maanantai 31. joulukuuta 2018

9 suosituinta Instagram-kuvaa ja niiden tarinat!


Näistä te olette tykänneet eniten vuonna 2018.

1. Anna, Elsa & Olof. Pieni, nopea ja helppo photoshoot kotona.

2. Ja hän sai nimekseen Ilona Maria Helena.

3. 4 päivän ikäinen kaunokainen.

4. " Äiti katso, minä annan vauvalle tissiä!"

5.  Vuoden ensimmäisten pikkujoulujen #ootd!

6. Ilonan ensimmäinen hymy!

7. Samisteltiin Ilonaa kanssa kesällä siskoni babyshowereissa.

8. Ilonan ensimmäiset konttausskeleet 5kk iässä!

9. Meidän pääsiäiskuva, kun oltiin lähdössä virpomiskierrokselle.

Mun Instagramin löytää täältä!

Vuodelta 2019 toivon parempia yöunia. Terveempiä kerhoviikkoja ja lämmintä kesää. Toivon ihania, arkisia hetkiä lasten kanssa ennen kuin taas syksyllä on aika palata työn pariin. Toivon helppoa, ihanaa ja mukavaa työ- sekä päiväkotiarkea meille. Toivon, että vuonna 2019 löydän jonkun kivan harrastuksen itselleni. Toivon, että arki on ihanaa arkea.

Vuonna 2019 ensimmäinen lapsemme menee eskariin. Vuonna 2019 loppuu viimeinen vuoteni kotiäitinä. Tervetuloa uusi vuosi ja uudet kujeet. Minä en lupaa suuria ja ihmeitä. Lupaan yrittää nauttia arjesta parhaani mukaan ja olla mahdollisimman iloinen. Lupaan valittaa vähän vähemmän ja keskittyä siihen, että minulla on oikeasti aika ihana elämä juuri nyt.

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Esittelyssä perheemme viimeiset lastenrattaat!





Kaupallinen yhteistyö Britax Römer

Tässä ne nyt sitten ovat, perheemme viimeiset rattaat! Vauvavuosi loppui, mutta ehdottomasti taaperon kanssa tarvitaan vielä rattaita. Koska meillä rattaat ovat paljon päiväuni- ja matkakäytössä, oli aika vaihtaa meidän hivenen isot yhdistelmävaunut vähän pienempiin ja ketterimpiin menopeleihin.

Meidän perheen viimeisiksi rattaisiksi valikoitui Britax römer B-motion 4 plus. Miksi juuri nämä rattaat?



Koska en laske itseäni miksikään lastenvaunu hulluksi haluan olla varma valinnastani. En halua "muuten vaan" vaihdella lastemme menopelejä, vaan kun yhdet hankitaan niin niitä käytetään siihen saakka, että käyttötarkoitus muuttuu ja on aika päivittää menopelit. Siksi halusin olla varma, että kun yhdistelmävaunut vaihdetaan rattaisiin, on vaihto se viimeinen. Näiden rattaiden jälkeen ei meidän perheessä rattaita enää ole! 

Valinta oli helppo, kun pääsin kurvailemaan ja testailemaan naapureiden uusia rattaita, jotka tietysti sitten olivat nämä Britaxin B-motion 4 plussat. Hyväksi todettiin, joten en lähtenyt edes kokeilemaan mitään muita lastentarvikeliikkeeseen.




Rattaissa ihastuin niiden ketteryyteen. Ne ovat kevyet olematta kuitenkaan "pilipalit" eli rattaat ovat myös vakaat. Myös ehdottomasti halusin rattaisiin kääntyvät etupyörät, koska meillä rattaat ovat paljon kauppa- ja matkakäytössä. Mitään erityisen suuria pyöriä en etsinyt, meillä ei oikeastaan käytetä vaunuja tai rattaita lenkkeilyyn ollenkaan. Lähipuistoon ja takaisin, muuten ne ovat sisällä tai matkalla mukana. 

Meidän esikoisella ja kuopuksella oli aikoinaan Briot eli nykyiset Britaxit, joten tiesin hintalaadun olevaan paikoillaan. Nyt muutaman kuukauden uskallan jo sanoa olevani todella tyytyväinen meidän valintaan. Nämä ehdottomasti menevät siihen asti, kun meidän perheessä vaunuja tarvitaan. Listasin teille erityiset plussat B-Motion Plussissa:

+ iso tavarakori
+ menee matkarattaista kokonsa, painonsa ja ketteryytensä puolesta, mutta sopii myös ihan päivittäiseen käyttöön. Kuitenkin jos kilometrejä kertyy paljon hiekkatiellä tai lumihangessa, valitsisin rattaisiin isommat maastorenkaat.
+ menee vauvasta siihen saakka, kun rattaita vielä tarvitsee. Eli vaikka me hankittiin nämä vasta nyt, niin olisimme ehdottomasti voineet ostaa nämä jo heti ensimmäisiksi ja ainoiksi rattaiksi. Nimittäin rattaat saa niin makuuasentoon, että sisään saa pehmeän vaunukopan vauvalle. Ja lisävarusteen ansiota myös meidän turvakaukalon saa liitettyä runkoon kiinni. Tätä olisin kaivannut ehdottomasti meidän vauvavuotena. 
+ älyttömän helppo kasata ja taittaa mukaan! Yksi nappula ja yhdellä kädellä nosto. Onnistuu!
+ pitkälle ulottuva kuomu. Lapsi saa hyvän unirauhan ja hämäryyden ilman vaunuverhon kanssa sähläystä.



Nämä oli kyllä niin nappivalinta. Jotenkin ihanaa ja samalla niin haikeaa, että näiden rattaiden jälkeen meidän perheessä ei rattaita enää tarvita! Toki nämä rattaat tulevat koristamaan meidän eteistä ainakin vielä 1,5 vuotta. Sen jälkeen todellakin on totuttelemista siinä, mihin ihmeeseen kaikki tavarat ja takit tungetaan ostoksilla tai reissun päällä, hah!


perjantai 28. joulukuuta 2018

12 kuukautta, 12 kuvaa
















28.12.2017 kello 23:09 syntyi tähän maailmaan 4215 grammaa ja 52 senttiä rakkautta. Hyvää ensimmäistä syntymäpäivää meidän iloiselle Ilonalle!

Vuosi on mennyt aivan älyttömän nopeasti, aivan kuin vasta eilen olisin saanut syliini sen 41+5 viikkoa odotetun paketin. Meidän ikioma ilopilleri joka hurmaa hymyllään jokaisen joka häntä katsoo. Kerrassaan upea pieni taapero. 

torstai 27. joulukuuta 2018

Kuulumisia!




Ähky, tuttu fiilis siellä? Me ollaan sukuloitu ja herkuteltu koko joulu ja sen lähipäivät. Kyllä sitä jouluruokaa sai taas koko vuoden edestä! Ja suklaata. Tosin voiko sitä saada koskaan liikaa?

Meidän arki alkoi jo tänään kun isi lähti töihin. Me tyttöjen kanssa ollaan vaan kotona nämä kaksi päivää ennen viikonloppua, koska emme juurikaan ole ehtinyt jouluna kotoilla ja näin ollen osa leluistakin on vielä avaamatta.




Ehkä sen verran poistun kotoa, että käyn ruokakaupassa. Nimittäin lauantaina taas herkutellaan Ilonan 1v synttäreiden merkeissä!

Meidän piti pitää tosiaan se unikoulu joulun alla miehen vapaiden takia, mutta kuumeflunssan takia se jäi nyt pitämättä. Ilona sairastui viimeisenä ja oli vielä aatonaaton lämpöpatteri.



Minä olen viettänyt aamupäivän jättikahvikupin, pehmeän uuden aamutakkini ja kuntosalien kanssa. Olen päättänyt ottaa jäsenyyden johonkin salilla, jossa pääsen myös ohjatuille ryhmäliikuntatunneille. Loskan ja pimeyden keskellä lenkkeily ei enää maistu, joten kokeillaan jotain uutta. Myöskin polvikivut ovat lisääntyneet, joten parempi löytää juoksun rinnalle myös jokin muu vaihtoehto.

Salin valitseminen on yllättävän vaikeaa. Sijainti on tietenkin etusijalla, mutta lapsiaparkkia mietin myös. Toisaalta tarkoituksena olisi käydä jumpalla miehen työvuorojen sallimissa puitteissa, jotta saan samalla sitä omaa aikaa.

Että sellaista tänne. Nyt me mennään aamupalalle ja sitten leikkimään. Monen päivän tauon jälkeen on aivan ihana vain olla kotona ilman kiirettä.




maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulukalenterin kaikki vitsit. Ihanaa joulua!

Tässä joulukalenterin kaikki vitsit. Oikein ihanaa ja hauskaa joulua kaikille!

1. Huuhdon kultaa sanoi lapin ukko kun eukkoaan hukutti.

2. Kerroshampurilainen. No enpäs kerro.

3. Miksei hiiri kutonut kissalle lapasia? - Se oli langaton hiiri

4. TPS:llä ja KalPalla oli matsi. TPS:n valmentaja sanoi: Jos nyt hävitään niin käy kalpaten.

5.  Mitä eroa on Batmanilla ja Robinillä? - Batmanin faija ei skitsoo

6. Mitä puolalainen teki uima-altaassa? - Polski

7. Mitä yhteistä on ankalla? - Sen molemmat jalat ovat samanpituiset. Etenkin vasen.

8. Mitä eroa on Jonnella ja porkkanalla? - Porkkanat on kasvatettu

9. Mitä Darth Vader sanoi optikolla? - En näe Lukea.

10. Mitä eroa on vaaleilla ja tummilla kanoilla? - Vaaleissa äänestetään

11. Muut halusivat olla ankkoja. Riki Sorsa.

12. Maalivahdit olivat päissään.

13. Maailman nopein muurari on nainen. Heti kun hän ottaa kivet käteen on piippu jo pystyssä.

14. Millä puolella sydän on? - Sisäpuolella

15. Spitaalisten suuseksiä: kannattaa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

16. Matruusi meni kannen alle nukkumaan, vaikka käsky oli maata näkyvissä.

17. Ummetuspotilaan päivä pelastetaan unelmatortulla.

18. Teron vastakohta? - Antero.

19. Mitä tapahtui kun rekka ajoi joen yli? Joe kuoli.

20. Miksi kutsutaan isoa töppäystä Pauligilla? - Juhlamokaksi

21. Miksi kutsutaan henkilöä joka varastelee auton rekisterikilpiä? - Kilpikonnaksi

22. Enpäs lentänyt retkuun sanoi kärpänen, kun pummia väisti.

23. Mies ajoi auton katolleen ja joutui korjauttamaan sekä katon että savupiipun.

24. Mikä on piknikin ja paniikin ero? Noin neljä viikkoa.

Ihanaa, hauskaa ja rauhallista joulua kaikille!<3


lauantai 22. joulukuuta 2018

Tänä jouluna kaksin käsin punaviiniä ja mätiä!



Okei, ei ehkä punaviiniä. Se jää lasten kanssa lasiin tai korkeintaan kahteen, mutta pointtinani on se, että koska minä voin! 

Tasan vuosi sitten elettiin nimittäin vähän toisenlaisia aikoja. Odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Ja samalla toivottiin, että älä vauva synny jouluaattona. Halusin kovin jo nähdä vatsan sisällön, mutta halusin myös ehdottomasti viettää jouluaaton isompien lasteni kanssa kotona. Raskaus oli yliaikainen jo kahdeksan päivää, ja supistukset kiusanneet sellaiset 15 viikkoa.

Muistan, kun jäin supistusten takia aikaisin sairaslomalle ja heitin vitsillä ilmaan, että aivan varmasti tämä raskaus menee yliaikaiseksi ja jopa käynnistykseen asti. Ja niinhän se meni.




Kolmannen ja viimeisen kerran sain nauttia kaikesta todellakin koko rahan edestä! Mutta näin vuoden jälkeen - kun aika on kullannut muistot - niin en valita. Tuskaisesta ja pitkästä odotuksesta huolimatta kolmas ja käynnistetty synnytykseni on ollut paras kaikista. 

Sinä jouluna jäi graavit, mädit ja viinit saamatta. Tänä jouluna syönkin niitä sitten viime joulun edestä. 

Kuusenkynttilät ovat mystisesti kadonneet enkä löydä niitä mistää. 1/5 perheestä on vielä kuumeessa ja muut vähän niiskuttaa. Mutta kyllä tästä ihana joulu silti tulee! Tänään paketoin viimeisetkin lahjat, kirjoitan teille valmiiksi jouluaaton vitsipostauksen - kaikki joulukalenterin 24 vitsiä! - ja sitten keskityn syömiseen ja perheeseeni seuraavat pari kolme päivää. Sitten onkin jo aika aloittaa ensi viikonlopun synttärijuhlien valmistelut!



Loppuvuosi menee siis herkutellessa. Ei kuulosta yhtään huonolta!

Edit. Kynttilät löytyivät ja vihdoin saadaan valoa lasten koristelemaan kuuseen!

P.s alle taidonnäyte paketointitaidoistani. Jeah, ei niin yhtään mun juttu. Huutonaurua.


torstai 20. joulukuuta 2018

Kamala ja täydellinen vuosi imetystä takana

Uskomatonta, että kahdeksan päivän päästä juhlitaan kuopuksemme 1-vuotisjuhlia. Se tarkoittaa myös sitä, että reilu viikon päästä olen imettänyt vuoden. Uskomatonta sekin, varsinkin kahden epäonnistuneen imetyksen jälkeen. Vuosi imetystä on ollut niin upea ja niin kamala samaan aikaan.

Meidän imetystaival ei ole ollut helppo. Aluksi imetys teki todella kipeää ja maitoa tuli yli äyräiden. Kun maidontulo rauhoittui, alkoi rintaraivarit. Hypittiin jumppapallolla, tanssittiin ympäri kämppää jotta sain toisen syömään. Tätä jatkui viikkoja. 

On ollut sairastelun takia ongelmia maidontuotannon takia, ongelmia herumisen kanssa. Rintaraivareita toisensa jälkeen. Nännit ruvella maidonlypsämistä käsin, kun on ollut pakko päästä vähän tuulettumaan eikä vatsavaivojen riski korvikkeiden kanssa ole kiinnostanut. Työpäivän aikana tuskasteltu täysiä aristavia rintoja ja kotona ahdistuttu, kun on niin kiinni vauvassa. On taisteltu ja joskus jopa muutama kyynel vuodatettu, koska imetys on ollut suoraan sanottuna ihan paskaa.

Ja sitten on se  toinen puoli.

Väitän kolmen lapsen äitinä, että meidän onnistuneen imetyksen myötä minulla on ollut aivan erilainen side vauvaan alusta asti. Olen ollut eri tavalla korvaamaton mitä kahden isomman lapsen kanssa ja vaikka se välillä on ahdistanutkin, niin ei ole sen tunteen voittanutta.

Ei ole sen tunteen voittanutta, kun toinen tarttuu hanakasti rintaan kiinni ja katsoo samalla sinua sielun syövereihin. Ei ole sen tunteen voittanutta, kun toinen kylläisenä nukahtaa rinnalle. Ei ole sen tunteen voittanutta, että minä oikeasti olen tällä kertaa pystynyt tähän. Minä taistelin läpi vaikeuksien ja sen takia voin reilu viikon päästä sanoa olevani taaperoimettäjä.

Minulla ei ole jakaa mitään poppaskonsteja kaikille imetyksen kanssa tuskaileville. Luulen, että suurin syy tähän onnistumiseen tällä kertaa oli sekä tieto, että luottamus. Minä luotin siihen, että kyllä sitä maitoa tulee ja luotin siihen, että ne vaikeat vaiheet menee kyllä ohi. Minä vain imetin, vaikka miten vaikeaa se olisi ollut. En miettinyt, vaan vain imetin.

Vuoden imetystaivalta saankin sitten juhlia antibioottikuurin kera, nimittäin hain tänään kahden viikon kuurin elämäni ensimmäisen rintatulehduksen hoitoon. Olen ollut onnekas, että sain ensimmäisen tulehdukseni vasta nyt. Toki olisin voinut jättää tämän kokonaan kokematta, jestas miten voi olla rinta kipeä.

En ole ajatellut imetyksen lopettamista vielä sen enempää. Laiskana vanhempana toivon, että vauva vierottaisi itse itsensä tässä ehkäpä puolenvuoden-vuoden sisällä. Välillä tekee mieli lopettaa heti ja välillä taas toivon, että tämä jatkuisi ikuisesti. Samaan aikaan niin ihanaa ja ihan kamalaa. 



tiistai 18. joulukuuta 2018

Näillä vinkeillä selviät, kun koko perhe sairastaa

Hengissä ollaan! Vielä kipeinä, mutta hengissä. Nyt kun tässä on sairastettu koko perheen kaatava tauti jo toisen kerran kuukauden sisässä - ensin vatsatauti, nyt tämä kuumeflunssa - niin ajattelin koota teille parhaat vinkkini, joilla olen pysynyt hengissä. Vanhemmat eivät saa sairaslomaa ja lapset on hoidettava myös kipeinä, yleensä meillä on sitten myös lapsetkin kipeitä samaan aikaan jolloin homma ei ainakaan helpotu.

Tässä minun vanhempi näin selviät hengissä -vinkkini.

Unohda ruutuaika. Meidän telkkarissa viime päivinä on pyörinyt vuorotellen Pipsa Possu ja HIMYM. Lasten katsoessa piirrettyjä me miehen kanssa olemme ottaneet torkut tai muuten vaan tehneet kuolemaa...

Patja/patjat olohuoneen lattialle. Me raahataan usein sairastuvan avautuessa meidän sängyn petauspatja olohuoneen lattialle. Siinä mahtuu köllimään ja sairastelemaan koko perhe ja katselemaan yhdessä elokuvia.

Yöksi patjat makkarin lattialle. Minä tuon aina kipeiden lasten patjat meidän makuuhuoneen lattialle yöksi. Uni on katkonaista meillä kaikilla, kun koko ajan joku tarvitsee vettä, apua, halia ja ämpäriä. On helpompi kömpiä sängyn toiseen päähän silittelemään kuin nousta talon toiseen päähän. Huomattavasti mukavampaa ja helpompaa, kun itse on 39 asteen kuumeessa.

Unohda lisätyn sokerin määrä. Erityisesti, kun lapset sairastaa niin on tärkeää, että he juovat. Vesi ei aina maistu joten mehua rohkeasti vain. Sokerista saa myös pienet ja vähän isommatkin potilaat energiaa.

Käytä mukien sijaan juomapulloja. Ei haittaa jos niitä pitää kainalossa ja ne kaatuilevat vähän sinne tai tänne välillä. Meillä myös tuo melkein vuosikas on aika tehokas sohvapöydän tyhjentäjä, joten meidän perheessä pullot ovat ehdottomia ellei halua koko ajan itse noutaa lapsille keittiöstä juotavaa.

Herkuilla ja eineksillä elää ihan hyvin. Kun perheestä sairasti ensin puolet, söi puolet toisten äitien tekemää ruokaa. Nyt kun kaikki - paitsi vuosikas - olemme kipeitä, olemme eläneet lähinnä sipsillä ja poppareilla. Kenellekään ei maistu ruoka, joten turhaa stressiä ei kannata asiasta ottaa. Kunhan nesteitä menee, niin kyllä selvitään. Ja sanotaanko, että mahatauti + kuume on ollut oikein tehokas tapa päästä viimeisistä "raskauskiloista" eroon, hah haa. Suosittelen! En oikeasti, onneksi joulu ja suklaa tulevat joten eiköhän tästä palauduta!

Jos imetät, varaudu haasteisiin. Sekä vatsataudissa, että nyt kuumeessa otti minulla ainakin maidontuotanto osumaa sairastelusta. Tänään jo heruminen on ollut ihan normaalia, mutta lauantaina kun kuume oli korkeimillaan ei maitoa meinannut tulla millään. Onneksi meillä oli pakkasessa maitoa ja vauva saikin iltamaidon pullosta. Vatsataudissa oli ihan sama juttu, kun kroppa pääsi kuivumaan eikä ruoka maistunut.

Anna kodin räjähtää. Tärkeintä on, että kaikki voivat mahdollisimman hyvin. Unohda kaaos ja kotityöt ja anna itsesi levätä aina kun voit. Katsokaa alla oleva kuva, tältä meidän olohuone näyttää juuri nyt. Lelulaatikot ja dvd:t sikin sokin, kun perheen tuholainen on täysissä voimissaan ja muut ei. Jos tarkkaan katsoo saattaa bongata oksennusämpärin ja peittokasan alla makaa esikoisemme. Sotkut ehtii kyllä siivota sitten, kun ei enää yritetä selvitä, vaan oikeasti ollaan jo selvitty.


Rankinta tällä kertaa on ollut ehkä se, että perheemme pienin aloitti sairastamisen muistaakseni tiistaina ja näin ollen oli jo terve, kun muut vasta aloittivat. Mikä siis on ihanaa, että hän tervehtyi, mutta tuollaista vuosikasta ei pidetä tyytyväisenä Netflixin ja pillimehujen avulla eikä hän ymmärrä miksi äiti on vähän väsynyt eivätkä siskot tai isi jaksakaan leikkiä. Hän selkeästi myös reagoi tähän ja on kaivannut mielestäni vielä enemmän huomiota, syliä tai tissiä mitä ennen. Tai sitten se vain on tuntunut siltä, koska olen itse ollut puolikuollut.

No mutta, onneksi voiton puolella jo ollaan! Minä olen - kop kop - ensimmäistä päivää kuumeeton, samoin keskimmäinen lapsemme. Isi ja isoin tyttö vielä kuumeilevat kovasti, mutta eiköhän hekin jo huomenna ole parempaan päin. Koitan myös ajatella, että hyvä kun tauti iski nyt eikä jouluna. Jos uskaltaa toivoa, että joulua saisimme viettää terveinä?


lauantai 15. joulukuuta 2018

Äidin vastustuskyky ihan nollissa. Mitä tehdä?



Ja taas. Taas me ollaan kipeitä. Eihän siitä montaa viikkoa ole - ehkä neljä ? - kun koko perheemme sairasti vatsataudin. Nyt ei onneksi oksenneta mutta 3/5 ovat nuhakuumeessa, mukaanlukien minä. Minä, jolle ei ikinä nouse kuume vaikka miten olisi kipeä. Allekirjoittanut ei myöskään ikinä saa vatsatautia, mutta kappas. Se olinkin minä joka koko jutun viimeksi aloitti. Mitä minun vastuskyvylleni on tapahtunut?

Lapsena minä olin se joka ei koskaan ollut kipeä. Ja itse asiassa en muista, että nuorena aikuisena olisin mitenkään ihmeen paljon sairastellut. Pientä nuhaa päiväkodin työntekijänä ei voi välttää, mutta olen kuitenkin aina aajatellut et vastustuskykyni on hyvä. Kunnes minusta tuli äiti.

Onko syynä väsymys? Olen viimeisen vuoden nukuttunut joka yö enemmän tai vähemmän huonosti ja univelkahan laskee vastustuskykyä.

Vai syytänkö kotiäitiyttä? Olemme niin paljon keskenämme vailla päiväkotien ja harrastusten bakteerivyöryjä. Tytöt aloittivat syksyllä kerhon ja koko syksyn olemmekin paljon sairastelleet. Uskaltaako toivoa, että ensi syksy päiväkodin alkaessa tämä on vähän auttanut rakentamaan vastustuskykyä sitä varten?

Omaan myös kiukuttelevan vatsan. Suolistosta se kaikki lähtee, joten voiko vastustuskykyni olla huono huonon vatsan takia? Minulla on ollut todella hyvä syksy vatsan kanssa, mutta vaan silti olen ollut kipeänä. Joku joskus sanoi, että flunssat väheni kun jätti maidon ja viljat pois. Onko tästä jollain kokemusta?

Vai onko minun vain hyväksyttävä se, että kolmen lapsen äitinä elämä on syksystä kevääseen pelkkää räkää. Aina jonkun nenä vuotaa ja yskittää.

Houston, meillä on taas ongelma. Kertokaa minulle mitä minä napsin jotta vastustuakykyni paranee? Perusruokavalioni on terveellinen, kasviksiä ja hedelmiä kuluu. Liikun ja purkista syön tällä hetkellä deet ja sinkit. Nyt aloitin myös monivitamiinin, jos edes vähän auttaisi.

Kertokaa taikanne. Netti tuntuu olevan niin täynnä erilaisia suosituksia ja jälleenmyyjiä joiden tuotteet parantavat jotakuinkin kaiken. Minä haluan kuulla teidän kokemuksia mistä olette saaneet apua! Vai auttaako vain aika ja räkäaltistus?

Kuvituskuvana kuva meidän uudesta hyllystä ja vanha otos kesältä, koska koko viikko on mennyt väsymyssumussa ja kamera pölyttyy pöydällä. Eilen minulle pamahti 38,5 asteen kuume joka onneksi buranalla pysyy nyt aisoissa. Koska tietenkin miehellä on juuri tänä viikonloppuna töitä.

Isomman tyttömme ihana kummitäti tarjoutui viemään osan lapsista ulos jotta saamme perheen toisen kuumepotilaan kanssa levättyä. Ihanaa, kun on tukiverkostoa vaikka kieltäydyinkin. Sen verran räkäsiä ollaan kaikki, että taidetaan jatkaa Netflix ja löhöily linjalla.


tiistai 11. joulukuuta 2018

Helpot ja edulliset DIY joululahjat aikuisille!

Onko joskus vaikea keksiä mitään fiksua ja tarpeeksi edullista lahjaa lähipiirin aikuisille? No on! Sen takia minä olen lähivuosina panostanut DIY lahjoihin. Ne ovat kivaa tekemistä ja itse ainakin pidän todella paljon niistä itse tehdyistä lahjoista. Tässä muutama edullinen ja helppo vinkki aikuisten muistamiseen jouluna!




1. Sheavoista jalkavoide & merisuolasta jalkakylpysuola! Linkin takaa löytyy tarkempi ohje tähän viime vuoden joululahjaani! Sheavoipalanen maksaa noin parikymppiä ja siitä sai aika monta pilttipurkillista. Merisuola on edullista ja sen joukkoon muistaakseni raastoin vähän sitruunankuorta ja lisäsin hieman teetä! Erilaisia DIY jalkakylpysuola-ohjeita löytyy googlettamalla vaikka kuinka paljon! Sheavoi eli karitevoi on ihan huipputavaraa kuiville kantapäille sekä koko keholle. Meillä käytetään sitä lapsilla niin kuivan ihon kuin vaippa-alueenkin hoitoon. Korvaa sinkkivoiteen ja on täysin luonnollista! Itse käytän sitä myös yövoiteena kasvoille, toimii!

2. Lämmonkestävä jäälyhty! Ikeasta saa edullisesti isoja lasisia tuoppeja, merisuola on halpaa ja Led tuikkuja löysin esim Tigeristä eurolla neljä! Tämä kannattaa laittaa tekeille melkeinpä heti, jotta ehtii jouluksi. Kestää hieman ennen kuin suola alkaa nousta lasia pitkin!




3. Soodataikina-koristeet! Me tehtiin eräs vuosi lasten kanssa minun isälle kuusekoristeita, mutta näitä voi väkerrellä myös itse. Saa tosi helposti tosi kauniita koristeita!

4. Pyykkietikka! Idan blogista löytyy meidän tämän vuoden lahja, tutut leikkikää yllättynyttä! Tänä vuonna ajattelin tehdä  pyykkietikkaa lahjaksi ja jos ihan innostun niin myös tuota pyykinpesunestettä! Lasipullot maksavat muutaman euron Ikeasta, mutta jos oikein halvalla haluaa päästä niin tyhjästä viinipullosta saa myös oikein kauniin koristelemalla. Joko kierrekorkilla tai sitten kaupasta saa sellaisia muovisia korkkeja pulloihin. Me saatiin lahjaksi hetki sitten pyykkietikkaa kun meillä kävi kotisiivous ja vitsit miten ihanaa se on!

5. Erilaiset lahjakortit. Tämä alue on vain mielikuvituksen varassa! Lupaus viedä vuonna 2019 kaveri, naapuri, sisko, isovanhempi tai joku muu elokuviin, kahville, luontoretkelle, syömään...Vain mielikuvitus on rajana! Myös siivous-, lastenhoito- sekä lemmikinhoitolahjakortit ovat varmasti myös varma hitti!

Teettekö itse joululahjoja? Vinkit jakoon!


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Nyt loppu yöimetys!



No ehkä huijaan. Ei välttämättä ihan vielä, mutta jouluun ja miehen vapaapäiviin on pari viikkoa ja viimeistään sitten riitti. Nyt ei enää jaksa!

Meidän yöt ovat menneet aivan kamaliksi. Univelka vaan lisääntyy ja hyvä jos pari tuntia per yö saan nukkua putkeen. Muuten heräillään 30min-1,5h välein tissille. Ei edes syömään, vaan lussuttamaan. Kunnolla vauva syö ehkä sen kerran tai kaksi, tai sitten useammin jos lussutus ehtii käynnistämään herumisen ennen kuin hän on taas unessa.

Tutti ei kelpaa. Silitys ei auta ja kainalo saa vaan raivon esille ellei tissiä laiteta suuhun. Vieroitus tuskin tulee olemaan helppoa, mutta pakko on jotain tehdä. Oma jaksamiseni on jo aika finaalissa. 

Jo viikkoja yöt ovat vaan menneet huonompaan ja huonompaan. Ensin syytin hampaita, sitten jotain kuuluisaa "vaihetta", mutta ihan selkeästi tissistä on vaan tullut tutti ja unikaveri. Hitto vie...

Viime yönä Ilona nukkui yllättäen 01:30 asti ilman katkoja. Kuitenkin sen jälkeen kitistiin tissin perään melkein kolmisen tuntia putkeen aina välillä torkahdellen. Aamu seitsemään asti, jolloin oli aika nousta. Tällaisia meidän yöt aikalailla nykyään on, tosin yleensä ensimmäinen yösyöttö on jo 23 aikoihin ja siitä se levottomuus sitten alkaa. Ja äiti ei juurikaan nuku.

Ilona syö aivan älyttömän hyvin kiinteitä ja tissillä 4-5 kertaa päivisin. En siis millään jaksa uskoa, että oikeasti hänellä olisi tarvetta syödä yöllä enää kuin ehkä maksimissaan kerran. Jos sitäkään, isommat tyttömme ovat lopettaneet itse yösyömisen 6kk iässä. Toki he olivat pullolapsia. 

Kyselin tänään imetyksen tuen facebookryhmässä vinkkejä yövieroitukseen ja sainkin tosi paljon ja tosi hyviä. Vaikka itse vieroitus lepääkin miehen harteilla joulun alla - koska hän ei töidensä puolesta voi tehdä sitä arkena, kun ei ole koko yötä kotona - niin ajattelin nyt ottaa muutaman sieltä saamani vinkin käyttöön heti ensi yönä.

Yksi vinkki oli, että selkeästi erotetaan syöminen unesta. Eli imetän tästä lähin ennen nukkumaanmenoa Ilonan olohuoneessa totutun makuuhuoneen sijaan. Mies saa myös sen jälkeen hoitaa pinnasänkyyn nukuttamisen, koska on tällä viikolla joka ilta kotona.

Toinen jota kokeilen, on tuttipullo ja vesi. Jos se kelpaisi.

Kolmas on sitten se hankalin oman väsymyksen ja laiskuuden vuoksi, siihen kainaloon kun on helppo ottaa toinen lussuttelemaan jotta saa itse edes maata silmät kiinni. Nimittäin minun pitäisi varmaan nyt luopua tuosta perhepedistä ja imetyksen jälkeen rauhoitella Ilona takaisin pinnasänkyyn. Ensimmäinen unipätkä on aina pisin ja rauhallisin ja sen hän nukkuu omassa sängyssään. Siinä kainalossa hänen myös on joka kerta saatava tissi suuhun heti, kun hän vähän havahtuu unesta. 

Että sellaista tänne. Katsotaan miten ensi yö menee. Nyt voi mielellään myös heittää viime hetken vinkit, tsempit ja niksit yöimetyksen lopettamiseen! Tämä on minulle ihan uusi juttu, kun kaksi isompaa lasta on kasvanut pääasiassa pullolla ja itse lopettaneet yösyömisen tosiaan siinä puolen vuoden sisällä.


perjantai 7. joulukuuta 2018

Ei neljäs vauva, vaan ruisleipä



Kyllä ihminen on sitten tyhmä. Olen ollut gluteenittomalla ruokavaliolla reilu kolme vuotta, mutta lähiaikoina olen huomannut ettei pieni annos gluteenia aiheuta välttämättä oireita. Vahinkogluteenista ei olekaan tullut vatsakramppeja ja olenkin pikkuhiljaa kokeillut ruoansulatukseni rajoja. Tavallinen kaura näyttää aika pitkälti käyvän, ja edellispäivänä ajattelin kokeilla puhdasta ruista. 

Ei olisi kannattanut, kuten kuvasta voitte huomata. Aivan jäätävä turvotus, aivan jäätävät vatsakivut. Että tuota enpä kokeile erikseen enää muita viljoja. Se jo helpottaa, kun kauran voi ostaa kaurana eikä gluteenittomana kaurana. 

Iina kirjoitti hetki sitten maharauhasta ja raskausuteluista. Ja se on aihe josta ei voi kirjoittaa liikaa, mutta Iina kirjoitti aika tyhjentävästi kaiken tarvittavan joten käykää lukemassa se.

Olen jo aikaisemmin kertonut miten minulta kysyttiin kerran hernekeittopäivän jälkeen töissä olenko raskaana. Kysymys toden totta loukkasi ja tuntui muutenkin kurjalta, kun sisäisestikin olo oli kurja ja turvonnut. 

Nyt kolmen raskauden jälkeen vatsa turpoaa - tai oikeastaan turvotus näkyy vain enemmän - herkemmin. Aika usein siis minun vatsaani katsoessa voisi ajatella alkuraskautta. Erityisesti ovulaation, vahinko gluteenin tai kuukautisten aikana. Eli, älä kysy. En ole näillä näkymin enää ikinä raskaana.

Vatsani on aina kiukutellut milloin mistäkin, ja syönpä oikeastaan mitä vaan niin illalla enemmän tai vähemmän turvottaa. Johtuen ehkä raskauksista, ei ole päkki enää timmi. Tai edes niin timmi, mitä se joskus ei timminä oli. 

Asia ei sinällään minua häiritse, kireiden vaatteiden alle tai juhliin laitan - maailman parhaat, näistä on tulossa postaus! - tukikalsarit, eli röllykkää litistävät alushousut. Kuitenkin olo on välillä niin kurja, että tekisi mieli lopettaa syöminen kokonaan.

Liikunta auttaa vatsavaivoihin aika hyvin ja joka päiväinen Vi-siblin annos. Kuitenkin on päiviä ja jopa viikkoja kun mikään ei tunnu sopivan ja mikään ei tunnu auttavan. Silloin sisäisesti olo on todella kurja, turhautunut ja turvonnut. Siihen päälle jos joku vielä utelisi neljännestä vauvasta, voi olla, että tämä turvonnut, väsynyt ja hormonihuuruinen nainen antaisi kuulua ja kovaa.

Välillä mietin mistä ihmeestä vatsavaivat oikein johtuvat? On tutkittu, ei ole löydetty mitään. Vatsavaivoja tuntuu olevan joka toisella. Oliko ennen niin, vai onko ruokamme vain esimerkiksi liian prosessoitua nykyään? Vai liikummeko liian vähän, kemikaalit, ilmansaasteet? Vai onko vatsavaivoja ollut aina, mutta siinä ruton ja tuberkuloosin rinnalla ne eivät ole tuntuneet missään. Näin niin kuin kärjistetysti.

Minä kärsin vatsavaivoista, mutta valitettavasti jotkut kärsivät vielä pahemmin. Kuulun muutamaan ryhmään Facebookissa, jossa on paljon vatsavaivaisia ilman sen suurempia diagnooseja. Siellä on paljon pahempia oireita ja vaivoja ja se saa kyllä miettimään miten paljon oikeasti terveys ja sisäinen hyvinvointi vaikuttaa meidän elämään. Vatsavaivaisena voit olla todella sairas olematta kuitenkaan "virallisesti sairas".

Kun imetys loppuu lähden taas karsimaan ruokavaliota ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja, jotta löytäisin sen minulle parhaimman. Nyt minulla ei vielä univelan ja imetyksen kulutuksen takia ole voimia tehdä sen suurempia muutoksia, mutta yritän syödä mahdollisimman terveellisesti. Paljon kasviksia, laktoositonta ja gluteenitonta. Liikkua päivittäin ja nauttia elämästä. Joskus turvotuksenkin uhalla...

Kuitenkin onneksi liikunnan myötä aika usein oireeni ovat suurimmaksi osaksi pientä kuplintaa ja turvotusta ilman sen suurempia vatsakramppeja tai wc-reissuja. Kunnes siis olen tyhmä ja kokeilen jospa se jokin minulle sopisi...Yrittänyttä ei laiteta, mutta en todellakaan enää yritä ruista. Hyh mikä olo siitä tuli! 

tiistai 4. joulukuuta 2018

Vanhemmat lopettakaa se uhrautuminen lastenne puolesta.

Olen nyt joulukuussa joka viikko töissä noin kolmen päivän verran. En tee täyttä päivää ja miehen työvuorot mahdollistavat sen, että läpystä vaihto onnistuu. Minä lähden aamulla töihin ja kun tulen kotiin lähtee mies töihin heti. Koska en tee joka päivä töitä, tämä toimii tällä hetkellä hyvin. Mutta mitä kävisi jos tilanne olisi päivittäinen? Kuinka paljon vanhempien pitää uhrata lastensa puolesta? Entä jos he uhraavatkin vahingossa parisuhteensa?

Kävin eilen Instagramin puolella asiaa sivuten keskustelua josta nämä ajatukset saivat alkunsa.

Syksyllä minun palatessa työelämään meidän parisuhdeaika jää aika vähälle arkisin. Tai ainakin joka toinen viikko. Nimittäin joka toinen viikko emme näe miehen kanssa hereillä ollenkaan. Nukumme muutaman tunnin samassa sängyssä ennen kuin herätyskelloni soittaa töihin ja mies ehtii lähtemään ennen kuin olen taas kotona. Ja hän tulee taas yöllä kotiin muun talon nukkuessa. Onneksi sentään joka toinen viikko olemme yhdessä kotona työpäivän jälkeen.

Aluksi mietin, että jos tekisin tällaisia osapäiviä siihen saakka, kun vauva täyttää kolme ja näin ollen lapsemme voisivat jatkaa kotihoidossa. Vaan aika nopeasti tulin kuitenkin siihen tulokseen että ei kiitos. En ole valmis uhraamaan parisuhdetta vain sen takia, että lapset saisivat jatkaa kotihoidossa.

Tiedän, että monessa perheessä harrastetaan läpsytä vaihtoja ja joskus tilanne sen vaatiikin, vaikka lapset päivähoidossa olisivat. Kuitenkaan tieten tahtoen en halua meidän tilannetta siihen ajaa, nimittäin en ole aivan varma kestäisikö parisuhteemme sen. Tai en halua oikeastaan ottaa riskiä, että muutaman vuoden päästä huomaankin, että ei meillä enää ole mitään parisuhdetta. Olemme vain äiti sekä isä, jotka keskustelevat kumpi hakee lapset ja kumpi Prisman kauppakassit. Ei kiitos, minä haluan myös parisuhteen.

Välillä päiväkodista puhutaan ihan kuin se olisi keskitysleiri. Jokin aivan kamala paikka. Niin viimeiseen asti sitä vältellään. Tiedän sen varsin hyvin, kieltäytysinhän itsekin juuri lisätöistä sen takia etten vielä halua laittaa lapsiamme päivähoitoon. Mutta oikeasti, joskus se päiväkoti on pienempi paha. Esimerkiksi siinä kärjistetyssä tilanteessa, että arjen jalkoihin ja läpystä vaihtoihin unohtuu parisuhde ja vanhemmat päätyvät eroon. En nimittäin tunne yhtäkään joka sanoisi, että olisi kasvanut mielummin eroperheen lapsena kuin päiväkodissa. Että niin. Kärjistystä ehkä, mutta kuitenkin.

Itse varhaiskasvattajana tiedän päivähoidon tilanteen varsin hyvin. Tiedän kiireen, tiedän ryhmäkoot ja tiedän sen riittämättömyyden tunteen kun ei vaan pysty kaikkeen mihin haluaisi. Äitinä minua kauhistuttaa ajatuskin siitä, että lasteni pitäisi "pärjätä" koko päivän sen sijaan, että he saisivat nauttia ihanasta päivästä ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Kuitenkin aika usein alkukankeuksien jälkeen lapset viihtyvät päivähoidossa varsin hyvin. Lapset ovat siitä mahtavia tyyppejä, että he osaavat soluttautua ja mukautua tilanteeseen.

Että paljonko vanhempien pitäisi uhrautua lastensa puolesta? Mielestäni ei juurikaan olisi tarvetta, mutta silti vaan me tehdään niin. Annamme kaikkemme, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Jopa oman hyvinvointimme varjolla.

Pienen harkinnan ja panikoinnin jälkeen itse jään vielä siis hetkeksi ainakin kotiin. En ollut vielä valmis laittamaan meidän pienintä päiväkotiin. En kuitenkaan koe, että millään tavalla olisin joutunut uhrautumaan. Nautin kovasti kotona olosta, vaikka välillä työtä jo kaipaankin. Kuitenkin on viimeinen kerta, kun saan rauhassa arkiaamuisin lysähtää säkkituoliin hörppimään rauhassa aamukahvia. On viimeinen kerta, kun aivan satavarmasti meillä miehen kanssa osuu kesälomat yhteen, koska olen koko kesän kotona. On viimeinen kerta, kun meillä oikeasti on pikkulapsiarjen keskellä näin paljon aikaa toisillemme.

Sanonta mielummin köyhä ja onnellinen, kuin rikas ja onneton pitää aivan paikkaansa minun kohdallani. Vaikka eihän meillä taloudellisesti ole mitään hätää. Eikä lastenhoitajan palkalla rikastumista tarvitse pelätä, hah.

Kirjoituksen pointti? Ehkä vain ajatusten virtaa siitä, miten me vanhemmat uhraamme joskus vähän vahingossa ehkä vähän liikaa. Uskon, että lähestulkoon jokainen meistä saisi osata olla vähän enemmän itsekäs. Kuten siskoni kanssa eilen puhelimessa hihittelin, niin vietän omaa aikaani tällä hetkellä töissä. Että pitäisi ehkä tehdä enemmän jotain ilman lapsia, joka päivä tunti tai pari tekisi vain hyvää. Jo pelkkä lenkki tai kävely yksin on ihanaa! Parisuhdeajasta puhumattakaan, mutta sitä nyt on vähän hankalampi aina järjestää. Iltatreffejä television parissa lukuunottamatta.

Sanotaan, että lapset ovat pieniä vain kerran. Mutta eletään me vanhemmatkin vain kerran? Ehkä saat vain yhden mahdollisuuden juuri sen kumppanisi kanssa, ken tietää. Osataan jooko olla sopivasti itsekkäitä? Sillä tavalla sopivasti, että ei uhrata parisuhdetta tai omaa minuutta lasten puolesta. Kun osaa olla itsekäs tuntematta syyllisyyttä "lasten lapsuuden uhraamisesta" on löytynyt onnellinen vanhemmuuden balanssi.

Minullakin on siinä vielä hurjasti opeteltavaa, joten voisin lueskella tätä tekstiä muistutukseksi aina silloin tällöin. Vaikka toisaalta jotain olen oppinut itsekkyydestä; nimittäin laitoin lapset itsekkäästi katsomaan pikkukakkosta, jotta saan kirjoitettua nämä ajatukseni ylös. Toki he eivät laittaneet pahitteeksi ollenkaan...

Täydellinen, terveen ja onnellisen vanhemman itsekkyyden balanssi.

Enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi vaatia ja haluta aikaa yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Eivät kaikki tarvitse. Mutta he jotka tarvitsevat, eivät yleensä osaa ottaa sitä tarpeeksi ja aina podetaan vähän huonoa omatuntoa siitä kuuluisasta omasta ajasta tai lapsivapaasta. Ei vanhemmuuden tarvitse olla koko elämä, vaikka se suuri osa onkin.

Surullisintahan tässä asiassa on se, että ne omaa-aikaa kaipaavat vanhemmat leimataan usein huonoiksi vanhemmiksi jotka eivät rakasta lapsiaan eivätkä osaa ottaa vanhemman roolia. Miksi vanhemmuuden pitäisi tulessaan jyrätä kaikki muu alleen ja miksi ihmisen pitäisi lopettaa kaikki muu ja vain olla vanhempi? Minä ainakin henkilökohtaisesti - netin kautta anonyymisti tosin, tottakai! - olen saanut kuulla olevani huono vanhempi koska lähdin heti keskimmäisen lapsemme äitiysloman jälkeen töihin. Olen myös huono "teiniäiti" koska tykkään aina aika ajoin lähteä viihteelle.

Vaikka oikeasti olen suoraan sanottuna aivan helvetin hyvä äiti kaikkine vikoineni. Olisin kuitenkin vielä vähän parempi, jos osaisin enemmän pitää huolta myös omista ja parisuhteeni tarpeista.

Ehkä lupaus vuodelle 2019 voisi olla, että olen vähän enemmän itsekäs minä ja vähän vähemmän uhrautuva vanhempi.

Loppupeleissä lapset menee aina kaiken edelle. Aina. Mutta tällaisten asioiden äärellä me emme ole todellakaan lähellä loppupeliä ja toivottavasti kultaisen keksiväylän avulla sinne ei missään kohdissa joudutakaan.

Jos nyt yhtään ymmärrätte mitä tarkoitan.



maanantai 3. joulukuuta 2018

Nopea, gluteeniton itsetehty kauranäkkäri vaikka pukinkonttiin!



Bongasin Miian blogista ihanan näkkileipäreseptin! Koska näkkäri näytti niin herkulliselta sekä helpolta leipomukselta, oli minun pakko "kehitellä" reseptistä gluteeniton versio. Kehitellä heittomerkeissä siksi, että eihän minun tarvinnut kuin vaihtaa kaurahiutaleet sekä jauhot gluteenittomiksi. Miian blogissa resepti on munaton, maidoton ja vehnätön.

Tarvitset:

2 rkl margariinia tai voita

1 tl öljyä

1 tl suolaa

2 dl vettä

1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

n. 5dl gluteenittomia kaurajauhoja

Sulata voi. Laita kulhoon rasva, vesi, suola, öljy ja kaurahiutaleet. Lisää vähitellen jauhot.

Taikinasta saa tulla tiivis, mutta gluteenittomien kaurajauhojen kanssa sitä ongelmaa ei todellakaan ollut. Kuten Miian ohjeessa, mekin leivoimme lasten kanssa näkkärit piparimuoteilla ja vitsit miten helppoa ja kivaa tekemistä lasten kanssa! Taikina piti vaan saada kaulittua mahdollisimman ohkaiseksi levyksi.



Näkkäreitä saa paistaa 7-10 minuuttia 225 asteessa. Ruskistuakseen hivenen reunoilta vaati nämä näkkärit melkein tuon 10 minuuttia, voi olla nimittäin, että näistä tuli hivenen paksumpia mitä ei gluteenittomana versiona tehdessä.

Kyselin eräästä gluteenittomien facebook-ryhmästä korvaajaa alkuperäisessä reseptissä olevalle ruisjauhoille ja ehdotuksia tuli monia: tummia jytte jauhoja, tattari- & riisijauhot sekä teffjauhot. Itse ajattelin kokeilla seuraavaksi tattaria, vaikka kaurajauhojen kanssa näistä tuli mukavan miedon makuisia, lapset rakastivat näitä!

Nämä kauniit näkkärit sopivat joko gluteenilla tai ilman mainiosti joulun herkkukoriin, vaikkapa lahjaksi! Mukaan muutama hyvä juusto, viini- tai glögipullo ja/tai levitteitä!

Miia kirjoitti blogissaan, että ruisnäkkärin hinnaksi tuli alle 1 euro, joten hurjan edullinenkin leipomus tämä on! Gluteenittomana toki hivenen hintavampi, mutta edullinen silti!


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Entä jos masistelun sijaan yrittäisin nauttia tästä pimeydestä?




Olimme tänään lyhtyhartaudessa perheeni, äitini ja siskoni kanssa. Hartaus oli todella tunnelmallinen; ympäröivä pimeys, erilaiset lyhdyt sekä lamput ja taustalla kuohuva Nautelankoski. Hartauden lohduttavin hetki oli ehkä papin sanat; enää muutama viikko pimeyttä ja sitten alkaa taas pikkuhiljaa päivä pitenemään. Sanat lohdutti, koska tämä pimeys tuntuu välillä todella murskaavalta. 

Marraskuussa pimeys oli murskaava. Nyt pikkuhiljaa huomaan sen helpottavan, vaikka valaiseva lumipeite sulikin jo pois. Pikkuhiljaa kuitenkin kotona ja ympärillä valmistaudutaan jouluun. Jouluvaloja, kynttilöitä ja sitä taianomaista odotusta. Päätin, että vaikka valkeaa ja valoisaa joulua ei välttämättä tänäkään vuonna ole luvassa, niin yritän parhaani mukaan nauttia myös tästä synkästä vuodenajasta. Ja eihän sitä käy kieltäminen, että onhan tämä nyt tunnelmallista.



Tässä koneella istuessani minun valonani toimii kynttilöiden liekit sekä kynttelikkö. Mukissa höyryää tulikuuma glögi ja vieressä tuoksuu Ikeasta eurolla ostamani - kovakouraisen vauvan tuunaama - vähän vinksahtanut hyasintti. Joulu todellakin on tulossa! 

Rakastan luonnonvaloa ja valoisuus on ehdottomasti yksi vaalean ja suuri ikkunaisen kotimme parhaista ominaisuuksista. Tässä vuodenajassa vain päivät tuntuvat olevan toinen toistaan harmaampia. Edes päivisin ei aina meinaa pärjätä ilman lamppuja. Toisaalta kynttilöiden ja jouluvalojen avulla saa kodista aika tunnelmallisen juuri tämän vuodenajan aikana.

Ehkä koitan keskittyä siis polttamaan kynttilöitä ja jouluvaloja. Ehkä koitan keskittyä enemmän niihin ihaniin villasukkiin kuin jääkylmiin varpaisiin. Jos koitan nauttia parhaani mukaan tästä hämärästä tunnelmasta, ehkä se kevät tulee nopeammin? 

Ja joulukuussa nauttiminen oikeasti on aika helppoa. Joulun odottamisessa on sitä jotain taikaa, ettei pimeys tunnu yhtään niin pahalta. Silti toivon sormet ja varpaat ristissä, että joulusta tulisi valkoinen. Lumi tuo heti valoisuutta ja hei, eihän nyt valkoista joulua voita mikään. 

Ostin torstaina itselleni uuden kahvikupin joka sanoo; Rakastu arkeen. Nauti Hetkestä. Se sopii hyvin tähänkin kohtaan.

Nyt glögiä, piparia ja aurajuustoa. Sitten saunaan ja lämpimän untuvapeiton alle unille. Pimeydelle ja kylmyydelle turpaan ja kovaa! 

Ja onneksi huomenna kun lähden töihin saan mennä miehen autolla. Siinä on meinaan webasto...


© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.