Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Täysiaikainen raskaus!



Tänään on raskauden viimeinen merkkipaalu ennen laskettua aikaa, raskaudesta tuli täysaikainen. Täysiaikainen raskaus saavutetaan kun 38. viikko lähtee käyntiin eli kun raskausviikkoja on 37+0! Täysiaikaisuus tarkoittaa että jos vauva syntyy nyt, ei puhuta enää ennenaikaisesta synnytyksestä. Vauva on tällä hetkellä oikeastaan jo valmis syntymään, enää tapahtuu pientä hienosäätöä ja vauva kerää massaa sekä pituutta näinä viimeisinä viikkoina. 

Mun vointi on edelleen aika ok. Päivittäiset supistukset kiusaavat ja laskeutuneen mahan kanssa liikkuminen on hidasta ja hieman tuskaista. Nämä kaikki kuitenkin kuuluvat loppuraskauteen joten ihan samalla tavalla taidan kärsiä kuin kaikki muutkin loppusuoralla olevat odottajat. Päivittäiset supistukset ovat selkeästi lisääntyneet, muttei vieläkään puhuta mistään synnytyssupistuksista. Supistuksia tosin tulee herkemmin sekä useammin päivän aikana että ainakin jotain tapahtuu! En silti usko että ihan nyt lähipäivinä tässä ollaan synnyttämään lähdössä, tämä on tälläistä loppuajan kiusoittelua vain. 

Istuskelin tänään saunassa ja jotenkin havahduin siihen miten vähän tätä raskautta on enää jäljellä. Jäljellä voi olla päivä, viikko tai vaikka viisikin vielä. Käytännössä kuitenkin lähtö voi tulla koska vain, ehkäpä jo ensi yönä? Vaikka olen jo todella kypsä tähän raskaana oloon yritän silti nauttia näistä viimisistä viikoista sekä tästä isosta, tuskastuttavasta mutta rakkaasta kumpareesta. Me ollaan Tinon kanssa puhuttu aina kahdesta lapsesta, kolmas ehkä sitten joskus jos jaksaa. Tämä saattaa siis hyvin olla viimeinen kerta kun saan kokea tämän ihmeen. Pakko yrittää siis nauttia kaikin tavoin vielä nämä viimeiset hetket! Kovin on vaikeaa koska jo niin malttamattomana odotan tämän pienen käärön tapaamista! Eikä asiaa auta yhtään että katselin Elviran vauvakuvia yksi päivä, miten pieni hän onkaan ollut! Ja ihan kohta meillä on uusi yhtä pieni ihminen täällä kotona<3

Mitäs veikkaatte, koska meidän juhannusvauva päättää syntyä?
Itse voisin veikata päivämääräksi 19.6 eli raskausviikolla 39+4!


lauantai 30. toukokuuta 2015

Sairaalakassin sisältö!


Viime päivinä supistukset ovat taas lisääntyneet ja voimistuneet joten tänään päätin pakata sairaalakassin valmiiksi ihan vain varmuuden vuoksi. Vaikka en kyllä usko hetkeäkään että jakautuminen tapahtuisi päivääkään ennen laskettua. No mielummin ajoissa kuin kiireessä puolet tavaroista unohtaen! Sairaalakassi sisältää tasan kaksi must have juttua ja ne ovat neuvolakortti sekä kamera. Kaikki muut ovat sellaisia jotka Tino voisi tuoda jälkikäteen, mutta onhan se helpompaa pakata kaikki itse valmiiksi.

Juhannusvauvalle pakkasin mukaan tietenkin kotiutumisvaatteet. Kuten kuvista huomaa, ne ovat aika tyttömäiset joten jos mun vahva poikafiilis pitää paikkansa, saa Tino tuoda uudet vaatteet synnärille. Mitään päälipukua me ei pakattu mukaan vaan ohut fleecepeitto jonka voi sitten laittaa tarvittaessa vauvan päälle kaukaloon. 





Itselleni kotiutumisvaatteiksi pakkasin legginsit sekä löysän topin. Ja alusvaatteet tietenkin. Pari päivää synnytyksen jälkeen ei todellakaan tee mieli pukeutua mihinkään kireään ja epämukavaan. Samoilla vaatteilla voi toki tulla kotiin millä on sairaalaan mennyt, mutta viimeksi synnytys käynnistyi vesien menolla ja vaatteet olivat aivan märät. Ja olen kyllä ihminen joka hylkää mammavaatteet heti synnytyksen jälkeen vaikkei omat vielä menisikään päälle. En vain osaa pukea mammafarkkuja tai legginsejä jalkaan jos en ole raskaana. Pakkasin myös kahdet "imetysliivit" mukaan, Genie brat sairaalakäyttöön ja oikeat imetysliivit kotiin lähtiessä.




Hygieniatarvikkeita pakkasin ihan minimaalisesti, oikeastaan ne välttämättömät. Meikit jätin suosiolla kotiin koska niillä ei tee siellä yhtään mitään. Jos en kotona melkein koskaan meikkaa niin tuskin sairaalassakaan tulee tarvetta. Mukaan pakkasin pienet rasvatuubit, hoitoaineen sekä shampoon, hiusharjan, pari ponnaria, liivinsuojia sekä nännirasvan eli Lanoliini voidetta. Dödöä, hammasharjaa ja vielä uupumaan jäänyttä tahnaa unohtamatta. 

Muutama asia jäi vielä uupumaan sairaalakassista jotka pitää kaupasta vielä ostaa: jotakin pientä evästä, smoothieta tai hedelmiä sekä tuo aikaisemmin mainittu hammastahna. Mukaan lähtee vielä toki muutama muukin asia mutta niitä ei voi ihan vielä pakata: iso vesipullo koska maidon noustessa sekä imettäessä janottaa koko ajan. Iso urheilujuomapullo on kätevä koska sitä ei tarvitse täyttää koko ajan ja on helppo juoda makuuasennossa! Myös neuvolakortti, kamera ja kännykänlaturi ovat muistilapun varassa koska niitä tarvitsen vielä täällä kotona.




Vielä jäi pakkaamatta Elviran "sairaalakassi" eli hoitolaukku joka napataan mukaan jos lähdetään viemään Elviraa jonnekkin hoitoon niinkuin luultavasti viedään. Tosin jos yöllä tulee lähtö niin mun äiti on luvannut tulla tänne meille ettei Elviraa tarvitse herättää. Kaikki rupeaa siis olemaan valmista vauvan tuloon! Onneksi enää maksimissaan viisi viikkoa, vaikka se kuulostaa kyllä aika tuskastuttavan pitkältä ajalta...

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ei enää stressiä siivouksesta!



Jos katselee tarkkaan blogissa sekä instagramissa esiintyviä valokuvia, voi huomata kaaoksen kuvien taustalla. Tavaraa, roinaa ja joskus jopa leivännmurusia hienona rekvisiittana melkein joka kuvassa. Aluksi mietin ja syynäsin kuvien taustoja ja mietin mitä kaikkea haluan teille paljastaa. Sitten lopetin sen ja tajusin että hei, se on juuri sitä rehellistä arkea jota haluan tämän blogin kautta teille välittää.

Me ollaan perhe jonka tavarat ei millään pysy paikoillaan. Olen aivan varma että meidän saunatonttu tai maahinen on hyvin ilkikurinen henkilö ja käy yön aikana siirtelemässä tavaroita kaapista lattialle ja pöydille. Siivous on loputon suo, ja minuutin tai pari on siistiä kunnes KABOOM ja joku mystinen voima räjäyttää kaiken. Toki tuolla pienellä neidillä on näppinsä pelissä mutta ei häntä kaikesta voi syyttää, ei meillä ennen Elviraakaan ollut koskaan paikat tiptop.

Mä olen kova stressaamaan siivouksesta. Varsinkin kun on vieraita tulossa. Yleensä puunaan ja järjestelen (voi kyllä rakkaat ystäväni, vaikkei aina siltä näytä ;) ) paikkoja ennenkuin ovea kolkuttaa joku kahviseuralainen. Stressaan, mitä muut ihmiset ajattelevat jos tiskialtaassa lojuu likaisia tiskejä tai olohuoneen lattia on täynnä leluja. (Tehokkain siivousaika on muuten tasan puolituntia ennen vieraiden saapumista, siinä ajassa saa tehtyä enemmän kuin koko viikkona!) Tai stressasin tähän asti, nyt päätin lopettaa sen. Kenelle me mitään esitetään, tervetuloa meille juuri sellaisena kuin olet ja meidän koti on vastassa ihan samalla tavalla! 




Meillä on pieni lapsi. Kohta kaksi. Me emme ole sisustamisen tai siivouksen suurimpia kannattajia Tinon kanssa. Meillä saattaa siis esiintyä pöydällä sekä lattioilla tavaroita tai likaisia tiskejä altaassa. Ja se on ihan okei. Stressasin yksi päivä miten stressaan siivousta sitten kun juhannusvauva on syntynyt ja kaikki haluavat tulla kahvittelemaan ja ihastelemaan häntä. Stressasin, miten jaksamme pitää paikat tiptop vaikka uusi arki on varmasti todella rankaa ja voimia vievää ainakin aluksi. Ratkaisin ongelman ja päätin olla stressaamatta. Meidän koti, meidän tavarat ja sotkut. Jos ei kelpaa niin ole hyvä ja siivoa, en varmasti pistä vastaan ;) Loppujen lopuksi tiedän tämän kaiken kuitenkin olevan vaan mun päässä, tuskin kukaan arvostelee tai arvioi meidän kotia tänne astuessaan. Kaverit taitavat olla jopa posittivisesti yllättyneitä kun vertaa tämän asunnon kuntoa siihen mitä kotini oli yksin asuessani.

Meidän koti saa näyttää siltä että täällä asutaan. Meidän koti saa olla hieman räjähtänyt lapsiperheen koti. Meidän koti saa olla sotkuinen. Mutta vain sotkuinen, ei likainen. Likaisuus on asia joka ei lapsiperheen kotiin kuulu. Imuri laulaa monta kertaa viikossa ja vessat puunataan usein. Tiskikone käy päivittäin vaikka ei aina siltä näytä. Ja se on ihan okei! Kunhan vaan itse antaa itselleen luvan. Toki pieni puunaus ennen vieraiden kestitsemistä kuuluu jo ihan kohteliaisiin käytöstavaroihin mutta tämä tarkoittaa lähinnä likaisten sukkien keräämistä lattialta ja suurimpien villakoirien potkimista sohvan alle, vai mitä ? ;)

Onko teidän koti aina tiptop vai käykö sielläkin saunatonttu sotkemassa paikkoja?

tiistai 26. toukokuuta 2015

New mom checklist!

Edellispäivänä käytiin vähän listaa läpi mitä me ollaan jo hankittu juhannusvauvalle ja mitä täytyy vielä hankkia. Nyt käydään läpi pienimuotoinen lista äidin vinkkelistä, mitä uuden äidin kannattaa hankkia ennen synnytystä! Mun kohdalla otsikko on hieman häämäävä koska en suinkaan ole uusi äiti vaan tulen äidiksi toistamiseen. Tällä toisella kierroksella mulla on tullut paljon asioita mieleen jota ei osannut ennakoida esikoisen kohdalla joten ajattelin nyt jakaa teidän kanssa nämä vinkit! Sekä kehottaa teitä jakamaan kommenttiboksiin parhaat tarvikkeet meille äideille!

Se suurin rahareikä meille äideille on imetys. Toki voi pärjätä ilman ainuttakaan hankintaa, mutta itse ainakin otan kaiken avun vastaan jotta imetys sujuisi mahdollisimman vaivattomasti ja mukavasti. 



Kävin tänään ostamassa itselleni ensimmäiset imetysliivit. Olen metsästänyt täydellisiä imetysliivejä jo Elviran odotusaikana mutta en niitä löytänyt silloin, enkä kyllä nytkään. Isorintaisena naisena haluaisin mahdollisimman tukevat, kaarituelliset liivit mutta nämä kriteerit täyttäviä imetysliivejä ei näytä löytyvän. Johtuen ehkä siitä ettei ne olisi ehkä sieltä mukavimmasta päästä. Tyydyin siis siihen mitä on tarjolla ja ostin henkkamaukalta ihan tavalliset mustat liivit. Vain yhdet joilla pääsee alkuun, koska maidonnousun jälkeen ei voi tietää minkä kokoiset rinnat ovat. Kannattaa siis ehdottomasti tehdä suurimmat liiviostokset vasta synnytyksen jälkeen! Elviran lyhyellä imetystaipaleella käytin tavallisia rintaliivejä joiden sangat sai edestä irroitettua. Ihan toimiva menetelmä sekin ja voi olla että ryhdyn tähän taas ellei kivoja liivejä mistään löydy!

Oikeiden imetysliivien lisäksi mulla on Genie Brat, jep juuri ne Tvshopin ihmeelliset ja mukamas niin täydelliset rintaliivit. Äitini osti minulle niitä kahdet Elviran odotusaikana ja voin kyllä suositella! Ei imartele rintoja mutta mitä mukavimmat liivit yökäyttöön ja kotona ollessa. Niiden kanssa on helppo imettää ja mukava nukkua, omat tissini viime kerralla ainakin falskasivat niin paljon että minun oli pakko nukkua liivien ja liivisuojusten kanssa ellen halunnut herätä maitolätäköstä. Näitä liivejä on ainakin silloin löytynyt tarjoustalosta eli nykyisestä Tokmannista!




Olen ostanut myös kertakäyttöisiä liivisuojia sekä lanoliini rasvaa nänneille. Imetys voi aluksi tehdä todella kipeää ja lanoliini voide helpottaa kipua sekä hoitaa rikkoutunutta ihoa. Voide ei ole mitenkään haitaksi vauvalle eikä sitä siis tarvitse poistaa ennen imetystä!

Imetysvaatteita olen hankkinut tasan kaksi: mustan sekä valkoisen henkkamaukan imetystopin. Ajattelin pukea ne kaikkien ei niin imetysystävällisten vaatteiden alle jotta voin tarvittaessa riisua päällimäisen paidan olematta kuitenkaan ilkosillani ;) Saman asian ajaa myös tavalliset topit sekä tuubitopit, näitä mun kaapista löytyy myös! Synnytyksen jälkeen itse suosin myös monta viikkoa legginsejä ja mukavia vaatteita. Viime kerralla ei ainakaan tullut mieleenkään vetää tiukkoja farkkuja jalkaan ennenkuin tikit olivat sulanneet ja paikat parantuneet...Ja muistakaa muutenkin antaa keholle aikaa palautua älkääkä stressatko siitä<3

Aion hankkia kaappeihin valmiiksi myös pientä helppoa evästä. Välipalakeksejä pilttejä yms. Viime kerralla maidontulo tyssäsi koska minulle ei maistunut synnytyksen jälkeen ruoka. Jos tällä kertaa käy samalla tavalla, aion olla valmistautunut ruokahaluttomuuteen pienten välipalojen kera ja syön niitä sitten usein ja vähän väkisin. Myös hedelmät ja jugurtit löytävät tiensä tänne mutta niitä ei nyt kovin montaa päivää aikaisemmin voi ostaa. 




Iso vesipullo tai tuoppi on myös yksi ehdoton hankinta. Imettäessä tulee aivan hirvittävä jano, ainakin mulla. Itselläni on valmiina iso 750 millin urheilujuomapullo josta on helppo juoda makuuasennossa eikä tarvitse koko ajan olla täyttämässä pulloa! 

Mahtoikohan tässä olla kaikki...Tärkein asia kuitenkin jonka tahdon sanoa kaikille tuoreille äideille: uskaltakaa sanoa ei. Kun kotiudutte synnäriltä, olette luultavasti vielä aika puhki ja poikki. Luultavasti heti samana päivänä suurinosa kumminkaimoista ja kavereista haluaisi tulla moikkaamaan uutta tulokasta. Uskaltaa sanoa ei jos siltä tuntuu, antakaa itsellenne ja perheellenne aikaa totutella uuteen arkeen sekä kerätä voimia ennen vieraiden kestitystä! Kyllä sitä kahvia kerkeää keittämään sitten vaikka viikon päästä! Kyllä ne vieraat ymmärtävät. Ja jos eivät niin ei ole teidän päänsärky!<3

Tuleeko teillä vielä jotain hyviä vinkkejä mieleen joita tuore äiti voisi tarvita?

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

New baby checklist!


Tänään pyörähti käyntiin raskauden 37. viikko. Koska mun voinnissa ei ole mitään muutosta niin on vähän turha raapustella raskauskuulumisia. Sen sijaan kurkataan vähän mitä kaikkea uudelle vauvalle on hankittu ja mitä on vielä hankkimatta! Aluksi on pakko todeta että tällä kertaa ollaan aika maltillisesti mattimyöhäisinä liikkeellä, vaikka suurimmat hankinnat on jo tehty niin viime kerralla näillä viikoilla oli jo kaikki valmiina. Ainakin muistelisin näin! Alitajuisesti tämä taitaa olla jokin mun taikauskoinen vauvanhäätökeino, se syntyy aivan varmasti ennenkuin saadaan kaikki kuntoon ! Ja jos taas kaikki olisi jo valmiina, ei vauvalla olisi mikään kiire maailmaan...Taikauskoinen vai?


Lastenhuoneessa on pieni vaatekaappi jonne piti keksiä hieman lisää säilytystilaa, erillinen kori sekä Ikean kenkäpussi (!?) toimii hyvin!


Meillä oli vielä todella paljon Elviran vauvajuttuja säästössä joten aika helpolla ollaan päästy. Suurin hankinta mitä teimme, oli sisarusrattaat. Sen sijaan pinnäsängy sekä Brion turvakaukalo on isosiskon perintöä. Kotona "päikkärivaunuina" toimii Elviran rattaat joihin saa vaihdettua vauvalle kopan. Aluksi haaveilin hieman kantorepusta, mutta en kantanut Elviraakaan joten tuskin tälläkään kertaa sille tulisi käyttöä. Suurimmat hankinnat on siis valmiina!

Vaatteita meillä on vauvalle pieni kasa. Kokoja 56-62 on sen verran että pärjätään mutta ei kuitenkaan hukuta niihin. 56 koon käyttöikä on muutenkin niin lyhyt ettei niitä ole järkeä hankkia ihan hirveästi. Me ollaan varauduttu sekä lämpimään että viileään kesään, toivotaan kuitenkin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa! Elviralta jäi perintönä paljon viileän sään vaatteita koska hän oli syysvauva, kesävaatteita olemme siis joutuneet enimmäkseen hankkimaan. Muutama ohut kangaspipo löytyy mutta esimerkiksi tumput uupuu kokonaan! Elvira niitä ei vauvana tarvinut joten katsotaan mitä pikkusisko meinaa.



Hoitotarvikkeet ja kaikki muu pieni tilpehööri on vielä hankkimatta.

Vaippoja

Muutama tutti 
(Elviran kanssa käytettiin heti 0-6kk tuttia sen pienimmän sijaan, menee vähemmän ilmaa mahan kun tutti oli hieman suurempi.)

Sinkkivoidetta

Puhdistuspyyhekitä ja kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja
 (koska yleiset lastenhoitohuoneet, hyi!)

Itkuhälytin, suosituksia otetaan vastaan!

Haha, eipä niitä näköjään montaa ole mitä pitää hankkia! Kynsisakset löytyy, talkkia löytyy, rasvat löytyy. Elviran odotusaikana hamstrasin kaiken maailman purkkeja ja puteleita joille ei sitten ollut edes käyttöä. Sinkkivoide on ainut jota silloin tarvisimme ja sitäkin todella vähän. Perusvoiteella pärjää hyvin pitkälle ellei vaippa-alueella ole ongelmia! Tuttipullot meillä on kaikki vielä tallella, tosin uudet tuttiosat pitää ostaa. Tähtään tällä kertaa neljän kuukauden täysimetykseen, joten pulloja käytetään sitten vasta jos imetys ei jostain syystä onnistu. Toivotaan ettei niille tule käyttöä!



Ensimmäinen koneellinen vauvanvaatteita pesty, jes!

Harsorättejä meillä on vino pino Elviralta jäänyt. Elvira ei puklannut juuri ollenkaan ja olimme varautuneet lähes kolmen lapsen pukluihin, ainakin jos harjosen määrää katsoo! Vuodevaatteet löytyy ja pinnsängyn laitapehmuste. Muutaman vauvapyyhkeen pikkusiskolle voisi vielä ostaa mutta ne kerkeää kyllä sitten joskus, onhan nimittäin meillä noita pyyhkeitä jo. 

Aika hyvällä mallilla on siis meidän vauvatohinat vaikka luulin toisin. Kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä ajattelin että meillä on vielä vaikka mitä tekemättä. Eipä oikeastaan mitään muuta kuin vauvanvaatteiden pesu. Melkein kaikki hankinnatkin saa hoidettua seuraavalla kauppareissulla (jos vaan muistaa...). Itkuhälyttimestä otan mielelläni suosituksia vastaan koska meillä ei Elviran kohdalla ollut hälytintä ollenkaan! Ihan joku tavallinen perusvehje ilman hifistelytoimintoja kelpaa meille!


Vielä mahtus kuvaan juuri ja juuri...Viikko enää täysiaikaisuuteen, nyt muuten alkaa vauvanhäätöhommat! Tänään päivällä mua supisteli aika säännöllisesti parintunnin ajan mutta supistukset oli aika voimattomia. Noh, lopun alkua sekin vaikka edelleen en usko tämän termiitin syntyvän päivääkään ennen laskettua! 

perjantai 22. toukokuuta 2015

"Kyllä mä sitten synnytyksen jälkeen teen elämäntaparempan!"

Otsikko sen kaiken kertoo mitä tässä on tullut itselleen taas luvattua. Kuinkahan monetta kertaa..Mutta tällä kertaa aion ihan oikeasti onnistua! Haluan olla terveempi ja energisempi äiti, ihan oikeasti!

Meidän elämä on tällä hetkellä aikamoista herkuttelua. Joka päivä suuhun tulee tungettua jotakin ei niin terveellistä. Yritin elämäntaparemonttia viime kesänä ja vannotin että herkuttelupäivät jäisivät yhteen kertaan viikossa. Aluksi se sujuikin hyvin, mutta siinä vaiheessa kun aloimme yrittämään juhannusvauvaa homma pissi ja pahasti. Ajattelin jotakuinkin näin: lihon ja herkuttelen jokatapauksessa kun olen raskaana että mitäpä tässä nyt ennen raskauttakaan jarruttelemaan. Jep, näinpä. Kiloja en ennen raskautta kerännyt mutta herkkuja meni senkin edestä. Pihistin sitten jostakin muusta päästä, söin terveellisen ruoan tilalla herkkuja ja korvasin iltapalan esimerkiksi jäätelöllä. 



Mä tein raskauden alussa itselleni lupauksen että raskauden jälkeen tähän touhuun tulee stoppi. Ja tällä kertaa ihan oikeasti. Mulla ei tavoitteena ole laihtua yhtään. Tiedän, että kiloja tulee tippumaan koska olen kova herkuttelemaan. Viihdyn kuitenkin muodokkaassa ja naisellisessa kropassani joten en tee tätä painonpudotuksen takia vaan terveellisemmän ja energisemmän elämän takia. Haluan olla energinen ja menevä äiti ja tiedän että voin tämän saavuttaa oikeanlaisella ruokavaliolla ja elämäntyylillä. Sopivasti liikuntaa, sopivan paljon ruokaa ja sopivan terveellistä ruokaa. Sopivalla päivärytmillä sekä sopivilla herkkupäivillä kerran viikossa. Kohtuus kaikessa tulee olemaan mun elämäntaparemontin punainen lanka.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja mä olen uhrannut ajatuksia tälle remontille koko raskauden ajan. Tiedostan hyvin mitä mun tulee tehdä ja mitä kaikkea ruokavaliossani on muututtava ennenkuin saan sen terveelliseksi ja energiseksi. Tiedän tasan tarkkaan millaisen esikuvan terveellisestä ja monipuolisesta ruoasta haluan lapsilleni antaa ja sitä on hyvä lähteä toteuttamaan jo nyt vaikka lapset ovat pieniä. Tärkein mulle tässä touhussa nimittäin on esimerkkinä olo, haluan että mun lapset oppivat terveelliset elämäntavat meiltä vanhemmilta. Me ollaan Tinon kanssa puhuttu ruokarempasta ja olemme molemmat sen kannalla. Me ollaan siis tässä yhdessä, onneksi. On helpompaa olla herkuttelematta kun toinen ei vedä kaksin käsin pullaa ja limpparia naaman edessä. 



Ensimmäinen askel koko touhussa tulee olemaan synnytyksen jälkeinen "imteysdietti". Heittomerkeissä siksi ettei se ole diettiä nähnytkään. Imetyksen aikana mun on syötävä usein jotta maidontulo ei lopu. Imetyksen aikana on siis kiinnitettävä huomiota ravinnon laatuun ja terveellisyyteen. Se takaa myös maidon parhaimman laadun. Ja mikä olisikaan parempi kannustin kuin oma lapsi, haluanhan tarjota hänelle maailman parasta ja laadukkainta maitoa.

Paljon on siis tullut luvattua, niin itselleen kuin nyt täällä näin "julkisesti". Katsotaan miten tämän mutsin käy, pidänkö sanani ja pääsen energiseksi supermutsiksi vai pysynkö tälläisenä hieman laiskana ja väsyneenä hesepullan mättääjänä! Lupaan päivittää remppajuttuja tänne blogin puolelle, kunhan nyt vain ensiksi saataisiin tämä pallovatsa sanomaan POKS!

torstai 21. toukokuuta 2015

Korvaamaton äitien vertaistuki.


Me lähdettiin Elviran kanssa tänään heti aamusta bussiretkelle ja puistoilemaan. Olen yksin todella huono käymään hiekkalaatikon reunalla ja juttuseura puistossa on melkeinpä pakollista. Täällä meidän asuinalueella mulla ei ole kuin yksi äitikaveri joten jos halajaa itselleen seuraa, on lähdettävä bussin kanssa jonnekkin muualle. Tosin useimmiten mun kaverit jaksavat raahautua tänne meillepäin leikkimään! Mä olen huono lähtemään mihinkään äitikerhoihin (tuntemattomat äidit on pelottavia!) mutta tänään ajattelin miten korvaamatonta oikeasti se toisen äidin tuki on.


Mulla on aivan ihana liuta ystäviä, niin lapsettomia kuin lapsellisiakin. Jokainen heistä on ottanut mun äitiyden ilolla vastaan ja jaksaa aina kuunnella mun höpinöitä kakkavaipoista ja raivareista. Tosiasia kuitenkin on, että vain toinen äiti voi tietää mistä sinä puhut. Vain äiti voi tietää miltä tuntuu miljoonatta kertaa herätä yöllä nostamaan tuttia, paijata tulikuumaa flunssaista lasta tai kantaa raivariapinaa kauppareissulla. Vain toinen äiti voi oikeasti tietää miltä äidistä tuntuu.


Sanotaan että äidiksi tulon jälkeen nainen ei puhu mistään muusta kuin lapsistaan. Mun kohdalla tämä ainakin pitää aika hyvin paikkaansa, jutut pyörivät paljon tämänhetkisen raskauden ja Elviran ympärillä. Mutta ihmekös tuo, kun susta tulee äiti niin sun elämä pyörii sen ympärillä. Mä voin ainakin rehellisesti todeta että mun elämässä ei tällä hetkellä ole oikein muuta kuin raskaus, Elvira ja oma perhe. Hyvin vaikea puhua muista asioista kun en tiedä mistään mitään, esimerkiksi tämänhetken hittibiiseistä tai muoti-ilmiöistä. Äidiksi tulo muuttaa sun maailman ihan kokonaan ja jutut alkavat väkisinkin pyöriä lasten ja pikkukakkosen ympärillä. Toisaalta tästä on myös todella suuri etu, kun tapaat tuntemattoman äidin ensikertaa on jutun aiheita valmiina jo vaikka kuinka monta. Mun kanssa ainakin jos lapsista lähtee keskustelemaan niin hiljaista hetkeä ei tarvitse pelätä, heh.


Tosiaan, saatan hieman vierastaa tuntemattomia äitejä ja kaiken maailman äitilapsi kerhoja. Syksyllä mun pitäisi voittaa pelkoni ja mennä perhekerhoon jottei Elvira kyllästy mun ja juhannusvauvan seuraan täällä kotona. En osaa oikein selittää mikä niissä äideissä pelottaa, kai mun mielessä liikkuu se sanonta "toinen äiti on toiselle äidille susi". Tähän asti mulla on ollut todella paljon äitejä ja lapsia ympärillä. Johtuen mun ystäväpiirin hyvästä ehkäsyvalistuksesta, vai mitä kamut? ;) Suurinosa palaa kuitenkin pikkuhiljaa takaisin työelämään ja siihen "normaaliin arkeen". Vaikka olen yrittänyt houkutella heitä toiselle tai jo kolmannelle kierrokselle että saisin äitiyslomaseuraa, näyttää kahden viivan pissatikkujen osastolla aika hiljaiseltä tällä hetkellä. Näillä näkymin mulla on siis tulossa hieman hiljaisempi syksy äitikavereiden osalta. Ehkä on siis aika ottaa itseään niskasta kiinni ja painua kerhoihin. Tai sitten ystävät niitä plussia kehiin ja vähän äkkiä! ;) 



Millaisissa kerhoissa te olette käyneet lasten kanssa ja mitä olette tykänneet? 

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tylsän arjen kultaiset hetket.

Joskus kotiäitinä olo voi tuntua tuskastuttavan pitkäveteiseltä ja ykstoikkoselta. Mutta kun asiaa tarkastelee lähemmin, arki on täynnä niitä pieni kultaisia hetkiä jotka tekevät elämisestä elämisen arvoista. 

Kun aamulla heräät jonkun naama kiinni omassasi ja hän huikkaa reippaalla äänellä:
"UOMENTA!"
Siihen päälle vielä maailman levein hymy niin kello joka näyttää vasta 6:00  (melkein) unohtuu.

Kun aamulla yhdessä avaatte verhot ja ihastelette miljoonatta kertaa puita, lintuja sekä autoja. 
KATO, KATO vaan raikaa kun äidin odotetaan sanottavan kaikki maan ja taivaan väliltä.

Kun pieni ihminen kiipeää sun syliin katsomaan muumeja.

Raivokohtauksen jälkeen on hyvä halia harmi pois sylissä.

Kauppareissulla kärryistä kuuluu ÄITI ÄITI jos edes hetkeksi katoat näköpiiristä.

Jos satut joskus käymään yksin kaupassa, juoksee pieni iloinen neito ovelle vastaan vaikka olisit vain viisi minuuttia poissa.

Kun sä sadannen kerran kannat iltavirkun taaperon takaisin omaan sänkyynsä. Kuitenkin joka kerta hän painaa päänsä sun syliin ja antaa oikein pitkän halin. Ja huikkaa vielä perään öitä!

Kun yöllä kannat puoliunisen käärön teidän väliin jotta saadaan koko perhe jatkaa rauhassa unta. Pienen pää painautuu isin kainaloon ja sä saat yön aikana nauttia naamallasi muutamista potkuista sekä pissalta haisevasta vaipasta. Mutta siinä maailman kaunein olento tuhisee tyytyväisenä syvässä unessa. Maailman kaunein näky. Viimeistään tässä kohtaa arjen murheet ja päivän harmikiukut unohtuvat ja tajuat miten onnekas oletkaan.

Välillä me vanhemmat syyllistytään liialliseen valittamiseen. Lapsiperheen arki ei välttämättä ole aina sieltä helpoimmasta päästä mutta niihin huonoimpiinkin hetkiin mahtuu niin paljon hyvää. Niin paljon sitä jotain joka saa meidän vanhemmat kestämään ne raivokohtaukset ja lattialle heitetyt maidot kerta toisensa jälkeen. Lapsiperheen arki on täynnä kultaisia ja ihania hetkiä, vaikka huonoimpina hetkinä joutuukin hieman tekemään töitä jotta ne näkee. 



Mitkä ovat sinun kultaiset hetkesi arjessa?

Outoja raskausajan unia.

Olen raskauden aikana alkanut näkemään mitä kummallisempia unia jotka liittyvät jollain tapaa raskauteen tai vauvaan. Unet eivät ole mitään ihania ja vauvantuoksuisia vaan aivan päinvastaisia: ahdistavia ja pelottavia. Taidan käsitellä suurimmat pelkoni ja ahditukseni raskauteen liittyen unieni kautta.

Alkuraskaudessa näin paljon unta keskenmenosta. Tämä pelko on tavallista jokaisen raskauden kohdalla ja ensimmäisen ultran jälkeen tämä uni taisi jäädä pois. Sain varmuuden että kaikki oli masussa hyvin ja unetkin rauhoittuvat.

Läpi raskauden olen nähnyt yhtä samaa unta eriversioina. Sama kaava kuitenkin toistuu jokaisessa tälläisessä ahdistusunessa jollain tapaa. Kaava on tämä: olen jossakin tapahtumassa, synttäreillä, baarissa tai juhlissa jossa nautin alkoholia tai tupakkaa. Olen yleensä jo pienessä pöhnässä ennenkuin tajuan: enhän minä voi tätä tehdä, olen raskaana. Joskus unessa jatkan juomista ja polttamista vähät välittämättä raskaudesta ja unen loppupuolella itken hirveää ahdistustani ja morkkistani.

Ajatukseni tälle kirjoitukselle sain viime yönä kun mäin raskauden ensimmäisen vauvaunen. Tähän asti olin unissa aina raskaana mutta nyt näin ensimmäisen kerran unta syntyneestä juhannusvauvasta. Uni ei ollut niinkään ihana ja vauvantuoksuinen, vaan ahdistava ja painajaismainen. Unessa vauva oli syntynyt mutta hän ei ollut yhtään meidän näköinen saatika edes oikein vauvan näköinen. Vauva oli iso, jo taaperon kokoinen ja hänellä oli hampaita. Tumma tukka, pälvikalju ja paljon michelin makkaroita. Vauva jyysti hampailla mun nännejä kun yritin imettää. Ahdistavinta unessa oli kuitenkin tunne, tunne joka puuttui. Pidin vauvaa sylissä mutten tuntenut rakkautta tai äidillisyyttä häntä kohtaan. En tuntenut lasta omakseni. Yritin väkisin hymyillä toisten ihmisten onnitellessa vaikka todellisudessa inhosin vauvaa! Kamala uni!

Mä en usko että unilla on sen suurempaa merktystä. Uskon että unessa me käsittelemme päivän tapahtumia, pelkoja js unelmia. Yleensä nään unta siitä mitä olen viimeiseksi ajatellut ennen nukahtamista. Muistan kyllä Elvirankin odotusajata että raskaus sai mun unet ihan sekaisin ja iloisten haaveunien sijaan nään enemmän ahdistusunia joissa ei edes välttämättä ollut mitään järkeä. Tällä kertaa on asia mennyt ihan samalla tavalla. Tämänhetkinen uni on muutenkin todella levotonta ja katkonaista mutta ihmekkös tuo kun vessasaa täytyy ravata vähintään joka toinen tunti, päivin ja öin. Hyvää harjoitusta vauvan kanssa valvomiseen, onneksi on päikkäri aika joka päivä! Ja voi että miten kaipaan mahallaan nukkumista, onneksi ei enää kauaa! Onneksi unet ovat vain unia vaikka olisivatkin kuinka ahdistavia ja outuja.Ja onneksi aina tulee aamu ja aamupala-aika!


Näkeekö joku muukin ihan hämäriä unia odotusaikana? 


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Meidän sisarusrattaat!



Tänään alkaa raskauden 36. viikko ja sen kunniaksi ajattelin esitellä meidän sisarusrattaat teille! Kokemustahan näistä ajopeleistä ei vielä ole, joten kerron enemmänkin miksi päädyimme tähän valintaan ja miltä rattaat tuntuvat ensimmäisten hiplailujen jälkeen. Huomenna kyllä aion mennä koeajelulle Elviran kanssa jos on kaunis sää, pistetään toiseen istuimeen sitten vaikka nukke ;)




Elviran rattaina meillä on ollut käytössä Brio Go Next rattaat. Olen ollut niihin todella tyytyväinen joten ensimmäinen vaatimus tuplien kohdalla oli ehdottomasti kääntyvät etupyörät. Nämä tosin löytyvät suurimmalta osalta markkinoilla olevista tuplista. Toinen mitä ensin halusin, oli vierekkäin istuttavat rattaat jotta niiden pituus ei olisi kovin suuri. Kävimme muutamassa lastentarvike liikkeessä kokeilemassa ja katselemassa tuplia muttemme löytäneet yhtään meille mieluisaa. Kaikki olivat liian pitkiä, leveitä, painavia tai kalliita. Meidän vaunut eivät tulisi olemaan kovinkaan ahkerassa käytössä joten emme todellakaan halunneet pulittaa niistä käytetyn auton hintaa. Ihan hullua miten paljon näihinkin saisi uppoamaan rahaa! 

Lopulta päätimme tehdä sika säkissä- hankinnan ja tilasimme meidän sisarusrattaat Hobby Hallista. Emme olleet koskeneet kyseisiin rattaisiin ikinä, mutta olin saanut suosituksia niiden omistajilta. Meidän rattaiksi valikoituivat siis ABC Design Tandem Plus tuplarattaat (KLIK). 




Rattaat ovat peräkkäin istuttavat mutta eivät kuitenkaan mitkään laivat. Ennen lopullista päätöstä mittailin ja vertailin mittoja meidän Brioihin ja loppujen lopuksi selvisi etteivät tuplat olisi kovinkaan paljon isommat mitä meidän tämän hetkiset rattaat. Iso plussa! Tuplien taaimmaisen istuimen saa kaadettua kokonaan makuuasentoon joten se on tottakai juhannusvauvan paikka. Molempien istuinten maksimi kiloraja on 15 kiloa joten rattaat menevätkin jonkun aikaa molemmilla lapsilla. Ainut miinus on ettei työntöaisaa saa säädettyä mutta se on aika hyvällä korkeudella.

Mua pelotti todella paljon avata paketti kun sen aika tuli. Pelotti, että olisimme tehneet aivan susiostoksen mutta onneksi pelko osottautui vääräksi. Ensimmäisillä työnnöillä rattaat tuntuivat ketteriltä ja kevyiltä työntää! Toivotaan että ne myös kestävät käytössä, eivät ainakaan miltään pipipalirattailta tunnu! Etupyörät saa lukittua joten luulen että nämä pärjäävät ihan okei myös lumihangessa, toisalta meidän tuplat ovat enemmänkin kaupunki ja kauppakäyttöön. Siihen tarkoitukseen nämä ainakin tuntuvat täydellisiltä! 


Tässä vähän vertailupohjaa, meidän Brio Go Nextit ja Tandemit vierekkäin! Kovin iso ei kokoero näillä ole!

Ensikosketuksen perusteella olen siis todella tyytyväinen meidän valintaan. Käyttökokemus totuuden sitten vasta kertookin ja palaan sen parissa sitten joskus kun ollaan päästy vähän kruisailemaan meidän menopelien kanssa! 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kesäinen päivä karulla takapihalla.



Kevät ja melkein täällä oleva kesä tuovat karun todellisuuden esille: meidän takapiha on aivan järkyttävässä kunnossa. Ostimme tämän asunnon viime heinäkuussa ja koska hommaa oli muutenkin, päätimme jättää takapihan kunnostuksen tämän kevään murheeksi. Terassia aloitettiin tosin jo viime keväänä mutta sitä olisi tarkoitus vielä laajentaa jotta saadaan kaikkia vanhat terassilaudat ja laatat pois alta. 

Rivitaloasunnon takapihaksi meidän takapiha on oikein kivan kokoinen. Vaikka terassista tulee ihan kohtuu iso, jää silti vielä paljon nurmikkoa ja maanviljelys plantaasia jäljelle. Ainut murhe on se, etten minä ole mikään viherpeukalo ja kiinnostus pylly pystyssä kukka- tai porkkanapenkissä kyykkimiselle on täysi nolla. Jotakin tuonne pihalle olisi kuitenkin kiva istuttaa, helppo hoitoista ja monivuotista olisi kriteerit. Ehdotuksia? 




Kuten tuosta ihan ensimmäisestä kuvasta voi huomata, takapihan loppuosassa ei kasva ollenkaan nurmikkoa. Siellä majaili kaksi oikein komeaa kuusta mutta viime syksynä joku kävi ne kaatamassa. Oli hienoa tulla kaupasta kotiin kun miehet oli pihallamme puuhommissa, meille ei mitään siitä oltu ilmoitettu. Ehkä asia oli sovittu jossain aikaisemmassa yhtiökokouksessa ja edellinen asukas unohti mainita tästä seikasta, ken tietää. No kuitenkin, saimme lisää tilaa pihalle vaikkakin hyvä näköeste lähti! Pihan perälle, tuolle kuusten vanhalle alueelle olisi tarkoitus hankkia hiekkalaatikko. Vaikka tosin mietimme onko se hieman turha, koska hiekkalaatikko löytyy talon toiselta puolelta, yhteisestä puistosta. Toisaalta olisi kivaa että lapsilla olisi takapihalla tekemistä jos vaikka grillaamme tai muuten vain istuskelemme terdellä! 

Me grillattiin ja nautiskeltiin tänään auringosta perheen kesken. Terassilla oli tosi lämmin kun siihen ei yhtään tuullut ja Elvira leikki innoissaan sepelikasassa ja keräsi voikukkia pihalta. Olisimme halunneet syödä myös ulkona mutta pihakalusteet odottavat vielä paketissa terassin valmistumista. Ehkä ensi viikonloppuna saataisiin tämä homma päätökseen vihdoin ja viimein! Kunhan on nätti ilma...Elvira sai kesäisen ilman kunniaksi elämänsä ensimmäisen mehujään ja kyllä oli herkullista! Vaikkakin hieman kylmää ;)


Nyt mä painun nautiskelemaan irtokarkeista ja Netflixistä, 
Ihanaa lauantai iltaa kaikille! <3

Niin ja kaikki ideat ja vinkit takapihaa koskien ovat tervetulleita! Erityisesti istutukset ja tekemiset lapsille kiinnostavat, mitä teidän pihalta löytyy?

perjantai 15. toukokuuta 2015

Polvissa roikkuva vauva ja äitiysneuvola kuulumiset!

Likanen peili, sotkuinen tausta ja sotkuinen äiti. Kunnon blogikoti vai mitä ;) Näillä oloilla ei vaan paljon jaksa panostaa siivoamiseen, saatika oman ulkonäön ehostamiseen. 
And it is fine!<3


Tänään aamulla oli taas äitiysneuvolan vuoro. Kovin montaa käyntiä ei enää ole jäljellä koska seuraava kerta on taas vasta kolmen viikon päästä ja sekin on neuvolakääkäri, synnytystapa-arvio. Muistaisin viime raskaudessa näillä viikoilla käyntien olevan jo melkein viikottaisia mutta voi olla että muistan väärin. Toisaalta mulla on supistuksia lukuunottamatta ollut taas "oppikirja raskaus" joten eipä siellä neuvolassa niin tarve ole rampatakkaan. 

Tällä kertaa tutun tädin tilalla oli sijainen mutta mikäs siinä, oikein mukava ja iloinen nainen! Tuli ehkä hieman enemmän jopa vaihdeltua kuulumisia kun kumpikin oli vieraita toisilleen. Mittaustuloksissa ei ollut taas mitään ihmeellistä, sulkeissa taas viimekertaiset mittaukset!

Rv: 34+5 (32+1)
Paino: +10.6 kg (+9kg)
Turvotus: + (+)
RR: 115/75 (110/72)
Sf: 31cm (30cm)
Hb:120 (viime labrassa 120)
Sf: 31cm (30cm)
Sikiön asento: Raivotarjonta (ei varmuutta)
Sikiön syke: +145 (+150)
Liikkeet: ++ (++)

Sikiön asennosta saatiin siis vihdoin ja viimein selvyys, siellä se pikkumuru kellii pää alaspäin. Olinkin asiasta jo aika varma nimittäin potkut tuntuvat ylhäällä ja vauvan hikka ihan alavatsalla. Terkkari kuitenkin todella kauan tunnusteli ja pohti asentoa koska vauvan pää on todella alhaalla ja sitä oli vaikea löytää. Sikiön sykekin löytyi tuolta bikinirajan tuntumasta ja tuki tätä raivotarjonta teoriaa. Ei siis ihme että pientä paineentunnetta tunnen tuolla alhaalla, taitaa juhannusvauvan pää siellä painaa jo lähtökuopissa. Terkkarikin ihmetteli että onpas alhaalla, ei yleensä vielä näillä viikoilla. Olen kyllä helpottunut tuosta RT merkinnästä neuvolakortissa. Harvoin enää näillä viikoilla sikiö kääntyy takaisin pää ylöspäin joten voin hieman huokaista helpotuksesta ja palata takaisin luomusynnytyksen pariin. Tosin näiden viimepäivien supistuskipuilujen aikana olen pohtinut että mihin sitä taas on ryhdytty...

SF-mitta eli kohdunpohjankorkeus oli kasvanut reilu parissa viikossa vaivaisen sentin. Tulos riippuu toki hieman mittaajastakin mutta emme neuvolatädin kanssa kumpikaan huolestuneet asiasta. Käyrän notkahtaminen vain tukee tätä teoriaa että vauva on laskeutunut lähtökuoppiin. Painonnousu on aika tasaista ja noudattaa ihan samaa kaavaa kuin Elviran aikana. Puolesta kilosta kiloon per viikko. Koska tällä kertaa olin hieman tuhdimmassa kunnossa kuin alkaessani odottaa Elviraa, olen lähes saavuttanut Elviran synnäripainon. Enää 800 grammaa ja painan saman verran kuin synnärillä lokakuussa 2013. Enää 810 grammaa ja painan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pelottavaa mutta en jaksa välittää, se kuuluu tähän asiaan! Eiköhän ne kilot sitten karise, ainakin työllä ja tuskalla ellei muuten!

Tosiaan viimepäivien aikana olen kärsinyt taas enemmän supistuksista. Eilen supistuksia tuli neljän tunnin ajan aika "säännöllisesti" vaikka supistusten välit olivat aika pitkiä. Supistuksia sateli ehkä noin vartin välein ja ne olivat kestoltaan onneksi lyhyitä eikä kovin kipeitä, kipeämpiä kuitenkin kuin koskaan aikaisemmin tässä odotuksessa. Tänään on ollut hieman rauhallisempi päivä supistusten osalta mutta silti niitä on muutamia tullut. Toivon että pääsisin ainakin sinne +37 viikolle mutta kaipa tässä täytyy varmuuden vuoksi pakata hieman tuota sairaalakassia valmiiksi joku päivä. Varsinkin kun juhannusvauva majailee jo niin alhaalla ja valmiina tosi toimiin. Tai edes pestä vauvanvaatteet. Tai jotain. Edelleenkin on vaikea ajatella että meitä on kohta neljä joten vielä vaikeampi tehdä jotain valmisteluja vauvaa varten! Toisaalta olisi helpottavaa jättää kaikki Tinon murheeksi sillä aikaa kun olen sairaalassa. Helpottavaa muttei ehkä niin kovin reilua ;)

Tässä Elviran masu suunnilleen samoilta viikoilta, paljon pyöreämpi ja korkeammalla mitä nyt! Ja niin erilainen, poikafiilis senkun vahvistuu...


torstai 14. toukokuuta 2015

Kun äiti ei osaa leikkiä.



Mun on pakko myöntää että olen älyttömän huono leikkimään. Tykkään touhuta,askarrella ja ulkoilla Elviran kanssa esimerksi metsässä mutta lattialla istuminen tai hiekkakakkujen rakentelu ilman aikuista juttuseuraa ei houkuta. Välillä on virkistävää heittäytyä täysillä lastenmaailmaan ja leikkiä niillä pehmoleluilla mutta en ole kovin hyvä heittäytyjä ihan tosta vaan. Tarvitsen sen oikean fiiliksen ja mahdollimman vähän yleisöä lasten lisäksi. Mä en ole se äiti joka istuu lattialla muovieläinten kanssa ja leikkii eläintarhaa, ääntelee ja kävelee eläinten kanssa ympäri kämppää.  Mä olen tylsää leikkiseuraa ja se on vain yksinkertaisesti myönnettävä. On pari kasvatusasiaa jotka haluan Elviralle opettaa ja ne onneksi hieman antavat anteeksi huonot leikkitaitoni. Silti koen välillä huonoa omatuntoa surkeista leikkitaidoistani ja mietin, olenko minä tylsä äiti?

Ajatukseni äitinä sekä tarhatätinä puhuvat vapaan leikin puolesta jotta mielikuvitus sekä luovuus saisivat kehittyä mahdollisimman monipuolisiksi. Jos lapselle koko ajan tarjoaa aktiviteetteja, tottuu hän kokoaikaiseen touhuun. Mitä sitten tapahtuu kun ei olekkaan tekemistä? Kun joku ei olekkaan kertomassa mitä pitäisi juuri nyt tehdä? Saattaa mennä sormi suuhun, tai sitten ei. Mutta en tahdo ottaa riskiä. Haluan että Elvirasta tulee mahdollisimman hyvä leikkijä ja tekemisen keksijä, mielikuvitus, luovuus ja kekseliäisyys ovat tärkeitä taitoja läpi elämän eikä vain lapsena. Elvira siis hyvin usein touhuaa itsenäisesti lelujen parissa lattialla, pöydän ääressä, sängyssä tai milloin missäkin. Hän saa ottaa laatikosta niitä leluja joita haluaa. Joskus tarjoan palapeliä tai kirjoja mutta hyvin usein leikin päättää neiti itse. 



Vapaan leikin lisäksi haluaisin opettaa Elvirasta mahdollisimman itsenäisen leikkijän. Tähän tarvitaan yllä mainittua mielikuvitusta ja luovuutta. Suurin syy tälle on täysin itsekäs: haluan tehdä myös omia juttuja nuken vaipan vaihdon tai legotornin sijaan. Tällä en tarkoita että Elviran tulisi osata leikkiä koko ajan yksin, mutta ruoanlaitto ilman lahkeessa roikkuvaa taaperoa kuulostaa todella houkuttelevalta. Tämä ei Elviran iän puolesta ole kovin tuottoisaa vielä, mutta eiköhän viimeistään sitten kun pikkusisko on leikkikuvioissa mukana. Ehkä parin vuoden päästä äiti saa kokata rauhassa edes yhden aterian ;)

Välillä koen huonoa omatuntoa koska Elvira leikkii niin paljon yksin. Toisaalta Elviran "yksinäinen leikki" ei ole yksinäistä. Olen aina lähellä ja jaksan ihastella sitä hienoa palikkaa kerta toisensa jälkeen. Mä olen äiti joka ei niin välitä istuskella lattialla ja heittäytyä leikkiin. En vain yksinkertaisesti osaa. Ehkä aika opettaa tai sitten ei mutta onko se niin justiinsa? Tärkeintä kuitenkin on että olen siinä ja läsnä. Tämä äiti ei konttaa ympäri kämppää leikkien koiraa, mutta tekeekö se minusta huonon tai tylsän äidin? Ei, vaikka välillä sitä mietinkin. Leikkitaidot multa hieman uupuvat mutta sen sijaan höpötän kuin papupata ja jaksan kerta toisensa jälkeen kertoa että siinä samassa kirjassa on se sama koira joka ääntelee sillä samalla tavalla hauhau. Sadannen kerran tänään.

Tämän äidin heikkous on huonot leikkitaidot. Löytyykö muita?