Kaksplus.fi

MENU

perjantai 27. helmikuuta 2015

Raskausajan hömpötykset: vadelmanlehtitee!




Raskauden ja lasten varjolla kaupataan meille naisille milloin mitäkin. Ja ihmekös tuo, kyllä me hormonihuurut ollaan välillä vähä hölmöjä ja uskotaan melkeinpä mihin vai ;) Itse olen aivan ihastunut otsikossa näkyvään raksaushömppään eli vadelmalehtiteehen! Tutustuin teehen jo Elviran loppudotuksessa mutta nyt päätin ottaa kaiken hyödyn ja ilon irti ja aloittaa tällä kertaa ajoissa. Mutta mikä ihmeen vadelmalehtitee&raskaus?

Bebesinfon sivuilta löytyi tämä hyödyllinen ja kattava infopaketti vadelmalehtiteen hyödyistä raskausaikana:

Jotkut asiantuntijat suosittelevat teen juomista läpi koko raskauden, jolloin se saattaa vähentää keskenmenon riskiä. Toiset ovat varovaisempia sen käytön suhteen raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, ja ovat sitä mieltä, että se saattaisi lisätä keskenmenon riskiä. Useimmat asiantuntijat tuntuvat kuitenkin olevan yksimielisiä vadelmanlehtiteen hyödyistä loppuraskauden aikana. Viimeisten raskauskuukausien aikana nautittu vadelmanlehtitee vahvistaa kohtulihasta ja saattaa tehostaa supistuksia. Se ei saa synnytystä käynnistymään, mutta saattaa vahvistaa jo olemassa olevia supistuksia ja näin nopeuttaa synnytystä.

Jos nautit teetä jo alkuraskauden aikana, sitä käytetään 1 kupillinen kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana ja 2 kupillista kolmen seuraavan kuukauden aikana. Loppuraskaudesta kolmen viimeisen kuukauden ajan teetä nautitaan 2-3 kupillista päivässä. 



Elviran odotusaikana aloitin teen lipittämisen vasta loppuvaiheessa, joskus viikon 36 tietämillä. Silloin en tutustunut teen vaikutuksiin sen enempää ja olin siinä uskossa että se auttaisi käynnistämään synnytyksen. Luulo ei ole tiedon väärti, ja eihän neiti sieltä teen lipittämisen avulla ulos tullut. Yliaikaiseksikin meni vaikka teetä meni monta kuppia päivässä. Sen sijaan synnytys oli nopea ja supistukset tehokkaita. Juuri niinkuin vadelmalehtiteestä luvataan. Teen osuutta tähän asiaan ei toki voi taata, mutta uskossa on hyvä elää. Maagisten voimien ohella tee myös maistuu hyvälle eikä sisällä kofeiinia, joten teetä voi iha huoletta juoda monta kupillista päivsässä! Nyt olen yrittänyt muistaa juoda ainakin kupillisen per päivä, loppua kohden tahtia pitäisi hieman vauhdittaa.

Katsotaan sitten juhnnuksen tienoilla oliko teestä jotain hyötyä ja miten seuraava synnytys sujuu. Ja vaikka en ihan vielä tiedä uskonko tähän hömppään niin ainakin on maittavaa hömppää!

Kaipa jotain perää väitteillä on kun tälläinenkin testi löytyy teepaketin kyljestä..?

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tänään en jaksa kasvattaa -päivä.




Onko teillä joskus päiviä kun ei jaksa taistella kiukuttelevan ja aikuisen tahtoa uhmaavan taaperon kanssa? Päiviä, jolloin on vain helpompi antaa periksi. Sellainen päivä täällä on tänään.

Elvira aloitti kiukuttelun melkein heti kun kotiin päästiin. Äiti ei olisi saanut lähteä koiraa pissattamaan ja isin olisi pitänyt antaa pöydältä milloin mitäkin. Komromissina annoin periksi ja tungin diktaattorin havitteleman sämpylänpuolikkaan hamuavaan kouraan. Ei olisi ainakaan oopperaa koko puolituntisen ajan mitä ruoan kesti valmistua. Silläkin uhalla ettei ruoka maistuisi...

Näinhän mä luulin. Sämpylä silputtiin pieniksi paloiksi lattialle ja huutokonsertin saattelemana kierreltiin osoittelemassa mitä olisi justnytheti saatava. Vettä, banaani, appelsiini, pastilli, koko mikro, kännykkä..Mitä vielä. Annoin periksi ja lämmitin eilistä ruokaa koska syödessä huuto taas hiljenisi. Ruoka ei oikein maistunut vaikkakin sen joukossa ollut raejuusto nypittiin sulavasti pois. Kiitos, näkemiin ja pastilli suuhun. Äitin ruoka tuli juuri sopivasti uunista  ja ajattelin vihdoin saavani hieman hengähtää. Taas väärin. Elvira halusikin äidin ruokaa eli kanaa ja perunaa. En jaksanut edes ajatella tahtojen taistoa joten otin likan syliini istumaan ja kiltisi ladoin puolet omasta annoksestani toisen suuhun. "Tamma Tamma" käskyn saattelemana kun pieni diktaattori osoitti vuorotellen haluamaansa perunaa tai kanaa. 

Nyt diktaattori katselee rauhassa Pikku Kakkosta ja touhuaa uuden nukkelelunsa kimpussa. Telkkari pauhaa ihan vain siksi että äiti ja isi saa hetken hengähtää. Tänään on laiska päivä mutta sallittakoon sen aina välillä. Tosin jos kovin laiskaksi tässä ruvetaan niin me tullaan olemaan aivan pulassa tuon pienen mutta kovapäisen jehun kanssa. Meidän mimmistä nimittäin löytyy johtajan ainesta! 



tiistai 24. helmikuuta 2015

Raskaus mukamas niin ihanaa..

"Raskaus on elämän ihaninta aikaa!" Joopa joo, onkohan kyseinen lause tullut joskus miehen suusta kenties? Alkuraskaudessa mä kovin vannotin että nautin tästä kerrasta täysin rinnoin, mutta kyllä pikkuhiljaa on alkanut muistumaan mieleen miksi lupasin viime kerran olevan sekä ensimmäinen että viimeinen. Aika on kullannut muisot ja nyt valitettavasti kultamaalit ovat alkaneet rapistua pois. Ja vauhdilla rapistuvatkin.

Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata tätä raskauden hehkua olisi se sana ehdottomasti krapula:

 Oksettaa ja etoo kuin olisit tyhjentänyt ainakin kaksi kossupulloa edellisiltana kitusiin.

Mieli tekee syödä ihan kaikkea ja koko ajan vaikka tuskin ruoka alhaalla pysyy.

Jumalaton päänsärky jota ei helpota edes särkylääkkeet.

Jalkoja turvottaa ihan kuin olisi koko yön tanssinut.

Olo on samanlainen kuin bileillan kahden tunnin yöunilla: väsynyt ja nuutunut.

Krapula oireiden lisäksi janottaa, pisattaa, taas janottaa ja taas pissattaa. Liitossäryistä, repäisykivuista ja selkäsäryistä puhumattakaan. Olo on ketterä kuin norsulla ja liikkuminen on yhtä sulavaa kuin mursulla. Vaappuvasta pingviinikävelystä puhumattakaan. Iho kutisee ja repeilee, hiukset tippuu sekä hampaat reikiintyy jatkuvan närästyksen takia. Nukkuminen onnistuu kolmen tai useamman tyynyn avulla sen tunnin tai pari, jonka jälkeen täytyy nousta pissalle. Taas. Alapäätä sorkitaan joka välissä ja purkkiin saa pissata enemmän kuin tarpeeksi. Kaiken tämän kruunaa kivulias maraton jonka päätteeksi saat tunkea ulos puolen metrin ja kolmen kilon kokoisen mötikän joka tullessaan repii kaiken kainaloista varpaisiin. Raskaus elämän parasta aikaa? Ehkä masokistille.

Onneksi tämän yhdeksän kuukauden krapulamaratonin palkinto on mitä parhain. Eihän kukaan hullu tätä muuten uudestaan tekisi ja ihmislajike kuolisi sukupuuttoon. Loppuun tosin täytynee todeta että se kuka leikkiin lähtee se leikin kestäköön. Toistamiseen. 



*Lue teksti pilke silmäkulmassa. 
Terveisin flunssainen ja hormonihuuruinen möhömaha.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kultaisia kirppislöytöjä & kestovaippa kammoa.



Kävin eilen pitkästä aikaa pyörähtämässä kirpputorilla. Äitiyslomalla siellä tuli käytyä monta kertaa kuussa, mutta nyt töiden alettua ei ole vain ollut aikaa sekä jaksamista. Työpäivän jälkeen on kiire kotiin moikkaamaan Elviraa eikä tulisi mieleenkään lähteä koluamaan kirpputorihyllyjä. Tästä syystä ehkä meidän vauvahankinnat ovat nollissa tällä hetkellä, mitään ei ole ostettu kun tämä mami ei ole kirpuilla käynyt. Tosin tälläkin kertaa ne vauvavaatteet jäivät ostamatta. Tein kuitenkin muutaman ihan super löydön joita itseasiassa kirppikselle lähdin hakemaankin! 



Yksi asia mitä lähdin etsimään oli Elviran välikausihaalari. Tällä hetkellä Elviralla on Popin toppahaalari käytössä mutta näille plussakeleille se alkaa olemaan jo aivan liian kuuma. Auto&kauppareissuista puhumattakaan. Halusin ehdottomasti löytää käytetyn haalarin jottei tuntuisi niin pahalta kun neiti konttaa tai pyörii sepelin päällä. Tämä halaari löytyi 15. euron hintaan ja oli kuin uusi! Ei ainuttakaan käytönjälkeä ja sen verran runsasta kokoa että taitaa mennä myös ensi syksynä. Jos pysyy ehjänä sinne saakka... Haalarin merkki on Lotta&Lassi ja haalarin kangas tuntuu todella kestävältä. Olen vielä niin ummikko näissä lastenvaateasioissa etten tiedä yhtään mitä Lotta&Lassin haalareista sanotaan, mutta kokeilemalla sen oppii. Katsotaan sitten kestääkö haalari käyttöä kuinka hyvin. Kestävän kankaan lisäksi haalarissa on ihan todella kivasti heijastimia! Nauhaa on sekä edessä että takaa. Tämä ominaisuus puuttuu kokonaan esimerkiksi äitiyspakkauksen talvihaalarista, pitkä miinus!




Lähdin kiertämään kirppistä silmällä pitäen myös äitiysvaatteita. Mulla on tällä hetkellä kahdet äitiyslegginsit, kahdet farkut (joista toiset on epämukavan kireät..) ja muutamia äitiyspaitoja. Ei siis mikään kovin laaja valikoima jos seuraavat neljä kuukautta niiden turvin vielä mennään. Koska äitiysvaatteet ovat hetken huumaa, en millään haluaisi hirveää summaa niihin upottaa. Sen takia kirppikset ovat mahtavia paikkoja bongata äitiysvaatteita, vaikka toki moni niistäkin osaa pyytää ihan hävytöntä hintaa! Tällä kertaa törmäsin onneksi edulliseen hyllyyn josta löysin reilu eurolla itselleni äitiystunikan sekä mustat Mamalicious farkut viidellä eurolla. Farkuissa on jopa hintalaput sekä varanapit vielä kiinni! Mukaan tarttui myös yksi mustavalkoinen huivi jota en ehkä olisi tarvinnut mutta pakko oli saada niin minkäs voit ;)



Joka kerta kirppisreissulla törmään myös ilmiöön joka hieman ihmetyttää ja ällöttää minua. Tiedän hieman sohaisevani muurahaispesää koska monet näitä käyttävät. Mutta siis, käytetyt kestovaipat. Itse en ole koskaan kokeillut kestovaippailua ja tuskin tulen kokeilemaankaan mutta jos näin kävisi, en kyllä ostaisi lapselleni käytettyjä kestovaippoja. Tiedostan ja ymmärrän että kestovaipat ovat tehty kestämään käyttöä ja tuntuisi tuhlaukselta heittää toimivat vaipat roskiin kuivaksiopettelun jälkeen. Mutta en minä ainakaan osta kenenkään vanhoja alushousuja kirpputorilta, miksi siis ostaisin lapselleni? Kukin taplaa tavallaan eikä siinä mitään, mutta tätä ilmiötä aina aika-ajoin pysähdyn miettimään. Ehkä toiset ajattelevat asian eritavalla kuin minä eivätkä kavahda näin pienistä. Jokatapauksessa nostan hattua kaikille kestoilijoille, onhan se hieno asia vaikka musta ei siihen olekkaan! Meneehän noihin kertisvaippoihin ihan älytön määrä euroja, luonnonkuormituksesta puhumattakaan...

perjantai 20. helmikuuta 2015

Taaperon erikoisruokavalio hukassa!



Me ollaan kauan ihmetelty Elviran levottomia öitä. Hän oli noin kaksi kuukautta kun alkoi nukkumaan kokonaisia öitä. Mutta nyt viimeisten kolmen kuukauden aikama yöheräämiset ovat tehneet comebackin. Elvira herää, voi pyöriä ja hyöriä pari tuntia muttei kuitenkaan ole itkuinen. Tarvitsee aikuista lähelleen silityksen ja uniseuran nimessä. Jokainen yö on erilainen mutta kokonaiset yöunet alkoivat säännön sijaan olla aikamoisia poikkeuksia. Ehkä kerran viikossa tai parissa. Ensin syytin hampaita, sitten flunssaa ja mitä vielä. Mutta pariviikkoa aitten koin aikamoisen ahaa elämyksen: Elviran vatsa ei kestäkkään laktoosia.

Meillä on aika ajoin kotona käytetty laktoositonta maitoa mutten koskaan ole osannut yhdistää hyviä yöunia niihin. Jälkikäteen ajateltuna vastaus oli koko ajan nokan edessä mutten tajunnut sitä. Kun Elvira vieroitettiin tuttipullosta, ostimme usein laktoositonta maitoa koska maidon käyttö oli todella vähäistä. Yöt olivat parempia. Tosin luulin tämän johtuvan siitä että maidon määrä vain väheni ja vatsa oli sen takia parempi, enemmä kiinteää ruokaa, ennemmän kiinteää "sitä itseään". Kun maito alkoi taas maistumaan, vaihdoimme takaisin tavalliseen maitoon koska pitkää säilyvyyttä ei enää tarvittu. Tästä asti yöt ovat olleet enemmän ja vähemmän huonoja, välillä aina parempia koska välillä meillä on ollut laktoositonta elämää. Oma vatsani ei siedä tavallista maitoa, joten välillä koko perhe litkii maitojuomaa.

Diagnosointi on ollut senkin takia haastavaa ettei Elvira ole oireillut ilmamahalla tai itkulla. Öistä levottomuutta ja löysää vatsaa lukuunottamatta hän on ollut oireeton. Nyt vasta vähäistenkin oireiden parannuttua olen huomannyt eron.

Nyt meillä olisi edessä sen oikean ruokavalion etsiminen ja löytäminen. Oma laktoosirajoitteisuuteni kattaa pelkän maidon, jugurtit ja muut hapanmaitotuotteet menevät ihan normaalina aiheuttamatta vaivoja. Muutaman testailun jälkeen olemme tähän mennessä huomanneet ettei Elviran vatsa siedä tavallista jugurttia. Nyt on testissä vähälaktoosinen versio ja katsotaan sopiiko se, vai täytyykö kokonaan siirtyä laktoosittomaan. Pienillä ihmisillä on myös hyvä se, että ruokarajoitteet voivat mennä ohi. Voi olla että vuoden päästä Elvira juo ihan muina miehinä tavallista maitoa ilman vaivoja. Toivotaan parasta! Ja onneksi laktoositon tai vähälaktoosinen ruokavalio on sieltä helpoimmasta päästä.


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Äitiysneuvola kuulumisia!

Tänään oli pitkästä aikaa taas äitiysneuvolakäynnin aika, viimeisestä kerrasta olikin aikaa melkein kaksi kuukautta. Tuntuu että neuvolakäyntejä on kovin harvassa, mutta toisaalta eipä siellä jaksaisikaan joka viikko vielä rampata. Onhan sekin sitten edessä vielä loppuraskaudessa. Neuvolakäynnit ovat suurimmaksi osaksi kaikenlaisia mittauksia täynnä, muutamia lippusialappusia aina välillä täytellen.

Ensimmäisenä mitattiin verenpaine. Niinkuin edellisessäkin raskaudessa, mulla ei ole näissä paineissa mitään häikkää. Tänään tulos oli 117/75 eli aivan normaali. Toivotaan että normaalin rajoissa pysytään loppuun saakka! Koska mun paineet on aina ollut hyvät, olen ihan surutta syönyt salmiakkia ja lakritsia aina silloin tällöin. Salmiakki on nimittäin mun lempi karkki!

Toisena mittauksen kohteena on se ah, niin ihana paino. Enää mä en voi hehkuttaa kuinka paino ei ole ottanut yhtään nousukiitoa, viime neuvolasta on aikaa seitsemän viikkoa ja sen aikana paino on noussut 4,5 kiloa. Niistä kolme kiloa ovat tulleet viimeisen kolmen viikon aikana...Raskaus noudattanee tässäkin asiassa aivan samaa kaavaa mitä Elviran odotus. Katsoin vanhaa äitiysneuvolakorttiani ja siellä raskausviikkojen 18-22 välillä paino oli noussut myös melkein kolme kiloa. Ja jos tutulla kaavalla mennään niin tästä ei ole kuin suunta ylöspäin, ja rytinällä! Yritän olla ottamatta stressiä painonnoususta mutta ei se vaa`alla käynti kyllä mitään kivaa hommaa ole..

Kolmantena mittauksena oli nyt sitten ensimmäistä kertaa sf mitta eli kohdunpohjankorkeus. Sf mitta oli 21 cm ja yläkäyrillehän tuo luku pompsahti. Joka on kuulemma ihan normaalia uudelleen synnyttäjille kun kohtu kasvaa nopeammin alkuraskaudessa.

Sikiön sykkeet kuunneltiin taas ja ne huitelivat siellä 145 paikkeilla. Sitten kun ne vihdoin löydettiin, Toini (juhannusvauvan "virallinen" tekonimi) pisti niin kovaa potkien ettei dobblerista meinannut sykkeitä kuulua. Sykkeet näyttävät olevan samaa luokkaa mitä isosiskolla joten eiköhän sieltä sitten tyttö ole tulossa, nämähän on niitä ultraakin varmempia testejä vai mitä ;)

Sain myös kehotteen varata sokerirasituksen viikoille 24-27. Meinasin ensin kieltäytyä tästä "kunniasta", sen verran tuoreessa muistissa tuo kamaluus Elviran ajalta on. Vauvan hyvinvointi menee kuitenkin kaiken muun edelle joten enköhän mä pärjää kunhan vaan saan testiajan mahdollisimman aikaisin jottei paasto veny liian pitkäksi! Mutta tästä hupireissusta lisää sitten myöhemmin kun on sen aika...

Tällä hetkellä mua himottaa appelsiini ja mandariini, ehdoton inhokki on mausteiset ruoat. Kahvi on myös taas hieman alkanut tökkiä mutta toisaalta ihan hyvä, jospa saisi turvotusta hieman tasattua! Yksi joka on myös himottanut mua jo monta päivää on vadelmalehtitee, pakko hakea sitä Ruohonjuuresta tällä viikolla!

Tässä vertailukuvaa, vasemmalla Elvira ja oikealla "Toini". Tällä kertaa maha on näköjään paljon alempana mitä viime kerralla! Koon puolesta ero ei ole niin ihmeellinen mitä ajattelin, toisaalta Elviran masussa on kuvan otto hetkellä selkeesti jonkun verran vielä turvotusta!


maanantai 16. helmikuuta 2015

Viime päivien kuulumisia ja arvonnan voittaja!

Nyt pitkästä aikaa taas vuorossa ihan puhdas kuulumispostaus meidän viimepäivistä. Vaikka koen itse välillä aika vaikeana kirjoittaa ihan pelkästään meidän kuulumisia niin nämä on kuitenkin niitä kirjoituksia joita tykkään itse muiden blogeista lukea. Ja alunperin blogin perustin juuri sitä varten että meidän elämän arkea saa johonkin ylös joten täytyy ehkä vähän useamminkin jopa kirjoittaa näitä lätinätätinä postauksia. 




Viikonloppu meni ihan älytöntä vauhtia taas ohi. Meidän viikonloppuihin ei nykyään tai oikeastaan vieläkään kuulu mitään sen erikoisempaa. Kauppareissuja, kyläreissuja, siivouspäiviä sekä ihan vain tavallista arkea. Nyt työuran alun jälkeen olen alkanut taas arvostaa aivan eri tavalla viikonloppuja, on aivan ihanaa kun saamme koko perhe olla yhdessä. Arkena tuppautuu muutenkin kerääntymään kotiaskareita todo-listalle kun väsymys vie työpäivän jälkeen voiton. Viikonloppuisin siis imuri ja moppi heiluu tässä taloudessa! Ystävänpäivää (sekä meidän perheen isukin nimipäivää) emme viettäneet mitenkään erikoisella tavalla, kävimme mummilassa syömässä. Sunnuntaina lounastimme pappalassa ja iltapäivästä lähdimme vielä viettämään kaunista pakkaspäivää mammalaan. Isovanhempi viikonloppu meillä siis takana!





Eilen poksui raskausviikoissa taas täydet viikot, 22+0! Vaivat ovat lisääntyneet pikkuhiljaa, tällä hetkellä hoosiannaa huutaa sekä selkä että lonkat. Perjantaina työpäivän jälkeen kävin lastentarvikeliikkeessä hakemassa itselleni tukivyön, mutta kirjottelen siitä sitten enemmän kun kokemusta karttuu. Tukivyökokemuksen ohella täällä karttuu tällä hetkellä tiuhaan tahtiin myös raskauskilot! Ei olisi pitänyt hehkuttaa painotonta alkuraskautta nimittäin viimeiset 3 viikkoa ollaan menty kilo per viikko tahtia. Ihan samalla tavalla etenee siis tämä raskaus kuin edellinenkin. Jos tätä tahtia jatkuu loppuunasti niin Elviran odotusajan 15 kiloa menee rikki niin että räjähtää. Hui kauhistus...Turvotus on välillä aikamoista ja kihlasormus saa sano pian hyvästit nimettomälle ja siirtyä kaulaketjuun. Vielä hyvänsään aikana kun sen saa suosiolla irti sormesta...Muuten mun jaksaminen on ollut ihan mahtavaa, alkuraskauden väsymys ei ole tehnyt paluuta ja huonovointisuutta ei ole ollenkaan jos vaan muistaa syödä tarpeeksi usein! Keskiviikkona olisi edessä pitkästä aikaa taas neuvolakäynti, siellä taidetaan nyt sitten ensimmäistä kertaa mitata sf-mitta, eli kohdunpohjankorkeus! 





Tänään lähdimme mun työpäivän jälkeen Myllyn kauppakeskukseen hakemaan Elviralle uusia vaatteita. Tämänhetkiset bodyt ovat pikkuhiljaa käymässä pieneksi ja päätimme että ne jäävät viimeiseksi, nyt on aika siirtyä paita-housu yhdistelmään vauvavaatteiden sijaan. Ostimme henkkamaukasta kolme trikoopaitaa ja tiedättekö tuli aika haikea tunne, meidän vauvalle ostetaan tästä lähin vaatteet isojen tyttöjen puolelta! Nyyhkis, kyllä nämä kaalimaankakarat kasvavat kuin rikkaruoho. Onneksi kohta saadaan uusi minibodyjen ja potkuhousujen käyttäjä tähän taloon! Nuo henkkamaukan trikoovaatteet ovat suosikkeja meidän perheessä, niin mukavia ja joustavia päällä! Eikä ole hinnalla pilattu joten ei harmita jos tussia tai mustikkaa löytyy kauluksesta tai polvet kuluvat puhki. Suosittelen!




Nyt vihdoin siihen asiaan minkä takia tätä postausta lähdin kirjoittamaan eli äitiyslegginsien voittajaan! Suoritin arvonnan Random.org osoitteesta löytyvän arpakoneen avulla ja voittajaksi suoritui kommentoija numero 51 eli 

Mustat :D hannamariamakkonen@gmail.com

Onnea voittajalle, olen sinuun yhteydessä sähköpostitse! :)

Kiitos kaikille osallistujille ja ihanaa alkanutta viikkoa! <3

lauantai 14. helmikuuta 2015

Meidän perheen kummit.

Pyysimme viimeviikolla juhannusvauvalle kummitätiä. Aloin illalla miettimään mitä meille, tai enemmänkin minulle koska itsekseni asiaa pohdiskelin, kummius tarkoittaa ja mitä odotan/haluan meidän perheen lasten kummeilta.

Meille tulee molemmille lapsille kummitädit mun puolelta ja kummisedät Tinon puolelta. Molempia yksi kappale per lapsi. Kummitätien kohdalla olen huomaamattani tehnyt valinnan lapsettomista kummeista. Ehkä alitajuisesti olen vain tykästynyt ajatukseen lapsettomista kummeista, en tiedä. Molempien kummitätiten arvot, kasvatustyylit sekä ajattelutavat ovat hyvin lähellä omaani ja vaikkei enää kummit ole vanhemmista suraavat huoltajat kuoleman sattuessa, tietäisin lasteni saavan hvvin "minu näköiseni" kasvatuksen jos näin kävisi. Samoja arvoja pidän hyvin tärkeänä koska sitten muutama vuoden päästä kummien kanssa kahdenkeskeisillä reissuilla tiedän lasteni saavan samanlaista hoivaa ja huolta mitä itse annan. Pystyn luottamaan meidän lasten kummeihin lasteni kaitsijoina.

Vaikka olen useasti loistavan huumorintajuni takia heittänyt läppää rikkaista kummeista, en arvosta materiaalisialahjoja. Onhan se toki kivaa että kummit muistavat myös lahjoin,mutta materiaa tärkeämpänä lahjana pidän huomiota ja aikaa. Tämä asia korostuu ehkä enemmänkin sitten vanhempien lasten kanssa, ei ihan vielä. Sitten kun kummiretket ja kummipäivät ovat mahdollisia toteuttaa, nämä ovat esimerkiksi loistava esimerkki ajanvietosta kummilapsen kanssa. 

Minullaa ei ole koskaan ollut parasta kaveria ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Tai oikeastaan on, heitä on monta. Mä en osaa selittää miksi juuri nämä kaksi valikoituivat muiden joukosta, eikä mun kyllä koskaan tarvitsekkaan. Se vain tuntui hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Ja tuntuu edelleen. Ja  oletan, uskon ja toivon että vaikkeivat kaikki kaverini voi olla lasteni kummeja, ovat he silti heidän elämässää mukana. Kummius on hieno ja arvokas tehtävä ja tiedän näiden kahden naisen hoitavan homman kunnialla kotiin. Ja tiedän että näiden kahden kohdalla mun ei tarvitse koskaan sanoa: ei meidän kummit ole olleet lasten elämässä mukana muutakuin merkkipäivinä, jos silloinkaan.

Kummit ovat myös ennen kaikkea vanhempien tukena niin vanhemmuudessa kuin elämässä yleensäkkin. Loistavan kummiuden lisäksi nämä tyypit ovat ihan loistavia ystäviä. Ja juuri siksi he ovat meidän lasten kummit. Näihin sanoihin on hyvä lopettaa ja toivottaa teille kaikille
 oikein hyvää ystävänpäivää!<3

P.s Muistutan vielä arvonnasta johon on aikaa osallistua huomiseen puoleenpäivään saakka!

torstai 12. helmikuuta 2015

Kasvatuksen kivinen tie: Fyysinen kurittaminen.

Fyysinen kurittaminen tuntuu olevan tänä päivänä suuren suuri kirosana, ja hyvä niin. Kuitenkin vielä minun lapsuudessani kuulin juttuja kavereilta miten isi oli lyönyt vyöllä takamukselle tai raahannut hiuksista jonnekkin. Valitettavaa kyllä, fyysinen kurittaminen ei ole kadonnut mihinkään vaikka sitä niin näkyvästi ei enää mainostetakkaan. Suljettujen ovien takana tapahtuu kaikenlaista.

Niinkuin ensimmäisestä tekstiosiosta voi päätellä, olen todellakin fyysistä kurittamista vastaan. Lyöminen, retuttaminen ja lapsen kaikenlainen satuttaminen on oksettavaa. Tai oikeastaan kenen tahansa ihmisen tahallinen satuttaminen, iästä riippumatta. Fyysisestä kurittamisesta on kuitenkin olemassa nämä "lievemmät" keinot kuten tukistaminen, nippailu ja luunapit ja tiedän näitä käytettävän edelleen. Väitän, että näihin keinoihin turvautuessa vika on siellä narun toisessa päässä, eli vanhemmassa. Jos vanhemman auktoriteetti ei riitä lapsensa komentamiseen se ei ole lapsen vika. On olemassa muitakin keinoja, muttei missään nimessä fyysisiä. Paitsi holding terapia, jonka kannattaja olen ehdottomasti. 

Tiedättekö sen sanonnan kuin kiusa se on pienikin kiusa? Tämä sopii kuin nenä päähän fyysisen kurittamisen kanssa. Ihan sama miten kovaa fyysistä kurittamista käyttää, se on ihan yhtä kiellettyä jokatapauksessa. Lapsen tulee saada kasvaa turvallisessa ympäristössä jossa hänellä on oikeus fyysiseen koskemattomuuten, oli miten tottelematon hyvänsä. Enhän minäkään voi mennä nippasemaan räkivää teiniä korvaan tai tukistamaan suuta soittavaa mummelia kauppajonossa. Miksi voisin nämä samat sitten tehdä lapselle? Lasta on kuultava ja kunnoitettava ihan samalla tavalla mitä meitä aikuisia.

Vanhempi joka tukistaa lastaan käyttää vanhemmuuden valtaansa väärin. Olet fyysisesti isompi muttet saa käyttää sitä tällä tavalla eduksesi. Sinun pitää pärjätä lapselle muulla tavalla kuin satuttamalla, on raukkamaista takertua tähän keinoon koska se on sinun vikasi jos et muka muuhun pysty. Vanhemmalta on löydyttävä viisautta, selkärankaa sekä keinoja sanalliseen kasvatukseen. Vanhempi, joka kasvattaa lapsensa lyömällä on laiska kun ei viitsi käyttää muita keinoja. Hän menee sieltä mistä aita on matalin. Todellisuus jonka toivoisin jokaisen tajuavan on kuitenkin niin ettei lapsia ei kasvateta väkivallalla vaan rajoilla sekä rakkaudella. 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Rakenneultra kuulumiset!



Raskauden viimeinen ultra on ohi, rakenneultra. Myös raskauden odotetuin ultra, vauva syynätään tarkasti läpi ja katsotaan kaiken olevan hyvin. Ja se sukupuoli, sekin saattaa selvitä rakenneultrassa jos vauva on yhteistyökykyinen sen paljastamiseen.

Tänään aamupäivällä oli vihdoin ja viimein meidän vuoro astella ultrahuoneeseen katselemaan pientä ihmettä mahassa. Elossa tiesin juhannusvauvan olevan, tuntuuhan liikkeet hyvin jo vatsan päältäkin. Jännitin kuitenki kovasti että onko kaikki elimet siellä missä pitääkin ja oikean kokoisina. Meille on suotu yksi terve lapsi joten mikä lotovoittaja pitäisi olla jotta toinenkin suotaisiin?

Ultraaja aloitti hommansa melkein heti siltä seisomalta. Ultraaja oli tällä kertaa nainen, oikein mukava ja puhelias. Sydän katsottiin ensin mutta saimme palata myöhemmin kuuntelemaan sykettä koska masussa oli nii kauhea vauhti päällä. Johtuen ehkä juuri syömästäni banaanista ja smoothiesta. Sydämestä löytyi pieni valkoinen kalkkipiste mutta muuten kaikkk oli ok. Kalkkipiste ei ole vaarallinen ja katoaa ajankanssa joten ei jatkotoimenpiteitä. Kaikki hyvin.




Kävimme pikkuhiljaa koko masuasukin läpi kämmeniä ja jalanpohjia myöden. On se vaan kumma miten margariinipaketin kokoisesta ihmisestä voi näkyä niin selkeästi kaikki. Ja meidän onneksemme ja iloksemme kaikki näytti siltä miltä pitikin. Siirryttäessä mittailemaan reisien luita yritin kurkkia kaverin haaraväliin ja tehdä omia johtopäätöksiä. Kaikki tärkeimmät olivat kunnossa joten voisin hyvillä mielin siirtyä tämän ultran extra kohtaan, sukupuolen selvittämiseen.

Vihdoin ultraaja kysyi sen maagisen kysymyksen: haluatteko että sukupuolta yritetään selvittää? No totta munassa (tai etupyllyssä..) haluttiin vaikka synnäriylläri hieman houkuttikin. Olin omat johtopäätökseni tehnyt kun reisiluita mutattiin ja ultraaja varmisti näkyni oikeaksi: juhannuksena meidän perheen akkavalta kasvaa yhdellä prinsessalla.

Olo on helpottunut, onnellinen ja tätä hymyilemistä on vaikea lopettaa. Ja kieltämättä silmissä siintää jo isosiskon ja pikkusiskon samisteluvaatteet. Nyt nämä viimiset 20 viikkoa mä hehkutan ja nautin raskaudesta, kaikki on hyvin.


tiistai 10. helmikuuta 2015

Äitiysvaatteita & ARVONTAA!



Jokainen nainen tietää sen hetken ku kaapista ei löydy mitään päälle pantavaa vaikka vaatekaappi pursuaa vaatteita. Näitä hetkiä tulee raskaana todella usein, ainut ero on ettei sieltä kaapista oikeasti löydy mitään. Kasvava maha pursuaa pikkuhiljaa ulos niistä isoimmistakin neuleista ja paidoista, trikoopaidatkin tuntuvat pikkuhiljaa ratkeavan liitoksistaan vaikka materiaali olisi kuinka joustavaa tahansa. Housuista mahtuvat jalkaan ainoastaan lökärit ja legginsit mutta lopulta nekin jäävät kaapinperukoille koska housujen kaula jää tuonne jonnekkim rekkamiehenhymyn puoleen väliin. Onneksi meidät odottavatkin äidit on otettu huomioon vaateputiikeissa sekä nettiputiikeissa, ongelmaan on yksinlertainen ratkaisu: äitiysvaatteet.



Minä pääsin ilokseni tutustumaann yhteistyön kautta tähän asti mulle täysin ventovieraaseen äitiysvaatteiden nettikauppaan nimeltä 9kk.fi (KLIK) Sain testattavaksi itselleni kaksi odottajan (varsinkin kesävauvaa odottavan) perus vaatekappaletta mutta silti niin kovin tärkeää: äitiysleginssit ja äitiystopin. Valitsin itselleni mustat legginsit ja beigen paidan, silmällä pitäen vaatteiden monikäyttöisyyttä koko raskauden ajan. Molemmat värit ovat pukeutumisen perusvärejä jotka voidaan yhdistää moniin eri värisiin vaatteisiin.

Mulle on suotu tai "suotu" iso vauvavasa joten sen peittämiseen ei mikään pieni vaatekappale riitä. Sekä legginsit, että toppi ovat todella joustavaa trikookangasta joten vaikka viikkoja on vielä puolet jäljllä, ei ole pelkoakaan etten näihin vaatteisiin mahtuisi myös juhannuksena lasketun ajan tienoilla.


Jotta tekin pääsette tutustumaan tähän verkkokauppaan ja sen tarjontaan, saan ilokseni arpoa teille yhdet äiityslegginsit! Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin joka sisältää toimivan sähköpostiosoitteen sekä haluamansa legginsien värin! Värivaihtoehdot löytyvät täältä (KLIK)! Arvonta sulkeutuu 15.2 eli ensi sunnuntaina kello 12:00!

Arpaonnea kaikille!


*Kuvien toppi & legginsit saatu yhteistyön kautta.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Amerikkalainen juustokakku sitruuna twistillä!

Olen ollut tänään flunssaisen Elviran kanssa kotona. Viikonlopun perusteellisen siivouksen takia tekeminen meinasi loppua kesken joten ajankuluksi leivoin meille herkkullisen juustokakun sitruuna twistillä. Sitruuna twistillä siksi, että tällä hetkellä yksi raskaushimoistani on sitruuna ja halusin sen maistuvan kakussa kunnolla. Mutta pidemmittä puheitta, tässä helppo ja nopea ohje juustokakkuun!

Pohja

200 g digestive keksejä

100 g sulatettua voita


Täyte

400 g philadelphia maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

5 munaa

2 tl vanilijasokeria

1 dl sokeria

1 sitruunan raastettu kuori seka mehu


Murskaa keksit sauvasekoittimella kulhossa ja lisää joukkoon sulatettu voi. Taputtele pohja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi ja kaada vuokaan keksipohjan päälle. Paista uunin alimmalla tasolla noin tunnin verran, 175 astetta. Anna jäähtyä ja tarjoa kirpeiden marjojen kera!
Itse käytin viime kesän pakastettuja mansikoita joten ulkonäkö ei ole hemaisevin vaikka maku olikin tallella!

Helppoa, yksinkertaista ja niin hyvää!



sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hoploppia ja suonikohjuja!




Mikä otsikko..! Toisaalta se kitetyttää tekstin sisällön: eileisen päivän kuulumisia ja raskauskuulumisia. Aloitetaan eilisestä päivästä jonka vietimme koko perheen voimin Piisparistin Hoplopissa!

Me oltiin koko perhe neitsyt matkalla Hoplopissa, emme olleet koskaan ennen käyneet siellä. Ja Elvira tuntui nyt olevan tarpeeksi vanha hoploppailemaan, minun mielestäni kovin paljon pienemmälle lapselle siellä ei juuri mitään ole. Elvirakaan ei ollut vielä tarpeeksi taitava ja vanha jokaiseen juttuun mitä Hoplop pitää sisällään. Kaikenkaikkiaan taisimme viihtyä riehumassa 2,5 tuntia! Pelkäsin että Elvira väsyisi heti koska päiväunet jäivät hieman lyhyiksi mutta hienosti hän jaksoi mennä ja temmeltää koko kaksituntisen! Minä yritin pysyä perässä tämän mahani kanssa. Ei kyllä ole nuo kiipeilytelineet ja liukumäet tarkoitettu meille möhömahoille, juuri ja juuri tämän palloni kanssa pääsin liikkumaan termiitin vauhdissa. Ei toivoakaan että parin viikon päästä voitaisiin ottaa uusinta, äiti ei vaan pysty enää! Isukki oli siis poissa laskuista kipeän polvensa vuoksi joten ehkä menemme uudestaan sitten kun hän on kunnossa. 





Hoplop oli kiva paikka vaikka perheitä oli lauantai iltana siellä aika paljon. Jotenkin kyllä ne lapset sinne hukkuivat, eikä tuntunut todellakaan niin täydeltä mitä parkkipaikka antoi ymmärtää. Ainut miinus JA ISO SELLAINEN tulee hoplopin kahvilasta. Kyltissä luki että kahvion tuotteita pitäisi käyttää omien eväiden sijaan mutta kahvilan tarjonta oli todella huono. Pelkkää sokeria ja rasvaa tarjolla. Vaikken mitään natsimutsi olekkaan herkkujen osalta niin eipä siellä oikeastaan ollut mitään mitä Elviralle olisin antanut. Pullaa, munkkia, karkkia, poppareita ja hamppareita. Juomaksi trippiä ja limsaa. Missä kaikki hedelmät, jugurtit, smoothiet? Onneksi meillä oli repussa banaani mukana jotta Elvira ei ihan tyhjin vatsoin joutunut olemaan. Toivotaan että tässä asiassa siellä tsempattaisiin!




Raskauskuulumisia sen verran että tänään poksuu taas täydet viikot 21+0! Kolme yötä jouluun eli rakenneultraan! Kyllä hieman jännittää ja kauhistuttaa että kaikki on juhannusvauvalla hyvin. Näinä viimeviikkoina ensimmäiset raskausvaivat ovat myös saavuttaneet tähän asti niin hyvinvoivan äidin. En tiedä johtuuko se työnaloituksesta tai ihan vain näistä kertyneistä viikoista mutta turvotus on täällä...Iltaisin sukista jää ihan kamalat painaumat ja vaa´an luku yhtäkkiä pomppasi melkeinpä pari kiloa. Yritän todella paljon muistaa juoda vettä mutta kyllähän tuo kahvi työpäivinä maistuu vähän liiankin hyvin..En tiedä aiheuttaako turvotus myös suonikohjuja mutta sellainen minulle taitaa olla ilmetymässä vasempaan pohkeeseen, melkeinpä tuohon pohjetaipeeseen. Suonikohjut on mulle ihan vieras käsite koska Elviran odotusaikana en niistä kärsinyt. Olinkin aika shkoissa kun sen jalastani bongasin, mielikuva vanhan ihmisen jaloista pompsahti päähäni enkä todellakaan halua näyttää kesällä samalta. Harmi kyllä, tämä asia ei ole minun päätettävissäni. Toivotaan ettei niitä ilmesty enempää koska tuokaan ei vielä paha ole, suoni ei ole kunnolla esillä vaan näyttää enemmänkin hennolta mustelmalta. Siltikin kahistuttaa...Laura 21 vee jalat suonikohjuilla...Itkupotkuraivarit!

Kihlasormuksesta jää jo kaunis jälki... 

Rankan hoplop päivän jälkeen makoilin lattialla jalat kohti kattoa ja kyllä muuten teki kutaa särkeville ja turvonneille jaloille!

Tosiaan jalkojen turvotuksen takia jalat väsyvät aivan heti ja nyt ollaan jo siinä raskauden ärsyttävässä vaiheessa kun mieli jaksaisi mutta kroppa ei. Ehkä nyt on siis vihdoin aika hieman höllätä kaasua ja kuunnella kehon viestiä, jarruta edes välillä! Mä olen vain todella huono olemaan kotona paikoillaan ja raivostuttaa kun kroppa ei ole samaa mieltä pitkästä kotityölistasta. Juhannusvauvan hyvinvointi on nyt kuitenkin etusijalla joten ehkä mun on tyydyttävä kohtaloon ja todettava että kyllä ne pyykit ja villakoirat voivat hetken odottaa!


perjantai 6. helmikuuta 2015

Lävistyskriisi.



Olen aikaisemmin kirjoitellut blogin puolella lävistyksistäni ja niiden vaikutuksesta äitiyteen ja ulkonäköön (klik). Edelleen multa löytyy koru kielestä ja huulesta. Olen miettinyt kovin tulevaa synnytystä lävistyten osalta koska korut joutuu taas ottamaan pois enkä millään haluaisi. Syy on se, etten saa niitä takaisin enää synnytyksen jälkeen. Limakalvoilla olevat lävistysreiät supistuvat niin nopeasti. Olin ajatellut kietäytyä lävistysten riisumisesta muuten kuin pakon edessä eli toisin sanoen sektion edessä, tai ainakin huulikorun. Kielikorusta voin luopua lopullisesti, olen hieman kypsynyt täynnä olevaan suuhun vaikka koruun on tottunutkin Olen kuitenkin tällä hetkellä niin sanotussa lävistyskriisissä enkä tiedä haluanko enää olla lävistetty äiti. Ennen päätöstä haluan pohtia asiaa koska jos mieleni muuttuu, lävistysten saaminen takaisin on helppoa muttei ilmaista.

Lävistykset eivät ulkonäkönsä takia ole vaikuttaneet juurikaan elämääni, mitä nyt muutamia mulkaisuja aina silloin tällöin keräävät puoleensa. Eli sen takia en tämän kriisin edessä ole. Äidiksi tulon jälkeen lävistykset tai oikeastaan pelkkä huulivistys on kuitenkin vaikuttanut mun elämään. Olen muutama kerran saanut Elviralta käden- tai pääniskun koruun ja ihon repeäminen ei ole ollut kaukana. Sama vaara on työpaikalla olemassa vaikka tähän asti olen onneksi vielä välttynyt tapaturmilta. Olen myös muutaman kerran Elviraa pussatessani raapaissut häntä timanttikoruni kanssa, ei niin mukavaa.





Vaikka lävistykset ovat muutaman kerran olleet oikea turvallisuusriski, niin suurin kriisin aiheuttaja on mun silmälasit. Kun pari viikkoa sitten sain nämä kakkulat silmilleni aloin heti ajattelemaan: mahtuuko naamaani korun lisäksi lasit. Ja koska lasit ovat terveysasia, ei tule kuuloonkaan niiden väistyminen lävistysten tieltä. Kun katson itseäni peilistä tuntuu että naamani on jotenkin niin täynnä. Ja toisaalta tuntuu että koru hukkuu lasien joukkoon eikä sitä edes huomaa.

Vaikka tässä tuli jo monta hyvää syytä niiden tai oikeastaan huulikorun poistamiselle niin emmin kovasti molempien kohdalla. Tykkään ihan älyttömästi mun huulikorusta ja se, sekä kielikoru ovat kuitenkin osa minua. Ne ovat olleet niin vähän aikaa etten tiedä olenko valmis niistä luopumaan vaikka välillä niin mietinkni. Ja pelkään myös sitä että tämä ajatus on raskausaivojen tuotosta jota kadun sitten joskus. Viime raskaudessa nimittäin leikkasin lyhyen tukan ja nyt olen poistamassa lävistyksiä...raskausaivot ovat ehkä siis syypää tähän yhtäkkiseen kriisiin. Tiedä sitten...


Mitä mietä te olette, mahtuuko naamaani sekä huulikoru että silmälasit?


tiistai 3. helmikuuta 2015

Elvira-Suomi Sanakirja.



Elvira on aina ollut kova pulputtamaan. Omaa vauva- ja taaperokieltä hän on höpöttänyt siitä asti kun tajusi suusta tulevan ääntä. Nyt viimeaikoina taaperokieli on vaihtunut ihan oikeiksi sanoiksi ja lähiviikkoina ollaan opittu uusia sanoja sana per viikko tahtia. Vaikka sanoilla saattaa olla hieman oma ulkomuotonsa vielä, niin kyllä ne voi jo sanoiksi laskea. Tietty sana tarkoittaa tiettyä asiaa niin eikös se sana siis ole. Vaikka hieman taaperosuomi sanakirjasta taitaakin olla. Kovaa vauhtia mennään niitä odottamiani keskusteluja kohti ja jos on yhtään äidin suvun naisiin tullut niin puheenoppimisen jälkeen on turha odottaa hiljaista hetkeä. Paitsi syödessä ja nukkuessa...Jos silloinkaan. Elvira antaa kyllä tällä hetkellä aika vahvat vibat pienestä hölösuusta joten uskon että juttua riittää sitten kun sitä alkaa tulemaan. Tässä muutama esimerkki taaperosuomi sanakirjasta.

Elvira-Suomi sanakirja

Pabba = Pappa

Baba = Napa

Muu = Muumi

Kuuku = Kukka

Aito = Maito

Ääti = Äiti

Ishi = Isi

Tämmä = Tämä 
(Elvira käyttää tätä sanaa kun kysyy mikä jokin asia on)

Ka = Kato eli katso

Eei = Ei

Kaakka = Kakka

Elvira osaa jo siis aika liudan sanoja. Tai "sanoja". Todella moni vieras sana on myös saanut viimeaikoina merkityksen, Elvira tietää tasan tarkkaan mitä tehdään jos mennään hakemaan pastillia, sanotaan kiitos tai pestään kädet. Ei sitä oikein edes taida vielä tajuta kuinka paljon loppujen lopuksi tuo pieni ihminen ymmärtää ympärillä olevasta maailmasta. Kohta meillä taitaa kuitenkin asua pieni papukaija joka toistaa kaikki sanat joten täytyy olla varovainen mitä itse (tai vieraat) suustaan päästelee...


Me ollaan vähän rähjäsiä työpäivän ja hoitopäivän jälkeen...Mutta ei se niin nuukaa! 
Ihanaa helmikuuta me kuitenkin toivotetaan teille kaikille!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Mitä hankintoja juhannusvauvaa varten?



Tänään paukkuu taas täydet viikot ja tiedätteko mitä, nyt ollaan raskauden puolivälissä! 20 viikkoa on mennyt ihan hurjaa vauhtia ohi ja hieman jo pelottaa että sama aika ja meitä saattaa olla jo neljä. Plusmiinus se kaksi viikkoa näin yleisesti ottaen. Vaikka tässä ei mitään kiirettä vielä olekkaan, niin nyt on aika hetkeksi pysähtyä miettimään mitä hankintoja meidän täytyy tehdä juhannusvauvaa varten. Vauvatarvikkeet eivät ole sieltä halvimmasta päästä, joten ei niitä kaikkia voi kertarysäyksellä samasta tilipussista ostaa. Siksi hankintojen teko kannattaa aloittaa aikaisessa vaiheessa!

Vaatehankinnat ovat se kaikkein kivoin shoppailukohde. Vaatekaupat pursuavat mitä ihanempia vaihtoehtoja niin pojille kuin tytöille. Jos meidän juhannusvauvamme on tyttö niin pääsemme tältä osin paljon helpommalla, hän saa perintönä isosiskonsa vanhat vaatteet. Jonkun verran kuitenkin täytyy ostaa uusia vaatteita jokatapauksessa koska tällä kertaa meille tulee syysvauvan sijaan kesävauva, joten mahdolliset helteet on otettava huomioon vaatteiden kanssa. Tämä onkin sitten pienimuotoinen päänvaiva, miten mä osaan muka pukea vastasyntyneen tarpeeksi viileästi häntä kuitenkaan palelluttamatta! Jos juhannusvauva on poika, saamme ostella paljon uusia vaatteita mutta yritän suosia mahdollisimman paljon kirpputoreja ja käytettyjä vaatteita. 

Vaunut ovat ehkä kallein hankinta kun perheeseen tulee vauva. Meillä on täällä valmiiksi yksi rattaiden käyttäjä joten meidän kohdalla vaunut tarkoittavat tuplavaunuja. Jotka ovat muuten aivan järkyttävän hintaisia...Meidän perheessä vaunujen/rattaiden käyttö on aika vähäistä, joten olemme ajatelleet hankkia matkasisarusrattaat mahdollisia kaupunki-&kauppareissuja varten. Kotona ja kylässä juhannusvauva saa nukkua päikkäreitänsä Elviran tämän hetkisissä menopeleissä, Brio Go Nexteissä. Meidän tupliksi olemme ajatelleet näitä rattaita (klik). Meille tärkeää on pieneen tilaan menevät rattaat, rivarikolmiossa säilytystilat ovat aika kivenalla.

Elviran vanha turvakaukalo meillä on vielä tallessa joten se menee myös perintönä pikkusisarukselle .Tarkkaa mallia en muista enkä edes tiedä, mutta merkki on Brio. Turvakaukalon saa telakalla autoon kiinni, joten jokakertainen turvavyön kanssa pelaaminen on onneksi pois laskuista. Kaukalo on hyvä, mutta menee todella nopeasti pieneksi. Elvira oli hädintuskin 9kk kun jouduimme vaihtamaan isompaan istuimeen koska jalat tulivat niin paljon yli kaukalosta.

Pinnasänky meillä jo on, mutta koska Elvira nukkuu siinä vielä on meillä edessä lastensängyn osto. Elviralle olemme ajatelleen hankkia Ikeasta jonkun ihan perusvalkoisen lastensängyn ja sitten muutaman vuoden päästä sisarukset saavat siirtyä kerrossänkyyn jotta maksimoidaan lastenhuoneen lattiatila. Tässä pitäisi siis pikkuhiljaa jo alkaa totuttaa Elvira isojen tyttöjen sänkyyn nimittäin minulla olisi haaveena maalata puunvärinen pinnasänky valkoiseksi ennen juhannusvauvan saapumista. Katsotaan jääkö tämä haaveeksi niinkuin miljoona muutakin projektia...

Sitteri oli meille ihan elinehto Elviran kanssa vaikka aluksi mietin onko sitä pakko hankkia. Vanha sitteri lensi roskiin koska oli aivan hävyttömässä kunnossa sosemaisteluiden jälkeen, joten sitterin hankinta olisi myös vielä edessä. Olen kovasti haaveillut ja kuolannut Baby Björn Balance sitteriä mutta onhan se aika hävyttömän hintainen sitteriksi..

Tutit, hoitotarvikkeet, harsot ja vuodevaatteet ovat niitä viimeisiä hankintoja jotka tulevat mieleen sitten joskus äitiyslomalla. Onneksi vuodevaatteita ja harsoja meillä on jo omasta takaa, tosin hieman tyttömäisiä jos juhannusvauva onkin poika. Mutta onko se niin viimeisen päälle? Hoitopöytänä meillä tällä kertaa toimi pyykkikone pesuhuoneessa. Olikohan tässä nyt kakki tärkeimmät...No, eiköhän me kaikki saada kasaan ennenkuin juhannus koittaa! Emme nimittäin ole vielä hankinneet yhtään mitään tulevaa vauvaa varten, ehkä sitten rakenneultran jälkeen päästän sisäisen shoppailijan valloilleen ;)