perjantai 30. marraskuuta 2018
Kohta perheemme on vauvavapaa. Ikuisesti
Katselin viime yönä tissillä tuhisevaa vauvaani. Tajusin, että viimeistä kertaa joudun kärsimään tällaisesta univelasta. Kun tämä vauva oppii nukkumaan, ei tulee enää vauvaa joka valvottaa parhaimmillaan yli vuoden putkeen. Helpottavaa, mutta samalla jollain tapaa niin haikeaa.
Pieni vauvani, joka täytti edellispäivänä 11 kuukautta ja näin ollen kuukauden päästä meidän perhe on vauvavapaa. Jos suunnitelmat pitävät paikkaansa, perheeseemme ei enää ikinä tule vauvaa. Lapsemme on nyt tässä. Haikeaa, mutta kuten eräänä päivänä tässä totesin ääneen; aikansa kutakin.
Kulunut vuosi on mennyt aivan älyttömän nopeasti. Johtuu ehkä siitä, että kolmen lapsen kanssa kädet ovat koko ajan täynnä ja ennen kuin huomaakaan alkaa taas ilta hämärtää ja on aika mennä nukkumaan. Osasyy taitaa olla myös se, että ensimmäistä kertaa tunnun nauttivan juuri tästä vauvavuodesta. En koko ajan odota, että vauva kasvaa taaperoksi, vaan fiilistelen kaikkia niitä vauvajuttuja.
Vauvavuosi on ihan hullun rankkaa aikaa eikä se helpota taikaiskusta kun vauva vaihtuu taaperoon. Mutta ehkä voin jo ajatella, että voiton puolella ollaan jo! Ja kun helpottaa, helpottaa lopullisesti. Toki lapsiperheeseen aina niitä huonojakin öitä mahtuu.
Esikoisemme ollessa tämän ikäinen, olin jo melkeinpä uudelleen raskaana. Keskimmäisen ollessa tämän ikäinen, olin ollut jo muutaman kuukauden työelämässä. Refluksi valvotti, mutta arki maistui ja oli työn täyteinen.
Tällä kertaa uutta vauvaa ei kuulu, eikä kyllä ole kiire työelämään ainakaan ihan täyspäiväisesti. Olin itseasiassa jo menossa töihin ja hakemassa lapsille hoitopaikkaa, mutta jänistin. Minä olen niin kiinni tuossa vauvassa enkä todellakaan ole häntä valmis vielä luovuttamaan toisten hoidettavaksi. Ja olisihan päiväkoti rankka paikka noin pienelle. Kuitenkin sen verran irrottaudun, että lähden tekemään keikkaa muutaman tunnin kerrallaan ja muutaman kerran viikossa.
Olen viimeisen kerran kotona. Odotan jollain tapaa jo syksyä, kun saan taas siitä omasta työarjesta kiinni. Ja taas toisaalta tuntuu haikealta, että nyt oikeasti olen viimeistä kertaa kotona näin pitkän pätkän. Ehkä sitten seuraavaksi vuorotteluvapaalla lastenlasten kanssa? Ken tietää.
Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta minä sanon että ei koskaan jos suunnitelmat pitävät paikkaansa. Meillä on nyt talo jossa on makuuhuone kaikille lapsille. Meillä on kolme tervettä ja ihanaa lasta aika täydellisillä ikeäroilla. Olen saanut kokea kolme raskautta ilman sen suurempia vaivoja ja kolme synnytystä ilman draamaa. Tähän on hyvä lopettaa ja taas vuosien jälkeen miettiä itseänikin välillä.
Ja onneksi suvussa ja kaveripiirissä vasta alotellaan tätä vauvatouhua ja saan nuuhkutella heitä. Ja pakko myöntää, että haikeudesta huolimatta en pode vauvakuumetta. Helpottavaa, että pian helpottaa. Tai ainakin toivottavasti jo voiton puolella ollaan!
Alle kuukausi ja meillä juhlitaan yksivuotiasta. Aika uskomatonta.
torstai 29. marraskuuta 2018
Sillä sekunnilla, kun äidin puhelin soi..
Usein löydän itseni kuvailemasta lapsiani kilteiksi lapsiksi. Sisarusriidoista ja uhmasta huolimatta sellaisiahan he oikeasti ovat. He eivät karkaa, he eivät ole pahantahtoisia. Aivopieruja lukuunottamatta he myös aika usein muistavat miten kuuluu tehdä. MUTTA..
Juuri silloin, kun minun pitäisi puhua tärkeää puhelua hiipii jostain käsittämätön katastrofi. Sama katastrofi alkaa samalla sekunnilla, kun asioit pankissa tai lääkärissä ja sinun pitäisi puhua toisen aikuisen kanssa.
Joku lyö. Joku kiljuu. Joku muuten vain kiusaa. Joku pelleilee. Joku tekee jotain muuta tyhmää ja älytöntä. Tai vaarallista.
Aivan kuin minun kiltit tyttöni odottaisivat oikein sitä hetkeä, kun äidin pitäisi tehdä jotain muuta kuin hallita tätä palettia. Ei vielä, ei vielä. NYT!
Esimerkiksi eilen. Puhuin työpuhelua ja yhtäkkiä nään miten kaksi vanhinta mätkii toisiaan lastenhuoneessa. Ei tarvitse arvailla, kuuliko puhelimen toisessa päässä sen kiljumisen ja karjumisen mitä sisarustappelusta tulee. Mutta kun se otti tähkäpään. Heh heh, tämä on tätä sisarusrakkautta sanoin vähän pahoitellen.
Sama puhelu jatkui muutaman tunnin päästä. Silloin esikoisemme lensi sängystä alas ja kolautti päänsä lattiaan. Sopiiko jos soitan kohta uudelleen?
Välillä puheluiden lomassa yritän heristellä sormeani vakuuttavan näköisesti tai näyttää vihaiselta, Sähistä hampaiden välistä, että nyt äidillä on tässä vähän tärkeä juttu kesken odota hetki!!! Ei painoarvoa.
Tässä muutama tovi sitten olimme nuorimmaisen ensimmäisessä hammastarkastuksessa. Levottomia lapsia kolme kappaletta ja ennen kuin huomasin, heilui yksi isot tekohampaat kädessä siellä. Äiti kato tää puree! Koko ajan oli pakko keskeyttää, kun yritin puhua hammashoitajan kanssa. Noh toisaalta, kolmannen kohdalla ei ne ensimmäiset hampaat niin rakettitiedettä enää vaadi. Silti. Hävetti, kun en voinut keskittyä toisen aikuisen puhuessa minulle.
Lapset on lapsia, mutta ainakaan tässä maassa sitä ei tunnuta aina ymmärtävän. Lapsien pitää olla näkymättömiä, kilttejä ja hiljaisia. Muussa tapauksessa se on kuule kasvatus mikä pissii!
Kerran minulle soitettiin tilastokeskuksesta. Kysyttiin olisiko aikaa vastata pieneen kyselyyn. Ei ole, ei juuri nyt. No soitanko uudelleen, kun on vähän parempi aika? Teki mieli vastata että joo odotappas niin lasken koska lapset lentävät pesästä!
Että jos soitat vanhemmalle niin älä kysy onko hyvä aika. Jos on, niin se ei ole sitä pitkään, hah. Ainut hyvä aika puhua puhelimessa on arkisin 17-18:00 välillä..Ja silloinkin yleensä tulee tappelua kaukosäätimestä tai jostain.
Äitinä olen todella kiitollinen siitä, että nykyään aika suuren osan asioista voi hoitaa sähköisesti. Vaikka jonotusmusiikki käykin hyvin lastendiscosta.
Kertokaa pliis, että tämä on tuttua myös teille muille!!!
Kertokaa pliis, että tämä on tuttua myös teille muille!!!
keskiviikko 28. marraskuuta 2018
Lapsen kasvua ja kehitystä voi tukea herkullisen helposti! (+Alennuskoodi!)
Jokainen meistä vanhemmista haluaa lapsilleen parasta. Haluamme tehdä kaikkemme, jotta lapsemme olisivat onnellisia. Jotta he kasvaisivat hyvin ja pysyisivät terveinä. Eräs vanha työkaverini sanoi kerran, että lapsi tarvitsee kolme ärrää kasvaakseen hyvin; rajoja, rakkautta ja ravintoa. Se on aika hyvin sanottu vain mitä?
Ensimmäiset kaksi ärrää on minun helppo toteuttaa. Kuitenkin viimeinen - eli ravinto - tuottaa välillä vaikeuksia. Ei siksi, että meillä syötäisiin epäterveellisesti. Itseasiassa arkiruokamme on hyvinkin terveellistä, tavallista ja monipuolista kotiruokaa vihanneksineen ja hedelmineen. Vaikeuksia ravinnossa tuottaa se, että aina se tarjoama ravinto ei lapsilleni kelpaa. On jopa viikkoja kestäviä kausia, kun nirsoillaan niin itse ruoalle kuin kasviksille. Yksi lasteni kestoinhokeista tuntuu olevan kala. Se kelpaa hyvin harvoin ja vain tietyssä muodossa. Silloinkin vain jos tähdet ovat kohdallaan. Onneksi on valmisteita joilla pystyy tukemaan lapsen terveellistä ruokavaliota ja elämäntapaa!
Sain tämän kaupallisen yhteistyön myötä meidän lapsille testiin HappyMe Chewable Calamari Omega-3 ravintolisää. Happy Me sisältää paljon lapsille tärkeitä omega-3 rasvahappoja, joita saadaan erilaisista merenelävistä. Meidän lasten herkkuruokiin kun ei kuulu kala, haluamme HappyMe:n avulla varmistaa, että lapsemme saavat tarpeeksi kasvulle ja kehitykselle tarpeellisia omega-3 rasvahappoja.
Omega-rasvahapoilla on iso merkitys terveyteemme. DHA-rasvahapot ovat lapselle tärkeitä, koska ne edistävät aivotoimintojen ja näön pysymistä normaalina. * EPA- ja DHA-rasvahapot puolestaan tukevat sydämen normaalia toimintaa. ** HappyMe kapseleihin on lisätty myös D-vitamiinia joka on välttämätön lapsen luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle. D-vitamiini myös edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Aika monta hyvää vaikutusta yhdellä tabletilla? Mikä parasta, tämä tabletti maistuu hedelmäisen hyvälle!
Nyt varmasti jo osa miettii, että no mitenkäs tämä nyt sitten mukamas eroaa muista markkinoilla olevista valmisteista? No minäpä kerron pari aika hyvääkin syytä, miksi kannattaa valita Happy Me.
1. HappyMe on parempi valinta. Mustekalaa myydään ravintoloihin, mutta siitä jää n. 25% käyttämättä. Calamarine-omega-3-öljy valmistetaan tästä ylijäämästä, joka muuten jäisi hyödyntämättä.
2. Friend of the Sea ympäristömerkintä. Joka tarkoittaa sitä, että pyyntimenetelmä takaa ettei merenpohjaa tai muita eläimiä vahingoiteta. Se on myös merkki siitä, että tuote on valmistettu kestävän kehityksen periaatteella.
3. Tämä on meille univelkaisille ja unohteleville vanhemmille kuin lottovoitto: HappyMe ei unohdu ikinä ostoslitalta. Koska se tulee suoraan postilaatikkoon! Tilaus toimitetaan kuuden viikon välein niin kauan kuin haluat! Tarvittaessa saa tilattua 2 pakettia kerralla ja toisesta saa 20 % sisarusalennuksen.
Itse vanhempana uskon, että oikeanlaisella ruokavaliolla ja elämäntavoilla pötkii jo aika pitkälle. Mutta lapset ovat lapsia ja ei vain aina ne juuri oikeat ruoat ja elämäntavat maistu. Silloin on hyvä varmistaa erilaisilla ravintolisillä, että lapsesi saa varmasti kaikki tarvittavat rakennus- ja tukiaineet terveelliseen elämään sekä kasvuun. Ja vaikka kalaruokia menisikin se suositeltu kaksi kertaa viikossa, niin siltikin pidän omega-3 niin tärkeänä, että meillä syödään HappyMe tabletteja päivittäin. Ne on hyviä ja ne tekee hyvää!
Ja hei, tekemällä tilauksen postauksen linkin kautta saat ensimmäisen HappyMe paketin -50% alennuksella!
Meidän lapset muistavat aina aamuisin ottaa herkkuvitamiinit. He kasvavat kuin rikkaruohot ja ovat perusterveitä. Vihannekset ja hedelmät maistuu, paitsi kypsennettyinä. He ovat iloisia ja onnellisia lapsia. Tietävät, että herkkuja ei tule syödä liikaa, mutta joskus on ihan okei herkutella. Kuulostaako tutulta? Ehkä ne kolme ärrää on sittenkin hallussa ihan hyvin!
*Tutkittu vaikutus saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla DHA:ta päivittäin.
** Tutkittu vaikutus näköön saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla EPA:a ja DHA:ta päivittäin.
Meidän lapset muistavat aina aamuisin ottaa herkkuvitamiinit. He kasvavat kuin rikkaruohot ja ovat perusterveitä. Vihannekset ja hedelmät maistuu, paitsi kypsennettyinä. He ovat iloisia ja onnellisia lapsia. Tietävät, että herkkuja ei tule syödä liikaa, mutta joskus on ihan okei herkutella. Kuulostaako tutulta? Ehkä ne kolme ärrää on sittenkin hallussa ihan hyvin!
*Tutkittu vaikutus saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla DHA:ta päivittäin.
** Tutkittu vaikutus näköön saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla EPA:a ja DHA:ta päivittäin.
tiistai 27. marraskuuta 2018
25-vuotiaana naisen naama alkaa ilmeisesti rupsahtamaan...
Olen joskus lukenut, että nainen on parhaassa iässä 25-vuotiaana. Silloin nainen kukoistaa ja siitä se alamäki sitten alkaa. En tiedä kuinka monessa asiassa tämän voin allekirjoittaa, mutta ainakin yhdessä. Minun ihoni on tullut vanhaksi ja tästä se alamäki alkaa!
Ollappa edelleen nuori 15-vuotias jolloin ihoni oli hyvässä kunnossa. En kärsinyt finneistä, en epäpuhtauksista. En vaikka silloin muotia oli kahden sentin kerros dream matte-moussea ja vielä vähän - tai vähän enemmän - puuteria päälle. Puhdistin ihoni aika laiskasti - useimmiten pelkällä saippualla - ja kasvovoiteena toimi Erisanin perusvoide. Ei finnin finniä, ei mitään.
Ja sitten tuli aikuisuus. Tuli lapset ja tuli hormonimuutokset. Kaboom. Mikään ei ole enää helppoa ihonhoidossa.
Ihoni on herkkä. Herkkä ja kuiva. Kuitenkin kuivuessaan riesana ei ole ihon hilseily vaan kireys sekä epäpuhtaudet. Erityisesti otsaan ilmestyy herkästi näppylöitä, jos kosteutus ja rasvaus unohtuu. Ai niin, nyt aikuisiällä kuulin ettei rasvaus ja kosteus ole sama asia. Jep, että niinkin hyvin tiesin tähän mennessä ihonhoidosta. Kun ei ole ollut tarvetta.
Olen oikeasti nyt muutaman vuoden aikana laittanut kymmeniä- ellei jopa satoja - euroja hutiostoksiin, koska vain kokeilemalla selviää. Nyt pikkuhiljaa kuitenkin ovat löytyneet ne tuotteet jotka sopivat herkälle, kuivalle mutta kuitenkin helposti likaantuvalle iholleni.
Nyt otin muutoksen riskin ja vaihdoin ihonpuhdistuksen luonnolliseen vaihtoehtoon ja ainakin toistaiseksi näyttää sopivan, mutta katsotaan vielä hetken päästä uudelleen. Ihoni ei pidä liiallisesta puhdistuksesta - itseasiassa se on myös yksi epäpuhtauksien aiheuttaja - joten kokeilen luonnollista ja hellävaraista puhdistusta.
Ärsyttävää. Olisipa ihonhoito yhtä helppoa kuin kymmenen vuotta sitten. Tai oikeastaan vielä ennen ensimmäistä raskautta oli ihonhoidon kanssa kaikki vähän niin ja näin, ja se sopi iholleni hyvin. Nyt tuntuu, että kaikessa saa olla niin tarkka ja siltikin iho voi reagoida. Miten paljon menee hormonien piikkiin vai olenko oikeasti tullut vanhaksi!?
Ja haaveilen, että jossain kohtaa saisin kokonaan vaihdettua luonnonkosmetiikkaan. Mutta taas se hutiostosten tekeminen ja rahan haaskaaminen ei kiinnosta. Jos tietäisin ensimmäisellä osuvani oikeaan, vaihtaisin heti. Ehkä tuote kerrallaan...? Jos parin vuoden päästä olisi sitten valmis.
maanantai 26. marraskuuta 2018
Tomaattinen soijakastike, tyhjän jääkaapin pelastaja!
Ketsuppikastikkeenaa se tytöille aluksi myytiin ja hyvin upposi! Tämä on minun bravuurini, kun kauppapäivää laiskuuttani yritän venyttää tai menojen vuoksi ruoka pitää olla nopeasti valmis. Tämä on myös ruoka, jonka ainekset pidän aika kuiva-ainekaapissa hätää varten.
Tarvitset:
1 purkki tomaattimurskaa
1 sipuli
mausteita
vettä
soijarouhetta
Lisäksi: makaronia, spagettia tai riisiä!
Pilko ja paista sipuli. Kaada joukkoon tomaattimurska, mausteet ja soijarouhetta - itse laitan sitä ehkä n. 1/2-1dl. Anna kiehua niin kauan, että soijarouhe on kypsä eli n. 8 minuuttia! Keitä lisukkeet. Valmis!
Joukkoon sopii mainiosti myös vaikka kookoskerma, mutta itse kookosvihaajana en sitä käytä. Soijanrouheen tilalla käytän myös välillä linssejä, sopii tosi hyvin!
Lastenraadin mielipide tästä aika uudesta arkiruoasta: Ketsupin kanssa menee oikein hyvin! Tänään tein ruokaa ehkä neljännen kerran soijarouheen kanssa - ennen tein pelkän tomaattiversion - eikä enää edes kukaan ihmetellyt niitä jauhelihan näköisiä klimppejä ketsuppikastikkeessa...Ja meidän melkein 11 kuinen rakastaa tätä! Hän söi tänäänkin varmaan enemmän kuin isosiskot. Siirrän hänelle vain aina kastikkeen sivuun ennen kuin lisään suolaa tai kasvisliemen.
Lastenraadin mielipide tästä aika uudesta arkiruoasta: Ketsupin kanssa menee oikein hyvin! Tänään tein ruokaa ehkä neljännen kerran soijarouheen kanssa - ennen tein pelkän tomaattiversion - eikä enää edes kukaan ihmetellyt niitä jauhelihan näköisiä klimppejä ketsuppikastikkeessa...Ja meidän melkein 11 kuinen rakastaa tätä! Hän söi tänäänkin varmaan enemmän kuin isosiskot. Siirrän hänelle vain aina kastikkeen sivuun ennen kuin lisään suolaa tai kasvisliemen.
lauantai 24. marraskuuta 2018
Illan pikatreffit kotisohvalla hyvän viihteen parissa pelastavat parisuhteen arjelta!
Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa
Melkein kuusi vuotta ja kolme lasta myöhemmin ollaan tässä. Edelleen onnellisesti yhdessä, vaikka helppoa se ei ole ollut. Kuuden vuoden aikana kolme raskautta ja kolme vauvavuotta. Kolme pientä lasta ja muutama muutto. Työpäivät ja arki. Iltaisin lysähdämme rättiväsyneinä sohvalle, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Mistä ihmeestä repiä aika ja jaksaminen parisuhteen hoitoon?
No minäpä kerron mitä me teemme ja mikä antaa meille paljon, vaikka se onkin jollain tavalla niin arkinen ja pieni asia.
Nimittäin yhteiset tv-hetket. Ne ovat olleet pelastus näiden rankkojen vuosien aikana. Kun iltaisin aivotoiminta ja kroppa ei jaksa enää sen suurempia filosofisia pohdintoja parisuhteen tilanteesta tai pynttäytymistä romanttisia illallisia varten - kotikalsarit vie voiton - ei ole mitään sen parempaa kuin lysähtää yhdessä sohvalle hyvän viihteen pariin.
Ei tarvita ajatuksia, kun voi uppoutua hyvä sarjan pariin. Ei tarvita sanoja, kun riittää että se toinen vain on siinä.
Sain tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä tutustua taas pienen tauon jälkeen Viaplayn valikoimaan. Meillä on miehen kanssa aika erilainen maku tv-viihteen suhteen, mutta yleensä löydämme jonkun kivan komediasarjan tai komediaelokuvan jota haluamme katsella yhdessä viikonloppuiltaisin. Meidän #Viaplayviikonloppu koostuu yleensä kevyestä viihteestä ja toisen kainalosta.
Kevyet kainalosarjat Viaplayn valikoimasta kaikille kiireisen perhearjen vanhemmille top 3 :
1. How i met your mother. Nimensä mukaisesti sarjassa seurataan takautuvasti hulvattoman hauskoja tapahtumia joissa Ted kertoo lapsilleen miten tapasi heidän äitinsä.
2. Will & Grace. Homo asianajaja ja hetero sisustussuunnittelija asuvat New Yorkin sykkeessä ja sarjassa seurataan heidän elämäänsä!
3. American Housewife. Tätä sarjaa en itse ole vielä nähnyt, koska se tulee Viaplayn valikoimiin joulukuussa, mutta menee ehdottomasti heti katseluun.
+Lastenleffat kuten Ice Age ja Itse ilkimys 3. Nämä eivät ole sarjoja, mutta animaatiot on mitä parhainta viihdettä myös ilman lapsia! Varmasti kevyttä ja hauskaa katseltavaa nämä molemmat.
Muita Viaplayn valikoimaan joulukuussa tulossa olevia sarjoja ovat esimerkiksi Start Up S1-3 ja South Park S22 ( palvelussa kaudet 1-22)
Kevyttä ja hauskaa. Rankan viikon jälkeen ei tarvita sen suurempia sanoja tai analyyseja kuluneesta viikosta, vaan riittää kun saa olla siinä toisen kainalossa ja tirskahdella yhdessä sarjan tai elokuvan hauskoille kohdille. Lapsilta salaa syötyjä herkkuja unohtamatta!
Kännykät pois ja kainaloon. Vaikka luulisi, että ihan sama istuuko sohvalla luuri kädessä tai tv:tä katsellen niin ei se ole. Luureissa molemmilla on oma maailmansa. Yhteisen viihteen parissa se on jotain yhteistä. Jotain yhteistä, vaikka sanoja ei edes vaihdettaisi.
Ne pienet hetket hyvän sarjan parissa on niin tärkeitä. Edes se pieni hetki päivässä kun me olemme me emmekä isi ja äiti.
Kolmen lapsen "vähän" univelkaisena äitinä suositellen tätä treffimuotoa jokaiselle vanhemmalle. Se ei vaadi ihmeitä. Ei lastenhoitajia tai pynttäytymistä. Viinilasi tai karkkikulho käteen, sen toisen kainaloon ja Viaplaysta hyvä leffa tai sarja pyörimään.
Mieheni ei niinkään innostu sairaala- ja rikossarjoille, mutta minä rakastan niitä. Ja tämä onkin arkena se minun juttuni. Joka toinen viikko miehen työvuorojen takia olen iltaisin yksin kotona ja kun on myös jokin oma the sarja, ei tule suurta kiusausta katsoa etukäteen sitä yhteistä sarjaa, hah!
Minun top 3 listaukseni kaikille kotiäideille Viaplayn valikoimasta, kun lapset ovat menneet nukkumaan:
1. Greyn Anatomia. Tätä ei ole voittanutta. Mikä parasta, Viaplaysta löytyy 14 tuotantokautta! Minä aloitin nämä taas kerran alusta. Jos jollekkin sarja on tuntematon, niin se kertoo Meredith Greystä, hänen ja hänen lääkäriystäviensä elämästä. Tästä sarjasta ei parisuhdedraamaa ja vauhdikasta lääkäriarkea puutu! Paras, katso yksi jakso niin olet koukussa.
2. Bones. Antropologi ja FBI agentti lyövät hynttyyt yhteen ja ratkovat rikoksia yhdessä. Erilainen rikossarja ja ihanan tieteellinen olematta sitä kuitenkaan liikaa. Höysteenä tietysti ihmissuhdekiemuroita.
3. The Blacklist. Tässä sarjassa taas rikollisnero lyöttäytyy yhteen FBI agentin kanssa ja he nappaavat "listalta" rikollisia. Sarja on ihanan koukuttava ja monimutkainen, mutta siinä pysyy kuitenkin hyvin kärryillä. Ei ehkä se väsyneimmän kotiäidin valinta, vaikka toisaalta tähän jää niin koukkuun että väsymys on tiessään!
Muita uutuksia Viplayssa on New Amsterdam - ehodttomasti menee katseluun Greyn Anatomian jälkeen ! - Chicago Med, Chicago P.D, Chicago Fire, Blindspot S1-3, Four Hands Menu S1 ja Parks and Recreation !
Ja hei, Viaplayssa on mahtava Black Friday -tarjous koko viikon ajan eli 9-25.11! Viaplayn sarjat ja leffat paketin saa nyt 4 kuukaudeksi puoleen hintaan, eli -50 % ! Myös kaikki uudet asiakkaat saavat kaksi viikkoa ilmaista katseluaikaa! Loistava aineeton lahja, vaikkapa pukin konttiin tai ihan muuten vain itselle!
perjantai 23. marraskuuta 2018
Huomenna tämä äiti on niin viihteellä
Aikamoinen viikko takana. Koko perheen läpi käynyt vatsatauti alkaa onneksi olla ohi, mutta verottihan se koko viikon yöunia aika tavalla. Nyt Ilona vauvamme tekee hampaita joten...Onneksi viime yö oli ihan ok joka tapauksessa.
Ja onneksi huomenna tämä äiti vetäisee tennareiden nauhat kireälle, punaa huuliin ja lähtee valkkaripullo kainalossa tämän talven ensimmäisiin pikkujouluihin. Enkä kyllä ajatellut huomenna himmailla yhtään, olen niin ansainnut kunnon tuuletusillan.
Meillä on ihana porukka amisaikaisia ja vanhempiakin ystäviä joiden kanssa juhlimme pikkujouluja joka vuosi. Tämä on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan kun kukaan ei ole raskaana tai pienen tissivauvan äiti. Voi jestas meille tulee kiva ilta. Kiva ja kostea..
Menemme ensin yhden ystävän luo jossa meitä odottaa yllätysmenu. Joskus olemme käyneet ravintolassa, mutta olemme tulleet parina vuotena siihen tulokseen, että on ihanaa olla rauhassa jonkun luona ja tehdä itse ruoat. Saamme olla rauhassa ja pakko myöntää että ajatuksena on myös se että meistä lähtee kyllä porukassa ääntä. Joten saamme mölytä rauhassa.
Ihan parasta. Olisipa jo huominen! En malta odottaa!
Ja onneksi huomenna tämä äiti vetäisee tennareiden nauhat kireälle, punaa huuliin ja lähtee valkkaripullo kainalossa tämän talven ensimmäisiin pikkujouluihin. Enkä kyllä ajatellut huomenna himmailla yhtään, olen niin ansainnut kunnon tuuletusillan.
Meillä on ihana porukka amisaikaisia ja vanhempiakin ystäviä joiden kanssa juhlimme pikkujouluja joka vuosi. Tämä on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan kun kukaan ei ole raskaana tai pienen tissivauvan äiti. Voi jestas meille tulee kiva ilta. Kiva ja kostea..
Menemme ensin yhden ystävän luo jossa meitä odottaa yllätysmenu. Joskus olemme käyneet ravintolassa, mutta olemme tulleet parina vuotena siihen tulokseen, että on ihanaa olla rauhassa jonkun luona ja tehdä itse ruoat. Saamme olla rauhassa ja pakko myöntää että ajatuksena on myös se että meistä lähtee kyllä porukassa ääntä. Joten saamme mölytä rauhassa.
Ihan parasta. Olisipa jo huominen! En malta odottaa!
torstai 22. marraskuuta 2018
Teidän olettamuksia minusta!
Blogeissa ja Instagramissa on kiertänyt kiva haaste, jossa on kyselty mielikuvia ja olettamuksia itsestään. Eli miltä minä mielestänne vaikutan tai millainen minä olen näin ruudun välityksellä? Kyselin asiaa Instagramissa eilen, ja tässäpä teidän oletuksia sekä vastaukset niihin:
Aito, virkistävän tavallinen hyvällä tapaa ehdottomasti. Ihanaa kun joku elää ihan tavallista lapsiperhearkea!
Totta, olen kyllä aito somen puolella. Olen todella rehellinen tyyppi ja jos laittaisin vain arjen hyviä puolia someen - ei siinäkään mitään pahaa, ihanaa sekin - minulle tulisi olo, että huijaan itseäni ja muita. Tykkään myös itse kovin arkisista ja vertaistukea tuovista jutuista somessa!
Kova puhumaan etkä kyllä ujostele ketään. Aito.
Totta siinä mielessä, että olen kyllä kova puhumaan. Tietynlaisessa vieraassa seurassa saatan olla aluksi jopa vähän ujon puoleinen, tai ainakin paljon hiljaisempi mitä luulisi. Osaan myös olla hyvinkin hiljaa jos ei vain yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa, mutta tätä tapahtuu kyllä harvemmin, heh..
Ei miljoonaa kuvaa lastenvaatteista. Välillä tuntuu et oon ainut joka ei raaski ostaa 50e legginsejä hiekkalaatikolle.
Ei kyllä juu lastenvaatteet ole se minun juttuni! Kuten niitä käsittelevässä postauksessa tovi sitten totesin, on niillä vaatteita! Hah. Mutta ei, en raaski edes itse laittaa legginseihini 50 euroa saatika sitten lasten. Ei muuten huijaan, on minulle vimman leggarit eikö ne jotain 50 euron paikkeilla ole? Ei mielestäni yhtään sen laadukkaammat mitä halvemmat leggarit, joten ei en ainakaan uudelleen taida maksaa sitä summaa.
Empaattinen ja helposti lähestyttävä. Ja hauska!
Totta, taidan tosiaan olla. Empaattinen joskus vähän liiankin kanssa, välillä se tuntuu itsestäni henkisesti raskaalta. Toisaalta se on myös ehdottomasti yksi mun vahvuuksista ja syitä siihen, etten ole kovin mustavalkoinen ihminen joka omaa kovinkaan vahvoja ääripään mielipiteitä yhtään mistään tai kenestäkään. Helposti lähestyttävä, no kyllä luulisin. Vaikka jos minut näkee perusilmeelläni esimerkiksi ruokakaupassa niin olen mielestäni vähän sellaisen tympääntyneen näköinen. Ja hauska, kiitos hei! Omasta mielestäni olen sitä myös! Oma hupi paras hupi.
Vaikutat tosi iloselta ja energiseltä aina. Norot sinne tai tänne, minkäs niille voi.
Lapsiperhearki ja erityisesti väsymys vie osan ilosta ja energiasta, mutta totta. Perusluonteeltani olen tosi iloinen ihminen. Energinenkin, vaikken kyllä aina. On hetkiä ja jopa päiviä, kun tuntuu että ei meinaa lähteä energiaa edes omille lapsille. Norot sinne tai tänne, eihän niille mitään voi ja minä mielelläni heitän sitten vähän huonoa huumoria ja keskityn positiivisiin asioihin jotta niistä selviäisi paremmin!
Rento, mutta jämäkkä äiti. Hauska ja huumorintajuinen.
Totta, olen aika rento mutta sitten on ne tietyt asiat ja tavat jotka haluan että hoidetaan just eikä melkein. Usein kuitenkin mietin mielummin lasten kanssa että miksipä ei, kun sanon suoraan ei. Huumorintajua minulta kyllä löytyy paljon! Osaan nauraa itselleni - myös muille - ja minulle uskaltaa heittää aika härskiäkin huumoria ilman, että tarvitsisi pelätä minun loukkaantuvan.
Jalat maassa ole HUIPPUHAUSKA ja ihana äiti. Rento ja järkevä. Paras bloggaaja johon ei kyllästy.
Näihin melkein vastasinkin jo mutta vau iso kiitos! Ihanaa ettet kyllästy minuun, en ole menossa minnekkään!
Kaksimielinen ja vähän musta huumorintaju. Bileissä porukan villi kortti.
Kaksimielinen todellakin. Pakko myöntää, että jos jotain somessa vähän kiillottelen niin kaksimielisyyttäni sekä hivenen mustaa huumorintajuani. Joka oikeasti on joskus jotain muuta kuin "vähän" musta. Mutta jos kavereiltani kysyy, niin en minä porukan kainostelijavienostelija ole jos vitsejä ja juttuja miettii. Bileissä porukan villi kortti? No en tiedä, tätä on vähän vaikea tulkita. Mutta voi kyllä, osaan minä bilettää! Lauantaina taas pääsee!
Vanhempana kärsivällinen ja osaa pyytää lapselta anteeksi jos itse hermostuu. Kannustava äiti.
Totta ja ei. En ole vanhemmista kärsivällisin, mutten myöskään se toinen pää. Keskiväliltä ja vähän päivästä sekä univelasta riippuva juttu. Mutta tuo on totta, osaan ja pyydänkin aina anteeksi jos hermostun lapsille. Sanoitan ja selitän myös ne tilanteen, jossa ehkä äiti olisi kaivannut vähän jäähyä. Ja kannustava olen, koitan kehua ja kannustaa lapsia aina mahdollisimman paljon!
Et "kiukuttele" puolisolle vaan otat lunkisti etkä nipota parisuhteessa (vaikka kotitöistä tms ) eli ihana vaimo
Tähän voisin vastata, että kiukuttelen kyllä, mutta aina vaan aiheesta! HAH! Ei vaan, kyllä minä kiukuttelen. Aiheesta ja aiheen vierestä, joskus aika kaukaakin siitä. Omasta mielestäni osaan myös kyllä olla ihana, vaimo en suinkaan vielä kuitenkaan. Ja sillä tavalla lunki koen olevani, että naisystävänä en ole kovinkaan vaativa. Vähän rapsutusta korvan takaa ja tiskit sekä pyykit koneeseen niin tämä avovaimo kehrää ja hymyilee. Ei kuitenkaan varmisteta tätä vastausta mieheltä, kröhöm.
Iloinen, auttavainen, rehellinen ja rakastavainen
Kaikkia näitä yritän ja haluan olla parhaani mukaan. Ja koen kyllä olevani.
Iloinen, puhelias ja avoin
Kyllä, kyllä ja kyllä. Jonkun mielestä ehkä liiankin avoin joskus. Voin oikeasti puhua melkeinpä mistä vain ja kenen kanssa. Paitsi seksi, se on vain parisuhteen välinen keskustelunaihe aika pitkälti. Toki siitäkin osaan heittää aikamoista läpändeerosta kavereiden kesken..Ja toki muistelemme vanhoja - ei aina niin kultaisia - nuoruusvuosia tältä saralta.
Hauska, huoleton, välittävä, rehellinen ja kaikenantava äiti. Sinua on ihana seurata ja lukea rehellisiä postauksiasi.
Kiitos<3 Ja annan kyllä kaikkeni joka ainut päivä, vaikka toisina päivinä se kaikki olisikin vähän vähemmän mitä eilen.
Pirteä ja energinen
Totta ainakin suurimmaksi osaksi! Univelan salliessa..
Reipas ja rempseä huumorintaju ja vähä kieroutunut. Huippu äiti, heittäytyy mukaan kivoihin touhuihin lasten kanssa.
Huumorintajuni on kyllä vähän kierossa...ja koko ihminenkin välillä! Haa haa..Ja heittäydyn kyllä lasteni touhuihin ihan täysillä, vaikka tuntuu että paremminkin voisin välillä heittäytyä.
Rempseä mutta silti jotenkin rauhallisen oloinen, rakastavainen ja huumorintajuinen
Kyllä minusta tosiaankin myös sitä rauhaa löytyy. Sitä näkee mielestäni itseasiassa aika paljon, kun minut tuntee paremmin. Ensivilauksella voin olla rempseä, kovaääninen, pirteä ja energinen. Mutta sitten ne ystävät ja läheiset näkee myös sen hiljaisen, pohtivan, rauhallisen, negatiivisenkin ja puoliksi nukkuvan Lauran.
Äänekäs
Niin totta. Puhun kovaa, nauran kovaa, jopa varmaan hengitän kovaa. Osa äänenvoimakkuudesta menee huonon kuulon - ihan kuulolaite ollut, meni rikki enkä kyllä koskaan oppinut käyttämään sitä- piikkiin, mutta kyllä olen perusluonteeltanikin hyvin voimakas ääninen.
Oot aika humoristinen että saanut kuvan et kaikki ei oo niin vakvaa ja niin justiinsa
Tämä on kyllä niin totta! Osaan ottaa rennosti ja todella moneen asiaan asennoidun vähän sellaisella ei se niin tarkkaa asenteella. Sen takia olen kovin huono leipomaan koska ei ne ainekset niin tarkkoja nyt ole..Ja samalla asenteella taas pysyn mainiosti hengissä lapsiperheen kaaoksen keskellä, koska ei se niin tarkkaa. Perfektionistin työparina olisin hänen painajaisensa. Osaan myös nauraa melkeinpä kaikille ja vastoinkäymisetkin tuntuu pienemmiltä kun niihin asennoituu vähän eri tavalla!
Topakka, ystävällinen ja puhelias
Topakka olen kyllä jonkun verran . Ja noh puhelias, se on varmaan tullut jo selville...hih. Ystävällinen olen ja pyrin olemaan sitä kaikille mahdollisimman hyvin.
Et tuhlaa joutaviin
Joskus kyllä, mutta en ole kovinkaan reipas shoppailija tai kuluttuja. Nuukasti ostan itselleni ja pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Toki vaatteita ostan joskus myös ihan mielihalusta itselleni, mutta nekin mahdollisimman pitkälti aika edullisesti jostain.
Ihana ihminen, hauska, hyvä huumorintaju, oikeudenmukainen kasvataja.
Pyrin olemaan mahdollisimman oikeudenmukainen ja kohtelemaan lapsia niin hyvin kuin voin. Voin olla jämäkkä, mutta reilu. Selitän, sanoitan ja opetan että teoilla on seuraukset. Mutta seuraukset ovat järkeviä ja tilanteeseen sopivia.
Kiitos teille kaikille kaikista kauniista sanoista minua kohtaan. Olette kultaa, viihdettä, vertaistukea ja jopa ystävyyttä. Saan teiltä ihan hirveästi ja pyrin antamaan sitä teille takaisin. Tunnistin itseni monesta teidän sanoistanne ja on ihanaa, että olen saanut välitettyä myös sitä oikeaa liveLauraa sinne ruudun toiselle puolelle. Välillä mietin millaisen kuvan itsestäni netin välityksellä annan - välillä jopa murehdin -, mutta uskallan luottaa ettei minulla ole mitään hätää. Ainakin toistaiseksi osa vielä pitää minua suht koht täysjärkisenä, jokseenkin vähän kovaäänisenä ja huumorintajun omistavana tyyppinä. Ja hei se on enemmän kuin okei minulle koska sellainen minä todellakin olen!
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
Ekologinen kotisiivous joka laittaa kotisi joulukuntoon! (+Alennuskoodi kotisiivoukseen!)
Olen aina välillä miettinyt miten kotiäitiys tuntuu olevan pelkkää siivoamista. Murusia, sormenjälkiä ja pyykkäämistä. Viikko siivouksesta puhumattakaan. Sitäkään kun ei välttämättä ehdi yhden päivän aikana saamaan valmiiksi, koska jo pelkän arjen pyöritys kolmen lapsen kanssa vie tolkuttomasti aikaa. Joka päivä vähän jotakin, eli joka päivä jotain siivoamista to do listalla.
Nyt joku voi miettiä, että meitähän on kaksi aikuista tässä taloudessa. Onkin ja teemmekin paljon yhdessä. Mutta tiedättekömiten sydäntäni riipaisee jos isi vielä työpäivän päätteeksi tekee kotitöit sen sijaan, että viettäisi aikaa niiden tärkeiden pienten ihmisten kanssa jotka ovat ikävöineet ja odottaneet häntä koko päivän?
Puhtaus on puoli ruokaa ja sotku ahdistaa minua. Ei kaaos, ei lelukasat. Niitä minä siedän. Vaan lika, pöly, hiekanjyvät lattialla ja kalkkitahrat laatoissa saavat minut ahdistumaan. Siivouksen sijaan tekisin niin paljon mielummin jotain ihanaa lasteni kanssa. Ja onneksi edes joskus skipata siivouksen ja ulkoistaa sen muualle.
Esimerkiksi Ekosi siivousfirmalle.
Ekosi on yhden naisen kotisiivousyritys. Ekosi on siitä hieno yritys, että siellä arvostetaan ekologisuutta, luontoa, kestävää kehitystä, puhtautta ja onnellisia asiakkaita. Kaikki tämä hyvä siihen päälle, että minä sain astua raikkaaseen ja puhtaaseen kotiin. Minä sain viettää aikaani perheeni kanssa ja unohtaa siivouksen ja arjen edes hetkeksi. Minä nautin ja sain siitä hyvä mielen, koska on upeaa hyötyä itsekkäästi itse ja samalla tukea kotimaisia pienryttäjiä joiden arvomaailma kolahtaa omasi kanssa.
Ekosi käyttää siivouksessa allergialiiton hyväksymiä, kasvispohjaisia, biohajoavia ja hajusteettomia pesuaineita. Ekosin tuotteissa suositaan kotimaisuutta ja käytetään mahdollisimman paljon kotimaassa tuotettuja tuotteita. Eikö kuulostakin hyvältä? Ekologisuus ja kotimaisuus kulkee käsi kädessä tässä hienossa yhden naisen firmassa!
Me elämme vain kerran. Lapset ovat vain kerran pieniä. Kliseisiä lauseita ehkä, mutta niin totta. Miksi tuhlata aikaa johonkin josta et tykkää? En tietenkään sano, että voisimme tai aiomme ulkoistaa koko siivouksen. Mutta edes sen kerran kuussa on ihana nauttia perheajasta ja antaa jonkun muun kiillottaa meidän koti. Me hoidamme arjen, joku muu kunnon jynssäyksen.
Se fiilis oli niin mahtava, kun sai tulla puhtaaseen ja raikkaaseen kotiin tekemättä itse mitään. Ihan parasta. Joskus äitikin kaipaa vähän hemmottelua ja tämä oli minulle todellakin sitä!
Meidän 121 neliön kokoisen asuntomme siivouksen hintalappu on yleensä 200 euron molemmilla puolin, riippuu hieman asunnosta. Meidän koti esimerkiksi on yhdessä tasossa ja avara, siksi siivoukseen meni aikaa n. 4 tuntia ja hinnaksi olisi tullut 144 euroa. Tuntihinta on 36€/ tunti. Summa voi tuntua hurjalta, mutta oletteko kuulleet kotitalousvähennyksistä? Siivous on vähennyskelpoista ja näin ollen summasta tippuu puolet pois. Lisää hinnoittelusta löydät täältä.
Ja minäpä kerron teille oman salaisen markkinointistragediani jonka esitin tuolle perheen toiselle osapuolelle: palkkaamalla siivoojan tavallaan säästäisimme joka kuukausi tulevien joulujen joululahjarahakassaan veronspalautuksien muodossa, hah.
Aika perheen kanssa on rahaa mutta niin on ihan oikea rahakin. Kannattaa oikeasti siis tutustua kotitalousvähennyksiin ja miettiä, pitäisikö sitä hemmotella itseään ja perhettään palkkaamalla siivooja? Edes joskus?
Ei tunnu enää yhtään niin hullulta ajatukselta nauttia enemmän elämästä ja niistä tärkeistä asioista eihän?
Vaikka olen tunnettu piheydestäni, niin on asioita joita rahassa ei voi mitata. Vaikka säästäminen on intohimoni, on asioita joita minä olen valmis maksamaan. Yksi niistä on se, että joku muu tulee meille ja siivoaa kotimme. Vaikka nyt kotiäitinä ollessani en saa tätä mahdollisuutta niin usein kuin haluaisin, niin olen luvannut itselleni hyödyntää tämän mahdollisuuden niin usein kuin voin.
Sitten kun olen töissä se on se mahdollista eri tavalla ja vielä tärkeämpääkin mielestäni. Kun on koko viikko oltu paljon erossa, niin miksi haluaisin käyttää aikani siivoukseen yhdessä olon sijaan?
Siivouksesta luistaminen ei ole laiskuutta vaan oman aikansa priorisointia. Mistä asioista sinä nautit? Joskus on hyvä armahtaa hieman itseään ja nauttia enemmän siitä elämästä.
Pian on joulu. Juhla joka on perhekeskeisin kaikista kalenterivuoden juhlista. Anna itsellesi ja perheellesi joululahjaksi rennompi joulu jonka valmisteluun ei tänä vuonna kuulu stressi siivouksesta. Mene perheesi kanssa elokuviin tai kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Sillä aikaa, kun sinä nautit perheestäsi hoitaa Ekosi kotisi joulukuntoon.
Ekosi haluaa nyt tarjota teille tutustumistarjouksena ensimmäisen siivouksen -15 % ! Kun tilaat siivouksen itsellesi, mainitse blogini niin saat alennuksen!
Käykää myös tykkäämässä Ekosin Facebookista !
Oletteko te käyttäneet kotisiivousta?
tiistai 20. marraskuuta 2018
DIY hulvaton joulukalenteri vaikkapa puolisolle!
Nauraa räkätin aivan liian kauan, eikä mieheni oikein ymmärtänyt huumoriani. Ei ymmärrä läheskään aina ja silti vain pommitan häntä huonilla vitseillä esimerkiksi kesken työpäivän, kun sellainen kohdalle sattuu. Siitä se ajatus sitten lähti, kun väkersin lapsille joulukalenteria ja mietin, ettei minulla ja miehellä ole kalenteria ollenkaan. Minulla ei ole vieläkään, mutta mieheni sai minulta tämän upean kalenterin jonka nimesin Hulvattomuuksia horisontissa - joulukalenteriksi. Koska Taika Pasi, niin hauska!!!
Lyhykäisyydessään, yksinkertaisuudessaan ja helppoudessaan kalenteri sisältää siis toinen toistaan hulvattomampaa - huonompaa - puujalkavitsiä. 24 luukkua. 24 aamua, kun armas puolisoni saa miettiä miten kajahtanut hänen naisensa on. Koska ei kerrota muille, mutta jestas minä nauroin kalenteria tehdessäni! Mitä huonompi, sitä hauskempi!
Eikä hätä ole tämän näköinen, nimittäin tekin pääsette nauttimaan näistä loistavista vitseistä Instagramin puolella! Joulukuun ajan joka ikinen päivä ilmestyy Instastoryyn päivän luukun alta paljastuva vitsi!
maanantai 19. marraskuuta 2018
No moro sano noro!
Hulvaton otsikko heh heh. Sarkasmia...
Minä aloitin lauantai illalla ja perheen kymmenkuinen jatkoi tänään. Kyseessä tuskin on noro, mutta vatsatauti kuitenkin. Pienen ensimmäinen vatsatauti, hurjaa!
Toinen on niin raasu. Onneksi tissi ja vesi pillipullosta maistuu. Muuten tyttö on aika naatti ja vain makoilee ja nukkuu sylissäni. Taas olen saanut huomata miten upeita lapsia minulla on; isommat tytöt ovat tuoneet paperia ja vettä pienelle potilaalle sekä käyvät vähän väliä silittelemässä. Eilenkin kun minä makasin raatona he kävivät huolehtimassa äidistä.
Toivotaan, että muu perhe säästyisi tältä mutta epäilen. Niin salakavalia nämä vatsataudit ovat. Minä joka en ole vuosikausiin saanut tartuntaa yhtäkkiä saan sen jostain ja sitten se onkin jo meidän vauvalla. Yök.
Harmittavaiseen kohtaan tauti osuikin. Yleensä kun minulla ei ole mitään tähdellistä kotiäitikalenterissani, niin tänään ja huomenna olisi ollut menoa jonne olin lupautunut menemään ja todellakin olisin halunnut. Onneksi edes toisen menon sai siirrettyä ensi viikolle, mutta toinen jää kokonaan välistä.
Harmittaa. Minun piti nimittäin mennä perhemessuille puhumaan sosiaalisesta mediasta ja sen kautta tulevasta vertaistuesta. Vitsit. Inhottavaa peruuttaa päivän varoitusajalla, mutta minkäs näille voi. Harmittahan se silti.
Jos nyt jotain positiivista haluaa kaivaa niin onneksi sairastin tämän taudin ensimmäisenä ja alan hiljalleen olla taas elävien kirjoissa. Nimittäin jo kolme kertaa oksennukset päälleni saaneena tauti aika varmasti olisi minut joka tapauksessa löytänyt.
Että sellaista tänne, mites muiden maanantai alkoi?
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Yhteisessä leikkihetkessä lapsi voi oppia niin paljon! + ARVONTA !
Voit näin, voit näin, toisia piristää...
Meidän isot tytöt ovat ihan älyttömän taitavia leikkimään. Pienen ikäeronsa ansiota heillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja he viihtyvät keskenään leikkihuoneessa monta hetkeä päivässä.
Olen aikalailla vapaanleikin kannattaja kotioloissa. Kuuntelen mielelläni heidän upeaa mielikuvitusta ja ihailen aina heidän taitojaan keksiä leikki melkeinpä mistä vain. Annan lasteni ohjata myös minun leikkiäni; mitä äiti voi tehdä tässä leikissä meidän kanssa? Yleensä roolijako on jo valmiina, kun minua leikkiin pyydetään. Yhdessä leikkiminen aikuisten kanssa on tärkeää lapselle, jotta hän oppii uusia elämäntaitoja. Mutta vielä tärkeämpää on se yhdessä vietetty hetki.
Hei Eddie, mitä kuuluu tänään?
Isot tytöt ideoivat ja leikkivät keskenään todella upeasti, mutta perheen pieninkin haluaisi niin kovin isosiskojen mukaan leikkiin. Silloin on aina isin tai äidin oltava osa leikkiä, koska kymmenkuisen leikkitaidot ovat aikalailla tuhoamisen ja syömisen tasolla. Ainakin suurimmaksi osaksi. Kun lasten ikähaarukka on alle vuodesta viiteen vuoteen, pitää sitä jo vähän miettiä minkälaiset lelut otetaan leikkiin mukaan, jotta kaikki viihtyisivät siinä mahdollisimman hyvin. Onneksi on leluja jotka kiinnostavat koko kolmikkoa! Ja antavat äänillään ja toiminnoillaan myös vanhemmille vähän helpotusta ohjata ja ideoida leikkiä.
Yksi koko kolmikkomme kiinnostuksen herättävistä leluista on tämä Fisher-Pricen opettavainen koulubussi; Little People sit with me School bus jonka sain tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä Fisher-Pricelta. Kymmenkuista kiinnostaa valot, äänet ja hahmojen maut - hän osaa kyllä jo liikuttaa autoa pitkin lattiaa - ja isommille lapsille lelu antaa taas mahdollisuuden oppia paljon uutta.
He laulavat koulubussin laulujen mukana ja leikkivät hahmoilla kuten bussin äänissä sanotaan.
Hei! Voit istua viereeni!
Koulubussin kanssa leikkiessä opetellaan odottamaan omaa vuoroa. Istutaan kavereiden viereen ja kiitetään kyydistä. Kymmenkuinen viihtyy leikissä hyvin tanssimalla ja painamalla nappuloita joista ilmestyy musiikkia, valoja ja puhetta! Joskus hahmot meinaavat hävitä leikistä kirjaimellisesti parempiin suihin, mutta siinäkin opettelemme aina odottamaan vuoroamme. Opettelemme keskustelemaan, pyytämään apua - esimerkiksi pelastamalla matkustaja pikkusiskon kynsistä - ja vietämme yhteistä aikaa koko perheen kesken.
Postauksen kursivoidut tekstit ovat koulubussista peräisin. Eli kyseessä ei ole vain soiva ja ääniä päästävä lelu, vaan koulubussin kanssa lapsi voi oikeasti oppia kohteliaita käytöstapoja ja kavereiden kanssa toimimista.
On kivaa saada uusia kavereita!
Vaikka lapsilla on ikäeroa paljon ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat mielikuvituksellisista leikeistä maisteluun, on tällaisten lelujen avulla helppo keksiä koko perheelle kivaa ja yhteistä tekemistä. Kun leikimme koko perheen kesken, on helppo antaa kaikille lapsille huomiota ja ottaa heidän ikänsä huomioon leikin tasossa. Leikin lomassa on helppo opettaa lapsille asioita ja kivan leikin keskellä kukaan ei edes huomaa "opetushetkeä". Ei aina edes me aikuiset!
Minä kannatan myös leluja, joiden käyttöikä on pitkä. Sellaisia leluja jotka eivät ole hetken huumaa ja joiden avulla voi leikkiä monenlaisia leikkejä. Koulubussi on tällaisesta lelusta oiva esimerkki; kymmenkuinen painelee, maistelee ja kaahaa. Kolmevuotias laittaa jo taitavasti ihmisiä kyytiin ja keksii omalla mielikuvituksellaan keskusteluja ja tanssiliikkeitä bussin musiikin tahtiin. Viisivuotias rakentaa tuossa tuokiossa pari bussipysäkkiä, laittaa ihmisiä sinne jonoon ja muistaa hyvin kiittää kyydistä sekä maksaa kyydin kuskille. Unohtamatta tööttejä, ovenavauksia sekä tunnelmamusiikkia matkalle.
Leikitään yhdessä koulun jälkeen!
Ja meidän vanhempien onneksi nämä kaikki kolme leikkiä on helppo yhdistää koko perheen yhteiseksi leikkihetkeksi, josta me kaikki nautimme. Koulubussissa on jokaiselle jotakin ja ikähaarukasta huolimatta se sopii kaikille lapsillemme. Tärkeintä minulle yhteisessä leikkihetkessä ja opettavaisissa leluissa on se, että alle vuoden päästä meidän lapset lähtevät päivähoidon maailmaan ystävien pariin. Silloin on ihanaa, että myös meidän kotihoidossa olevat lapset osaavat vuorotella ja leikkiä kauniisti.
Ja eihän mikään voita koko perheen yhteistä leikkihetkeä, vaikka sen "suurempaa" oppitarkoitusta sillä ei olisikaan. Kuten alussa jo totesin, meillä mennään rennolla otteella ja opetellaan leikin lomassa. Mutta ennen kaikkea yhteiset leikkihetket ovat sitä ihanaa yhdessä oloa koko perheen kesken. Ja sitä ei voi kukaan lapsi saada liikaa.
Ja oikeasti, vanhemman ei tarvitse olla taitava heittäytyjä, jotta hän voi osallistua leikkiin. Pakko myöntää, että minä olen aika huono leikkimään lasten kanssa. Minä touhua, minä opetan, mutta leikkiminen tuottaa vähän vaikeuksia. Siksi tykkään tällaisista leluista jotka vähän helpottavat vanhemman roolia. Ei kannata asettaa itselleen liian suuria paineita, koska lapsi nauttii hetkistä vanhempiensa kanssa. Lapset eivät vaadi ihmeitä, koska ovat sellaisia itse.
Ja lopuksi vielä huippu juttu: teidän perheellä on nyt mahdollisuus voittaa tämä Fisher-Pricen koulubussi itselleen! Arvontaan voit osallistua kertomalla blogin kommenttikenttään teidän lempileikit koko perheen kesken. Arvonta-aikaa on tasan viikko, eli 25.11.2018 asti! Tarkemmat arvontaohjeet löydät täältä.
lauantai 17. marraskuuta 2018
Huijaamalla somessa voit tehdä rahaa
Aamulla huomasin Instagramin postilaatikkooni tulleen pyynnön. Hei sinä! Maksa 20 dollaria niin saat Instagram tilillesi 5000 uutta seuraajaa! Kahdeksalla dollarilla tuhat! Ja niin edelleen.
Roskakoriin. Sinne se viesti meni. Tällainen mainos ei ollut ensimmäinen laatuaan joka minut tavoitti ja muutenkin lähiaikoina on jonkin verran ollut puhetta seuraajien ostamisesta. Mikä ihme siinä seuraajien määrässä on niin tärkeää, että niitä sitten rahalla ostetaan?
Tunne, että olet kiinnostava? Tuskin ainakaan pelkästään se. Nimittäin suurilla seuraajamäärillä voi tehdä itselleen ihan puhdasta pätäkkää.
Minulla itselläni on tällä hetkellä Instagramissa reilu 3000 seuraajaa. Määrä on ihan huikea, muttei vielä niin iso, että sillä rahaa tekisi. Jos ostaisin tililleni sen 5000 seuraajaa olisi määrä jo lähellä kymppitonnia. Sillä määrällä voisin jo oikein kivasti pyytää yhteistyökuvista ihan oikeaa rahaa tuotteiden ja arvontojen lisäksi. Myös yritysten kiinnostus tiliäni kohtaan olisi suurempi mitä enemmän seuraajia on. Totta kai. Näkyvyyttä, mainostusta ja klikkejä heidän yrityksilleen. Mutta miksi minä en houkutuksista huolimatta menisi ja ostaisi seuraajia tililleni?
Koska yksinkertaisesti on mielestäni pienimuotoinen petos yhteistyökumppaneita vastaan. Huijaamista, valehtelua ja jopa ihan petos. Minulle maksettaisiin rahaa näkyvyydestä jota luullaan saavan, mutta todellisuudessa kuvaa ei näkisi kuin ne murto-osa oikeista seuraajistani. Suurin osa näkyvyydestä olisi haamunäkyvyyttä itämaisten miesten tileille. Heidän tileillään on yksi kaksi kuvaa ja nimimerkit jotain12367 tyylisiä. Sellainen tili tuskin olisi kovinkaan otollinen mainoskohde vaikkapa imetysvaatteille.
Eniten minua harmittaa, että yrittäjät jotka eivät asioista tiedä menevät halpaan. Katsovat seuraajien määrää ilman sen suurempaa syyniä tai epäilystä. Maksavat mainostuksesta mutteivat saa heiltä minkäänlaista vastinetta rahoilleen. Luulevat saavansa, mutta eivät saa.
Miten tällaisen huijaamisen voi sitten todistaa? Se voi olla vaikeaa, mutta katsomalla seuraajien profiileja sekä https://socialblade.com/ tyylisiä sivustoja joilla näkee seuraajamäärien kasvun. On ehkä vähän kyseenalaista jos yhtäkkiä seuraajat nousee tuhansilla eikö?
Olen myös ymmärtänyt, että seuraajien ja tykkäysten ostaminen ei rajoitu pelkästään Instagramiin, vaan sitä voi tehdä ihan Facebookissa sekä Youtubessakin.
Miksi kirjoitan tästä? Ehkä siksi, että itse pienryrittäjien kanssa yhteistyötä joskus tekevänä mietin aina miten myös he saisivat parhaan hyödyn osaamisestani sekä mainostuksesta kauttani. Yhteen yhteistyöhön panostus voi olla aika suuri rahallinen satsaus juuri aloittaneelle pienyrittäjälle. On sääli jos kaikki se raha menisi harakoille.
Minun mielestäni touhu kuulostaa jopa vähän laittomalta. En tiedä onko siihen olemassa minkäänlaista lakia ja voiko asiaa oikeasti koskaan edes vedenpitävästi todistaa. Bloggaaminen ja somettaminen on muuttunut vuosien saatossa todella paljon. Olen itse harrastanut tätä elämäni jakamista eri kanavissa yli viiden vuoden ajan ja sinä aikana koko hommasta on tullut aivan erilaista mitä se silloin aloittaessani oli.
Somessa tienaamista pidetään helppona tapana tehdä rahaa. Mutta jos teet sen rehellisesti ja hankit tulonlähteesi sekä seuraajasi tekemällä mielenkiintoista sisältöä kerta toisensa jälkeen, se ei todellakaan ole helppoa. Se vaatii aikaa ja mielenkiintoa näitä asioita kohtaan.
Laskin eilen arvion tämän vuoden tuloistani blogin ja somen kautta. Teen asiasta kokonaisen postauksen vielä, kun tuloni ovat kokonaan selvillä. Mutta sanotaanko tähän kohtaan, että todellakaan en tätä voi sanoa rahan takia tekeväni. Rakkaudesta lajia kohtaan ja jokainen sentti on tietenkin kotiin päin varsinkin kun harrastuksena tätä teen. Mutta käyttämäni aika verrattuna tienaamaani rahaan kertoo sen, että tätä ei hommaa ei helpolla kokopäiväsenä työnä tehdä.
Roskakoriin. Sinne se viesti meni. Tällainen mainos ei ollut ensimmäinen laatuaan joka minut tavoitti ja muutenkin lähiaikoina on jonkin verran ollut puhetta seuraajien ostamisesta. Mikä ihme siinä seuraajien määrässä on niin tärkeää, että niitä sitten rahalla ostetaan?
Tunne, että olet kiinnostava? Tuskin ainakaan pelkästään se. Nimittäin suurilla seuraajamäärillä voi tehdä itselleen ihan puhdasta pätäkkää.
Minulla itselläni on tällä hetkellä Instagramissa reilu 3000 seuraajaa. Määrä on ihan huikea, muttei vielä niin iso, että sillä rahaa tekisi. Jos ostaisin tililleni sen 5000 seuraajaa olisi määrä jo lähellä kymppitonnia. Sillä määrällä voisin jo oikein kivasti pyytää yhteistyökuvista ihan oikeaa rahaa tuotteiden ja arvontojen lisäksi. Myös yritysten kiinnostus tiliäni kohtaan olisi suurempi mitä enemmän seuraajia on. Totta kai. Näkyvyyttä, mainostusta ja klikkejä heidän yrityksilleen. Mutta miksi minä en houkutuksista huolimatta menisi ja ostaisi seuraajia tililleni?
Koska yksinkertaisesti on mielestäni pienimuotoinen petos yhteistyökumppaneita vastaan. Huijaamista, valehtelua ja jopa ihan petos. Minulle maksettaisiin rahaa näkyvyydestä jota luullaan saavan, mutta todellisuudessa kuvaa ei näkisi kuin ne murto-osa oikeista seuraajistani. Suurin osa näkyvyydestä olisi haamunäkyvyyttä itämaisten miesten tileille. Heidän tileillään on yksi kaksi kuvaa ja nimimerkit jotain12367 tyylisiä. Sellainen tili tuskin olisi kovinkaan otollinen mainoskohde vaikkapa imetysvaatteille.
Eniten minua harmittaa, että yrittäjät jotka eivät asioista tiedä menevät halpaan. Katsovat seuraajien määrää ilman sen suurempaa syyniä tai epäilystä. Maksavat mainostuksesta mutteivat saa heiltä minkäänlaista vastinetta rahoilleen. Luulevat saavansa, mutta eivät saa.
Miten tällaisen huijaamisen voi sitten todistaa? Se voi olla vaikeaa, mutta katsomalla seuraajien profiileja sekä https://socialblade.com/ tyylisiä sivustoja joilla näkee seuraajamäärien kasvun. On ehkä vähän kyseenalaista jos yhtäkkiä seuraajat nousee tuhansilla eikö?
Olen myös ymmärtänyt, että seuraajien ja tykkäysten ostaminen ei rajoitu pelkästään Instagramiin, vaan sitä voi tehdä ihan Facebookissa sekä Youtubessakin.
Miksi kirjoitan tästä? Ehkä siksi, että itse pienryrittäjien kanssa yhteistyötä joskus tekevänä mietin aina miten myös he saisivat parhaan hyödyn osaamisestani sekä mainostuksesta kauttani. Yhteen yhteistyöhön panostus voi olla aika suuri rahallinen satsaus juuri aloittaneelle pienyrittäjälle. On sääli jos kaikki se raha menisi harakoille.
Minun mielestäni touhu kuulostaa jopa vähän laittomalta. En tiedä onko siihen olemassa minkäänlaista lakia ja voiko asiaa oikeasti koskaan edes vedenpitävästi todistaa. Bloggaaminen ja somettaminen on muuttunut vuosien saatossa todella paljon. Olen itse harrastanut tätä elämäni jakamista eri kanavissa yli viiden vuoden ajan ja sinä aikana koko hommasta on tullut aivan erilaista mitä se silloin aloittaessani oli.
Somessa tienaamista pidetään helppona tapana tehdä rahaa. Mutta jos teet sen rehellisesti ja hankit tulonlähteesi sekä seuraajasi tekemällä mielenkiintoista sisältöä kerta toisensa jälkeen, se ei todellakaan ole helppoa. Se vaatii aikaa ja mielenkiintoa näitä asioita kohtaan.
Laskin eilen arvion tämän vuoden tuloistani blogin ja somen kautta. Teen asiasta kokonaisen postauksen vielä, kun tuloni ovat kokonaan selvillä. Mutta sanotaanko tähän kohtaan, että todellakaan en tätä voi sanoa rahan takia tekeväni. Rakkaudesta lajia kohtaan ja jokainen sentti on tietenkin kotiin päin varsinkin kun harrastuksena tätä teen. Mutta käyttämäni aika verrattuna tienaamaani rahaan kertoo sen, että tätä ei hommaa ei helpolla kokopäiväsenä työnä tehdä.
torstai 15. marraskuuta 2018
5-vuotias teinimme
Olen monesti kuullut juttua, että kuusivuotiaat ovat kaikkein hankalimmassa iässä. Käyttäytyvät kuin teinit, mutta eivät ymmärrä edes sen vertaa mitä teini-ikäiset. Olen sitä mieltä, että tuo lapsiteiniys alkaa kyllä jo viisivuotiaana. Tai ainakin meidän perheessä tuntuu alkaneen.
Silmiä pyöritellään. Paiskotaan - tai ainakin yritetään - ovia. En halua, en aio en varmasti tuntuvat olevan nyt in tuolla lapsiteinien maailmassa. Tyhmää, kaikki on niin tyhmää.
Sen uhmakkaan lapsiteinin ohella hän luulee olevansa jo niin iso. Onhan hän, jos vertaa pikkusiskoihin, mutta välillä tuntuu, että tuon viisivuotiaan päässä on hänen omasta mielestään aikuinen. Tulee sellaisia niin sanottuja aivopieruja, kun luulee osaavansa vaikka ei ihan osaa. Tai voi osata, mutta ei saisi edes yrittää. Kun kaikki jutut eivät ole lapsen tehtävissä.
Kerro tämä viisivuotiaalle lapsiteinille. Jep, tyhmää, tyhmää ja tyhmää.
Kuten tässä eräs päivä Prisman parkkipaikalla. Olimme tyttöjen kanssa keskenämme kauppareissulla ja isommat tytöt odottivat auton vieressä, että saan vielä pienimmän ulos autosta. Kun käänsin silmäni takaisin heihin huomasin, että viisivuotias oli näppärästi ottanut pikkusiskoa kädestä kiinni ja oli lähtemässä kävelemään autotien yli Prismaan.
Voi olla, että aikuisen seuran parkkipaikalla muistaa koko Prisman asiakaskunta. Oli meinaan sen verran pitkä, puuduttava ja tahdikas saarna siitä ettei he voi kahdestaan lähteä autotielle.
Mutta kun äiti minä osaan katsoa autot ja pitää siskosta huolta.
EI!
Tuolle lapsiteinille saa useasti päivässä vähän muistutella missä lapsen paikka on. Ei sillä tavalla mitenkään sortaen miltä tuo ehkä kuulostaa. Vaan muistutella, että on asioita joita lapset eivät voi syystä tai toisesta tehdä. Yleensä turvallisuussyistä, vaikka kuinka taitavia ja isoja ovatkin.
Ja vastaukseksi saat silmien pyörittelyä, mutta kun äitiiiiiiiii, tyhmääääääää, minä en sitten tee ollenkaan.
Joskus vanhemmuus on niin palkitsevaa. Teini-ikää odotellessa. Toisaalta eräässä podcastissa luvattiin sen olevan helpompaa, koska teineillä on vähän enemmän jo ymmärrystä asioille. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Silmiä pyöritellään. Paiskotaan - tai ainakin yritetään - ovia. En halua, en aio en varmasti tuntuvat olevan nyt in tuolla lapsiteinien maailmassa. Tyhmää, kaikki on niin tyhmää.
Sen uhmakkaan lapsiteinin ohella hän luulee olevansa jo niin iso. Onhan hän, jos vertaa pikkusiskoihin, mutta välillä tuntuu, että tuon viisivuotiaan päässä on hänen omasta mielestään aikuinen. Tulee sellaisia niin sanottuja aivopieruja, kun luulee osaavansa vaikka ei ihan osaa. Tai voi osata, mutta ei saisi edes yrittää. Kun kaikki jutut eivät ole lapsen tehtävissä.
Kerro tämä viisivuotiaalle lapsiteinille. Jep, tyhmää, tyhmää ja tyhmää.
Kuten tässä eräs päivä Prisman parkkipaikalla. Olimme tyttöjen kanssa keskenämme kauppareissulla ja isommat tytöt odottivat auton vieressä, että saan vielä pienimmän ulos autosta. Kun käänsin silmäni takaisin heihin huomasin, että viisivuotias oli näppärästi ottanut pikkusiskoa kädestä kiinni ja oli lähtemässä kävelemään autotien yli Prismaan.
Voi olla, että aikuisen seuran parkkipaikalla muistaa koko Prisman asiakaskunta. Oli meinaan sen verran pitkä, puuduttava ja tahdikas saarna siitä ettei he voi kahdestaan lähteä autotielle.
Mutta kun äiti minä osaan katsoa autot ja pitää siskosta huolta.
EI!
Tuolle lapsiteinille saa useasti päivässä vähän muistutella missä lapsen paikka on. Ei sillä tavalla mitenkään sortaen miltä tuo ehkä kuulostaa. Vaan muistutella, että on asioita joita lapset eivät voi syystä tai toisesta tehdä. Yleensä turvallisuussyistä, vaikka kuinka taitavia ja isoja ovatkin.
Ja vastaukseksi saat silmien pyörittelyä, mutta kun äitiiiiiiiii, tyhmääääääää, minä en sitten tee ollenkaan.
Joskus vanhemmuus on niin palkitsevaa. Teini-ikää odotellessa. Toisaalta eräässä podcastissa luvattiin sen olevan helpompaa, koska teineillä on vähän enemmän jo ymmärrystä asioille. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
tiistai 13. marraskuuta 2018
DIY joulukalenteri tyhjistä pastillipurkeista!
Meidän perhe on syönyt koko vuoden vain tiettyjä pastilleja, koska viime jouluna bongasin kivan idean. Tyhjistä pastillipurkeista saa pienellä vaivalla tehtyä hienon joulukalenterin lapsille!
Etiketit irti, pieni tiskaus ja koristelemaan!
Minä löysin Tigeristä kaikki purkkien koristelutarvikkeet; glitterteippiä ja numeroidut pyykkipojat! Kalenteri oli helppo ja nopea koota.
Sisälle piilotan kaikenlaista pientä kivaa; ponnareita, suklaata, tarroja ja rusinoita esimerkiksi.
Tähän mennessä - jos syötyjä pastilleja ei lasketa - kalenteri on maksanut 15 euroa. Puolet luukuista on vielä täyttämättä, joten uskon että hinta tulee olemaan siellä 20 euron paikkeilla. Ei kallis, jos miettii kaupan valmiita krääsä joulukalentereita.
Kalenterista voi tehdä myös aineettoman. Jos yllätyksinä olisi vaikka temppuohjeita, yhteistä tekemistä koko perheelle tai kuten lapsena meillä oli; pieni tarina jossa me itse seikkailimme.
Vain mielikuvitus on rajana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)