Kaksplus.fi

MENU

torstai 30. huhtikuuta 2015

Karhunpoika sairastaa!



Terveisiä täältä sairastuvalta. Niin se vaan meni että yskä ei jäänyt yksikseen vaan kuvioihin tuli myös kuume, ja aika korkea sellainen. Mittari näytti parhaimillaan 38,7 astetta ja vaikka tuo ei nyt mikään huima lukema ole niin Elviralla ei koskaan ennen ole ollut noin korkeaa kuumetta. Iltapäivällä annettu Panadol laski onneksi kuumeen aika tehokkaasti ja pienet iltahepulitkin lähes kuumeeton lapsi jaksoi äskön ennen nukkuumaanmenoa vetää. On se vaan kurjaa seurata sivusta miten toinen on aivan veto poissa ja naatti. 

Nämä sairastelupäivät ovat myös mulle rankkoja. Ei pelkästään huonosti nukutun yön takia vaan siksi ettei näinä päivinä tehdä mitään. Olemme koko päivän istuneet sylikkäin sohvalla ja mä olen siinä sivussa tuijottanut Pakoa Netflixistä. Touhut ja siivoamiset ovat saaneet jäädä ja olen ollut siinä missä minua on tarvittu, sylinä ja turvana kurjan olon keskellä. On kuitenkin uskomattoman raskasta istuskella sohvalla ja tuijottaa telkkaria koko päivän, vaikkei kyllä uskoisi! Myönnettäköön että olen kyllä täysin rinnoin nauttinut tästä kurjuudesta, jos näin voi sanoa. Elvira ei kovin usein viihdy montaa hetkeä sylissä joten olen ottanut kaiken ilon irti mun pienestä sylivauvasta. Elvira nukkui sylissä myös tunnin päiväunet, jota neiti ei ole oiken tehnyt vauvanakaan. Harvinaista herkkua siis mulle, muttei todellakaan pienelle potilaalle!

Luulin että nämä sairastelut helpottaisi kun jäätiin kotihoitoon mutta eipä näemmä. Elvira oli kahdeksan kuukauden ikään saakka täysin terve ja sitten iski ensimmäinen flunssa jonka jälkeen tuntuu että koko ajan nokka vuotaa. Ainakin nyt kevättalven kun hän on ollut hoidossa. Toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, sairastelut ovat olleet lieviä ja lääkärireissuja meillä ei ole takana yhtään. Korvatulehduksiltakin ollaan vältytty kokonaan. Ja toivotaan että näin tämä säilyisikin! 

Hyvät vaput vaan teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! <3
Ja juokaa simaa munkin puolesta, en löytänyt kaupasta kuin kahta kokonaan alkoholitonta versiota (mehukatti&finnspring vai mikä olikaan) ja molemmat maistui ihan kuralta! 


keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Elviran pakko pyykätä -yskä ja 1,5 vuotisneuvola!



Elvira täytti huhtikuun kuudes päivä 1,5 vuotta ja tänään oli neuvolan vuoro. Lähdimme aamulla kävellen matkaan sadetta sekä supistuksia uhmaten. Ajat olivat jälleen kerran myöhässä mutta meillä ei ollut mihinkään kiire, Elvira sai rauhassa leikkiä neuvolan leluilla ja mä täyttelin jonkun kysely lapun meidän päihteiden käytöstä ja kasvatusajatuksista. Mä en ole pysynyt edes kärryillä kuinka monta kertaa olen saanut vastata joko samanlaisiin tai sitten ainakin samantyylisiin päihde&alkoholi kyselyihin sitten helmikuun 2013 jälkeen jolloin ensimmäisen kerran äitiysneuvolaan astelin. 



Lääkärin lisäksi paikalla oli meidän oma tuttu terveydenhoitaja. Aluksi minä höpöttelin lääkärin kanssa Elvirasta, hänen luonteestaan ja osaamisistaan. Samaan aikaan Elvira rakensi palikoista tornin ja teki nappipalapelin joiden avulla mitataan kehitystä ja kehitystasoa. Kysymyksiä sateli Elviran terveydestä, omatoimisuudesta sukkien riisumiseen sekä sukusairauksista ruokavalioon. Käytiin siis vähän läpi meidän arkea, ruokailutottumuksia sekä elämää noin niinku yleensä. Kyseessä ei siis suinkaan ollut mikään tentti mutta mä hölösuuna vastasin kysymyksiin reippaasti ja vähän eksyinkin aina aiheesta. Omasta lapsesta on vaan aina niin mahtava puhua! 



Lääkäri tutki Elviran läpikotaisesti. Kuunteli keuhkot sekä sydämen, katseli korvat sekä tarkasti silmät karsastuksen varalta. Rokotteita ei tällä kertaa luojan kiitos tullut ja seuraavat ovatkin vasta sitten 4-vuotis neuvolassa. Naureskelimmekin terkan kanssa että onneksi tulee jo seuraava ettei ehdi unohtamaan rokotuksia ja niistä koituvia "ihanuuksia" Elviran rokotustauon aikana! Me ei olla kotona mittailtu Elviraa ollenkaan joten mua tietenkin kiinnosti kaikkein eniten pituus sekä paino. 

Elvira painaa tällä hetkellä 9950 grammaa ja on 80,6 cm pitkä.
Yksi vuotiaana mitat olivat 9180 grammaa ja 75,4 cm.

Neuvolakorttiin tuli seuraava teksti:

"Terve, rauhallinen ja iloinen tyttö
Päläpäläpälä...Atooopista ihottumaa...Päläpäläpälä
*Paljon siansaksaa*
Motorinen kehitys ikätasolla.
*Lisää siansaksaa*"

(Ensimmäistä kertaa meille sattui lääkäri jonka käsialasta en yksinkertaisesti ota mitään selkoa!)



Paino menee hieman miinuskäyrällä mutta minä en niitä käyriä niin katsele. Elvira kehittyy ja kasvaa kuitenkin tasaiseen tahtiin ja syö sekä voi hyvin. Se on pääasia! Kymmentä kiloa ei siis vielä ylitetty mutta se menee kyllä ihan justiinsa rikki! Äitinsä tyttö kun niin hoikassa kunnossa on (huutonauru!)!

Lääkärin kuunnellessa keuhkot hän tarkasti samalla Elviran nielun koska viimeiset kaksi yötä on mennyt yskiessä. Keuhkot kuulostivat kuulemma mainioilta mutta nielussa oli pientä punertavuutta sekä katetta. Diagnoosiksi saimme alkavan ylähengitystieinfektion. Lääkkeeksi c vitamiinipitoista mehua ja jos kuume nousee niin takaisin lääkäriin! Ostin myös hunajaa jota käytetään pienten lasten yskänlääkkeenä muttei se meidän nirsolle kelvannut. Edellisyö oli ihan hirveä kun toinen vaan yski ja yski keuhkojaan pihalle. Viime yö meni ihan kivasti kun vuorasin huoneen märillä pyykeillä ja pyyhkeillä. Tänään sama juttu, toivotaan että yö sujuu yskimättä! Tällä hetkellä lastenhuoneesta ainakin kuuluu köhinää...Noh, tulepaahan pyykkikoria tyhjennettyä tällä viikolla ahkerasti jotta huoneilma saadaan kosteaksi!

Meillä asustelee siis täysin terve ja reipas tyttö joka kehittyy ikätasollaan ja puhuu jo kuin pieni papupata! Aivan valmista kauraa isosiskoksi sanon minä!


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Eilinen äitiysneuvola!



Eilen oli taas pitkästä aikaa äitiysneuvolan aika. Tai pitkästä aikaa, edellisestä kerrasta taisi olla se kolme viikkoa. Seuraava aika merkattiin taas kolmen viikon päähän joten ei ainakaan vielä tihene käynnit sen enempää. Synnytystapa-arvio varattiin samalla ja se on viikolla 37. Aika myöhään, mutta lääkärin kesäloman takia sain valita toisen neuvolan tai myöhäsemmän käynnin. Valitsin jälkimmäisen koska autoton kerran olen. 

Neuvolassa suoritettiin kaikki ne tavalliset mittaukset niinkuin joka kerta. Edelleen kaikki näyttää olevan niiden osilta hyvin ja kaikki kasvaa tasaseen tahtiin, niin kohdunpohjankorkeus kuin painokin. 

(Sulkeissa on edellisen kerran mitat)

Rv: 32+1 (28+5)
Paino: + 9 kg (+7kg)
Turvotus: + (-)
RR: 110/72 (113/71)
Sf: 30cm (28cm)
Sikiön syke: +150 (+140)
Sikiön liikkeet: ++ (++)

Terkkari yritti vatsan päältä tunnustella miten päin meidän juhannusvauva masussa asustelee muttei oikein saanut selvyyttä. Möykkyjä siellä ja möykkyjä täällä. Itse en myöskään tiedä miten päin mahassa ollaan mutta veikkaan edelleen hänen olevan tarjonassa eli pää alaspäin. Vauvan hikka tuntuu nimittäin aika alhaalla ja voimakkaimmat muljaisut ylävatsalla, liekö takapuoli siellä sitten. Sovimme että ensi neuvolakäynnillä tarkistamme ultran kanssa miten päin kaveri mahassa asustelee ellei muuten saada selvyyttä. Jos vauva on perätilassa niin synnytystapa-arviota täytyy aikastaa jotta pääsen mahdolliseen käännytys yritykseen. Toivon todella että meidän vauva kääntyisi itsekseen raivotarjontaa tai ainakin ihan viimeistään sitten väkisin kääntämällä. Perätila synnytyksen kohdalla saan nimittäin heittää heti hyvästit ajattelemalleni luomusynnytykselle ja ehkä jopa koko alatiesynnytykselle. Ei vaan kantti välttämättä kestä. Ja sektioon en millään haluaisi joutua, ajatuskin siitä saa jännäpissat housuihin! 

Mun vointi on tällä hetkellä hyvä vaikka välillä olenkin todella väsynyt. Sainkin kehotuksen varata parin viikon päästä labra-ajan jotta voidaan tarkkailla veren rauta-arvoa. Myös pientä pahoinvointia on havaittavissa aina aika-ajoin mutta olen oikein tyytyväinen olooni. Huonomminkin asiat voisivat olla joten en valita (ainakaan tällä kertaa..) turhasta! Huomenna suunta käy taas neuvolaan mutta tällä kertaa tuon pienen naisen asioilla, nimittäin vuorossa on Elviran puolitoistavuotis neuvola!



Terveisin onnellinen, vaikkakin jo hieman kyllästynyt hormonihullu.



maanantai 27. huhtikuuta 2015

Luottotuotteet hiustenhoidossa!



Mä olen aina ollut nainen joka ei kosmetiikkaan turhia tuhlaile. En ymmärrä satoja tai edes kymppejä maksavia hoitotuotteita, naamarasvoja tai huulipunia. Mitä edullisempi, sen parempi on mun motto. Toki on asioita joissa yksinkertaisesti laatu maksaa, mutta itselleni tärkeä kriteeri kalliin tuotteen kohdalla on myös riittävyys. Jos maksan tuotteesta paljon, haluan sen myös riittävän kauan.


Varsinkin hiustenhoito on asia jonka olen laiminlyönyt pihiyteni takia oikeastaan koko ikäni. Viimeisestä kampaajareissusta on aikaa 5 vuotta (onneksi ensi viikolla tämäkin asia muuttuu!) ja hiustenhoitotuotteeni ovat shampoo&hoitoaine luokkaa. Tosin viime kerralla satsasin kaupan hyllyllä hiuslakkaan melkein kympin verran vanhan kolmen euron sijaan ja pakko kyllä myöntää että olisi kannattanut satsata jo aikaisemmin. Aika hiukean suuri ero vanhalla ja uudella hiuslakalla! Mennäänpäs nyt jo kuitenkin asiaan eli tämän postauksen pointtiin. Ajattelin esitellä teille kaksi tai oikeastaan kolme luottotuottetani tässä huikeassa hiustenhoitoretriitissäni. Vaikka purkkeja ja purtiloita on kerääntynyt kaappeihin niin nämä kolme tuotetta ovat ne joita käytän säännöllisesti. Hiuslakkaa ja lämpösuojasuihketta lukuunottamatta.



Ensimmäinen on mikäs muukaan kuin kookosöljy. Mä olen ennenkin täällä blogin puolella hehkuttanut tätä monitoimitavaraa ja voin kertoa että tämä tuskin jää viimeiseksi kerraksi. On se vaan mahtituote! Hiuksiin kookosöljyä käytän noin kerran kuukaudessa. Öljyä niin paljon päähän että hiukset ovat märät, anna vaikuttaa tunti, pese hiukset shampoolla x 2 ja hiuksista tulee pehmeät sekä helposti harjattavat! Toimii mitä parhaimmin tälläiseen kuivaan ja kaksihaaraiseen valtakuntaan. Ja käsittely tosiaan tarvitsee toistaa vain noin kerran kuussa!



Toinen luottotuotteeni on Natusan Kids hoitoainesuihke hiuksille. Kyllä, juuri se lasten versio. Hiukseni ovat huonossa kunnossa ja takkuuntuvat helposti joten tuote on kuin pelastus! Ja mikä parasta, vähentää ihan älyttömän hyvin hiusten sähköisyyttä! Mun aralle päänahalle pelastus kun hajaaminen on paljon helpompaa tämän avulla.



Viimeinen muttei todellakaan vähäisin on kauan hehkutettu harja, Tangle Teezer. Kun tätä harjaa kerran kokeilee, ei ole paluuta entsieen. Olin aluksi todella skeptinen ja ajattelin harja kuin harja, mutta kerran kokeiltuani en ole tavallista harjaa halunnut käyttää. Tämäkin tuote on kuin unelma mun takkuiselle ja paksulle tukalle. Ja samaa harjaa käyttää meidän perheen taapero koska harja on niin hellävarainen! 

Nämä luottotuotteeni ovat edullisia, riittoisia ja sopii koko perheelle! Mitkä ovat teidän luottotuotteita joita kannattaisi ehdottomasti kokeilla?

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mahan matka tähän päivään.

Tänään poksuu täydet raskausviikot, 32+0! Sen kunniaksi perehdytään masunmatkaan raskauden alusta tähän päivään saakka, valokuvin. Pitkällä ollaan jo, kroppa sekä mieli kovilla mutta onneksi ei enää kovin montaa viikkoa jäljellä! Koitan parhaani mukaan kuitenkin nauttia tästä mahtavasta pötsistä koska tiedän että sitä tulee ikävä jo ihan älyttömän pian synnytyksen jälkeen. Sen pidemmittä puheitta, ihanaa sunnuntai iltaa terveisin minä&masu!<3














Rv 9+0, 11+0, 13+5

18+4, 20+0, 23+0

27+3, 31+0

Näitä kuvia katsellessa ei voi kuin ihmetellä miten monta viikkoa tätä raskautta on jo takanapäin. Tuntuu että tämä varpaissa roikkuva pötsi olisi ilmestynyt kuin tyhjästä tähän tissien alle. Niin se aika vaan juoksee! Kahdeksan viikkoa laskettuun<3

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Puolikkaan maapallon #ootd



Mentiin tänään työkavereiden kanssa kiitoradalle hohtominigolffaamaan ja sen jälkeen Tårgetiin syömään. Oli pitkästä aikaa ihanaa päästä aikuisten kanssa viettämään aikaa vaikka ikävä Elviraa kohtaan oli järkyttävä. Nää hormonit tekee musta tosi riippuvaisen Elvirasta ja oon ihan kiinni mun pienokaisessa. Viime kerralla purkasin hormonirakkauspuuskat koiraan kun ei omia lapsia vielä ollut :p

Kuitenkin, ennen kuin pääsin kotiovesta ulos oli se illan vaikein edessä, nimittäin vaatteiden valinta. Me naiset ollaan kuuluisia ei oo mitään päälle pantavaa- kriisestä ja näin valaan kokoisena vappupallona kaikki pulmat kärjistyvät. Oikeasti ei vain ole mitään päälle pantavaa koska mikään ei yksinkertaisesti mahdu päälle. Kasvavan mahan lisäksi meikäläisen takapuoli ja reidet ovat saaneet myös osansa kiloista, tissestä ja kaksoisleuasta puhumattakaan.



Omaa kroppaa rupeaa olemaan jo pikkuhiljaa ikävä. Olen ihan sinut tulleiden kilojen kanssa koska tiedän niiden katoavan vielä joskus (toivottavasti yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla). Siltikin on kovin turhauttavaa kun ei ole mitään kivoja vaatteita kun johonkin lähtee! Saatika kenkiä, ei tule kuulookaan näillä turbonilkoilla käyttää vähääkään korollisia jalkineita.

Kaikesta valituksesta huolimatta viihdyn mun kropassa ja nautin tästä isosta vatsasta vaikka pikkuhiljaa mitta alkaakin olla täynnä. Kiloista, arvista ja vappupallo olosta huolimatta tunnen itseni kauniiksi ja naiselliseksi. Teenhän parhaillani juuri sitä mihin meidät naiset on luotu! Ja raskaudessa on se plussaa että voin ilman morkkista syödä aamupalaksi kääretorttua ;) (niinkuin eilen...)

Lyhyestä virsi kaunis, olen niin väsynyt ettei kirjoittamisesta meinaa tulla mitään :D suihkun ja närärstyslääkepullon kautta nukkumaan, hyvää yötä kaikille! <3



P.s Olin varmasti aika huvittavan näköinen ja kuuloinen minigolfradalla kun ähisten sekä puhisten pyllistelin pallon perässä :D Keksisin juuri ensi viikon vappuasunkin, naru jalkojenväliin roikkumaan niin voin leikkiä vappupalloa! Huumorilla selvitään nämä viimeiset viikot...;)


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Luomuillaanko?

Täytin juuri Ipana esitietolomakkeen sairaalaa varten. Vaikka koko lomakkeen ykkösjuttu on tietenkin ne sairaalanimet niin lomakkeen täyttö sai minut taas pohtimaan tulevaa koitosta. Jos rehellisiä ollaan niin synnytys on ollut enemmänvähemmän mielessä jo melkein plussasta asti. Esitietolomakkeen toiveet kohtaan kirjoitin toiveeni mahdollisimman luomusta synnytyksestä lääkkeettömiä kivunlievityksiä käyttäen. Jos siis kantti kestää! Tosin lisätään tähän perään vielä että ilokaasusta en luovu, sen verran hyvää tavaraa oli viime kerralla...

Elviran synnytys oli ensisynnytykseksi melko nopea. Synnytyksen kestoksi on merkatty 5,5 tuntia. Synnytys käynnityi spontaanisti kotona vesien menolla ja avautumisvaihe oli aika nopea. Kivunlievityksenä kokeilin suihkua, kaurapussia, ilokaasua ja epiduraalipuudutusta. Epiduraali vei supistuskivut mennessään mutta samalla se teki ponnistamisen todella haastavaksi, en tuntenut koska supistus tuli. Siksi en tällä kerta haluaisi ainakaan epiduraalia jos jonkun puudutteen jossakin kohtaa haluan. 

Luomusynnytys ei ole mulle mikään pakkomielle enkä koe olevani mitenkään "kova mimmi" jos siihen pystyn. Se ei nosta mua äitiyden jalustalla yhtään sen korkeammalle. Luomusynnytys pelottaa mua ihan helkutisti koska supistuskivut ovat jotain aivan järkyttäviä. Puhumattakaan niistä kivuista kun vauvan pää tai hartiat tulevat ulos. Miksi ihmeessä siis edes harkitsen luomusynnytystä?

Miksi siis? Tähän mä en edes osaa oikeastaan vastata. Mä haluaisin kokeilla synnyttää mun kehoa kuunnellen, tuntea koska on tarve ponnistaa ja olla synnytyksen jälkeen elävien kirjoissa ilman minkäänlaista lääkepöhnää. Siinä ehkä ne suurimmat syyt. Mä haluan kokea tämän maailman luonnollisimman asian mahdollisimman luonnollisena. Nyt toisen lapsen kohdalla mä tiedän että synnytys sattuu. Ja aivan helvetisti sattuukin. Mutta samalla mä tiedän että siitä kivusta selvii kyllä hengissä. 

Mahdollisimman luomusynnytys on ensimmäisenä tällä hetkellä mun synnytystoivelistalla. Voi olla että tämä toive heitetään kaivoon heti ensimmäisen kipeän supistuksen tullessa ja anelen anestesialääkäriltä kaikki mahdolliset kivunlievitykset. En epäilisi yhtään...Aion kuitenkin henkisesti valmistautua luomusynnytykseen, tai siis mahdollisimman luomuun. Lämmin vesi ja ilokaasu ovat viimesynnytyksestä positiivisempina muistoina mun mielessä joten ajattelin niiden turvin pärjätä mahdollisimman pitkälle. Tuttuja ja turvallisia juttuja! Tärkeintä mulle on että synnytän omaa kehoani kuunnellen ja pysyn tällä kertaa mukana missä mennään. Nyt kun kaikki on kerran jo tehty ja hieman tietää mitä tulevan pitää. Sitä paitsi, synnytystä voi suunnitella mutta se etenee aina omalla painollaan vähät välittämättä sinun tai jonkun muun suunnitelmista. Katsotaan siis miten tämän likan kesäkuussa käy!


Ensimmäisiä vauvahankintoja!

Lupasin sunnuntaina että tulen tänne blogin puolelle esittelemään meidän ensimmäiset vauvahankinnat. Meillä tosiaan on melkein kaikki Elviran vauvatarvikkeet (liinavaatteet, vaatteet yms.) vielä tallessa, joten ihan hirveästi ei shoppailtavaa tällä kertaa ole. Ja hyvä niin, eilisestä panikointipostauksesta huolimatta on välillä hyvin vaikea asennoitua siihen että meille on tulossa vauva. Raskausviikot ovat humisseet vain niin kovaa vauhtia ohi!




Tosiaan, yksi tärkeimmistä hankinnoista oli uusi sitteri. Elviran sitteri toimitti syöttötuolin virkaa ennen istuttamislupaa joten voitte vain kuvitella miltä se näytti, roskiin jouti koko vehje! Kävimme Lastentarvike nimisessä lastentarvikeliikkeessä katsomassa sittereitä. Ihan siitä syystä että meillä oli sinne lahjakortti. Sitteri valikoima oli aika huono varsinkin "ihan tavallisten" sitterien kohdalla joten päädyimme vähän hifistelemään ja ostimme keinuvan sitterin. Sitteri oli näytekappale ja kankaiden kuosi oli "Last season" joten saimme sen hieman edullisemmin. Sitteriä testattiin tänään ensimmäistä kertaa kun meillä oli kavereita kylässä, mutta itse heilumis ominaisuutta emme päässeet testaamaan. Sitteriin tarvitsee neljä isoa patteria eikä meillä ollut kuin tavallisia (tiedättekö ne isot joista saa kieleen sähköiskun?:D). Hyvin näytti vehje kuitenkin heiluvan ihan ilman pattereitakin ja luulen ettei niitä kovin paljon tarvitse, Elvira heilutteli innoisaan vauvaa sitterin kyydissä. Enemminkin sai olla hieman jarruttelemassa vauhtia...








Toinen asia joita viime viikolla juhannusvauvaa varten ostin oli ensimmäiset vaatteet. Ei kun valehtelen, ostimme kyllä jo yhden bodyn joskus kauan sitten! No kuitenkin, löysin kirppikseltä yhden hyllyn jossa oli paljon pieniä kokoja tyttövauvalle, nimenomaan kesävauvalle. Luulin aluksi että pärjäisimme Elviran vanhoilla vaatteilla mutta koska Elvira oli syysvauva, vaatteet ovat suurimmaksi osaksi aika paksua ja lämmintä kangasta. Pärjäämme siis hyvin jos tulee kylmä kesä jota en missään nimessä kyllä toivo! Vaatehankinnat ajattelin muutenkin pitää aika minimissä ennen vauvan syntymään, viimeksi meinasimme hukkua vaatteisiin kun jokainen vieras toi aina pienen tuliaisen pienelle ihmeelle. Ja Elviran kohdalla vaatteita ei edes koskaan likastunut, hän ei puklaillut eikä vaippakaan falskannut koskaan. Jos pikkusisko on samanlainen niin vaatteita ei todellakaan montaa tarvitse! Muutenkin kartan aika paljon noita kaikkein pienimpiä kokoja. Vaikka aluksi vauva näyttää hukkuvan 62 kokoisiin vaatteisiin niin ei montaa viikkoa mene kun ne ovat jo aivan sopivat. Nuuka mikä nuuka! Ja tämä äiti ei kyllä todellakaan ole mikään lastenvaatehifistelijä, vai kuinka monta kertaa olette täällä blogin puolella nähneet lastenvaate hehkutusta? :D




Vielä olisi edessä kaikkien vauvaunvaatteiden pesu ja kaappiin viikkaus. Ensin pitäisi vaan hankkia isompi lipasto koska tyttöjen vaatteet eivät tule mahtumaan lastenhuoneen vaatekaappiin. Noh, onneksi on vielä aikaa!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

"Kaksi lasta menee siinä missä yksikin!"

Allekirjoittaako joku kahden lapsen vanhempi otsikon väitteen? Tuskin. Laskettuun aikaan on tasan kaksi kuukautta ja yksi päivä. Niin paljon mutta kuitenkin niin vähän. Pieni ei helkutti- paniikki kuuluu loppuodotukseen ja kyllä mäkin olen kieltämättä ruvennut miettimään mihin sitä on ryhdytykkään. Kahden vuoden ikäero lapsilla tuntuu olevan aika yleistä, mutta kyllä mä välillä kauhulla katselen pienensuuren Elviran menoja ja mietin että toinen on jo tulossa. Ja lähempänä kuin osaamme kuvitellakaan.

Välillä oikeasti päähäni putkahtaa ajatus siitä että pidimmeköhän me nyt liian kiirettä. Pistän raskauspaniikin piikkiin koska tätä raskautta odotimme kuitenkin melkein 10 kuukautta. Olisihan siinä ollut aikaa perääntyä jos olisimme halunneet. Ei, olimme aivan varmoja että toinen saa tulla vaikka heti. Kuitenkin kiitän salaa luojaani etten tullut heti raskaaksi kun lopetimme ehkäisyn, Elvira olisi ehtinyt juuri täyttää vuoden ennen pikkusisaren syntymää. Se olisi ehkä ollut jo liian pieni ikäero. Kai? 

Ajattelen aina että kyllä kaikesta selviää mutta välillä meinaa paniikki iskeä kun mietin kahden lapsen äitinä oloa. Aivan ihanaa, mutta aivan varmasti myös ihan älyttömän rankkaa. Tällä kertaa en esimerkiksi saa nukkua vauvan kanssa puoleenpäivään jos hän niin päättää meitä hemmotella. Ei, meillä on energinen taapero joka herää viimeistään 8:30 eikä kysele miten vauva on yönsä nukkunut ja onko sopiva aika jo herätä. Tupla vaipat, tupla kiukuttelut, tupla hammasvaivat, tupla taudit sekä tupla huomiot. Kaikki tämä työ ja arjen hoitaminen, tuplana. Kutienkin nämä kaikki unohtuu kun miettii tämän kaiken rakkauden ja onnen määrän, tuplana.

Keksin paljon sekä hyviä että huonoja puolia pienestä ikäerosta. Kuten keksin myös isommastakin ikäerosta. Luulen siis ettei oikeaa ikäeroa ole olemassa, se on aina oikea ja kaikesta selviää. Vaikkei unettomina öinä ehkä kesällä siltä tunnukkaan, mutta olen aivan varma että tämä on meidän perheen ikäero. Meille vanhemmille oikea, Elviralle oikea ja pikkusisarukselle oikea. Pikkusisaren vauvavuosi tulee olemaan varmasti rankka, sitä en epäile yhtään. Mutta lapset antavat aina enemmän kuin ottavat, sen allekirjoitan aivan täysin. Minulla on siskoni kanssa ikäeroa vuosi ja seitsemän kuukautta. Mun vanhemmat on molemmat hengissä eivätkä edes omista metrin mittaisia silmäpusseja joten emmeköhän mekin selviä hengissä. Vai..? 

Ja vaikka vuosi 2015 tulisi olemaan elämäni rankin niin se on aivan varmasti myös elämäni paras. Ihan niinkuin vuodet 2013 ja 2014 jotka olen saanut äitinä viettää. Ja hei, kohta mä olen tuplaäiti. Tuplasti rankempaa mutta ennenkaikkea tuplasti parempaa. Kaikki tämä onni ja ilo, tuplana. Ja sitäpaitsi, oikeella asenteella selvii hengissä melkein mistä vain. Joskus on vaan silti pakko panikoida!!!


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

32. raskausviikko!

Sikiön paino: 1750 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 27,5 cm 
Koko pituus: 37 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä, suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Useimmilla ensimmäinen uloste tulee muutaman tunnin kuluttua syntymästä.
Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.
Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset."


Näin sanoo raskauskalenteri Vau.fi sivulla! Tänään pyörähti käyntiin raskauden 32. viikko eli täysiä viikkoja kasassa on nyt 31+0! Yhdeksän viikkoa laskettuun aikaan, tuntuu niin vähältä mutta silti niin paljolta! Ja miettikää, alle yhdeksän viikkoa kesään, sekin on juhlan paikka! Vauvahankintoja on tehty jo muutamia, sitteri sekä vaatteita. Voisin niistä tehdä erillisen postauksen joku päivä. Myös sisarusrattaat pitäisi tässä joku päivä tilata netin kautta mutta ensin täytyy kyseisiä vaunuja käydä koeajamassa jossakin lastentarvikeliikkeessä. Netin kautta saa paljon halvemmalla mutten kuitenkaan halua ostaa sikaa säkissä.
Pieni juhannusvauva on siis jo melkein kahden kilon kokonoinen mötikkä! Tila on ihan selkeästi loppunut vatsassa koska liikkeet ovat rauhoittuneet sekä vähentyneet. Ihan niinkuin Elvirankin aikana. Luulen että juhannusvauva on pääalaspäin tällä hetkellä koska hikka tuntuu aika alhaalla vatsassa ja potkut sen sijaan ylämahassa. En kuitenkaan mene vannomaan, en osaa sitten millään hahmottaa missä mikäkin tuolla mahassa sijaitsee. En osaa hahmottaa edes sitä oliko kyseessä potku vai kenties pepun töytäisy. Mahan päälle liikkeet näkyvät ja tuntuvat todella vähän, enemmän selkäpuolella möngerretään. Luulen tämän johtuvan ihan puhtaasti tuosta etuseinämässä olevasta istukasta. Vauva on päivisin todella rauhallinen ja laiska liikkumaan ja myllää sitten iltaisin ja öisin. Juuri silloin kuin mun pitäisi nukkua. Mutta niinhän se yleensä menee! Jos oikein muistan niin ensiviikolla taitaa taas olla neuvolakäynnin paikka. En mene vannomaan, viikko kotiäitinä on taas sekottanut mut ihan täysin!
Mun vointi on edelleen pysynyt aika samana. Närästys on ehkä hivenen helpottanut mutten ihmettele, tuntuu että vatsa roikkuu nyt todella alhaalla! Liikkuminen ja kumartelu on työn ja tuskan takana, tästä esimerkkinä voin kertoa että Tino ajeli eilen mun sääret kun en itse siihen enää kykene. Rautalisän vaihdoin nestemäiseen, en kestänyt enää niitä vatsavaivoja. Mahakivut ovatkin helpottaneet todella paljon! Vaikkei tuo "hedelmäinen" lisä kovin herkulliselta maistu niin mielummin paha maku suussa kuin levotottamat yöt vatsavaivojen takia. 
Näillä viikoilla sanotaan kohdun olevan todella supistusherkkä ja tässä raskaudessa voin todellakin allekirjoittaa tuon lauseen. Päivisin supistelee aina silloin tällöin, erityisesti jos olen ollut paljon jalkeilla tai kävellyt. Illalla viimeistään meidän rappuset laukaisevat supistukset ja muutama jo hivenen kipeäkin suppari on tullut. Suurimmaksi osaksi supistukset ovat kuitenkin niitä kivuttomia harjoitussupistuksia joissa kohtu vain kovettuu joten en ole huolissani. Eilen illalla tosin olin aika tuskainen ja mahaa jomotteli mutta ihan oma vika, mitäs tehtiin reilu neljä tuntia tapetointi hommia! Satunnaisia supistuksia lukuunottamatta vointi on oikeastaan aika erinomainen, ihan normaali raskaanaolevan olo. Joskus on rankkaa ja joskus ei edes huomaa että olisi raskaana. Kävely tosin on muuttunut nyt kunnon "kakat housuissa" vaappumiseksi ja aika hitaan puoleiseksi mutta se kuuluu asiaan, siitähän meidät odottavat äidit tunnistetaan! 


Tästä hirveen laadukkaasta kännykkäkuvasta näkee miten alhaalla tuo masu on! 

Rauhallista sunnuntain jatkoa kaikille, 
nyt mä siirryn katsomaan miten vaaleissa kävikään ja pääsikö mun ehdokas eduskuntaan vai ei!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Taaperon ensimmäinen hammaslääkäri!



Elviralla oli tänään elämänsä ensimmäinen hammaslääkäri. Tai suuhygienisti, hammashoitaja tai mikä sen tädin tehtävänimike olikaan. Täällä Turussa ensimmäinen hammaslääkäri kutsu tipahtaa postiluukusta siinä puolentoistavuoden iässä ja meillä tämä aika oli tänään kello 10:30. Tapamme mukaan olimme paikalla ajoissa ja kello löi tasan puoli kun istahdimme odotushuoneen penkille. Pääsimmekin heti hoitajan vastaanotolle. Nämä ensimmäiset kerrat on aina maata mullistavia vaikkei kyseessä mikään ihmeellinen asia olekkaan. Vanhemmuus vaan on niin huikeeta ja kaikki ekat kerrat on vähintäänkin lottovoiton tuntuisia juhlanaiheita. Olis siis ihan mahtavaa että myös Tino pääsi paikalle hammaslääkäriin. 




Emme odottaneet mitään kovin ihmeellistä ekalta käynniltä mutta suoraan sanottuna se oli suuri pettymys. Tai ei pettymys mutta hieman ihmettelin jälkikäteen että oliskos se nyt sitten tarpeellista. Koko keissi kesti ehkä kymmenen minuuttia ja emme saaneet käynnistä oikein mitään irti. Ainut uusi tieto hampaiden hoidossa oli uusi pesusuositus: hammastahnan fluorivahvuus tulisi olla 1000ppm ja aamuin illoin tapahtuvan tahnaharjauksen sijaan hammastahnaa tulisi käyttää vain illalla, aamulla pelkällä vedellä. Suurimmaksi osaksi se oli sitä "oppikirjatietoa" jotka meistä jokainen tietää: vältettävä napostelua, janojuomana vesi ja tutti pois ennen kahden vuoden ikää. Emme saaneet edes pastillinäytteitä joita Elvira (äiti...) kovasti odotti. Mukaan saimme sen sijaan kaksi lappusta faktatietoa ja uuden hammasharjan! Joka tuli kyllä tarpeeseen, taaperon hampaiden pesu ei ole kovin hellävaraista touhua ja hammasharja on pureskeltu jo viikon käytön jälkeen.



Ainiin, kurkistihan hammashoitaja myös Elviran suuhun. Olin laskenut aivan oikein, Elviralla on tällä hetkellä 16 hammasta. Neljä poskihammasta vielä uupuu ja sitten on kaikki hammaskiukut vihdoin ohi! Kunnes tulee pikkusiskon vuoro...

Elvira oli todella nätisti hammaslääkärissä vaikka hieman maistoikin hoitajan sormea hänen tutkiessa neidin hampaita. Koko käynnin kohokohta taisi olla se maaginen hammaslääkärituoli, Elvira käytti tuolia liukumäkenä ja liukui ajankuluksi siinä kun me vanhemmat rupateltiin hoitajan kanssa. Hampaiden hoito on tärkeä juttu mutta munkin ikäluokka on saanut peruskoulussa niin hyvän hampaidenhoitokasvatuksen että rehellisesti sanottuna tämän käynnin verorahat olisivat voitu kohdistaa jonnekkin muualle! Itse en saanut käynnistä mitään irti mutta mikäs siellä käydessä, seuraavan kerran sitten kolme vuotiaana!

Meidän perheessä hampaat pestään kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin. Elvira saa harjata ensin itse, ja sitten isi tai äiti "tarkistaa" vielä hampaat. Välillä harjausepisodi on kunnon tahtojen taisto eikä hammasharjalla tehdä muuta kuin imeskellä tahnat ja huidota ilmaa. Tärkeimpänä kuitenkin pidän että Elvira oppii harjausrutiinit heti pienenä. Sen lisäksi ruoan jälkeen pistellään poskeen herra hakkaraiset tai jokin muu ksylitolipastilli. Hampaiden huolto ei tuota mulle päänvaivaa Elviran kohdalla, poraamiskammoisena pidän hampaiden harjaustaj a ksylitolia ihan älyttömän tärkeänä. Sen sijaan stressaan hieman purentaa ja oikomisasoita, jos on äitinsä hampaat perinyt niin oikomishoitoa on luvassa moooonta vuotta väärän purennan takia! Toivotaan että näissä asioissa Elvira tulee isäänsä: ei reikiä ja täydellinen purenta!


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Pirttihirmulle pirttipöytä!



Selasin lauantaina facebookin yhtä kirppari ryhmää ja törmäsin myytävään pirttipöytään sekä sen tuoleihin. Siitä se ajatus sitten lähti...Löytyykö muita jotka innostuvat jostain asiasta nollasta sataan ja se on pakko saada nyt just heti? Onneksi tuo parempi puoliskoni jarruttelee aina näitä mun päähänpistoja koska muuten meillä olisi roinaa ja hutiostoksia vaikka muille jakaa. Noh, takaisin pöytään. Pöydän hinta oli vaivaiset 50 euroa ja se oli puunvärinen. Näin silmissäni heti valkoisen pirttipöytäryhmän meidän olohuoneessa vanhan ruokapöydän tilalla ja olin jo melkein maalikaupoilla kunnes Tino löi jarruja taas pohjaan. Me ollaan etitty uutta ruokaryhmää varmaan kauemmin kuin vuodenpäivät eikä parempipuoliskoni lämmennyt tälle vanhanaikaiselle idealle (meidän sisustusmaut menee aika ristiin aina välillä). Pöytä jäi siis kytemään haaveena mun alitajuntaan.



Kerroin mun isälle pöytäinnostuksestani ja sieltä se ratkaisu sitten tuli: hänelle olisi meille pirttipöytä sekä tuolit varastossa, valkoisena. Tiedättekö paljonko tämä mami innostui asiasta ja aloin puhumaan Tinoa ympäri. Päädyttiin loppujen lopuksi kompromissiin: ottaisimme tämän pöydän siksi aikaa kunnes kaupassa tulisi se the pöytä vastaan ja ostaisimme uuden. Ja tässä se nyt on, meidän uusi ihana pirttihirmupöytä! Tinon sanoja lainaten, pirttihirmulle pirttipöytä! Mä olen aivan rakastunut tähän ja mun mielestä tämä sopii meille paremmin kuin nenä päähän! Tinon innostus ei ole ihan yhtä huokuvaa, mutta toivon että hänen rakkautensa on vain hieman hitaasti syttyvää. Tai toinen vaihtoehto: ettei uutta ruokaluryhmää löydy piiiiitkään aikaan :D Mun on kyllä myönnettävä että taidan olla nyt yhden kompromissin velkaa kun sain tällä kertaa tahtoni läpi...



Myin vanhan pöytämme Tori.fi:n kautta ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti! En ollut koskaan ennen myynyt mitään netin kautta ja pöytä meni heti seuraavana päivänä kun myynti-ilmoituksen olin laittanut. Pöytä haettiin myös heti, joten tässä meidän pelastusversio Ikean puutarhapöydästä väkerrettynä että Elvira sai ilta- ja aamupuuronsa syötyä :D Onneksi ei ollut kuin yksi pöydätön päivä, maitomukit kaatuivat kauniisti noiden rakojen takia !

Kuva Instagramista, @tehtavanimikkeenablogi


Hyvästi leopardituolit, ikävä tulee mutta taisitte saada hyvän kodin! Ja tykkään kyllä enemmän tästä pirttipöydästä, sori vaan ;)


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Raskauden viimeinen kymppi ja loman ensimmäiset kuulumiset!

Hip hei ja hyvää kesälomaa mulle! Tosiaan mulla oli perjantaina viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa, tänään alkoi kuukauden pituinen kesäloma josta alkaa sitten suoraan äitiyslomani. Vaikka en töitä ehtinyt kovinkaan monta kuukautta tässä välissä tekemään niin kyllä se vaan tuntuu taas ihmeelliseltä olla kotona. Tänään olen siivonnut ja ahkeroinut koko päivän sekä ollut hieman hämilläni kun ei ole mitään aikatauluja tai menoja. No nopeasti tähän varmaan taas tottuu! Kotiäitiys on ihanaa, en valita! 



Raskauden saralla kaikki on niinkuin ennen, vaivoja ei närästystä ja muutamia supistuksia lukuunottamatta ole ja rautakuuri tuntuu tehonneen todella hyvin! Energiaa on kuin pienessä kylässä ja pieni pesänrakennus vietti tuntuu nostaneen päätään. Koko ajan pitäisi puunata, pestä ja järjestellä. Ja mikä parasta, viimeinen kymppi viikkojen suhteen pyörähti käyntiin sunnuntaina kun täyteen tuli 30+0 raskausviikkoa! Tai toivon että viimeinen kymppi ja sinne plus nelkyt viikolle ei jouduta. Siltikin edelleen mulla on sellainen kutina takalistossa (vain sanonta, ei se oikeasti kutise) että me tavataan juhannusvauva vasta heinäkuussa. Ensimmäiset raskausarvet ovat myös nyt sitten löytäneet mahani. Tai eihän niitä ensimmäisiksi voi oikeastaan kutsua koska vatsa on niitä täynnä edellisestä kerrasta. Pikemminkin ensimmäiset vanhat arvet ovat alkaneet punoittaa uudestaan. Vannon silti edelleen kookosöljyn nimeen koska näin pitkälle päästiin ilman arpia. Elvirasta nimittäin ensimmäiset tiikerinraidat ilmestyivät jo 25+ viikolla ja maha oli paljon pienempi. Hyvin siis on kookosöljy pärjännyt tässä taistossa! Omaa kroppaa rupee olemaan jo hieman ikävä ja ensimmäisten masukuvien katseleminen ei sitä ainakaan helpota, miten pieni sitä onkaan joskus ollut vaikka silloin jo olo oli aika valtava! Nainen ei vaan taida koskaan olla tyytyväinen itseensä...




Elvira on nauttinut (NOT) ensimmäisestä lomapäivästä äitinsä kanssa. Kevään ensimmäinen ampiainen on tainnut pistää meidän neitiin koska päivän kiukutellut on ollut aika kovaa luokkaa. Liekö hampaiden vika, luulen ainakin. Hieman räkäinen ja lämpöinen neiti nimittäin painui äskön yöpuulle. Toivotaan että aamulla kaikki olisi taas ok ja naantalin aurinko tulisi takaisin! Neiti keräsi tänään itselleen myös hieman katu-uskottavuutta mustan silmän kera kun reuhoi sohvalla ja pamautti naamansa käsinojaan. Kuinkakohan monta kertaa pitää loukata ennenkuin uskoo ettei sohvalla kannata melskata? Ei sitä taideta oppia ikinä kai.

Mä olen tosiaan siivonnut tänään lähes koko päivän mutta näin lapsiperheen äitinä työ tuntuu välillä tuskastuttavan turhalta. Kaks minuuttia ja koko kämppä on kuin pommin jäljiltä. Elämä on ja niin edelleen ja onneksi sentään kaappien järjestys koki suuren muutoksen. Kirpparille, varastoon ja roskiin olivat kolme jätesäkkiä joihin lappasin aika rankalla kädellä roinaa meidän kaapeista. Sen lisäksi meidän ruokailuryhmä etsii fb kirppiksellä uutta kotia jotta saataisiin uusi pöytä taloon. Niin mikä pesänrakennusvietti...



Lastenhuone on nyt viittävaille hiljainenja mä painun alakertaan Netflixin ja rahkan pariin. Enkä todellakaan minkään fitness nou fatness rahkan pariin vaan siihen tavalliseen jossa on joukossa kermaa. Ja sokeria. Ja niin herkkua! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 
Terveisin meikitön,räjähtänyt, hieman jo väsynyt mutta onnellinen lomamama!