Kaksplus.fi

MENU

perjantai 31. lokakuuta 2014

Ei kiitos kurpitsoille ja lepakoille.



Joka paikasta tursuaa erilaiset kurpitsat, lepakot ja muut rooliasut. Lapset kiertävät ovelta ovelle kerjäämässä karkkia ja kaupat täyttyvät kaikesta turhasta krääsästä. Olenko mä ainoa joka ei ymmärrä tätä amerikkalaisten hapatusta sitten ollenkaan? Mun lapsuudessa ei juhlittu halloweenia joten en oikein ymmärrä koko juhlaa. Amerikastahan se on pikkuhiljaa rantautunut tänne Suomeenkin, mutta muhun ei vielä ole iskenyt kurpitsa hulluus. Ja tuskin koskaan tulee iskemäänkään.

Tiedän että joudun jossain määrissä tulemaan vastaan periaatteessani kun Elvira aloittaa päiväkodin. On hallowwenjuhlia ja naamiaisia, pukeudutaan ja herkutellaan. Eikä siinä mitään, en aio tätä hupia lapseltani viedä. Hän saa kyllä osallistua kavereiden juhliin mutta meillä kotona ei tulla ikinä näkemään ainuttakaan kaiverrettua kurpitsaa. Syönköhän sanani joskus...Halloweenina karkin kerääminen ovelta ovelle on lähestulkoon kerjäämistä jota en ymmärrä. Voi olla että syy on se ettei tämä perinne ole kovin suomalaistunut tai näkynyt vielä kauaa meidän maisemissa. Ja kuitenkin virpominen on mulle ihan ok ja jopa hieno perinne, toisaalta tämä on ollut vahvasti osa myös mun lapsuutta. Joku mielensäpahoittaja ja neitinegattivinen voisi pitää virpomistakin kerjäämisenä mutta saahan siitä sen hienon risun ;) Nojoo, en oikein osaa selittää mutta ei kyllä iske muhun koko kurpitsajuhla! Tylsä äiti? 

Huomenna Pyhäinpäivän kunniaksi sen sijaan aion sytyttää kynttilöitä ja viettää rauhallista aikaa perheen kanssa. Vietämme sellaista "halloweenia" jota me minun lapsuudessani vietimme. Ilman kurpitsoja ja lepakoita. Ainut noita-akka joka tässä talossa halloweenina nähdään olen minä ja mun horomonit. Tänään aiomme vetää herkkuöverit omatekoisen pitsan ja irtsareiden parissa. Muistaakseni joku joskuis puhui raskauskilojen välttelystä, kuka mahtoi olla...

Ihanaa viikonloppua kaikille,
 on se sitten kurpitsallinen tai kurpitsaton!<3


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ajokortti vanhemmuuteen?

Törmäsin taaannoin facebookissa keskuteluun jossa pohdittiin pitäisikö ennen äidiksi tuloa suorittaa jokin oppikurssi, ajokortti vanhemmuuteen. Aluksi olin ehdottomasti ajtuksen kannattaja, mutta hetken mietittyäni asiaa vaihdoin salaman nopeasti mielipidettä ja kannatuspuolta. Ehdottomasti ei, mutta miksi?

Jos mietin elämääni ennen plussatestiä, minulla ei olisi ollut toivoakaan suorittaa tätä ajokorttia hyväksytysti läpi. Arkisin olin vastuullinen tarhatäti mutta viikonloppuisin vedettiin ranttaliksi oikein olan takaa. Pohjimmiltani olin fiksu ja ehkä jopa vähä kypsäkin, mutta hemmetin hyvin osasin tämän myös peittää. Mun olisi siis ollut aivan turha edes uneksia kyseisestä ajokortista. Kaikki kuitenkin muuttui plussattuani, tottakai. Ja niin se kuuluukin.

Jokainen tietää ettei täydellistä vanhempaa ole olemassakaan. Jos joku niin väittää, tekee heti virheen: ei myönnä heikkouksiaan. Kukaan ei koskaan synny äidiksi tai isäksi vaan kasvaa tähän tehtävään lapsensa rinnalla. On myös ihan okei joskus tehdä virheitä ja kompastella kasvattajan kivisellä tiellä, lapset ovat kestävää ja anteeksiantavaa tekoa. Jos olisi olemassa vanhemmuudenajokortti, Moni oikein mallikas ja ihana äiti/isi jäisi lapsettomaksi. Monet tuomitaan huonoiksi vanhemmiksi ennenkuin annetaan edes mahdollisuutta todistaa väite vääräksi.  Olen aika satavarma että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy muutama (tai vähän enemmänkin) niitä silmäpareja jotka pyörivät kun mun raskausuutiset kiirivät korviin. Mutta hei, tässä sitä ollaan ja mikä tärkeintä, hengissä joka iikka! Takana on elämäni nopein ja tärkein kasvunpaikka mutta voin ylpeänä todeta että mä pystyin siihen. Niinkuin ihan jokainen pystyy,se on omasta tahdosta ja asenteesta kiinni. Entinen linnakundi, filosofian tohtori taikka teini ikäinen. Jokainen voi olla hyvä vanhempi jos vain on valmis muutoksiin ja niiden tuomiin haasteisiin! Se millainen menneisyys ihmisellä on, ei määrittele millainen vanhempi hän olisi. Valinnat tehdään sitten kun niiden aika on, ja se määrittelee oletko valmis vanhemmaksi.Ja niinkuin sanotaan, ikinä ei ole oikea aika lapsille. Ikinä ei ole valmis vanhemmaksi jos sitä lähtee miettimään. On vain otettava härkää kiinni sarvista ja hypättävä tuntemattomaan. Kyllä me kaikki pystytään siihen! Jos vain annetaan mahdollisuus.


tiistai 28. lokakuuta 2014

Himoja ja heikkoa oloa.

Mun on turha yrittää syyttää ketään, miksi ei kukaan kertonut. Olenhan tämän kerran jo käynyt läpi mutta nyt tämä uusintakierros tuntuu olevan kolme kertaa kamalampi. MIKSI KUKAAN EI KERTONUT ETTÄ TÄSSÄ RASKAUDESSA KÄRSIN PAHOINVOINNISTA!? Olin ihan asennoitunut siihen että tämä raskaus olisi aivan samanlainen mitä Elvirasta oli, ei sen suurempia pahoinvointeja jos muistaa syödä kolmen tunnin välein. Thats it, niin helppoa se oli viime kerralla. Tai sitten aika on todellakin kullannut muistot enkä vain muista näitä oloja viime kerrasta. Oksentanut en ole vielä kertaakaan mutta suurin osa päivästä menee etovan olon kera, muutama tunti voi olla hyvää oloa mutta sitten se tulee taas. YÖK! Aamut ovat tietenkin pahimpia ja aamukahvin olen saanut hyvästellä jo päiviä sitten. Olin ennen oikea kahvisieppo mutta nyt ajatuskin kitkerästä kamalasta kahvista saa mut melkeinpä laatottamaan nämä näppäimet. Parhaiten mun olo kuvaa varmaan kestokrapula. Olet ollut juhlimassa ja aamulla heräät pieneen dagenefteriin, olo on heikko ja väsynyt muttei kuitenkaan ihan kuoleman krapula.

Niin krapulaan kuin tähän kestokrapulaankiin kuuluu himot, tottakai. Sen suurempia herkkuhimoja mulle ei ole vielä tullut, sen sijaan kaikki raikas maistuu. Johtunee varmasti tästä heikosta olosta. Hedelmät ja salaatit maistuisivat mutta eivät kuitenkaan maistu. Tekee mieli syödä mutta ei teekkään koska etoo. Ainut himo joka tähän mennessä on ollut siedettävä, on ollut kivennäisvesi. Voisin juoda litrakaupalla. Niinkuin ihan oikeassakin krapulassa...Ja uni maittaa paremmin kuin hyvin, päikkärit on päivän kohokohta vaikka niistä huolimatta olen koko ajan ihan nuutunut nukkavieru!

Kaikesta valituksesta huolimatta mä olen oloihini enemmän kuin tyytyväinen. Niin kauan kun kärsin oloista tarkoittaa se että olen raskaana. Pelkomöröt ovat hiemat jo helpottaneet, mutta edelleen toivon kovasti näiden ensimmäisten kahdentoista viikon menevät nopeasti ohi. Olisipa jo joulukuu ja niskaturvotusultra! Niin monesta tuutista olen saanut lukea huonoja uutisia keskenmenoista ja tuulimunista että itsekkin alkaa hieman pelkäämään pahinta. On muutenkin vaikea vielä asennoitua tähän raskauteen kun on niin vähän viikkoja vasta takana. Vaikka oloja on, tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta että meitä olisi ensi kesänä neljä. Ensimmäiset äitiyshousut kävimme ostamassa eilen ja ensimmäinen neuvola on ensiviikolla. Ehkä sitä pikkuhiljaa osaa taas rutinoitua pullukaksi! Ja vaikka olo on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin ihana, yhdeksän kuukauden päästä se viimeistään päättyy ja palkinto on mitä parhain <3


P.s Turvotusturbomuumi on täällä edelleen :D

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Isojen tyttöjen leluja!



Leikki on lapsen työtä vai mitä? Pikkuhiljaa Elvira tulee siihen ikään että leikki alkaa pikkuhiljaa jo tarkoittamaan jotakin, sen sijaan että palikat eksyvät suuhun niistä koitetaan rakentaa torneja. Yksi aikakausi taitaa olla jo pikkuhiljaa ohi tai oikeastaan jo ohitettu, ja olisi aika laittaa kaikki pikkuvauvalelut varastoon odottamaan ensi kesää ja uutta leikkijää. Meillä on monta laatikollista leluja, mutta eilen niitä katsoessani tajusin ettei niistä kovinkaan moni ole tämän hetken leluja, melkein kaikki ovat puruleluja, helimistimiä yms. Nämä pikkuvauvalelut eivät enää meidän neitiä kiinnosta, joten ihan turhaan ovat koristamassa olohuoneen nurkkaa pienessä laatikossaan. Varastoon siis! 

Elvira sai synttärilahjaksi uusia, isojen tyttöjen leluja. Muumitalosta sekä dubloista tuli heti voittamattomat lempparit. Palikoita vielä hieman maistellaan, mutta samalla niistä yritetään rakentaa tornia ja tuhotaan äidin rakentamat tornit. Muumihahmot menevät sisään ja ulos muumitalon ovestä sekä kulkeutuvat ympäri asuntoa taaperokärryn kyydissä. Pikkuhiljaa leikit ovat siis vaihtuneet ihan oikeiksi leikeiksi tavaroiden maistelun ja ihmettelyn sijaan. Kirjat ja pehmolelut ovat myös ikuinen ykköshitti meidän kirpulla. Kirjojen repiminen ja tuhoaminen on kuitenkin vaihtunut lukemiseen ja kuvien katseluun. Pehmoleluja halitaan ja mutustellaan ihan vanhaan tuttuun tapaan..Puupalapelejä yritetään jo hieman koota! Niin iso tyttö <3




Tarhatätinä mun pitäisi vissiin olla aika kartalla millaisilla leluilla tämän ikäiset lapset leikkivät. No mutta, enpäs ole. Toki jonkun verran tiedän, mutta jos kehityksen tukemista mietitään niin ei pienintäkään tietoa millaisia leluja meidän kannattaisi kotiuttaa. Suutarin lapsella ei ole kenkiä...Toisaalta ihan hyvä, Elvira saa itse taidoillaan ja omalla kehityksellään näyttää minkälaisista leluista on kiinnostunut. Dubloja täytyy ehdottomasti hankkia lisää ja kaikki rakennuspalikat olisivat varmasti aika hittejä. Viimeksi kaupassa kuolasin myös Fishet Pricen maatilaa, ja tämä taitaa olla aika varteenotettava vaihtoehto joulupukin konttiin. Kuitenkin luulen ettei ennen joulua kannata lähteä leluja ostelemaan, joulupukki kuitenkin muistaa meidän Elviraa aivan varmasti. Vaikkei niin kiltti aina olekkaan esiuhman ja poskihampaiden myötä ;)

Millaisilla leluilla teidän vuosikkaat ja sitä vanhemmat leikkivät? Onko vinkata jotain pitkäaikaisia kestosuosikkeja jotka menisivät sitten vaikka muutaman vuoden? :)


hahha, vasta lokakuun loppupuoli ja blogissa mainittu ensimmäisen kerran JOULU! ;) Tästäkö se siis alkaa? ;) Joulukinkkua kyllä on tehnyt mieli melkein jokapäivä, ensimmäinen raskaushimo? 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Tässä raskaudessa minä...


Aion syödä terveellisemmin.
Aion liikkua enemmän.
Aion kerätä mahdollisimman vähän raskauskiloja
Aion nauttia raskauden loppuvaiheesta koska tiedän että masua tulee ikävä.

Aion keskittyä enemmän itseeni. Ostan kivoja odotusvaatteita ja pidän huolta ulkonäöstäni ja hyvinvoinnistani.

Aion pystyä olemaan töissä äitiysloman alkuunsaakka. Tai ainakin teen parhaani.
Aion hankkia tukivyön joka ehkäisisi viimeraskauden ongelmallisen selkäsäryn.
Aion yrittää muistaa jokailtaisen masun rasvauksen.
Aion ottaa paljon ja liikaa masukuvia

17+4


Sanotaan että esikoinen on vanhempien koekaniini melkeinpä kaikessa. Mulla tämä alkoi jo raskausaikana ja on monta asiaa mitä aion tehdä tässä raskaudessa eritavalla. Yläpuolella on lueteltu niistä tärkeimmät. Asia johon aion eniten kiinnittää huomiota tässä raskaudessa on ravinto sekä liikunta. Elviran kanssa mulla kävi niin että melkein heti plussan nähtyäni kävelin jääkaapille enkä poistunut sieltä sen yhdeksän kuukauden aikana ollenkaan. No ei ihan näin, mutta melkein. Söin myös todella epäterveellisesti koska vähät välitin nousevasta numerosta vaa'alla. Kaiken kaikkiaan kiloja keräsin 15, ei kuulosta ihan älyttömän suurelta summalta mutta niistä ainakin viisi oli pelkkiä mässäyskiloja. Raskauskilot lähtivät nimittäin helposti, mutta itse aiheutetut "raskauskilot" olivat hyvin tiukassa, osa on edelleen. Ja mikä kamalinta. yhdeksän kuukauden aikana totuin huonoon elämäntyyliin ja siitä on ollut todella vaikea päästä eroon. Lupaan siis syödä seuraavat yhdeksän kuukautta terveellisemmin kuin viime kerralla! Vaikka silloin tällöin aion kyllä antautua himojen vietäväksi ja ahmia herkkuja...

22+6


Liikunta. Se asia jota niin vihaan mutta samalla rakastan. En ole koskaan ollut mikään kovin innokas maratoonari tai raudanpumppaaja. Viime raskaudessa selkäni sanoi sopimuksen irti juhannuksen tienoilla, eli hieman ennen 30. raskausviikkoja. Jäin sairaslomalle töistä ja makasin kotona sohvalla. Jos vähäänkään liikkui, selkä särki ihan !!@@####!!@@ koko loppu päivän. Luulen että tämänkin olisi pysytnyt estämään hieman suuremmalla liikunta määrällä alkuraskaudessa, selän lihaskuntoa unohtamatta. Tällä kertaa aion päivittäin käydä kävelyllä sekä harrastaa pientä lihaskuntoa kotona. Sen enempää huhkimatta, ihan yleiskuntoa silmällä pitäen. Toivon että tällä kertaa saisin olla töissä äitiysloman alkuun saakka, nyt kun vihdoin työelämään takaisin palaan.

Olen tällä hetkellä muutaman kilon painavampi kuin alkaessani odottaa Elviraa. Voin silti väittää että tästä huolimatta olen sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kunnossa tällä hetkellä. Syön paremmin ja säännöllisemmin, liikun enemmän ja biletän vähemmän. Lähtökohtana siis kaikki pitäisi olla aika mallillaan seuraavaa yhdeksää kuukautta varten, toivotaan että muistan nämä ajatukset koko raskauden enkä antaudu sohvan sekä himojen valtaan! Paitsi joskus ;)

34+0!

Kuvina viimekierroksen pötsiä!

torstai 23. lokakuuta 2014

Pienenpieni Drama Queen.



Olen innolla ja kauhulla odottanut uhmaiän saapumista. Innolla siksi, että on kiva päästä testaamaan itseään kasvattajana ja katsoa miten erilaisissa tilanteissa toimii. Ja kauhulla tietenkin odotan että entäpä jos meneekin sormi suuhun... Elvira on aina ollut kiltti mutta voimakastahtoinen tyttö. Hän tietää mitä haluaa ja jos sitä ei saa niin protesti laitetaan pystyyn. Mua ei nämä kiukuttelut hätkäytä suuntaan eikä toiseen, Elviran kanssa mun hermot on ihan älyttömän hyvät ja ihan rehellisesti sanottuna vaikeampi homma on pitää pokka kun toinen on niin verisesti loukkaantunut.

Nyt viime päivinä Elvira alias pikkumyy on keksinyt ihan uuden jutun. Kun jokin harmittaa tai äiti on typerys kieltäessään kaiken kivan, mennään maahan makaamaan ja paukutetaan päätä lattiaan. Sen jälkeen huudetaan, tietenkin. Pään hakkaaminen ei ole kovaa, välillä hädin tuskin otsa tai nenä hipaisee lattiaaa mutta huuto alkaa silti ja katsotaan äitiä hyvinhyvin loukkaantuneesti.Mikähän idea tässä touhussa mahtaa olla? Onko tämä sitä esiuhmaa vai ihan vain omaa tahtoa? Ja ihan oikeasti kun pokan pitäminen näissä tilanteissa on hyvin vaikeaa. Pieni näyttelijän alku pistää parastaan jotta edes pari kyyneltä vierähtäisi poskelle ja äiti yrittää olla nauramatta. Auta armias jos vahingossa tirskahdan, sitten loukkaannutaan ja kovasti. Meidän pieni draama kuningatar.




Näissä tilanteissa joskus auttaa kun en huomioi Elviraa ollenkaan. Annan kiukutella yksinään ja jatkan omia hommia. Joskus taas pelkkä puhe riittää, mutta jos sekään ei auta neiti voi paukauttaa pään niin kovin lattiaan että feikkipipistä tuleekin oikea. Silloin vain syli lohduttaa. Olisi kyllä kiva päästä tuon pienen ihmisen pään sisään jotta tietäisi mitä siellä liikkuu. Kyllä tämän ikäinen jo niin paljon tajuaa vaikka on välillä vaikea uskoa. Nytkin neiti heittelee aamupala viinirypäleensä lattialle parempiin suihin kun itse ei niitä halua syödä...Ja nauraa päälle kun äiti kieltää...

Onko teillä harrastettu päänpaukuttamista lattiaan tai jonnekkin muualle?


tiistai 21. lokakuuta 2014

Ensimmäiset raskauskuulumiset!

Olen ihan häkeltynyt onnitteluiden määrästä, kiitos vielä oikein paljon kaikille! Raskaus on siis aivan alkutaipaileella, joten nyt vaan pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä että viikot karttuu turvallisesti ja meitä ihan oikeasti olisi ensi kesäkuussa neljä! Tai heinäkuun alussa jos yli menee.. Viikkoja tänään siis 5+0 eli 6. raskausviikko alkaa! Laskettua aika on laskurin mukaan 23.6 mutta epäsäännöllisen kierron takia yritän vongata neuvolasta aikaa varhaisultraan jotta tämä asia varmistuisi. Jahka muistaisin joskus soittaa sinne...Ensin ajateltiin pitää raskausuutiset salassa aina sinne niskapoimu ultraan saakka mutta eihän me maltettu, niin innoissamme olemme! Ja samalla pelottaa jos jokin meneekin pieleen..Noh, iloitaan niin kauan kunnes toisin todistetaan ja jos huonosti käy niin surraan sitten yhdessä! 

Kuvasta ei saa oikein selvää mutta paljaalla silmällä tässä näkyi haaleista vaalein viiva.

Edelleenkään en oikein osaa tiedostaa tätä asiaa että raskaanahan tässä ihan oikeasti taas ollaan. Reilu vuoden tauon jälkeen. Vuodessa kaikki kielletyt ruoka-aineet ynnä muut neuvolan ohjeet ovat päässeet unohtumaan. En muista enää mitään! Raskausajan vitamiinit muistin kyllä aloittaa melkein heti plussauttani, ostin Multivitan raskausajan vitamiineja. Mulla alkoi raskausoireet noin viikko ennen plussaa, ja alitajunnassa jollain tavalla tiesin että taas sitä mennään! Tosiasiassa tiesin asian, mutten hyväksynyt sitä koska en halunnut pettyä. Pistin oireet mielikuvituksen piikkiin ja uskoisin sitten vasta kun testi näyttäisi kahta viivaa. Kaksi päivää ennen plussausta kaikki oireet katosivat ja olin että jaahas, eipä tälläkään kertaa. Yksi aamu ajattelin kuitenkin varmistaa pettymyksen kun kerran niitä testejä tuolla kaapissa lojui. Tein testin ja jatkoin Elviran aamu puuhia kunnes hetken päästä menin tarkitamaan aivan varmasti negatiivisen tuloksen. Meinasin purskahtaa itkuun kun siellä se haaleista haalein vaaleanpunainen viiva oli. Paljaalla silmällä erotti, mutta aika heikosti. Iltapäivästä tein vielä uuden testin ja eri merkkisen, sain paljon vahvemman ja selkeämmän viivan. Siitä se sitten vain vahvistui ja tässä sitä ollaan! 

Raskaus on tähän asti noudattanut ihan samaa kaavaa kuin Elviran raskaus. Samat oireet ja olot kuin viime kierroksellakin. Väsyttää, nälättää, nippailee, jomottelee ja turvottaa. Tuo turvotus on jotain aivan käsittämätöntä aina iltaisin ja näytän että olisin jo raskauden puolivälissä! Uutena oireena jota en viime kerrasta muista on ihan järkyttävä palelu. Iltaisin ja öisin ihan tärisen vaikka on villasukat jalassa ja untuvapeitto päällä. Väsymys on enemmän iltapainotteista ja 20:00 aikoihin olen jo aivan valmis menemään maate. Mikäs siinä, aamusin sitten jaksaa taas touhuta! Sitten kun on saanut itsensä ensin hereille, enää kun ei voikkaan vetää sitä pannullista kahvia naamariin. Ja toisaalta, pieni aamupahoinvointi estäisi sen kuitenkin, Täällä siis loppujen lopuksi voidaan aika mallikkaasti ja innolla odotetaan viikkojen karttuvan jotta päästään näiden piinaviikkojen ohi! 

AI MIKÄ TURVOTUS!?

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita möhömahoja? :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kohta meitä neljä on.




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntain säästövinkki: Jätä muovipussit kauppaan!

Kuinka vaikea välillä onkaan muistaa ottaa se kangaskassi mukaan kauppareissulle? Kuinka helppoa onkaan napata muutama muovikassi kassalta ja käyttää ne sitten lopuksi kotona roskapusseina? Kuinka kannattavaa tämä toiminta on? Ei kovinkaan. Sen lisäksi että ne ovat rasite luonnolle, ovat ne pidemmän päälle myös aikamoinen rasite kukkarolle. Meillä jää ihan hävettävän usein kangaskassit&ikean kassit kotiin kun lähdemme kauppareissulle mutta hiljaa hyvä tulee, kyllä tämänkin varmasti oppii aikanaan! 

Mä tossa yksi ilta tein pienen laskutoimituksen kun mietin paljonko meillä menisi rahaa pelkästään muovipusseihin jos joka kerta ne ostaisimme kauppareissulla.

Lasketaan että ostaisimme joka viikko 5 muovipussilista ruokaa. Yksi muovipussi on n. 0,2 euroa. Viikossa menee muovipusseihin 1 euro. Ei paljoa eihän?

Vuodessa on kuitenkin 52 viikko eli vuodessa muovipusseja osteltaisiin 52. euron edestä. No joo, ei mikään päätä huimaava summa.

Viidessä vuodessa summa olisi jo (kaivaa laskimen...) 260 euroa.

10 vuodessa 520 euroa.

Pidemmän päälle siis aika kallista touhua!
Ja tähän päälle vielä luonnon rasite.



Meidän taloudessa tosin käytetään kaikki muovipussit niin sanotusti hyödyksi, eli käytämme niitä roskapusseina. Kun unohdamme kangaskassit kotiin ja harmittelen sitä kassalla, tämä minun parempi puoliskoni yrittää tsemptata että käytetäänhän me se raha hyödyksi kun käytämme muovipusseja roskapusseina. Mutta kun on vähän pirun kalliit roskapussit...

Pirkka jätesäkkirulla maksaa kaupassa n.2 euroa. Siinä on 30 kappaletta muovipusseja (ja vielä ihanissa väreissä;) ) . Yhden roskapussin hinnaksi tulee n.6,7 senttiä. Yli puolet halvempi kuin kaupan muovipussit...

Kannattaa siis jättää muovipussit kauppaan ja käyttää kangaskasseja, ikean kassia tai reppua! Pitkällä tähtäimellä selvää säästöä, senttihän on miljoonan alku! 

Jäätävä mökkipäivä!

Tinon isällä perheineen on aina ollut tapana aika ajoin vuokrata Säkylästä mökki. Vietimme tällä mökillä edellis juhannuksen ja eilen oli taas aika pistäytyä "luonnon helmassa". Oikeasti mökki sijaitsee lähellä lomasäkylää ja naapurit ovat ihan vieri vieressä joten ei siellä ihan keskellä ei mitään olla. 


Huomatkaa kuvan kolme joutsenta ;)

Mä olen aina tähän asti ajatellut etten ole mikään kermapylly, vaan viihdyn myös hyvin luonnonhelmassa ja vähän "ankeemmissakin" oloissa. No tota, eilen se tuli todistettua että taidan sittenkin olla aika kaupunkilaistunut ja nautin tästä rivitaloelämästä paljon enemmän mitä mökkeilystä. Suuri asia joka latisti tunnelmaa oli kylmyys. Mulla oli untuvatakki päällä, alla villapaita ja villasukat mutta tuntui että koko ajan hytisin ja tytisin. Hyvä muistutus siitä että kotona kannattaa pitää patterit hieman pienemmällä ettei totu tähän +24 sisäilmaan..Toinen asia mitä en niin kovin odottanut oli ulkohuussi. Pakarat olivat melkein kuoliossa aina vessareissun jälkeen ja ainut käsienpesu mahdollisuus löytyi sisältä. Jep, kermäpylly mikä kermapylly. Ehkä täytyy aloittaa siedättämään itseäni näihin hommiin taas uudestaan, "ennen vanhaan" tälläiset ei paljon hetkauttanut ja puskapissakin hoitui ongelmitta. Sitä vaan taitaa olla tottunut tai totutellut liian hyvään..





Jottei menisi ihan kamalan ärsyttäväksi valitukseksi tämä koko teksti niin olihan meillä ihan super kivaa kaikesta huolimatta!  On ihana pitkästä aikaa nähdä Tinon isää perheineen ja viettää aikaa myös Elviran toisen pappan kanssa. Kotimatka oli myös mitä huvittavin, mun mielestä muttei Tinon..Mut pistettiin autonrattiin vaikka vihaan ajaa pimeellä. Säkylän tiellä ei ole katuvaloja ja olin koko ajan pelkopersuksissa että kohta joku sarvipää hyppää auton eteen ja kuollaan kaikki. Ja kyllähän me kaksi peuraa nähtiin, olivat juuri menneet tien yli, pelästyin ihan kamalasti! Köröteltiin kotiin sitten alinopeutta mutta päästiinpähän ainakin turvallisesti kotiin. Ja mielummin liian varvovaisesti kuin uhkarohkeasti, tämän muistan ikuisesti mun isäni ajo-opetuksesta. Muutenkin musta on tullut ihan äärettömän arka ja varovainen kuski kun Elvira on kyydissä. Ja ihan hyvä niin.




Mökillä Elviran tädin mies huomasi että neidin toinen poski on aivan tuvoksissa. Äitihän ei millään meinannut huomata eroa mutta loppujen lopuksi totesin oikean posken hieman roikkuvan...Enkä ihmettele, neidin ensimmäinen poskihammas puskee läpi ja viereinen kulmahammas taitaa tehdä myös tuloaan. En siis ihmettele että ruoka on maistunut lähipäivinä aika huonosti (paitsi äidin tekemä karjalanpaisti ja eilinen oma tekemä pizza maistui aika hyvin). Viime viikolla saaduista rokotteista ei ole tullut vielä mitään (KOPUTETAAN PUUTA JA KOVAA) ja toivotaan että selvittiin ilman oireita. Elvira kävelee päivä päivältä varmemmin tuen kanssa joten ehkä ennen ensilunta meillä tepastellaan! Tosin näillä kylmyyksillä ensilumi ei ole enää kaukana...


Ihanaa sunnuntaita,
 mä palailen vielä myöhemmin Sunnuntain Säästö-postauksen parissa! :)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä.

Okei, otsikko on jo itsessään niin oksettava että hyi kamala. Mussa asustelee pieni (tai hieman suurempi) feministi jossakin tuolla joka aina aika ajoin nostaa päätään. Varsinkin jos puhutaan miesten ja naisten hommista, eihän sellaisia ole. Tähän voi heti perään sanoa että höpöhöpö, kyllä meidän perheessä ainakin on. Terveisin ikinä ainuttakaan auton rengasta vaihtanut feministi.. Siirrytäämpä kuitenkin tämän kirjoituksen pointtiin, katsoin aamulla kasvavaa tiskivuorta jälleen kerran ja mietin miten täällä voi taas olla näin sotkuista vaikka juuri eilen siivosin. Tämän asian kautta lähdin miettimään että mitä mun kuuluisi kotona päivisin tehdä kun Tino on töissä. Mitä kotiäidin askareisiin kuuluu? Nämä on taas asioita mitkä vaihtelevat perheiden välillä ja mielipiteitä sekä toiminta-tapoja on yhtä monta kuin perheitäkin. Nämä seuraavat ovat mun ajatuksia ja esimerkkejä siitä miten meillä toimitaan.

Ensisijaisesti mun hommani on tottakai hoitaa Elviraa ja pitää huolta hänen tarpeistaan. Hänen takiaanhan täällä kotona ollaan. Ensisijaiseti olen täällä siis Elviran hovinarrina, mutta mites se kodinhoito? Tämähän on meidän yhteinen koti, ja ihan samalla tavalla Tinolla on vastuu kodin ylläpitämisestä. Vai onko sittenkään?

Vauvavuoden alussa koin että kotiäitiys kävisi ihan työstä. Ei fyysisesti mutta henkisesti, minulla kesti kauan totutella kotona oloon ja siihen, ettei päivän aikana ollut sosiaalisia kontakteja yhtä paljon kuin työelässä. Olen todella sosiaalinen ihminen ja hiljaa olo on vaikeaa, siki puhun yksinäni! ;) Kuitenkin nyt kun Elvira on kasvanut ja hänestä on jo jonkin verran seuraa voimme touhuta yhdessä, olo on helpottanut ja kotona oleskelu maistuu paremmin kuin hyvin. Rehellisesti sanottunua, onhan tämä aika laiskottelua ja helppoa hommaa. Voin istuskella päivät pitkät lattialla ja rakentaa dublo torneja, mulla on mahdollisuus nukkua päivän aikana kahdet tirsat. Saan olla koko päivän räjähtänyt metsänpeikko pieruverkkareissa jos siltä tuntuu. Tämähän on maailman helpoin ja rennoin "työ"!

Mun mielestä olisi aivan kohtuutonta iskeä imuri Tinon kouraan kun hän ovesta astuu sisään. On totta, että tämä on meidän molempien yhteinen koti ja sen kunnossapitovastuu on molemmilla, mutta ei olisi reilua jos minä en päivän aikana täällä tekisi mitään. Aika usein Tinon tultua töistä täällä on ruoka valmiina. Ei siksi, että hän minut siihen pakottaisi (pikkufeministinä en tähän tietenkään suostuisi) vaan siksi, että on kiva hemmotella toista rankan työpäivän jälkeen. Yritän myös arkisin saada kaikki viikkosiivoukset tehtyä, jotta viikonloppuna voimme käyttää yhteisen ajan johonkin tärkeämpää,perheen kanssa oleskeluun. Tino auttaa kotitöissä viikonloppuisin, mutta arkisin en halua edes pyytää apua. Ja sitä paitsi, kaikki isin "kotiaskareajat" ovat poissa isitytär ajasta jota töiden takia on muutenkin niin harmittavan vähän. Mielummin siis siivoan itse ja nautin samalla noiden kahden pelleilystä keskenään. Arjen luksusta on jos Tino lähtee neidin kanssa kauppaan ja mä saan rauhassa laittaa musiikit täysille ja siivota! 

Mä en ymmärrä naisia (tai miehiä) jotka ovat sitä mieltä että kotityöt jaetaan silti tasan vaikka toinen on töissä ja toinen kotona. Mun mielestä se on ihan itsestäänselvyys, että se joka on kotona hoitaa kotia enemmän. Mä en edes kehtaisia toimia niin, onhan Tino kuitenkin tällä hetkellä mun "elättäjä". ja painaa 12 tunnin työpäivää. Olenhan minäkin kotona "töissä" mutta meidän kiltin neidin kanssa päivät ovat mitä helpoimpia ja kaukana työstä. Sen ohella mä imuroin, pesenpyykkiä ja pidän huolta muonavarastosta ja täysistä mahoista. Jos laiskottaa, villakoirat saavat vapaasti juosta ja Tino joutuu tyytymään eilisen päivän jätteisiin. Ja se on hänelle ihan ok, ei häntä haittaa (mitä ihmettelen koska jos Tino olisi kotona ja mä töissä niin olettaisin lattioiden kiiltävän ja kynttiläillalisen odottavan kun saavun kotiin;) ) . Tärkeintä että Elvira voi hyvin. Ja me voidaan hyvin. Meidän suhde voi hyvin. Haluan olla hyödyksi, iloksi ja auttaa omalta osaltani saamaan meille myös sitä yhteistä aikaa. Muutenkin kuin mopin varressa heiluen.

Onhan mutkin joskus yllättetty kynttiläillallisella...:'D

Meidän perheessä isin hommana on pitää huolta että on rahaa josta äiti voi kokata ja ostaa pyykinpesuainetta, miten teillä toimitaan? 


perjantai 17. lokakuuta 2014

Mitä vanhemmat edellä, sitä lapsi perässä...



Vaikka meidän neitinäpsäkkä on vasta reilu vuoden ikäinen, hänestä huomaa hyvin että lapset oppivat vanhemmiltaan. Elvira ottaa paljon esimerkkiä meidän käyttäymisestä ja tavoista: hän osaa esimerkiksi "rasvata kätensä" eli hieroa niitä yhteen samalla tavalla kun äiti tekee rasvaa levittäessään. Eilen naureskelin pikkulikkaa pleikkarin ohjaimen kimpussa ja tänään aamulla hän veteli "aamukahvit" mun tyhjästä kupista kuin vanha tekijä. Nämä kaikki saivat mut miettimään että olenko tai oikeastaan ollaanko me hyviä esimerkkejä Elviralle? Mä en tahdo että mun lapsesta sanotaan joku päivä että onpas hänellä ollut huono kasvatus. Tai että Elvira pohtii aikuisena miten paljon hän vanhempiaan muistuttaa, negatiivisessa mielessä. 

Meidän vanhempien tehtävänä on opettaa Elviralle miten kohdellaan muita ihmisiä. Tässäkin asiassa parhaiten toimii oma esiemerkki: jos toimit itse päinvastoin miten opetat, ei homma vain voi toimia. Me opetamme myös miten kuuluu käyttäytyä tietyssä tilanteissa, miten on soveliasta puhua ja mitkä niitä rumia sanoja ovat. Me opetamme miten toimitaan jos elämää potkii päähän ja miten vastoinkäymisistä pääsee yli. Mitä tehdään kun harmittaa? Entäpä kun ollaan tosi iloisia? Miten kylässä käyttäydytään ja miksi kuuluu pyytää anteeksi jos toista loukkaa? Ja kaikkein tärkein: miten sinua kuuluu kohdella, opettaa se että olet äärettömän arvokas. Opettaa itsensä sekä muiden kunnioittaminen.

Näihin esimerkkeihin voi lisätä vielä vaikka mitä. Tai oikeastaan ihan kaikki. Pelottavaa, mutta totta. Yksinkertaisesti Elvira tulee oppimaan meidän esimerkin aivan kaikesta. Se että seuraako hän oppimaansa tietä kasvaessaan, on hänen oman päätöksensä takana ja loppujen lopuksi me voimme antaa vain parhaan madollisen pohjan tälle valinnalle. Kaikkeen me vanhemmat emme voi vaikuttaa, mutta pelottavalta tuntuu jos oikeasti miettii millaiset paineet ja odotukset tässä on vanhemmuuden myötä tullut. Mun pitäisi ihan oikeasti pystyä kasvattamaan tuosta pienestä ihmisenalusta kunnon kansalainen? Kun hädin tuskin oma kasvuni on saatettu loppuun...Oma esimerkkini on suurempi juttu mitä luulen ja tämäkin aiheuttaa paineita. Entä jos en huomaa tekeväni jotain väärin tai ihan vahingossa aiheutan hallaa Elviran tulevaisuudelle? Kaipa se on pakko vaan laittaa sormet sekä varpaat ristiin ja toivoa parasta. Ja toivoa että Elvira ei huomaa jos äiti ja isi silloin tällöin kompastelee kasvattajan kivisellä tiellä...





torstai 16. lokakuuta 2014

Kun äitiä väsyttää..

Syysväsymys. Kymmenentunnin yöunet takana mutta silti väsyttää. Kaksi vuotta sitten olisin koomaillut töissä ja sen jälkeen painunut päiväunille mutta nyt tuossa ähertää ja säheltää tuo pieni taaperon alku. Kyllähän tuo pienikin jossain kohtaa sammuu ja silloin äitikin voi hieman oikaista itseään sohvalle, mutta minussa on se huonoa että nukahtaminen kestää ikuisuuden ja juuri kun olen saanut unenpäästä kiinni, niin vaunuista kuuluu jo tuhinaa. Joten en edes vaivaudu kokeilemaan nukkumattia. Näinä päivinä mä sallin itselleni pieniä äitiyden oikopolkuja, mennään sieltä missä aita on matalin. Ja jopa ihan hyvällä omalla tunnolla sallin itselleni joskus hieman helpotusta arkeen. 

Eilen oikasin hieman ruoanlaitossa ja käytimme puolieineksiä. Jos nimitys on oikea? Tein Elviralle ja oikeataan koko perheelle päivälliseksi Italianpataa. Helppo, nopea ja maistuu kaikille. Laiskotti ja väsytti eikä hellan edessä seisominen kiinnostanut sitten alkuunkaan. Annoin pyykki- sekä tiskivuoren kasvaa ja jätin suosiolla likaiset tiskit altaaseen kun puhtaat oli vielä tyhjetämättä koneesta. Täynnä oleva roskapussi ovesta ulos, kyllä sen kerkeää sitten joskus roskikseen asti kiikuttamaan. Harmi vaan että harakat ehti ennen mua pussin kimppuun..

Tälläisten päivien sattuessa lakkaan (tai ainakin yritän) murehtimasta superäitiyttä ja sen asettamia paineita. Avaan hyvällä omalla tunnolla Juniorin ja istahdan hetkeksi sohvalle lukemaan Kaksplussaa tai Vauvaa. Juon rauhassa kupin kahvia enkä murehdi nurkissa juoskevia villakoiria. Me äidit asetetaan itsellemme ihan liikaa suorituspaineita. Äiti ei voi olla väsynyt koska ei käy töissä. Kodin pitää loistaa puhtauttaa ja kaikki pitää olla tiptop. Meillä ei koskaan ole huusholli tiptop, mutta se ei tarkoita sitä ettenkä kokisi asiasta paineita. Lapsiperheen luona saa olla sekaista, mutta kuka sen perheen äidille kertoo ja takoo päähän? Niinpä. Itse ainakin olen todella huono rauhoittumaan kun olisi mahdollisuus, tuntuu että tekemistä olisi vaikka jalkapallojoukkoeelle. Ei voi istua ja rauhoittua vaikka mieli ja keho huutaisi torkkujen perään.

Mä olen ottanut tehtäväkseni lakata ruoskimasta itseäni. Kyllä muakin saa väsyttää. Kyllä mäkin saan levätä päivisin, vaikka en töissä käykkään. Äiti saa olla väsynyt. Koti saa olla sotkuinen aina välillä. Ja näinä väsypäivinä istun Elviran kanssa lattialla ja leikimme yhdessä. Näinä hetkinä tajuan äitiyden tarkoituksen. Se ei ole puhdas koti tai kolmen ruokalajin illallinen design lautasilta.Se on onnellinen ja hyvinvoiva lapsi. Ja siinä mä onnistun jopa väsyneenä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Viimeistä viedään: Elvira 12 kuukautta!



Nyt on vuorossa viimeinen kuukausipostaus! Tämäkin tosin hieman myöhässä, koska vasta eilen meillä oli yksi vuotis neuvola. Jännitin neuvolakäyntiä todella paljon koska vuorossa oli tällä kertaa taas rokotuksia. Ja vielä kolme kappaletta. Rokottaminen meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka Elvira huusi kuin syötävä. Jopa laastarin laitto oli neidille aivan kamala kokemus ja huuto alkoi ennenkuin neukkutäti ehti edes koskemaan. Kai raukka luuli saavansa piikkejä lisää. Ensimmäistä kertaa Elviralle laitettiin rokote käsivarteen ja oli se kyllä aika hurjan näköistä kun itse piikki oli kaksi kertaa pidempi kuin käden paksuus...Niistä kuitenkin selvittiin ja tähän asti ollaan oireitta vielä selvitty. Toisaalta MPR rokotteen sivuvaikutukset voivat tulla vasta viikon päästä. Neuvolassa testättiin myös taas hieman pinsetti otetta, puhuttiin syömisestä, liikkumisesta sekä hampaiden hoidosta. Neuvolatäti ei ollut huolissaan Elviran varvastamisesta koska kantapäät menevät kuitenkin komeasti maahan seistessä. Ei siis huolta, vaikka hän kyllä kehotti tarkkailemaan tilannetta! Viimeksi ollaan tosiaan oltu 8kk neuvolassa joten mittauksistakin oli vierähtänyt tovi. Elvira kasvaa tasaisesti hieman miinuskäyrillä, mutta selvästi on löytänyt oman käyränsä vaikka vähän pakkasen puolella onkin!



 Tässä 1 vuotis mitat, sulkeissa 8kk! 

Päivämäärä: 14.10 (12.6)

Paino: 9180 g (8375)

Pituus: 75,4 cm ( 70,5)

Pipo: 45 cm (43,7 )

"Iloinen ja ihana neiti. Kasvaa ja kehittyy hienosti. Iho siisti, pohkeet hieman kuivat, Sai rokotukset"

Elviran iho on kuivunut nyt ilmojen viilentyessä ja kysynkin suosituksia kosteusvoiteesta? Ollaan tähän mennessä käytetty Ainun hoitovoidetta, mutta tuntuu että se ei tehoa ollenkaan. Rasvailemme päivittän 1-2 kertaa muttei tunnu auttavan. Ei taida olla tarpeeksi tujua tavaraa meidän saharakintulle...Suosituksia? Ihan perus Aqualan? 

Miten meidän vuosikas on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana? 

Edelleenkään Elvira ei kävele. Tuetta siis. Tukea vasten mennään jo aika hurjaa vauhtia ja lähipäivinä on myös opittu kääntymään taaperkärryn kanssa. Eipä tarvitse äidin olla koko ajan avittamassa kun seinä tulee vastaan. Elvira on aloittanut polvikävelyn, eli kävelee polvillaan. Samalla harjotiellaan jo hieman tasapainoa, seistään n.30 sekuntia jo ilman tukea. Tasapainoharjoituksen hauskin osa on kuitenkin pepulleen pyllähtäminen, joten eihän sitä kauaa malta seistä. 



Puheessa ja sen ymmärtämisessä Elvira on kehittynyt ehkä eniten tässä kuussa. AITO, ATO eli maito ja kato (katso) tulevat "selvällä suomenkielellä". Samalla osoitetaan tomerasti sormella kohdetta jota Elvira haluaa meidän katsovan. Eräänä iltana Elvira sanoi ihan selkeästi "ääti ato"! Tai sitten vain kuvittelen...Elvira on myös todella kiinnostunut ympärillä olevista esineistä ja asioista. niitä osoitellaan ja ähkitään TO-tavua niin kauan että äiti tai isi kertoo mikä se esine on. Sen jälkeen hyväksyvästi hymähdetään ja siirrytään toiseen kohteeseen! 

 Elvira syö tällä hetkellä todella huonosti mutta nukkuu hyvin. Syy syömättömyyteen löytyi eilen kun tunsin ensimmäisen poskihampaan pilkistävän ikenen alta. Sen kunniaki neiti päätti samalla purra äitia sormeen...No mitäpä ronkin toisen suuta. Ollaan menty jo noin kolme viikkoa pelkällä lehmänmaidolla ja samalla ruoalla kuin muu perhe. Herra Hakkarais pastilleja ollaan aloitettu antamaan aina silloitällöin ruoan jälkeen ja toivon neidin oppivan tämän tavan nopeasti. Koska äiti ei muista! 

Elvira rakastaa tanssimista ja dubloja. Kun hän kuulee musiikkia, alkaa vimmattu joraaminen ja hytkyminen! Dublot sen sijaan maistuvat hyvältä ja ne on kiva levittää ympäri asuntoa miinakentäksi. Äiti rakentaa niistä tornin, ja Elvira purkaa. 

Elvira on sosiaalinen, iloinen ja aika helppo vauvataaperotyttö! <3


maanantai 13. lokakuuta 2014

Ylös, ulos ja lenkille!




Mulla oli eilen (taas..) hetki jolloin olisin voinut läpsiä itseäni kasvoille. Olemme tähän asti tuskastelleet taaperokärryn kanssa kun tuntuu että meidän asunto on aivan liian pieni sille. Koko ajan törmäillää ovenkarmeihin, leluihin, sohvaan...Milloin mihinkin! Vaikka Elvira oppi viime viikolla käntäämään kärryjä itse, on meno silti aika tuskastuttavaa kun koko ajan jokin on edessä. Eilen sen sitten keksin ja lähdimme kärryilemään ulos! Pieni, yksinkertainen ja helppo asia jota en ollut tajunnut aikaisemmin. Jos sisältä loppuu tila, mene ulos. Kuinka vaikeaa tämä voi olla? Me onneksi olimme saitureita ja ostimme halvemman, muovisen kärryn puisen, ja hieman tyyriimmmän sijaan. En tiedä miten paljon puinen kärry olisi tykännyt kuraisista ja märistä oloista. Ainakaan pidemmän päälle.



Elvira nautiskeli menosta täysin rinnoin. Vaikka kuvat ovat keskittyneen myrtsejä melkein kaikki. Kyllä välillä naureskeltiinkin, mutta sitten meinasi tasapaino pettää ja oli taas pakko keskittyä hommaan. Ulkoilukärryilystä tulee kyllä meidän perheen hitti, ihanaa kun toinen pääsee kunnon tilassa harjoittelmaan kävelyä. Sitä paitsi mun mielestä pienestä pitäen on hyvä opettaa kävelyn ja reippailun jalo taito, "autoa pidemmät matkat mennään autolla" on aivan liikaa nykypäivää! Asiasta kukkaruukkuun,  mä olen täällä aiemmin maininutkin meidän neidin varvastamisesta. Ulkona varpistus ei ole niin vahvaa ja tästä saamme kai kiittää kenkiä. Eilen kuitenkin huomasimme myös että jos Elviraa kävelyttää yhden käden varassa, menevät kantapäät väkisin maahan koska neiti tarvitsee kaiken tasapainonsa puuhaan. Joten en ole kyllä huolissani varvastamisesta, uskon että kantapäät kyllä laskeutuvat kun aika on kypsä ja kävelemään lähdetään. Huomenna meillä onkin 1-vuotis neuvola joten taidanpa siellä viellä kysäistä neukkutädin mielipidettä asiaan. Voin kertoa että tätä äitiä hieman jännittää huominen neuvolakäynti! Luvassa on nimittäin kolme rokotusta...yyh sitä itkua ja toisen kärsimystä taas!!! Toivon sormet ja varpaat ristissä että isi-ihminen ehtii töistä mukaan neuvolaan jotta meitä on kaksi pitämässä Elviraa paikoillaan ja rauhoittelemassa jälkikäteen...aaapuuaaa!

Onneksi tämä kuva piristää hieman mieltä...:p



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! <3

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Uusi postaussarja: Sunnuntai säästövinkit!

Raha ei kasva puussa. Jokaisella varmasti tulee jossakin kohtaa elämässä se hetki kun joutuu laskeskelemaan senttejä sekä venyttämään penniä. Ja vaikka ei tulisi, säästäminen on kannattaa ja tuo mielihyvää kun sen huomaa edistyneen! Meidän perheessä pyritään säästämään milloin missäkin vaikka harmittavan taitavia ollaan myös siinä tuhlaamisessa. Ajattelin aloittaa pienen postaussarjan joka ilmestyy joka sunnuntai (jahka muistan) jossa kerron meidän perheen säästökohteista ja keinoista.

Ensimmäisenä on keino, joka koskee lapsiperheitä, tarkemmin sanottuna vauvaperheitä. Tämä keino on säästänyt meillä melko summan ja ihan harmittaa että herättiin tähän vasta niin myöhään; korvikejauhe. Mun imettäminen epäonnistui ja meillä on käytetty korviketta lähes koko vauvavuosi. Korvike on oiva keksintö eikä sen käyttäminen ole kovin kummoista, mutta kukkaroa verottaa ihan huolella! Meillä käytettiin Tuttelli merkkistä korviketta ja valmiin juoman litra hinta pyörii siellä 2,3euron paikkeilla. Parhaimillaan (tai pahimmillaan?) korviketta meni litra per päivä, joten kuukaudessa korvikkeeseen meni monta kymppiä. Tämä jauhe versio maksaa kaupassa noin viitisen euroa ja siitä tulee n. 4 litraa juomaa. Sen litrahinnaksi tulee siis 1,25e joten tekee selvää säästöä!

Edullisuutensa lisäksi hävikki on pienempää koska reissussakin voi tehdä juuri sen oikean määrän eikä avatusta purkista jää jääkaapissa säilytettävää ylijäämää kuten valmiista litkusta. Ennen kiinteiden aloitusta jauheeseen lisättävä vesi suositellaan keittämään, mutta kiinteiden rinnalla kelpaa ihan kraanasta tullut vesi. Suosittelen siis vaihtamaan jauheversioon jos säästöä haalii! Harmi vain ettei ihan jokaisella korvikemerkillä taida olla saatavilla jauheversiota...


Ohjelmaa vauvakutsuille: SuperMutsi olympialaiset!

Eilen oli ystäväni yllätys vauvakutsut ja mä olin lupautunut järjestämään kutsuille ohjelmaa. Halusimme tehdä kutsuista juhlakalun näköiset ja koska juhlakalumme ei yleensä nauti spottivaloissa olemisesta, päätin järjestää ohjelmaa johon kaikki voivat osallistua. Siitä se ajatus sitten lähti ja eilen pääsimme kisaamaan pienimuotoisiin SuperMutsi olympialaisiin! Tai siis minä olin tuomaristossa nauramassa kisaajille ;) Me kisattiin pareittan, mutta tehtävät olisivat onnistuneet myös yksin! Toki aikaa olisi näin kulunut aika paljon kauemmin mitä nyt. Meidän olympialaisissa oli neljä joukkoetta ja aikaa taisi mennä reilu tunti.

Ensimmäinen kisatehtävä oli perinteinen vaipanvaihto. Katsottiin kuka oli nopein vaihtamaan nuken vaipan ja tyylistä (hellyydestä..) sai lisäpisteitä!


Toisen tehtävän nimi oli Kokoa koliikkipullo. Mulla oli kaksi Elviran vanhaa Mam merkkistä koliikkipulloa mukana ja joukkoeiden oli tarkoitus koota ne mahdollisimman nopeasti. Muut kilpailijat olivat sillä aikaa toisessa huoneessa jotteivat saaneet vinkkiä omaan suoritukseensa. Aluksi ajattelin tämän olevan liian helppo tehtävä mutta yllättyin positiivisesti kun kaikki olivat aluksi ihan ulapalla osien kanssa (sori kaverit:D).



Seuraava tehtävä oli jokaisten vauvakutsujen MUST juttu kaikessa kamaluudessaan: Pilttien maistelu! Tällä kertaa kaikki vieraat saivat myös osallistua ja jokaiselle joukkoeelle jaettiin herkullinen maistelulautanen. Paperille piti kirjoittaa mikä vauvanruoka oli kyseessä ja jokaisesta oikeasta ainesosasta sai yhden pisteen!



Viimeisenä tehtävänä oli huutavan vauvan syöttäminen. Toinen pareista piti mukia ja toinen lusikoi puurot "vauvan" suuhun. Mukia pitelevän parin piti myös huutaa koko toimituksen ajan ja lisäpisteitä sai siististä syöttötoimituksesta. Tämä tehtävä suoritettiin jostain syystä ulkona. Voittaja oli se, joka sai nopeiten puuron syötettyä!




Pidimme myös pienen tietokilpailun jossa oli yksitoista kysymystä liittyen vauvoihin ja raskauteen. Piti esimerkiksi luetella vaippamerkkejä, lastenohjelmia sekä tietää mitä on kina&Sf mitta. Takataskussa mulla oli vielä yksi tehtävä joka jäi ajan puutteessa tekemättä. Tehtävä olisi ollut vauvaversio aasille häntää-leikistä eli toisin sanoen vauvalle tuttia! Sokkona oltaisiin yritetty saada tuttia kaverin suuhun ;) Ehkä seuraavalla kerralla sitten!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Lack hyllyn uusi ilme!


Ennen...



...Jälkeen!


Mulle iski eilen illalla kauhea sisustusvimma ja "rappukäytävässä" (mikäköhän on oikee nimitys tuolle tilalle tossa rappusilla?:D) sijaitseva Lack hylly sai taas uutta ilmetta. Viimeksi hyllyllä oli musta ikean taulu sekä tuollainen valopallohärpäke. Mulla ei ole (tai siis meillä) mitään tiettyä sisustustyyliä mutta väreinä toimivat aika monessa paikkaa musta sekä valkoinen. Tykkään sisustaa pikkurahalla, enkä ymmärrä ollenkaan maltaita maksavia desing härpäkkeitä. On hyvin hämmentävää kuinka paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan sisustus esineistä ihan vain jo sen merkin takia. Mulle edullisuus on tärkeä asia myös siksi, että muutan mieltäni hämmentävän usein. Hankin esimerkiksi jonkun kivan lyhdyn johonkin mutta kuukauden päästä en voi sietääkkään sitä. 
Meidän kodin sisustuksessa näkyy myös sydän. Meillä sisustetaan tauluilla ja esineillä joilla on jokin merkitys. Voisin esimerkiksi kiinnittää Elvira-tauluja ympäri ämpäri taloa, mutta olen kuitenkin yrittänyt hillitä itseäni. Vaikka mieli hieman tekisinkin rakentaa Elvira alttareita ja pyhttöjä ympäri taloa :D

Lack hyllyn takan oleva sisustustarra on länsikeskuksen kirppiscentteriltä, alle viisi euroa. Taulussa oleva jalka on tietenkin Elviran jalka. Hyllyä pääsi myös koristamaan Elviran kastekynttilä, en raaski polttaa sitä joten se saa rauhassa oleskella tuossa hyllyn päällä. Eilisellä sisustusvimmalla oli tietenkin myös miinuksensa: tiputin tuon pallovalonauhan hyllyltä alas ja patteriosa meni tuusan nuuskaksi. HITON POROPEUKALO! Ei mitään toivoa että sen olisi saanut enää korjattua, joten nyt hyllyä koristaa valoton valonauha. ..Pienen johtosykkyrän kera...:D Hyllystä tuli oikein kiva vaikkei teksti ihan suoraan mennytkään...Katsotaan kuinka kauan menee ennenkuin muutan taas mieltäni ja hylly saa uusia esineitä.