken kardemummasta liivatelehtiin. Kaikki jotka vähänkään mua tuntevat, tietävät että tämä äitihän ei leivo. Myönnettäköön, etten ole ikinä leiponut mitään ilman kotitalouden opettajaa taikka äitiä. (ja näinä hetkinä mun leipominen oli enemmän taikinan syömistä kuin pullanpyörittelyä). Tämä olisi siis ensimmäinen kerta kun tekisin kaiken alusta loppuun ihan itse. 

Kaivoin kaapista rakkaan kotitaulouden kirjani ja etsin sieltä mustikkatortun ohjeen jotta saisin murutaikinapohjan tehtyä:



100g margariinia
½ dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Meillä ei ollut mustikkaa eikä mitään muitakaan marjoja pakastimessa joten mustikkatorttu jäi unholaan ja tein jonkin rahkatortun tyylisen täytteen. Ehkä maailman helpoin täyte mikä sopii tälläiselle aloittelijalle!




1 purkki vanilija mustikka rahkaa
1 purkki kuningatar pilttiä
1 kananmuna
1 tl sokeria

200 asteiseen uuniin kahdeksikymmeneksi minuutiksi ja valmista tuli! Hieman torttupiirakka pääsi kärventymään mutta olen silti niin ylpeä itsestäni! Torttu ei tosin hivele silmiä, mutta nam se oli (joojoo on sitä edelleen, en kerralla ihan koko torttua kiskaissut naamaan) hyvää! Ehkä vielä pieni siivu iltapalaksi...
Ehkä musta vielä jonain päivänä tulee pullantuoksuinen äiti ;)
Vaikka kyllä koko leipomisen paras kohta oli taikinakulhon nuoleminen, ihan niinkuin lapsenakin!




Sitten te kaikki pullantuoksuiset kotileipurit, mitäs tämä mutsi seuraavaksi taikoisi? Jotakin yksinkertaista ja helppoa kiitos! :) reseptit jakoon!

torstai 24. huhtikuuta 2014

The housut






Sitkeästi olen odottanut Elviran kasvua ja aina välillä kokeillut että joko jo. Tänään huomasin että vihdoin neiti on kasvanut kuvasssa oleviin rakkaushousuihin sopivaksi ja ne saadaan käyttöön! Nyt joku siellä ruudun toisella puolella ajattelee että hei cmoon, ne on vaan housut.... Mutta ehei, ne ei minulle ole mitkään tavalliset housut.

Se että niissä on rakastamaani leopardi kuosia ei kuitenkaan ole ainoa syy miksi olen aika rakastunut näihin housuihin. Kuvassa olevat housut olivat ensimmäinen vaatekappale jonka ostin kun rakenneultrassa saimme tyttölupauksen. Ennen rakenneultraa olin ostanut neutraaleja värejä ja kuoseja mutta tyttölupauksen jälkeen uskalsin pikkuhiljaa ruveta keräilemään niitä tyttömäisiä kuoseja vaatekaappiin. 

Ja nämä housut olivat ensimmäiset<3


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Oon ehkä pieni mutten silti heikko...

Meidän päivä on ollut tänään jokseenkin hankala, kauniisti sanottuna. Elvira nukkui yönsä huonosti ja päiväunia on nukuttu kahdet, kahdenkymmenen minuutin mittaiset. Joten voitte kuvitella että sekä äiti että vauva ovat hieman väsyneitä. Väsyneen ja kärttyisen päivän kruunasi meidän iltapuuro hetki.

Elvira on ottanut tavakseen pyöriä ja hyöriä ympäri syöttötuolia jonka tuloksena jokatoinen lusikallinen on yleensä jossakin muualla kuin suussa. Tänään Elppi keksi aivan uuden jutun: syöttötuolin pehmuste ja selkänoja maistuvat aivan mahtavalle! Kun puuro ei maistu, syö puuta! Puoli lautasellista puuroa  ja monta harmaata hiusta myöhemmin luovutin syöttämisen suhteen ja annoin neidin säheltää ja mutustella syöttötuoli rauhassa. Joskus ei vaan jaksa. 


Loppujen lopuksi koko iltapala fiasko päättyi siihen kun Elvira tunki sormet liian syvälle kurkkuun ja puolet iltapuurosta lensi kaaressa ulos..Olin jo ihan valmis itkemään kunnes neiti aloitti hirveän röhönaurun ja sai äidinkin mielen paremmaksi. Molemmat siinä sitten naurettiin ja hihiteltiin hetki ennenkuin siirrytiin pesemään puurot pois hiuksista, seinästä, korvasta...jne...

Tähän vielä reilu puolentunnin "olen yliväsynyt en varmasti nukahda vaan huudan" tappelu ja vihdoin neiti nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. AHH! 
Voittajafiilis!!

Ennen iltapuuroilun alkua Elvira huusi ja kitisi viisi minuuttia tuolissaan kun ei saanut koskea lattialla tallustelevaa koiraa..Mä olen oikeesti ihan ihmeissäni miten näin pienellä voi olla noin suuri tahto? Hermo menee ja lujaa, jos Elvira ei saa jotain mitä haluaisi. Mä kun jotenkin odotin tälläisen " MINÄ TAHDON!!!" vaiheen tulevan vasta paljon myöhemmin. No, me Tinon kanssa ollaan aika voimakastahtoisia joten mitäpä voi odottaa...Tai Tinon sanoja lainaten, perusnainen: hermo menee jos ei saa sitä mitä haluaa ;) Elvira on kyllä todella kiltti lapsi. Kiltti mutta voimakastahtoinen. Innolla ja pelolla odotan kyllä uhmaikää että mihin me tämän pienen vaahteramäen Elviran kanssa joudutaan...

Äitin ja isin pieni kiukkupussi ilopilleri<3


Vaikka päivä olisi ollut täynnä vastoinkäymisiä ja kiukuttelua niin kaikki unohtuu viimeistään siinä kohtaa kun näkee pienen tuhisemassa tyytyväisenä omassa sängyssään. Nukkuvalapsi on maailman kaunein näky<3 Ja valehtelematta helpottava näky tälläisen päivän jälkeen...Nyt kun olen hetken saanut hengähtää ja istahtaa, niin en voi muuta kuin nauraa meidän pienelle pippurille! 

Kolttosia, kepposia ja karkkihyllyraivareita odotellessa meidän pieneltä ja voimakastahtoiselta vaahteramäen Elviralta.<3

Äitiys on täynnä haasteita ja laskemista nollasta sataan, mutta kaiken kaikkiaan niin mahtavaa ja palkitsevaa<3

Usko, Toivo & Rakkaus



Juhlapyhät saavat minut aina miettimään uskontoa ja sitä, miten haluan sen Elviran elämään mukaan tuoda. Me olemme Tinon kanssa molemmat kristittyjä, ja kuulumme evankelis luterilaiseen kirkkoon. Siitä, miten uskonnollisia ja uskovia oikeasti olemme, en tiedä. Rehellisesti sanoen emme ole edes Tinon kanssa keskustelleet tästä aiheesta, ja haluankin painottaa että kirjoitan pelkästään omasta puolestani tätä kirjoitusta. Uskonto ja uskominen on kuitenkin kaikkien oma ja henkilökohtainen asia. Olen kyllä ihmetellyt että miksi me suomalaiset olemme niin sulkeutuneita uskonto ja uskomis asioissa? Olen töissä päiväkodissa jossa on todella paljon monikulttuurisuutta, ja muissa kulttuureissa ollaan paljon avoimempia sen suhteen mihin uskotaan, näytetään ja jopa puhutaan siitä. Mutta ehei, emmehän me jöröt suomalaiset voi niin tehdä, emmehän?

Myönnän, en minäkään mielelläni puhu uskon asioista, uskon mihin uskon ja se on oma asiani. Siksi kirjoitan siitä nyt, on mukava kitjoittamalla hieman pohtia uskoa ja sen opettamista Elviralle.

En ole mikään esimerkki uskoja. En tykkää käydä kirkossa ja uskonnostani tiedän sen verran mitä uskonnontunnilla ollaan käsitelty. Olen kyllä käynyt rippukoulun ja isostoiminnassakin ollut mukana, mutta niinkuin arvata saattaa, 15 vuotias teini menee kyllä molempiin mukaan ihan kavereiden takia. Olemme perheen kanssa käyneet joulukirkossa joulupäivänä, ja vaikka vapaa päivänä klo 6 herätys ei houkuttanut, oli se silti ihan kiva perinne. Rehellisesti tiivistäen, uskon että tuolla ylhäällä on joku nimeltään Jumala, mutten koe olevani mikään kovinkaan harras kristytty. Uskon omalla tavallani ja se kelpaa minun Jumalalleni, kuten myös homoavioliitot (revi tästä Räsänen!!) Silloin kun Elvira oli ihan pieni vastasyntynyt, rukoilin Jumalalta että kätkyt kuolema ei osuisi kohdallemme. Niin suuri oli menettämisen pelko, ja oli lohduttavaa kun kaikki ei ollutkaan "omissa käsissä". Muuten olen laiska rukoilemaan vaikka nuo perinteiset Isä Meidän rukoukset ja Uskontunnustukset sujuvatkin kuin vettä vaan. 

Miten sitten haluaisin opettaa Elviralle uskontoa? Miten haluaisin sen näkyvän meidän arjessa ja elämässä?

Lähdetään siitä että Elvira on kastettu. Elvira on virallisesti siis liitetty meidän kirkkoon ja uskontoon. Kastettu siihen. Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä niitä jotka kastavat lapsena pelkän nimen takia, koska on mahdollisuus järjestää myös nimiäiset jos ei halua uskontoasioita mukaan. Toisaalta, minun Jumalani suojelee myös niitä, jotka eivät virallisesti kirkkoon kuulu, joten Elvira olisi turvassa ja hyvässä hoidossa vaikka häntä ei kastettu olisikaan. Näin minä uskon. Kuitenkin kastaminen ja kirkkoon liittäminen tuntui hyvältä ja turvalliselta ajatukselta, joten Elvira sai perinteisen kasteen.

En oikein tiedä miten sitten kuitenkaan uskontoa lähtisin käsittelemään tulevaisuudessa Elviran kanssa. Minun lapsuudessani on ollut ruoka- ja iltarukoukset, mutten näe itseäni rukoilemassa Elviran kanssa ääneen. Haluan kertoa Elviralle Jumalasta ja taivaasta, haluan että nämä asiat helpottavat pienen ihmisen mieltä jos ja kun, Elvira kyselee kuolemasta ja mitä se tarkoittaa. Laulan Elviralle virsiä ja rippikoululauluja, ihan vain siitä syystä että ne ovat ripariajoilta juurtuneet päähäni ja muistan ne edelleen kuin vettä vaan. Mutta onhan tämäkin jo lähtökohta uskontokasvatukselle vai mitä? Haluan kuitenkin antaa tulevaisuudessa Elviralle vapauden kyseenalaistaa ja kysellä. Vaikka minä uskon, se ei tarkoita että Elviran tarvitsee uskoa. Ei ketään voi pakottaa uskomaan mihinkään. Tärkeintä kuitenkin on, että Elvira saa itse tehdä tämän päätöksentä jotta elää sen kanssa sulassa sovussa.

Onneksi tässä nyt on kuitenkin muutama vuosi aikaa vielä pohdiskella!

Miten teillä kotona näkyy uskonto, vai näkyykö ollenkaan?
Herättikö kirjoitus jotain ajatuksia?


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Parvekkeen suunnittelua.

Nyt kun kesä lähestyy kovaa vauhtia, olisi aika päivittää myös meidän parveke kesäkuntoon. Tai ylipäätänsä saada siitä hieman viihtyisämpi, meidän parveke on nimittäin tällä hetkellä aika karua katseltavaa. 
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:




Niinkuin kuvista huomaa, meidän parveke on ihan hirveä! Parveketta ei ole lasitettu, joten puista tippuu lehdet ja roskat suoraan parvekkeelle. Maali rapisee ja vaikka kuinka hinkkaisi niin tummentumat eivät lattiasta lähde. Sanomattakin selvää että tällä hetkellä parvekkeellä ei tee mieli istuskella ja siemailla aamukahvia.
Tänään kun pistin pyykit ensimmäista kertaa parvekkeella kuivumaan, iski minulle kauhea hinku saada parveke hieman komeammaksi, jotta siellä voisi kesällä viettää aikaa ja nautiskella auringosta!

Ihan ensimmäisenä saa lähteä tuo kasvihuone. Minä surkeana viherpeukalona en tee kyseisellä pömpelillä yhtään mitään. Hädin tuskin saan kaktuksen pidettyä hengissä joten on turha edes kuvitella tomaatin taikka persilijan menestyvän minun käsissäni. Joten heihei kasvihuone! (Huomenna...)

En oikein tiedä onko tuo lattia betonia tai jotain muuta. Olkoon mitä on, kamalalta se ainakin näyttää. Ajattelin että jos lattian päällystäisi tälläisellä:


Kuva lainattu ikean sivuilta.

Myös pienet puutarhakalusteet olisi kiva saada parvekkeelle. Meille riittää kaksi tuolia ja pöytä ja eihän tuohon oikeastaan enempää mahtuisikaan. 
Haaveena olisi saada jotakin tämän tyylistä:

Kuva lainattu Sotkan sivuilta.

Muutama kukkanen ja mansikka amppeli (vaikka viimevuonna se kuihtui alta aikayksikön) niin eiköhän tuosta ihan kelvollinen tule? Vai mitä mieltä olette?
Tuntuu kyllä hassulta sisustaa parveke vasta nytten kun asunto on jo myynnissä. Toisaalta, pessimisti ei pety, ja ajattelen ettemme kuitenkaan saa tätä asuntoa myytyä, joten pakko saada parveke hieman siedettävämmäksi...

Ja yksi MUST juttu on pieni puhallettava uima allas Elviralle kesäksi! Mikäs sen mukavampaa kuin polskutella altaassa kuuman helle päivän sattuessa!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen!



Meidän pääsiäisen vietto on mennyt rauhallisissa merkeissä, kyläilyreissuilla ja syödessä. Ruoka ja suklaaähkyt on vedetty monta kertaa...

Perjantaina oltiin mun isän, eli Elviran pappan luona syömässä.
Lauantaina oltiin Elviran kummisedän luona grillaamassa.
Ja eilen oltiin mun äidin eli Elviran mamman luona saunomassa ja grillaamassa.

Syöty on ainakin siis tarpeeksi. Mikä on kyllä ihan hyvä koska en yhtään muistanut että kaupat ovat tänään vielä kiinni.... Tino lähtee töihin ja me ollaan Elviran kanssa jumissa kotona koko päivän: näkkileipää ja kalapuikkoja löytyy! Onneksi Elviralla sentään on pilttiä ja tuttelia kaapissa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuvapläjäys meidän viikonlopusta!



Lauantaina siirryttiin isojen tyttöjen tuoliin! Unet ovat hieman hakusessa välilllä koska tuolista näkee liian hyvin ulos niin ei neiti malttaisi nukkua..





Lauantaina oli vuoden ensimmäiset t-paita kelit! Grillattiin ja jopa syötiin ulkona. Hieman viileä tuli kun aurinko rupesi laskemaan, mutta Elvirakin tarkeni hyvin kun laitettiin lämpimän viltin sisään.




Sunnuntai meni myös suurimmaksi osaksi ulkoilessa. Elvira viihtyi hyvin vaunuissa ja sylissä kun sai katsella ympärillä touhuavia koiria ja ihmisiä. Koirat ovat muutenkin neidin kiinnostuksen kohde tällä hetkellä, voi niitä raukkoja kun The hännänrepijä lähtee liikkeelle...




Muutama "after sauna" Selfie oli pakko ottaa. Kyllä sitä vaan välillä kaipaa omaa saunaa vaikka en mikään supersaunoja olekkaan. Elvirakin pääsi ensimmäistä kertaa pihasaunaan pesulle, tykkäsi istuskella isossa ämpärissä ja läiskiä vettä! Löylyjen meinasi kyllä käydä köpelösti kun päästettiin vahingossa kiuas sammumaan eikä tämä ex partiolainen meinannut saada sitä uudestaan syttymään...

Ensimmäiset t-paita kelit ja hyttysenpuremat takana, eiköhän se kesä siis ole jo ihan ovella!
Turussa jatkuu edelleen aurinkoinen sää, mitenkäs muualla Suomessa?

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lastenhuoneen sisustus

Ollaan asuttu melkein vuoden verran tässä asunnossa ja nyt vasta kevään tullen olen alkanut kiinnostumaan Elviran huoneen sisustamisesta. Ironista, koska meidän olisi tarkoitus saada tämä asunto myytyä ja muuttaa toiseen. Toisaalta lähteehän meidän huonekalut ja tavarat uuteen kotiin, joten siellä voi sitten käyttää samoja sisustus juttuja, vai mitä?



Olen edelleen vähän eksyksissä millaiseksi haluan Elviran huoneen. Se on lastenhuone, joten olisi kiva että näkyisi myös lasten juttuja, toisaalta olisi kiva jos se olisi "tylsän" neutraali ja yksinkertainen. En ole mikään sisutus ihminen, yleensä meidän sisustus on "tämä on kiva, otetaan tämä, ihan sama jos se ei ole muuhun sopiva". Tämän takia myös Elviran huoneeseen on pikkuhiljaa kerääntynyt tavaraa ja huonekaluja, sen enempää sisustamatta. 



Hiljaa hyvä tulee on sanonnoista mun lemppari, sopii hyvin mun laiskaan luonteeseen. 
Sain vihdoin ja viimein viime viikolla laitettua Elviran huoneesen verhot. Ei siinä mennyt kuin vuosi...
Huoneesta tuli heti paljon kodikkaampi ja huomasin sitä tutkaillessa että tällä hetkellä huoneen väri maailma on suurimmaksi osaksi: 

Harmaa.
Valkoinen.
Musta.
Punainen.


Vaipparoskis ja pyykkikori! Voisin ostaa näitä ämpäreitä vaikka kuinka paljon, jos vaan kekseisin niille jotain käyttöä...!

Värit ovat juuri ne mitkä mun silmää tällä hetkellä miellyttää kovasti, joten tästä siis lähdetään työstämään eteenpäin kohti täydellistä lastenhuonetta! Hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa, suurin rajoite on ehkä äitiyslomalaisen tilipussi, mutta toisaalta ei ainakaan tule osteltua mitään heräteostoksia ja hetken mielijohteita. 

Elviran huoneessa on tällä hetkellä kaksi Ikea Expedit hyllyä joissa on valkoisia ja keltaisia koreja. 
Haluaisin muutaman punaisen korin hyllyihin, mutta Ikeassa ei niitä ainakaan taida punaisena olla? Onko jollain tietoa sopiiko jonkun muun merkin korit kyseiseen hyllyyn?

Muumeja löytyy, mutta muuten "lapsijutut" ovat aika vähällä tällä hetkellä Elviran huoneessa.

Katsotaan miten käy Elviran huoneen sitten kun muutamme, muuttuko värimaailma kokonaan. Pinnsänky olisi ainakin kiva tässä kesän aikana maalata valkoiseksi...

Millaisia lastenhuoneita teillä on?