Olen ollut vannoutunut kirpputorien käyttäjä jos vaatteista puhutaan. Erityisesti lastenvaatteiden kohdalla olen suosinut kirpputoreja. Voisin väittää, että ekologisuus on kaiken sen kirppistelyn takana - toki myös sekin - mutta oikeasti rakastan kirppiksiä niiden edullisuuden vuoksi. Mielestäni on hulluutta maksaa lastenvaatteista paljon, kun niiden käyttöikä on lyhyt. Joko lapsi kasvaa niistä ulos tai sitten ne menee rikki tai muuten käyttökelvottomaksi. Merkkivaatteita en raaski hankkia hintansa vuoksi, koska olen liian laiska myymään niitä sitten eteenpäin.
Tai oikeastaan pakko sanoa, että rakastin kirppistelyä ennen. En enää. Nykyään tuntuu, että kaupasta saa uuden melkein samalla hinnalla kuin kirppikseltä vanhan. Erityisesti lastenvaatteiden kohdalla. Jos hyödyntää alennusmyyntejä, tuntuu hintaero uuden ja käytetyn välillä olevan naurettava.

Siitä on aikaa, kun viimeksi kävin kirpputorilla. Lähdin melkein tyhjin käsin silloinkin. Suurin osa lastenvaatteista tuntui ylihinnoitellulta. Nuhjuiset, käytön jälkiä sisältävät vaatteet olivat vain euron pari halvempia, kuin mitä saisin pulittaa lastenvaatteista alennus myynnissä tai nettikaupan outlet osiossa. Okei, kaikkien halvimmat lastenvaatteet eivät välttämättä ole kaikkein ekologisin tai eettisin valinta, mutta myönnän etten juurikaan keskity tällä hetkellä tuollaisiin seikkoihin. Minulla ei vain ole tässä elämäntilanteessa aikaa tai varaa tarkistaa kaikkien vaatekauppojen eettisyyttä, huhujen todenperäisyyttä ynnä muuta.
Olen koittanut mahdollisimman vähän ostaa Ilonalle vaatteita ja olen mielestäni onnistunut siinä hyvin. Olen päässyt aika edullisesti, kun olen tilannut vaatteita henkkamaukan alennusmyynneistä ja ostanut bodyt kuuden kappaleen seteissä heidän nettisivuiltaan. En väitä, ettäkö ne olisi kovinkaan kestäviä tai laadukkaita vaatteita. Mutta menevät oikein mainiosti ainakin yhdellä vauvalla. Sen jälkeen lahjoitan ne siskolleni, joka saa katsoa mitä pitää ja mitä ei.

Kuusi bodya kaksikymmentä euroa. Ei kovinkaan paha hinta jää yhdelle bodylle. Olen ehkä tullut laiskaksi näin kolmen lapsen äitinä, mutta en jaksa nähdä sitä vaivaa että kiertelisin kirppiksillä etsimässä vaatteita Ilonalle. Ensin veisin isommat hoitoon, kiertelisin ja etsisin kohtuuhintaisia vaatteita ja kuitenkin lopulta saattaisin poistua ilman tarvittavia hankintoja. Ei omalla kohdallani vaivan väärti. Kun uutena saa niin halvalla...
Jos jaksaisin, ostaisin kaikki vaatteet käytettynä. Jos olisin rikas, ostaisin kaikki vaatteet kotimaisena käsityönä. Mutta en ole reipas enkä rikas tässä elämäntilanteessa. Joten suon itselleni tämän helpotuksen arkeen ja ostan hyvillä mielin uutena, vaikkei se olisi ekologista ja kirpaisee kukkaroa hivenen enemmän. Henkkamaukan postipaketti kolahtaa lähi Prismamme pakettiautomaattiin ilman toimituskuluja. Että niin, ei oikeastaan helpommalla voisi päästä. Halvemmalla ehkä, jos oikeasti olisi aikaa ja jaksamista kierrellä kirppiksillä etsimässä vaatteita.
Toinen halvaksi ja hyväksi todettu "vaateputiikki" on Lidl. Meidän nelivuotiaalle löytyi sieltä kolme t-paitaa viidellä eurolla ja kahdet legginsit kuudella eurolla. Eipä siellä kirppiksellä taida kauheasti halvemmalla päästä, jos ei tuuri käy. Ja lidlin vaatteet ovat mielestäni oikeasti ihan hyvälaatuisia!
En tiedä kuinka monta saarnaa ekologisuudesta tai eettisyydestä saan tämän tekstin myötä. Mutta tiedän, etten todellakaan ole ainut joka ostaa uutena eikä jaksa kirppistellä. Ja se on ihan okei. Lupaan palata kirppistelyyn, kun aikaa ja jaksamista siihen löytyy. Tai en lupaa, jos oikeasti hinnat siellä aina vaan nousee ja nuhjuisistakin vaatteista saa pulittaa monta euroa.
