Kaksplus.fi

MENU

tiistai 30. syyskuuta 2014

Kurkistus lastenhuoneeseen!





Nyt päästään vihdoin ja viimein kurkistamaan Elviran valtakuntaan, eli lastenhuoneeseen! Lastenhuoneen remppa kesti ihan syntisen kauan, tästä saamme syyttää huonosti irtoavaa tapettia ja äidin inspiksen puutetta. Viikonloppuna huone sai kuitenkin viimeisen silauksen kun listat laitettiin paikoilleen ja vihdoin on tämä homma saatu päätökseen! Sisustaminen on vielä pahasti kesken, mutta ajan kanssa sekin selkiintyy. Mielummin sisustan rauhassa ja harkiten kuin kiireellä, näin säästymme parhaiten virhehankkinoilta! 

Huoneen lähtökohta oli kauttaaltan sininen maalattu tapetti. Tapetin alta paljastui toinen tapetti sekä huonokuntoinen seinä joten kittaamiselta ei vältytty. Alunperin ideana oli tehdä kokonaan valkoinen huone jollakin kivalla värikkäällä sisustustarralla, mutta toinen seinä oli niin karmeassa kunnossa että mentiin sieltä missä aita on matalin, eli tapetoitiin seinä piiloon. Mä en ollut koskaan aikasemmin koskenutkaan tapettiin joten hieman jännitti miltä lopputulos näyttäisi. Tapetiksi valitsimme harmaan "hiletapetin". Niinkuin kuvista näkyy, saumat jäivät rumasti näkyviin mutta muuten koko homma sujui aika hyvin ja olen loppupeleissä todella tyytyväinen tulokseen. Huonomminkin olisi voinut käydä ja oikeastaan olen yllättynyt miten siististi sain tapetin laitettua. Muut seinät maalasimme valkoisella maalilla, sävyltään taisi olla Kaura. Seuraava remonttikohde olisi lastenhuoneen vaatekaappien ovien maalaus, mutta luulen että tämä jää suosiolla vaikka ensi kesään. Nyt ei enää jaksa!






Tässä kuvia muutamista sisustus tilpehööreistä joita huoneesta tulee löytymään. Lack hyllyt odottavat vielä kiinnittämistään ja niiden päälle olisi tarkoitus laittaa tauluja. Nyt kun kovalla vaivalla olen saanut seinät kuntoon niin arastelen hieman taulukoukkujen ja ruuvien kiinnittämistä niihin. Entäpä jos jossain kohtaa kyllästyy tai taulu vaihtuu eikä ne enää sovikkaan siihen? Kovalla vailla seinät (melkein)tasaiseksi ja sitten ne reikiä täyteen...Hyllyjen päälle onniin paljon helpompi sitten aina vaihtaa tavarat mielensä mukaan! 

Meillä ei ole eikä tule olemaan huoneessa mitään selvää sisustusväriä. Tapetti on harmaa joten lastenhuoneen verhot tulevat luultavasti olemaan jotakin harmaata, mutta muuten tavarat valitaan jonkun muun kuin värin vuoksi. Haaveilen värikkäästä ja lapsennäköisestä huoneesta ja siksi valitsimme alennusmyynneistä sateenkaarenvärisen maton, mä kutsun itse tätä mattoa värioksennusmatoksi enkä oikein tiedä vihaanko vai rakastanko sitä :D Huonekalut, pyykkikori ja lelukori ovat tällä hetkellä mustia. Ainakin tuon ruman ikean muovilaatikon tilalle olisi kiva saada jokin värikäs ja hieno lelulaatikko. Tai sitten yritän päällystää sen jollain kankaalla, en tiedä miten se onnistuisi mutta katsotaan jos uskallan lähteä koittamaan!



Elvira on ollut aivan innoissaan omasta huoneestaan. Kiva kun on taas yksi uusi tila sotkettavana ja tutkittavana ;) Tässä kaikessa lyhykäisyydessään pieni esittely meidän prinsessan huoneesta, palailen lastenhuone asioissa sitten taas kun operaatio sisustus etenee!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Raskas rakkaus.

Kirjoitin tämän tekstin eräänä iltana kun mua ahdisti. En ole sen jälkeen lukenut sitä läpi, koska halusin sen kuvastavan juuri senaikaista fiilistä. Teksti voi siis olla sekava, toistaa itseään sekä sisältää kirjoitusvihreitä
 (Joita täällä muutenkin kyllä aina on ;))

Äitys on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Äiti on maailman paras ammatti, lapseni on maailman ihanin ja voisin vain hehkuttaa tätä koko hommaa. Kuitenkin on siinä myös miinuspuolensa, rakastaminen on välillä niin raskasta.

Rakkaus on maailman ihanin asia. On ihana rakastaa toista ihmistä niin, että sydän meinaa pakahtua. Välillä kun katson Elviraa, tuntuu että sydän heittää volttia ja kyyneleet nousee silmiin; niin paljon mä häntä rakastan.

Äidinrakkaus on ihanaa mutta tuo mukanaan myös paljon kamalaa. Nimittäin menettämisen pelko ja siihen liittyvät ajatukset. Kun sä rakastat jotakin ylikaiken, tekee pahaa edes ajatella että se jokin vietäisiin sulta pois. Ajattele mielesässi suurin ahdistus mitä sulla on koskaan ollut. Kertaa se miljoonalla niin saat sen ahdistuksen mitä äiti kokee edes ajatuksesta menettää lapsensa. Saatika jos niin käy, kai siihen sitten kuolee. Ainakin sisäisesti.

Joka kerta kun Iltalehden tai äityleiden otsikot viittavaat lapsen kuolemaan tai sairastumiseen, yritän sulkea silmäni. Nämä uutiset saavat mut vääjäämättä ajattelemaan että jos sen tuntemattoman ihmisen tilalla olisikin minä ja Elvira. Pala nousee kurkkuu, sydän jättää muutaman lyönnin välistä ja meinaan purskahtaa itkuun. Ihan pelkästä ajatuksesta. Siksi en tahdo näitä uutisia nähdä, ne tuovat surulliset ajatukset päähäni.

Äitiys on muuttanut mua ihan kamalasti ja yksi mistä sen huomaa on nämä uutiset. Ennen äidiksi tuloa pystyin lukemaan lasten kuolemiin ja sairastumisiin liittyvät uutiset, ajatukset olivat surullisia mutteivat kuitenkaan sen ihmeellisimpiä. Pääsin uutisista yli sen enempää murehtimatta. Life sucks ja sitä rataa. Äidiksi tulon jälkeen kaikki on kuitenkin nyt toisin.

Rakastan rakastaa Elviraa niin että sydän pakahtuu mutta en todellakaan rakasta sitä tunnetta mikä menettämisen pelko saa mussa aikaan .Toisaalta, kai sekin kuuluu äitiyteen ja on osa sitä äidin rakkauta. Siltikin, juuri näiden asioiden takia rakastaminen on välillä kovin raskasta ja stressaavaa. On raskas rakastaa jotakin niin paljon että hänen puolestaan voisi kuolla. On raskasta tuntea niin suurta rakkautta että sitä on mahdotonta yrittää selittää. Sitä ei voi selittää, se pitää kokea. Tämä kaikki on niin kovin raskasta välillä. Mutta kuitenkin sen arvoista ja hieman enemmänkin. Äitiys ottaa, äitiys antaa. Antaa triplasti enemmän kuin ottaa, se on varmaa. Välillä on raskasta rakastaa mutta se on sen arvoista. Päivääkään en vaihtaisi ja jos muutaman ahdistuksen koen tämän rakkauden rinnalla niin hyväksyn sen. Niin palkitsevaa tämä on.


Family Time!




Viikonloput on melkein jokaiselle viikon kohokohta. Niiden merkitys on mun kohdalla muuttunut aika paljon nyt äitiyden myötä, ennen odotettiin että päästään tukkaputkella bailaamaan mutta nyt odotan vain että ollaan koko perhe koossa ja saadaan touhuta yhdessä. Klisee, mutta viikonloput menevät aivan liian nopeasti! Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa!





Perjantaina me ei tehty mitään sen kummallisempaa, käytiin ostamassa meille uusi sohva! Joka kylläkin saapuu vasta marraskuun puolivälissä mutta ompahan ainakin nyt hankittu. Vanha "valkoinen" nahkasohva alkaa olla loppuunkulutettu. Viimeisenä silauksena sain sotkettua sen maaliin tässä remonttihommien ohella! Remontti on muutenkin edistynyt aika hyvään malliin, Elviran huone on valmis ja eilen saatiin meidän makkarin melkein valmiiksi. Listojen kiinnitys ja pieni liisteriloppusilaus niin on molemmat makuuhuoneet valmiit
 (Tino nauro mulle eilen kun mietin kirjotetaanko makuuhuone kahdella uulla...mutta mä ainakin puhekielessä käytän vain yhtä ;) Puolustaudun sillä!!! ) Mun piti eilen tulla tänne esittelemään vähän Elviran huonetta ja höpöttelemään remontista mutta luonnonvalo kerkesi hävitä ennenkun ehtisin valokuuvaamaan, katsotaan olisko tänään vähän vähemmän kiireisempi päivä! 




Eilen me vietettiin koko päivä yhdessä, tehtiin vähän remonttia, käytiin pappalassa sapuskalla ja puistoiltiin koko perheen voimin! Mä pidän päivittäistä ulkoilua tosi tärkeenä jo pienestä pitäen, mutta pakko myöntää että on ollut päiviä jolloin ollaan nyhvätty vaan sisällä. Yleensä yritän ainakin yhdet päikkärit nukuttaa ulkona ellei puistoilu maistu, mutta välillä sekin on jäänyt. Hyihyi äiti, nyt on pakko tehdä tässä asiassa parannus! Elvira nimittäin rakastaa keinumista ja maassa mönkimistä yli kaiken! 




Smoothie loppu kesken!

Elviran synttäreihin on muuten tasan viikko! Viime aikoina synnytys on ollut kirkkaana mielessä ja haikeudella muistelen meidän elämää pienen vastasyntyneen kanssa! Juhlavalmistelut ovat vielä pahasti kesken mutta eiköhän ne tämän viikon aikana järjesty. Tai oikeastaan ei ole muuta vaihtoehtoa...Niin joo ja neuvolaankin pitäisi soittaa! Mutta nyt vaunuista kuuluu ähinää ja puhinaa joten on lopettettava tämä lätinä taas,

Ihanaa maanantaita kaikille!<3




lauantai 27. syyskuuta 2014

Ajatusleikki: jos en olisikaan äiti?

Törmäsin Eveliinan blogissa kivaan postaus ideaan, ajatusleikkiin jos minusta ei olisikaan tullut äiti? Millaista elämäni olisi?

No aloitetaan vaikka siitä että mä en olisi kuunapäivänä tähän aikaan lauantai aamulla hereillä. Nukkuisin ehkä puolen päivään saakka ja tämän hetkinen heräämisaika olisi lähempänä nukkuumanmeno aikaa. Viikonloppuisin valvoisin myöhään ja nukkuisin pitkään

Asuisimme Tinon kanssa luultavasti mun pienessä ensiasunnossa vielä. Olisimme juurikin tällä hetkellä aikeissa myydä asuntoa koska kahden vuoden karenssiaika tulisi täyteen ja saisimme myytyä asunnon ilman verosolkkauksia. Etsisimme tietenkin samaan aikaan uutta asuntoa, kaksiota/kolmiota jostakin päin turkua. Meillä olisi myös toinen koira, jokin oikein pörröinen ja karvainen kaveri. Sellainen jonka takia saisi koko ajan olla imuri kourassa...



Me Tinon kanssa vietettäisiin arkisin paljon erossa töiden takia, ihan niinkuin nytkin. Viikonloput olisi niitä meidän yhteisiä hetkiä jotka käyttäisimme kavereiden näkemiseen sekä ulkonasyömiseen. Kävisimme varmaan todella usein ulkona syömässä koska ollaan molemmat aika herkkusuita hyvän ruoan suhteen. Olisimme käyneet luultavasti keskustelun ensimmäisestä lapsesta ja sen ajankohdasta, mutta sen aika ei kuitenkaan olisi vielä hetkeen. Miksi ei, sitä syytä en tiedä mutta sellainen tunne mulla vaan on että jos en olisi vahingossa raskautunut, ei musta olisi äitiä tullut vielä vuosiin.

Olisin luultavasti hakenut johonkin kouluun, alasta ei tietoakaan mutta opiskelu sinällään kyllä kiinnostaisi. Joko jatkokouluttautuisin omalla alallani tai sitten tekisin täyskäännöksen ja opiskelisin itselleni toisen ammatin. Olisin täyspäivänen (en kuitenkaan täyspäinen;) ) opiskelija ja kävisin viikonloppuisin heittämässä keikkaa jossain vanhainkodissa jotta saisin lainanlyhennykset maksettua. Opiskelun kautta olisin saanut paljon uusia kavereita ja ehkä jopa jokusen uuden ystävänkin. Vanhoja ystäviä näkisin viikottain ja kävisimme yhdessä paljon ulkona.



Meidän koti olisi luultavasti aika sekainen ja sotkuinen koska ei olisi ketään joka laittaisi kaiken lattialta suuhun. Tavarat saisivat jäädä sinne minne sattuu ja siivouspäivä olisi ehkä kerran viikossa. Toisaalta, täällä ei myöskään olisi silloin ketään joka niitä dvd hyllyjä lattialle tyhjentäisi...Ilman Elviraa meillä ei myöskään kävisi niin usein vieraita, joten ei olisi ketään jota varten siivota;) Ihan rehellisesti sanottuna ilman lasta oltaisiin aika sottapyttyjä! Hävettävän sikoja...

Jos en olisi äiti, mua ei kiinnostaisi oma hyvinvointi ollenkaan. En osaa selittää tai edes tiedä, mitä raskauden jälkeen tapahtui, mutta vasta äidiksi tulon myötä olen kiinnittänyt huomiota liikuntaan ja oikeanlaiseen ruokavalioon. Jos en olisi äiti, söisin silloin kun kerkeän ja mitä käsiini saan. Liikkuisin sen verran mitä bussipysäkille on matkaa...Jääkaappi huutaisi kotona useasti tyhjyyttään koska ei kukaan olisi kotona syömässä. Tino hakisi töiden jälkeen itselleen jotain takeaway ruokaa ja mä söisin työpaikalla lounaan ja kotona sitten ehkä näkkileipää...

Jos en olisikaan äiti, asiat olisivat aika eritavallakuin nyt. En osaa/halua kuitenkaan kuvitella enää elämää ilman Elviraa joten on kovin vaikea sanoa missä nyt olisin ellen olisi tässä. Sen tiedän että ilman Elviraa en olisi näin onnellinen. Tai olisin onnellinen, mutten tällä tavalla mitä nyt. Jossittelu on joskus ihan hauskaa puuhaa mutta olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni. Niinkuin monesti olen todennut, vahinkoraskaus oli parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut!



perjantai 26. syyskuuta 2014

Tomaattinen jauhelihakiusaus!

Molemmat lapsukaiset nukkuvat, niin oma kuin hoitolapsikin. On siis hetken hengähdystauko ja sen ajattelin käyttää teitä viihdyttäen, eli jakamalla taas helpon&nopean arkiruoka reseptin! Tällä kertaa vuorossa on tomaattinen jauhelihakiusaus joka sopii taas koko perheelle!



Ainekset joita tarvitset:

400g jauhelihaa

1 pussi perunasipuli sekoitusta

1 pussi perunasuikaleita

1 purkki ruokakermaa

1 purkki tomaattimurskaa

( Isukin makuun tämä oli hieman liian tomaattista joten jos et ole murskan ystävä niin laita vaikka vain puolipurkkia, tällä reseptillä tulee aika tomaattinen kiusaus!) Ja jos haluaa päästä vielä helpomalla kannattaa käyttää yrttistä tomaattimurskaa, eipä tarvitse paljon sen jälkeen mausteilla pelleillä!

Mausteina käytin yrttejä, basilikaa&oreganoa sekä hieman pippuria ja valkosipulia!




Paista ja mausta jauheliha. Kaada toinen perunapusseista uunivuokaan. Lisää jauheliha&tomaattimurska. Lopuksi vielä toinen pussi perunoita päälle ja ruokakerma! Paista 200 asteisessa uunissa n.50 minuuttia. 
VALMIS!

Niin helppo ja niin nopea! Yleensä olisin käyttänyt kiusaukseen kaksi pussia perunasipulisekoitusta ja jättänyt tavalliset suikaleet pois, mutta koska ruoka tuli myös Elviralle niin olisi ollut liikaa sipulia pienen vatsalle ja makunystyröille!
Meillä syödään aika paljon eri kiusaus ruokia koska ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin nopeita ja helppoja. Sekä näistä riittää moneksi päiväksi koko meidän perheelle!



torstai 25. syyskuuta 2014

Kultainen kirppisreissu!

Eilen isukin tultua töistä lähdettiin Elviran kanssa pienelle kirppukierrokselle. Ihan vain kuluttamaan aikaa ja tuulettamaan kotipölyt jaloista kun aika monta päivää ollaan nyhvätty vaan täällä neljän seinän sisällä. Vaikka oikeastaan mitään erikoista en lähtenyt kirpulta metsästämään niin tein kaksi aivan mahtavaa löytöä: Elviran synttärijuhliin neidille mekko sekä talvihaalari! Näitä juuri kaipaisimmekin, mutta jos kirppikseltä jotain joskus yrittää etsiä niin ei varmasti löydä ;) Nyt kävi tuuri ja ne löytyivät "ihan vahingossa". 




Ensin ajatuksena oli että ostettaisiin toppahaalari uutena. Aika usein kirppiksellä on joko niitä kalleita merkkihaalareita tai sitten ihan kulahtaneita ja polvista puhki olevia kappaleita. Tämä haalari oli kuitenkin löytöjen löytö! Henkkamaukan toppis ilman käytönjälkiä ja hintaa vain kuusi euroa! En tiedä kuinka laadukkaita ja kestäviä h&m ulkovaatteet ovat, mutta tässä se sitten nähdään. Tuo kuusi euroa oli niin pieni sijoitus että otetaan riski että polvet ovat ensimmäisen reissun jälkeen rikkipuhkikulutettu! Haalari on kokoa 86 joten aika iso vielä mutta parempi niin, mahtuu sitten kunnon villakerrasto alle sekä menee vielä kevättalvellakin. Vielä pitäisi löytää haalareihin sopiva tummanruskea pipo sekä tuubihuivi, sitten on äiti tyytyväinen neidin talvivarusteisiin;) Niin ja tietenkin ne kuomat vielä uupuvat!




Blogin facebook sivulla mainitsinkin tuossa muutama viikko sitten lähteväni metsästämään Elviralle mekkoa synttärikemuihin. Kävin läpi kaikki kauppakeskuksen liikkeet jotka myyvät lastenvaatteita enkä löytänyt mitään sopivaa. Aika vähän loppujen lopuksi oli lasten juhlamekkoja tarjolla. Isojen puolella olisi ollut, mutta koot 80-86 ovat vielä vauvojen puolella melkein kaikissa liikkeissä..Eilen ratkesi tämäkin pulma kun silmiini osui ihana NameIt:n mekko! Hintaa oli kahdeksan euroa joka on mun mielestä aika paljon kirppismekosta, mutta en viitsinyt ruveta kitsastelemaan kun vihdoin löysin jonkun josta pidin! Ja onhan tämä mekko ihan äärettömän hyvässä kunnossa, toivotaan että tulee muutakin käyttöä sitten synttäreiden jälkeen. Vinkkivaan sukulaiset ja kaverit, järjestäkääs jotain kekkereitä ;)



Mä olin itse liikkeellä rennossa raitapaidassa, tai oikeastaan tunikassa josta on muodostunut mun ehdoton lemppari kotivaate! Niin rento ja mukava päällä. Nyt on kuitenkin jo aika lopettaa tämä vaatteista läpättäminen ja painua hommiin, 

ihanaa torstaita! <3




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kutsukortit!

Elviran syntymäpäivä kekkerit lähenevät uhkaavasti, alle kaksi viikko aikaa! Eilen saimme viimein kutskukortit postiin jotta saadaan vieraat paikalle. Olen jostain lukenut että kutsut olisi hyvä lähettää viimeistään kaksi viikkoa ennen the päivää, joten olimme hivenen myöhässä tästä aikataulusta. Toisaalta eipä sen niin väliä, kutsukortit lähtivät sukulaisille ja kummeille ja heistä jokainen taitaa tietää koska kemut ovat. 

Päätin askarrella kutsut itse jotta päästäisiin halvalla ja helpolla. Nojoo, helpolla ei todellakaan. Vaikka suunnittelun mahdollisimman yksinekertaisen kutsun, oli toteutus silti aika heikkoa. Vaikka tarhatäti olenkin, ei askartelu kuitenkaan ole ihan mun juttu. Suunnittelu kyllä, mutta toteutus on sitten vähän heikon puoleista. Kädentaidot ovat muutenkin mun heikko kohta...

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kortit näyttävät tältä:



Valkoinen pohja on vanhan asunnon tapettia. Ilmapallon naru on harmaata lankaa ja ykkönen on kirjoitettu mustalla kimalle liimalla. Kortin taakse tuli itse kutsu, mutta sitä en tänne julkaise koska siinä on meidän osoitetiedot ym. Kuitenkin, kortti näytti mun mielessä paljon paremmalta mitä siit äsitten tuli mutta loppujen lopuksi väliäkö sillä. Ainakin on suurella sydämellä tehty ja toteutettu ellei muuta. Harmi vain kun yksi vuotias on kuitenkin vielä niin pieni etten voi huijata Elviran tehneen kortteja ;) 



Tässä nämä nyt sitten ovat, toivottavasti kaikki löytävät perille postipaten mukana! Mä taidan lähteä villasukkien metsästysreissulle varastoon koska täällä on KYLMÄ! 

Muuntelin muuten vähän blogin ulkonäköä mitäs tykkäätte? Bannerista olen saanut jo mielipiteitä että keltainen teksti pistää silmään joten se taitaa vielä vähän muuttua. Mutta oikealle puolelle tein uudet somenappulat, niitä klikkaamalla pääsee blogin facebook sivulle ynnä muihin samanlaisiin paikkoihin joissa meitä voi seurailla! :) 





Ihanaa keskiviikkoa kaikille! <3

tiistai 23. syyskuuta 2014

Huonon ihon salaisuus.




Olen ollut koko ikäni aika babyface. Murrosiässäkin finnit sekä näpyt pysyivät kaukana mun kuontalosta, mitä nyt kerran puolessa vuodessa yksi piru löysi tiensä perille. Ja sekin oli päivässä niitattu. Nyt kuitenkin raskauden ja muuttuneen hormoni toiminnan myötä ihoni on saanut harhakuvan olevansa nuori ja vetreä, olemme siis yhteistuumin palanneet murrosikäisen iho-ongelmiin ja näppyihin. Ihoni viettää kai jotain myöhäistä murrosikää tällä hetkellä...yäkyäkyäk!

Ensin syytin näpyistä äitiyttä ja raskautta. Hormoni toiminta muuttuu sekä stressi lisääntyy, näistähän ne näpyt tykkää! Pohin aikaisempaa meikin käyttöani ja ihmettelin miksi ihoni on mennyt niin huonoon kuntoon. Ennen meikkasin päivittäin, nyt korkeintaan kerran viikossa. Luulisi ihon pitävän siitä että saa välillä hengittää ilman pakkelia. Naamani tuntui kuitenkin olevan eri mieltä asiasta ja iho senkun huononi. Aloitin ihan järkyttävän puhdistusoperaation aamuin ja illoin. Ennen puhdisitin ihoni vain siihen tarkoitetulla aineella, mutta nyt otin remmiin mukaan myös kasvoveden sekä syväpuhdistavan kasvonaamion aina silloin tällöin. Aamuin illoin, aamuin illoin...Ei tuntunut auttavan, päinvastoin näytti siltä että iho meni vielä huonompaan kuntoon.

Pohdin ja stressasin asiaa paljon. En voi sanoa että näppylät sen ihmeemmin aiheuttivat huonoa itsetuntoa taikka itseinhoa, mutta eihän niistä nyt kukaan pidä. Valokuvia katsellessani huomasin miten näppylät paistoivat meikin läpi, tai meikittömissä kuvissa veivät kaiken huomion. Ainankin mun silmissä. Ja tiedättekö, sitten yhtenä päivänä ratkaisu välähti mun päähän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se tunne, kun tajuat jotain itsestäänselvää, ja pidät itseäsi ihan idioottina. Ja kiroat miksi et ennen asiaa ole tajunnut...

Ratkaisu oli yksinkertaisen helppo,
NAAMAN RASVAUS!



Koska äitiyden myötä olin vähentänyt meikin käyttöä, väheni myös naaman puhdistus. Kun naaman kunnollinen puhdistaminen väheni, väheni myös rasvankäyttö koska en yksinkertaisesti vain muistanut sitä ilman sitä kiristävää tunnetta naamalla suihkun jälkeen. Ennen rasvasin naamani kaksi kertaa päivässä: aamulla meikin alle ja illalla puhdistuksen jälkeen.
Nyt luoja ties koska olin viimeksi muistanut rasvata kuontaloni, viime viikolla ehkä?

Nyt tästä älynväläyksestä on ehkä noin kuukausi aikaa. Lopetin ylimääräisten puhdistusaineiden käytön ja olen yrittänty aamuin illoin rasvata naamani. Iho on mennyt paljon parempaan kuntoon ja suurin osa näpyistä on jo kadonnut, Edelleen naama on kuitenkin aika herkässä tilassa, jos edes kerran unohdan rasvauksen on seuraavana aamuna muistutuksena tästä muutama piste otsalla.
Ehkä tämä tästä, säännöllisesti ja tunnollisesti rasvaten!

Mun kannattiais varmaan hankkia itselleni joku hieman paksumpi yövoide, 
onko suosituksia?

Mä olen aika ummikko näissä rasvailu asioissa, mulla menee Erioil ja Erisan niin sääriin kuin naamaankin!
 Ja hyvin toimii ;)