Kaksplus.fi

MENU

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Allergiaa?



Meillä on takana muutama levoton yö. Elvira on herännyt keskellä yötä huutamaan, ähkimään ja puhkimaan ja aivan selvästi on neitiä vatsa vaivannut. Vatsa on täynnä ilmaa ja puklukin on välillä lentänyt, mikä on todella harvinaista koska meidän neiti oli aika laiska pukalailemaan ihan pienenäkin. Meillä vaihdettiin aamu-&iltapuuro neljänviljan puuroon viime viikolla ja olen yhdistänyt vaivat tähän, vaikka aluksi hieman epäilinkin tätä mahdollisuutta.

Meillä on maisteltu jo kaikki viljat aikoja sitten. Elvira on syönyt erilaisia puuroja, leipää ja makaronia. Eli kaikki viljat olemme käyneet läpi ilman vaivoja. Muutama kuukausi on menty kuitenkin pelkällä karu (kauraruis) puurolla kun sitä tuli ostettua iso säkillinen. Kun karu puuro loppui, ajattelin vaihtelun vuoksi siirtyä taas neljänviljan pariin (jota Elvira on siis syönyt aimminkin) ja vatsavaivat alkoivat. 
Mutta kumpi mahtaa olla aiheuttaja, ohra vai vehnä?

Meillä on syöty molempia, ilman vaivoja. Vehnää leivän ja makaronin muodossa, ja ohraa puurona. Miten yhtäkkiä toinen voi sitten tehdä Elviran vatsan ilmapalloksi? Eilen siirryttiin takaisin tuttuun ja turvalliseen karu puuroon ja Elvira nukkui koko yön ilman katkoja, pitkään aikaan meillä ei ole ollut näin levollista yötä. 

Nyt pitäisi vain testata kumpi aiheuttaa mahavaivoja. Ohra hiutaleita meillä on vielä kaapissa, joten eikun puuroa keittämään. Mutta ei vielä vähään aikaan, haluan nauttia muutamasta hyvästä yöstä..

Jos saamme aiheuttajan selville niin jätämmekö sen kokonaan pois ruokavaliosta vai lähdemmekö pikkuhiljaa totuttamaan Elviraa ruoka-aineeseen? Onko jollain tietoa/kokemusta? Tuntuu muutenkin hassulta että yhtäkkiä jokin ruoka-aine allergisoi vaikka ennen on sopinut ihan htyvin...



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vuosi kotona.

Aika tarkalleen tänään tulee vuosi täyteen kotona oloa. Tasan vuosi sitten jäin selkäsärkyjen takia sairaslomalle, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Luulin että kotona olo olisi ihan pienipalakakkua, mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Takana on elämäni rakkain ja rankin vuosi.



Aluksi kotona olo sujui ihan hyvin, porskuteltiin reilu kahtakymmentäviikkoa raskaana ja kaikki oli niin kauan hyvin kun ei tehnyt mitään. Imurointi, kävely ja kaikki muu touhuilu tiesi helvetillistä särkyjen yötä kun selkä alkoi sanomaan sopimustaan irti. Ei toivoakaan että työssä käyminen olisi onnistunut, päiväkotihan on mitä ergonomisin työpaikka...Muutamat ekat viikot meni Greyn Anatomian tuotantokausia läpi kahlaten, mutta päivien kuluessa alkoivat seinät kaatumaan päälle ja pahasti. Kun asunto kävi liian ahtaaksi ja oli pakko päästä pois, jopa pieni pikavisiitti ulkomaailmaan toi mukanaan unettoman yön. Muistan, miten yritin kuuden tyynyn avulla saada nukutuksi mutta missään ei ollut hyvä. Selkä särki niin paljon että meinasi itku tulla. Ei lähdetä kuitenkaan liioittelemaan mun kärsimystä, toiset päivät olivat parempia kuin toiset. Välillä oli päiviä jolloin selkä ei särkenyt yhtään, mutta silloin yleensä erehdyin siivoamaan ja särky oli taattu. Olen saanut monesti kuulla miten helppo mun raskaus on ollut ja miten helpolla olen päässyt kun en ole edes oksentanut tai mitään. 24/7 selkäsäryt ovat kuitenkin kaukana helposta.



 Olo helpottui niin henkisesti kuin fyysisestikkin kun meidän Elvira päätti tulla ulos yksiöstään. Tekemistä riitti vaikka muille jakaa, eikä tarvinnut edes vilkaista Greyn Anatomian tuotantokausia päin. Edelleen ne samat seinät silloin tällöin muistuttivat olemassa olostaan, mutta yleensä en edes huomannut päivän kulkua ennenkuin oltiin illassa. Elämä täyttyi touhulla, mutta ennenkaikkea rakkaudella. Nautin kotona olosta täysin rinnoin, miten sain herätä oman lapsen vierestä ja omistautua kokonaan hänelle. Vaikka vauvan kanssa voi mennä ja tulla aika helposti, vietimme kuitenkin suurimman osan päivästä kotona. Vieraita kävi silloin tällöin, mutta ihan kahdestaankin meillä oli mukavaa.



Vuosi on ollut täynnä iloja ja itkuja. Uuden elämäntilanteen opettelua, oppimista äidiksi ja perheeksi. Rankkaa on ollut mutta päivääkään en vaihtaisi. Kaiholla muistelen mahankasvatusta, h-hetken jännittämistä, synnytystä ja ensimmäisiä viikkoja äitinä. Vuosi on mennyt ihan älyttömän äkkiä, tuntuu kuin takana olisi vasta kuukausi tai kaksi äitiyttä. Vuosi takana ja puolivuotta edessä, yhteensä puolitoista vuotta kotona kunnes on aika palata työelämään. Puolivuotta on pelottavan lyhyt aika joka menee ohi hujauksessa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, olen myös hieman innoissani töihin paluusta. Tuntuu, että vasta silloin alkaa oikeasti meidän perheen "arki", tämä äitiyslomalla olohan on nimensä mukaan pelkkää lomailua... 

*Valokuvat on vuodentakaisia vanhasta blogista, ajalta jolloin en omistanut järkkäriä. Pahoittelen siis laatua ;)

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Muistot talteen!


Blogin lisäksi talletan Elviralle muistoja kahteen eri vauvakirjaan. Toinen on kaupan "aito" vauvakirja, ja toinen on omaa käsialaa. 




Aitona vauvakirjana meillä toimii Muumilaakson vauvakirja. Tinon äiti eli Elviran mummi osti meille vauvakirjan ja toivoin muumiversiota, vaikken oikeasti edes tiennyt onko sellaisia olemassa. Onneksi oli nimittäin tykkään ihan älyttömästi tästä vauvakirjasta. Eniten pienistä lainauksista jotka on otettu muumikirjoista. Blogi on toiminut monta kertaa pelastuksena vauvakirjaa täyttäyessä, nimittäin ei aina voi muistaa minä päivänä mikäkin on tapahtunut ja täältä on hyvä jälkikäteen hieman luntata! Me täytetään aika huumorilla vauvakirjaa, esimerkkinä tämäkin kohta:

Päivän tärkeimpiä uutisia ja maailmalla (päivänä jona synnyit): 
Äiti ja isi seuraa vähän laiskasti uutisia, joten emme osaa kertoa!




Oikean vauvakirjan lisäksi meillä täytetään omatekoista vauvakirjaa. Halusin siksi tehdä myös itse vauvakirjan, jotta siitä saisi hieman persoonallisemman ja saisi kirjoittaa mitä ikinä haluaisikaan. Kaupan vauvakirjoissa tila on välillä aika minimaalista, ja omille sepustuksille ei oikein  ole paikkaa. Tarkoituksena olisi antaa tämä omatekoinen vauvakirja Elviralle kahdeksantoista vuotis lahjaksi. Siihen asti haluaisin pitää sen visusti salassa, ja täyttää sitä niin ettei Elvira edes tiedä sen olemassa olosta. Epäilen kyllä että tämä ei tule onnistumaan, mutta toivotaan parasta! Tähän mennessä kirjassa on ristiäiskirjoitus, kuukausi katsauksia, ensimmäiset hampaat, ensimmäinen kirje Elviralle, hassuja valokuvia ja paljon muuta. Tähän mennessä kirja on omasta mielestäni todella onnistunut ja ihana yllätys (jos sellaisena pysyy) sitten joskus!




Tekeekö joku muu itse vauvakirjaa? Mitä kaikkea kirjoittelette vauvakirjaan?

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Hyvää nimipäivää Elvira!

"Nimen olet saanut soman,
kasteessa ihan ikioman.
Sitä kauniisti kannat,
korvaamattoman
 merkityksen sille annat."

Hyvää ensimmäistä nimipäivää meidän Elviralle!<3

Päivä menee koomailessa ja kahvia nauttiessa, nimittäin Elviralla alkoi viime yönä elämänsä ensimmäinen flunssa! Pikku potilas ei saanut nukutuksi tukkoiselta nenältään ja kuumeeltaan. Taisi neiti hampaiden sijaan edellisyönä itkeä flunssaa, väärässä olin taas! Toivotaan että tauti menee nopeasti ohi, vaikka meidän neiti onkin aika reipas ja iloinen potilas!<3 Jos kuume pysyy poissa niin ehkä uskallamme lähteä pikavisiitille Turun keskustaan keskiaikamarkkinoille.

Ihanaa perjantaita kaikille, täällä paistaa aurinko taas pitkästä aikaa<3!

P.s Kaikki kotikonstit flunssan hoitoon vauvalle otetaan vastaan!



torstai 26. kesäkuuta 2014

Huono Äiti -fiilis.

Aamu alkoi huonosti: aivan järkyttävällä Huono Äiti- fiiliksellä.
 Kaikki sai alkunsa eilen illalla...



Elvira rupesi ilta seitsemän aikoihin kitisemään ja osoittamaan väsymyksen merkkejä. Olin hieman ihmeissäni, koska piiitkään aikaan meillä ei olla väsyneenä kiukuteltu siihen tapaan. Päiväunet olivat kuitenkin jääneet lyhyiksi, joten pistimme sen piikkiin ja neidin yöunille. Kahdeksan aikoihin Elvira heräsi, neito luuli vissiin olevansa päiväunilla ja ajatteli nousta  ylös. Sain kuitenkin nopeasti hänet jatkamaan yöunia ilman mitään sen suurempia taikoja.

Yhdeksän aikoihin aloin itse olemaan aivan loppu, flunssa vie kaikki voimat ja olin aivan valmista kauraa painumaan pehkuihin. Juuri kun meinasin saada unen päästä kiinni, Elivra heräsi kitisemään. Kello oli melkein kymmenen. Torkuttiin, kitistiin, raivottiin ja huudettiin. Ei auttanut maito, ei silittely, ei mikään. Tulin siihen tulokseen että Elvira meni liian aikaisin nukkumaan ja reagoi nyt siihen. Mikään ei meinannut auttaa, kaikki kevätjuhlaliikkeet oli jo kokeiltu kun vihdoin ja viimein klo 1:00 lastenhuone hiljeni mun unilaulun ja silityksen voimasta. Tino lähti töihin ja mä jatkoin unia. Aamuyöstä hain Elviran mun viereen nukkumaan kun koko ajan hän heräili ja itki. Silittäminen rauhoitti hänet takaisin uneen, tätä jatkui aamuun asti noin tunnin välein. Ihmettelin mikä ihme meidän tyytyväistä neitiä nyt oikein vaivasi, kuuntelin hieman rohisevaa hengitystä ja pelkäsin että Elviralle olisi tulossa elämänsä ensimmäinen räkätauti.

Aamulla puoli yhdeksältä mun vierestä heräsi kuitenkin maailman aurinkoisin ja nauravaisin lapsi. Terveenä kuin pukki, ei räkää, ei nuhaa. Mitä nyt kuola valui suupieliä pitkin kun neiti pisti päristäen. Ihmettelin ja kummastelin mitä viime yönä oikein tapahtui ja mikä mahtoi olla syynä kunnes mulla välähti. Aamutoimia tehdessä Elvira sai kamalan naururäkätys kohtauksen ja naureskeli suu sepposen selällään:
Ylhäällä ikenet AIVAN turvoksissa.



Tiedättekö, siinä vaiheessa kun tajusin että neiti itki kipua yöllä, meinasin itse purskahtaa itkuun. Minä, tyhmä äiti en tajunnut että mun lapseeni sattui, Raukka parka itki kipuansa ja tämä äiti luuli sitä kiukutteluksi. Suppo pyllyyn ja oltaisiin koko perhe nukuttu kuin tukit viime yönä, ja mikä tärkeintä: Elviran ei olisi tarvinnut kärsiä.

En mä vaan osannut yhdistää sitä huutamista hampaidentuloon kun viimiset kuusi hammasta ovat tulleet ilman mitään kipuja! Nyt sieltä on tuloillaan jokin todella kipeä ja kiusaava kaveri ja äiti typerys ei sitä tajunnut! Kaiken lisäksi Elvira sai aamulla jonkun roskan kurkkuun ja aamumaidot lensi kaaressa lattialle. Toinen oli kyllä maailman onnellisin kun sai muutaman kerran lätisyttää lätäkköä ympäri olohuonetta...Mutta mulle tuli fiilis että tämäkin oli äidin vika ja mun olisi pitänyt pystyä se estämään..

Onneksi Elvira on ollut taas oma iloinen itsensä eikä yöllinen huutokonsertti näytä hetkauttaneen häntä. Tiedän että tälläisiä hetkiä tulee varmasti jokaiselle äidille, ja monta kertaa, mutta mahtaakohan näihin koskaan tottua!? Ja lopettaakohan sitä joskus itsensä soimaamisen ja tottuu siihen ajatukseen että virheitä sattuu meille kaikille!?



tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ihan tavallinen tiistai.

Otsikko kertoo kaiken. Tai melkein, oikeasti olen elänyt koko päivän keskiviikossa. Äitiyslomalla ajantaju on pahasti hukassa aina välillä!

Me ei olla tänään tehty mitään ihmeellistä. Käytiin pankissa hoitamassa hieman asuntoasioita ja syventämässä meidän avioliittoa säästöpankin kanssa. Muuttoon on alle kaksi viikkoa ja pakkaus ei ole oikein edistynyt suuntaan eikä toiseen. Ei vaan jaska! Kelit on kurjat ja aurinko pysyy piilossa suurimman osan päivästä, joten mun energia on ihan hukkunut johonkin. Kurjan kelin lisäksi mua on kuukauden verran vaivannut allergia oireet ja kun vihdoin sain hommattua apua niihin, löysin jostakin itselleni flunssan! Niiskuttamisesta ei päästy ihan vielä siis eroon. 





Koska tuossa taannoin lupasin pyrkiä positiivisuuteen niin on tästä flunssasta jotain hyötyä ollut! Kaivoin kaapin kätköistä teetä helpottamaan kurkkukipua, tarkemmin sanottuna vadelmalehtiteetä. Tuota kyseistä teetä tuli loppu raskausaikana litkittyä muki tolkulla...Ja voi mitä muistoja tuo haju ja maku toikaan mieleen! Tämä sää on niin syksyinen että ihan kuin olisin taas ollut viimeisilläni ja jännittänyt koska lähtö tulee. Niin haikeaa, niin ihanaa<3!




Käytiin tänään myös taas keinumassa. Vaikka olo olisi kuinka flunssainen ja kurja, niin tuo maailman valloittavin hymy karkottaa kaikki huolet! Miten onnelliseksi pieni keinuhetki voikaan toisen tehdä. Naurua ja hymyä koko tyttö<3 
Ja huomatkaa tuossa yhdessä kuvassa pilkistävät kaksi ylhäällä olevaa hammasta! PikkuPiraija!
Ehdittiin juuri sopivasti kotiin ennekuin kauhea ukkoskuuro iski. Vettä tuli kuin saavista kaataen ja salamoi sekä jyrisi! Elvira ei ollut moksiskaan mutta vahtikoira luikki sängyn alle piiloon...


Ja ainiin, vielä yksi ihana ja positiivinen asia: 
kesän ensimmäiset kotimaiset herneet ja mansikat syötiin tänään<3

Blogger hieman temppuilee ja postaukset eivät välttämättä päivity sinne ajantasalla (tai ollenkaan) joten kannattaa seurata myös blogin  Facebook sivua (klik) jonne linkitän postaukset!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Elviran lempi lelut!




Elviran kasvaessa päivä päivältä isommaksi tytöksi, alkavat lelut myös olla tärkeämmässä roolissa meidän neidin elämässä. Meille on kerääntynyt ihan hirmuinen määrä leluja näiden kahdeksan kuukauden aikana, ja ajattelinkin esitellä teille nyt ne Elviran lempparit. Ne, jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä hänen käsiinsä. Ja suuhun...Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kyllä kaikki mihin ei saisi koskea, mutta ajattelin nyt kuitenkin esitellä näitä ihka oikeita leluja enkä sähköjohtoja ja koiranruoka kippoja.



Suurimman suosin saa kaikki rapisevat lelut. Ne ovat kiinnostaneet jo monta kuukautta ja jatkavat edelleen voittokulkuaan lelujen kuninkaina. Ihan sama mikä lelu on kyseessä, kunhan se rapisee niin suosio on taattu! Parhaita ovat pehmoiset kirjat jotka rapisee ja ritisee niitä puristeltessa ja maistellessa. Ehdoton lemppari on kuvassa näkyvä Puppe kirja!



Aika tuoreena viehätyksenä on kaikki kovat ja kolisevat lelut, erityisesti nämä kaksi palikka lelua. Vielä lelujen ihan oikeaa ideaa ei tajuta, mutta molemmat kolisee todella kivasti niitä paiskoessa pitkin lattiaa. Palikoita on kiva pyöritellä käsissä ja tunnustella erilaisia muotoja!


Pehmolelut ovat olleet kestosuosikkeja ihan alusta alkaen. Ne on pehmeitä, niitä voi silittää, ja niissä on pesulappuja. Nam! Elvira tykkää ihan älyttömästi mutustella ja imeskellä pesulappuja suussaan. Meillä ei ole oiken ikinä tajuttu purulelujen huumaa,vaan hampaita tehtaillessa Elvira on mutustanut ja pureskellut pehmoleluja! Vaikka voisi luulla ettei karvainen lelu ole kovin mukavan tuntuinen suussa...Myös nukkumaan mentäessä on oltava pehmoleluja lähettyvillä, niillä on hyvä silittää naamaa ja niiden alle on turvallista hautatua nukkumaan. Mulla itselläni on ollut lapsena pieni  pehmolelu kokoelma sängyssä, taitaa tytär olla tullut äitiinsä! 

Siinä meidän Elviran lempilelut, millä teillä leikitään?

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Made in HOME.

Yksi asia josta äidit aina kinastelevat: purkkiruoka vs. kotiruoka. Meillä syödään molempia enkä ole mitenkään kyllä valmisruokaa vastaan (vaikka kotitekoinen oikasti on paljon maukkaampaa, olen maistanut jokaista purkkiruokaa mitä Elviralle olen tarjonnut ja suurin osa on aika yök.) mutta liputan ehdottomasti kotiruoan puolesta koska se on todella paljon edullisempaa! Varsinkin kaikki soseet jotka sisältävät lihaa, ovat ihan naurettavan hintaisia. Meillä on kotiruoka maistunut vähän vaihtelevasti, mutta nyt kun Elvira on tottunut karkeaan ruokaan, alkaa äidin pöperöt taas maistua! 



Mä olen keittänyt ja soseuttanut lihaa jääpalakuutoissa, joten yleensä lisään kasvisten joukkoon yhden "jääpalan" ja ateria on valmis. Lihaa on helpompi tehdä hieman suuremmissa erissä ja pakastaa loput. Kasvissoseita en tykkää pakastaa koska peruna muuttaa rakennetta pakastaessa ja meillä on ihan älyttömän pieni pakastin johon hädin tuskin mahtuu meidän kesäjäätelöt tällä hetkellä ;) Kasvissoseita teen yleensä kahden päivän välein jotta ne voi säilyttää jääkaapissa. 



Pikkuhiljaa siirrymme kuitenkin koko perhe samaan ruokaan, ja olenkin alkanut välillä tehdä Elivralle ihan samaa ruokaa mitä me satumme sinä päivänä syömään. Toki siis ilman suolaa ja maitotuotteita. Mausteisiin tottuttelemme pikkuhiljaa, joten aika mautonta hänen ruokansa vielä on. Maustamiseen käytän yleensä erilaisia yrttejä, valkosipulia, paprikajauhetta ja sipulia. Kaikkia todella vähän. 

Tänään oli vuorossa spagetti ja jauhelihakastike. 
Annokseen laitoin:

1 jääpalan jauhelihaa

Kattilassa keitin spagetin, yhden porkkanan, yhden perunan, sipulia ja tomattimurskaa. Laitoin spagetin samaan aikaan kattilaan kuin kaikki muutkin jotta siitä tulisi todella pehmeää. Mausteina käytin valkosipulia, oreganoa ja paprikajauhetta. 



Haarukalla mössöksi ja neitosen suuhun. Kyllä kelpasi!Siinä samassa rytäkässä ja samalla vaivalla tein myös kahden päivän kasvissoseet: perunaa, porkaanaa ja parsakaalia!
 Kalakeitto ja jauhelihakeitto ovat olleet myös menestys meidän neidillä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotakin versiota makaronilaatikosta tai jauhelihakiusauksesta. Jos teillä on jotakin hyviä reseptejä vauvanruoan suhteen niin saa (JA PITÄÄ) jakaa! Välillä meinaan tuntuu että on kovin vaikea keksiä mitä tekisi.

Kumpaa teillä suositaan, purkkiruokaa vai kotiruokaa?

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Laivalla!




Me vietettiiin vähän erilaista juhannusta tänä vuonna. Veden äärellä, tarkemmin sanottuna seilatessa Itämerellä! Mä en muista koska olisin viimeksi ollut päiväristeilyllä, enkä sitä koska olisin viimeksi ollut laivalla kokonaan selvinpäin. Hah. Meidän matka seurana oli mun kummipoika perheineen. Koko reissun kohokohta oli tietenkin Buffet ateria, mutta tuli sitä tehtyä kyllä paljon muutakin kuin syötyä. Esimerkiksi pelattiin bingoa... Olin todella positiivisesti yllättynyt siitä, että laivalla oli suhtkoht kaikki selvinpäin tai siis ei siinä suomalaisessa juhannuskunnossa eli kaatokännissä. Hieman nimittäin jännitin että miten Elviran uskaltaisi laskea mihinkään jos laiva olisi täynnä öriseviä ja kaatuilevia juhlijoita. Taisin bongata yhden juhlakunnossa olevan seurueen, mutta oikeastaan laiva oli lastattu lapsiperheillä ja eläkeläisillä. Ensimmäinen laiva reissu kun toivon että laivalla ei olisi mitään menoa ja meininkiä...Niin ne ajat ja ihmiset muuttuu! 





Elviran reissun kohokohta taisi olla pallomeri. Ensimmäistä kertaa Elvira pääsi pallomereen ja voi että kuinka se oli kiva ja jännittävä paikka! Vähän konttaaminenoli haastavaa mutta muuten kyllä viihdyttiin. Ja oli plussaa että alle kolme vuotiaille oli pieni oma pallomeri etteivät he jääneet isompien lasten jalkoihin!




Tuliaiset jäivät aika vähälle, Elvira sai itselleen Lundmyrin pipon (ihana leo kuosi<3!!!) ja pienen muumipehmolelun. Äiti sai Escadan hajuveden ja muutaman ville viikinki drinksu mukin mitkä sai ottaa kotiin limpparin jälkeen...:D





Reissaaminen on rankkaa ja olemmekin aivan poikki joten taidan tästä uppotua hetkeksi Netflixin maailmaan ja sitten yöunille. Elvira sammui kuin saunalyhty, vaikka nukkui kyllä hyvät paikkarit reissunpäällä. Taisi olla niin jännittävä ja touhun täyteinen päivä hänellekkin! Ainiin, Viking Linen Grace oli aika pettymys, eihän siinä mitään vikaa ollut mutta sitä on niin paljon hehkutettu että petyin kyllä...Hieno paatti mutta odotin jotakin vielä hienompaa! Oli kyllä onnistunut reissu ja nyt toivottelenkin (melkein myöhässä jo)

hyvää juhannusta kaikille<3!


torstai 19. kesäkuuta 2014

Mä sanon viimeisen sanani ja se on EI!

Muistaako joku tuon Maija Villkumaan Ei biisin muutaman vuoden takaa? Mä ainakin muistan, varsinkin kun se on soinut viimeisen vuorokauden mun päässä. Johtuen siitä, että meillä on viimepäivinä saanut käyttää EI sanaa aika ahkerasti. 




Meidän neiti on aika utelias pieni termiitti. Kaikki paikat tutkitaa ja maistellaan ja touhotetaan ympäri asuntoa. Lelut on jo niin nähty ja syöty, että nyt on siirrytty toisiin puuhiin: juuri niihin asioihin joihoin ei saisi koskea. Johdot, pistorasiat, Dvd, pleikkari. Niitä pitäisi olla maistelemassa ja sorkkimassa koko ajan. Ja vaikka Elvira on vasta vauva, meillä käytetään sanaa EI. Aina kun Elvira on pahateossa, kiellämme ja käytämme sanaa EI ennenkuin otamme hänet pois.

Yksi kerta neiti repi kuivumassa olevia pyykkejä narulta ja päätin testata voiko noin pieni ymmärtää EI sanan tarkoituksen. Muutaman kiellon jälkeen Elivra irroitti otteensa ja sai ihan mahtavat kehut! Kehujen jälkeen neiti riemastui ja tarttui pyykkeihin uudestaan. Kielsin, ja taas hän irroitti otteensa. Kehuja sateli ja eikun koko homma uudestaan! Tätä kieltokehu leikkiä jatkui hetken kunnes Elvira kyllästyi. Tämän jälkeen Elvira on usein (ei kyllä todellakaan aina, välillä naureskelee vain) irrottanut esineestä kun on sanottu EI. Ja joka kerta hän saa valtavat kehut asiasta! 




En tiedä voiko näin pieni ymmärtää sanan tarkoitusta. Netistä tai kirjoista tämäkin tieto varmasti löytyyy, mutta en lähde etsimään. Jokainen lapsi on yksilö, enkä oikein ole teoriakasvatuksen kannattaja. Tuntuu että Elvira ymmärtää ainakin jonkin verran mitä sanalla EI tarkoitetaan. Siitä en sitten mene takuuseen johtuuko se itse sanasta vai meidän äänenpainosta kun sanomme tiukkaan sävyyn EI.

Koska teillä on aloitettu kieltämään ja voiko sinun mielestäsi tämän ikäinen ymmärtää jo sanan tarkoituksen? 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Tunnustan. (Kirjoitettu marraskuussa 2013)

*Tämä postaus on kirjoitettu marraskuussa 2013 enkä tiedä mitä blogger sekoilee ja on siirtänyt sen tähän :D


Tunnustan, olen erittäin laiska.
Tunnustan, olen erittäin epäsiisti. Tavarat jää milloin mihinkin lojumaan.
Tunnustan, minulla on yksi ällöttävä tapa. Puren kynsiä.
Tunnustan, olen hirveä herkkusuu.
Tunnustan, olen tainnut jäädä bloggaamiseen koukkuun.
Tunnustan, en kerää aina koirani jätöksiä.
Tunnustan, olen tavaroiden haalija. Sitä sun tätä on aina "pakko saada". Enkä osaa heittää mitään pois.
Tunnustan, omistan aivan liian monet kengät. Vai voiko niitä olla liikaa muiden kuin miesten mielestä?
Tunnustan, en ole eläissäni silittänyt kuin yhden paidan.
Tunnustan, olen surkea käsitöissä.
Tunnustan, välillä iskee ihan hirveä masu ikävä vaikka loppuraskaudessa olo oli todella tuskainen.
Tunnustan, olin helpottunut kun maidon tulo ja imetys loppui. Minua ahdisti koko touhu.
Tunnustan, nyt suren sen loppumista koska öisin olisi paljon helpompi tunkea vain tissi suuhun kun säätää mikron kanssa.
Tunnustan, tämä tunnustan sana rupeaa tuntumaan jo tyhmältä.
Miksi siis tunnustan kaikkea? Koska tänään käytiin tunnustamassa Tinon isyys ja nyt meidän neidillä on myös lain silmissä isä<3

Muuttopuuhia!



Meidän pienen lomamatkamme aikana saimme välittäjältä ihania uutisia: pääsemme muuttamaan aikaisemmin kuin olimme alustavasti sopineet! Muuttopäivä vaihtui heinäkuun puolestavälistä heinäkuun alkuun, aikaa on enää reilu kaksi viikkoa! Ajattelin että aloittaisin muuttolaatikoiden täyttämisen ajoissa, mutta jälleen kerran asiat ovat jääneet roikkumaan sinne ajatustasolle. Tänään kuitenkin päätin että pakko on aloittaa, kaksi viikoa on kuitenkin aika lyhyt aika. Varsinkin kun Tino on töissä päivisin ja minulla on tuo pieni termiitti vahdittavana pakkauksen ohella. Äiti pakkaa ja Elvira purkaa, näin se menee! 



Aloitin kaikkein helpoimmasta asiasta tänään: lajittelin Elviran pieneksi jääneet vaatteet pidettäviin ja pois laitettaviin. Säästämme vain ihan murto osan vaatteista, vain ne jotka herättävät joitakin "tunteita". Eli toisin sanoen kaikki lempparit ja eniten käytössä olleet. Muut vaatteet ajattelin antaa eteenpäin, pari mahankasvattaja ystävääni saa ottaa mitä haluavat ja loput sitten jollekkin järjestölle. 



Muuttaminen on ihan kivaa puuhaa mutta tämän hetkinen tilanne on aivan kamala! Tuntuu että muuttolaatikoita ja roinaa on jokapuolella ja nykyinen asunto on kutistunut ainakin parillakymmenellä neliöllä. Tuntuu myös että vaikka pakattavaa on ihan älyttömästi, en tiedä oikein mistä aloittaa. Mulle varmaan parhaiten sopii äkkilähtö tyylinen muuttaminen (näin tein viime kerralla..) eli pari päivää ennen avianten luovutusta aloitan pakkaamisen ja sullon vaan kaikki sisään sen enempää lajittelematta. Nopea ja helppo tapa, vaikka ei kovin järjestelmällinen ja järkevä. Varsinkin kun tällä kertaa olisi tarkoitus päästä turhasta tavarasta eroon muuton ohessa. 



Mulla on ihan älyttömästi jo uusia sisustus toiveta, haaveita ja suunnittelmia uutta asuntoa varten! En malta odottaa että pääsen itse asiaan. Budjetti on pieni, mutta varsinkin kaikki diy ideat ovat kukoistaneet päässäni. Dc fix on yksi asia jota varten mulla on jo suuret suunnitelmat ja odotukset...

Vielä muutama viikko ja sitten me päästään meidän uuteen ja ihanaan kotiin! <3