torstai 15. elokuuta 2019

Kauhulla odotan mitä eskarivuosi tuo tullessaan...



Olkaa hyvä maailma, miniminä selvästi yhtä mahtavalla, ronskilla ja ironisella huumorintajulla varustettu kuin meikäläinen.

Ensimmäisen eskaripäivän askartelu. Kovaan ääneen esikoulun pihalla minulle ja muutamalle ylimääräiselle korvalle selostettuna.

No katos äiti. Muut askarteli Elsa linnan, mutta mä askartelin sut vesisynnyttämässä. Tässä kato tää allas ja sitten sä ja sitten sä synnytät sinne. Hahahhaa eikö ookki hieno? 

Reipas tyttö. Taitava askartelemaan ja selvästi tietää maailmanmenosta paljon. Hyvin meni päivä, oli palaute.

Enpä kysellyt enempää mitä elämänviisauksia vesisynnytyksen lisäksi on hän ensimmäisenä päivänään kertonut. Ainakin varmasti hän teki unohtumattoman ensivaikutelman.

Hahahhaa voi luoja mihin tässä vielä joutuu.


keskiviikko 14. elokuuta 2019

Helppo, tehokas ja lähes ilmainen tapa kuntoilla kotona!



Tiedättekö mitä lapsuudesta tuttua hommaa olen viime aikoina tehnyt kotona, kun lenkille en ole ehtinyt tai päässyt? No hyppinyt hyppynarua!

Luin jostain artikkelin, jossa sanottiin, että 10 minuutin hyppely vastaa teholtaan puolen tunnin hölkkää. Tiedä sitten, mutta tehokasta se ainakin on! 10 minuuttia voi kuulostaa lyhyelle ajalle, mutta vasta-alkajana hyvä kun pari minuuttia meni ennen kuin pakko oli pitää taukoa.

Taattu hiki ja hengästyminen! Ja mietinpähän vaan, että miten sitä joskus lapsena on osannut ja jaksanut hyppiä ties mitä temppuja? Nyt perus pomppiminen välihypyllä ja ilman aiheuttaa jalkojen ja narun sotkeutumista.

Olen eiliseen saakka hyppinyt lasten hyppynarulla, joka oli kovaa muovia - ja näin ollen sattui varpaisiin - ja hitusen liian lyhyt. Eilen ajattelin kauppareissulla ostaa ihan kunnon hyppiksen itselleni, mutta hyllyvälissä iski piheys. Minähän en 20 euroa narusta maksa, kun vieressä myydään lasten hyppynaruja alle kahden euron.

Ostin lasten 4 metrin mittaisen narun ja ihan vaan ronskisti saksien ja solmun avulla lyhensin sen sopivaksi itselleni. Huimat 1,7 euroa maksoi tämä kuntoiluväline! Lasten kesälelut nimittäin oli nyt - 40% alennuksessa!

Helppoa, nopeaa ja tehokasta samalla, kun itse katsoo lempisarjaansa tai lapset tapittaa Pikku Kakkosta!

Seuraavaksi ajattelin kokeilla toista lapauudesta tuttua välinettä, mediassa hehkutettua hulavannetta! Kotikuntoilu olohuoneessa tulee nimittäin olemaan osa arkeani, kun palaan töihin ja olen joka toinen viikko lasten kanssa lähestulkoon yksinäni. Siinä ei niin vaan enää lähdetäkkään työpäivän jälkeen juoksulenkille!

Kertokaa jos olette kokeilleet hulavannetta, onko se hintansa väärti hankinta?



maanantai 12. elokuuta 2019

Kateus on sielun home, mutta...



Kävin eilen pitkästä aikaa kahden ystäväni kanssa kahvilla. Oli aivan ihana istua pari tuntia kahvilan lämpimässä tunnelmassa ja uppotua heidän elämäänsä. Vaihtaa kuulumisia, juoruilla ja olla ihan vain Laura. Toinen ystäväsitäni manasi hetken päästä koittavaa parin tunnin yksinäistä junamatkaa ja minä olin, että vau! Minulle se olisi juhlaa.

Nukkuisin, katsoisin sarjoja ja vain olisin hiljaa kaksi tuntia. Miten luksusta! Ja miten sitä aina kaipaakin sitä, mitä ei sillä hetkellä juuri kovinkaan usein ole tarjolla? Kateus on sielun home, mutta samalla on opettanut minua nauttimaan niistä arjen pienistä iloista ihan eri tavalla.

Nimittäin, kun minä asuin puolisen vuotta ihan yksinäni, minä vihasin sitä. Vihasin sitä, kun iltaisin oli niin hiljaista. Vihasin sitä, kun ruokaa piti tehdä vain yhdelle. Usein ruokani olikin pakastevihanneksia ja tonnikalaa, koska yhdelle kokkaaminen oli turhaa.

Nyt, kun vain saisi olla joskus vuorokauden yksin. Saisi viettää päivän, kun ei tarvitsisi kokata kenellekkään ja saisi tulla illalla hiljaiseen kotiin ilman iltakiukkuja ja tiskivuoria.

Tiedän, että nyt elän oikeasti elämäni parasta aikaa jota kaipaan heti, kun se on ohi. Se onkin ironista, että nämä asiat joita nyt saan jo yli äyräiden, on varmasti niitä hetkiä joita kaipaan sitten hetken päästä. 10 vuoden päästä, kun osa ystävistäni vasta ehkä aloittelee perhe-elämäänsä ovat minun lapseni jo kovin isoja. Lyön pääni pantiksi, että silloin iskee se kateus ja iltatähden kaipuu. Minäkin haluan vauvan, minäkin haluan taaperon ja minäkin haluan taas pikkulapsiaikaa jossa minua kaivattiin 24/7 siihen vierelle.

Niistä asioista osaa niin eri tavalla nauttia, kun niitä ei niin usein saa. Tätä tunnetta odotan myös töihin paluuni jälkeen. Koska kai se on uskallettava sanoa ääneen; nautin myös lasteni seurasta aivan eri tavalla, kun en ole heidän kanssaan koko ajan. Ikävä tekee todellakin hyvää myös minulle äitinä.

Suunnittelimme ystävieni kanssa hieman, että muutaman viikon päästä viettäisimme viinibailu iltaa vielä kerran, ennen kuin arkeni alkaa. Odotan sitä jo nyt niin innoissani ja samalla muistan, miten viini-illoistakin - tai enemmänkin vodakaillat silloin.. - meni maku silloin kuin se oli joka viikonloppuista.

Nautitaan siitä mitä meillä juuri nyt on. Muttei pieni kateus kenellekään pahaa tee. Kateus voi olla myös hyvää, kun on pientä ja opettaa nauttimaan niistä arjen pienistä iloista.


lauantai 10. elokuuta 2019

Vinkkejä päivähoidon aloitukseen



Me aloitettiin torstaina tutustumaan tyttöjen päiväkotiin. Hoitosopimus meillä alkaa jo keskiviikkona, mutta työelämään palaan vasta syyskuussa joten hoitopäivät ovat aluksi leppoisia ja lyhyitä jotta lapset saavat totutella uuteen arkeen.

Oma työni on tosiaan myös päiväkodissa, olen  lastenhoitajana monikulttuurisessa päiväkodissa. Ajattelin siis jakaa omat hyväksi koetut vinkkini koskien päivähoidon aloitusta. Niin työntekijänä kuin vanhempanakin.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä, tee aloitus, tutustuminen ja totuttelu rauhassa. Jos mahdollista, ainahan se ei ole jos vaikka työ alkaa nopealla aikataululla tai loma-aikaan.

Me aloitettiin tosiaan torstaina ja käytiin myös perjantaina päiväkodin pihalla leikkimässä. Ensi viikolla isompi saa jo mennä hetkeksi omaan ryhmään ilman minua, katsotaan josko loppuviikosta pieninkin uskaltaa. Sitten muutama tunti, puolikas päivä...Pienin askelin, koska kun työni alkaa on hoitopäivät heti melkein 9 tunnin mittaisia.

Hidas aloitus auttaa minua myös vanhempana paljon. Opin tuntemaan päivkodin henkilökuntaa, nään toimintaa ja sen, että lapseni viihtyvät siellä. Omaa mielenrauhaa tuo paljon nämä kaikki ja lapset ovat helpompi jättää päivähoitoon, kun työ alkaa.

Henkisesti kannattaa valmistautua myös siihen, että hoitopäivän jälkeen kotiin tulee sylitakiainen joka kiukuttelee ja kitisee. Omille vanhemmille on turvallista kiukutella rankan hoitopäivän jälkeen. Varustaudu tekemällä ruoka ennakkoon ja unohtamalla kotityöt, saatte rauhassa sylitellä ja kiukutella! Ei tosin aina niin helppoa - eikä mukavaa - oman rankan työpäivän jälkeen...

Nimikoi lapsesi kaikki tavarat ja vaatteet. Tätä ei voi toitottaa tarpeeksi - joskin itse myös vanhempana olin viime hoitopaikassa tässä vähän huono. Valitettavasti päivähoidossa katoaa tavaraa, kun lapset omatoimisesti tekee ja heitä on niin paljon. On suurempi mahdollisuus saada tavarat ja vaatteet takaisin jos niissä lukee lapsen nimi.

Vuosia sitten olin tulossa oman pienryhmäni, neljän lapsen kanssa ulkoa sisälle. Lapset riisuivat omatoimisesti suurimman osan vaatteista jo eteisessä ja minä laitoin vaatteita heidän kanssaan oikeille paikoille. Yhdet hanskat oli kahden metrin matkalla eteisestä lokerolle kadonneet. Siis aivan kadonneet, niitä ei löydetty mistään. Kunnes parin tunnin pähkäilyn ja päiväunien jälkeen tajusin kurkata eteisen patterin taakse ja siellähän ne oli...

Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä!



Josts pääsemme aasinsiltana siihen, että todellakin tapahtuu silmänräpäyksessä. Kaikkea voi päivähoidossa tapahtua eikä tämän todellakaan ole tarkoitus pelotella vanhempia. Vaan pyytää ymmärrystä siihen, että jos lapsellasi on kuhmu päässä tai hän tipahtaa keinusta taikka liukumäestä, niin valitettavasti sellaista sattuu. Koko ajan ei voi olla vieressä ja vaikka olisi, niin se on vain yksi silmänräpäys.

Tähän yritän itsekin vanhempana totutella, nimittäin ensimmäisenä tutustumispäivänä meidän eskarilaista joka oli mukana, kiusattiin heti ja kaveri repäisi häntä naamasta. Minä vanhempani olisi halunnut ottaa lapset kainaloon ja juosta kotiin, ei me olla valmiita pahaa ja isoa maailmaa varten. Mutta lastenhoitaja vanhempi pisti jarrut päälle ja totesi cmoon, sellaista valitettavasti sattuu kaikille.

Henkilökunnalle kannattaa kertoa omasta epävarmuudestaan ja peloistaan päivähoitoon liittyen. Jutteleminen helpottaa. Ja se helpottaa, kun työpäivän aikana saa kysellä vaikka tekstiviestillä kuulumisia tai saa automaattisesti viestin, että kaikki on ok. Nimittäin vaikka lapsi huutaisi kurkkusuorana päivähoitoon jättäessä, niin yleensä siellä menee ihan kivasti kuitenkin päivä.

Kaikilta työntekijöiltä toivon lämpöä, kiinnostusta ja tukea jokaiselle uudelle lapselle ja hänen perheelleen. Vaikka sinulle ja minulle on työ ja uusi lapsi tuttua huttua, niin sille perheelle ei. Ota uusi perhe ja lapsi huomioon, kysele kuulumisia ja tutustu heihin. Hän on jonkun koko maailma, vaikka sinulle vain yksi uusi hoitolapsi.

Viimeisempänä ja kaikkein tärkeimpänä; älä pelkää äläkä koe huonoa omatuntoa. Töitä on tehtävä, päiväkoti ei ole mikään keskistysleiri. Vaikka ryhmäkoot ovat isoja ja kauhukertomuksia saa netistä lukea, niin suurin osa hoitajista ja päiväkodeista on aivan ihania. Suurin osa lapsista nauttii kavereista ja päivistä omassa päiväkodissaan, vaikka hälinää, vilinää ja melskettä riittää.

Kyllä ne lapset pärjää, kyllä ne lapset tottuu. Meillä vanhemmilla voi mennä joskus vähän enemmän aikaa tähän suureen muutokseen...

Mun on myös pakko myöntää, että jännitän paljon enemmän esikoulun aloitusta. Kuusivuotias on vielä niin kovin pieni ja siellä ryhmä on paljon suurempi ja aikuisia on vähemmän. Me emme myöskään ole samalla tavalla päässeet tutustumaan sinne ja aloittamaan rauhassa, en tunne aikuisia enkä muita lapsia. Eikä hänkään.

Hyvin se menee. Kuten aina. Mutta äitiä vähän hirvittää.


keskiviikko 7. elokuuta 2019

Suurin osa elämästi on arkea, tee siitä ihanaa



Otsikko on mustavalkoisena tulostettu mietelause työpaikkani vessassa. Ja se on niin totta. Tätä mietelausetta minä välillä mietin ja koitan tavoitella arkista onnellisuutta.

Täyttelin edellisiltana kauhealla kiireellä - koska olin tietenkin unohtanut, ja aika olisi heti aamusta - keskimmäisen ja nuorimmaisen lapsemme neuvolalappuja. Yhdessä kohdassa kysyttiin millainen mielestäni meidän parisuhde on. Kirjoitin tasapainoinen ja hyvä. Meinasin kirjoittaa arkinen, mutta sitten pysähdyin miettimään.

Arkinen koetaan sanana joskus vähän tylsässä merkityksessä. Se on vähän pliisu, se on vähän harmaa. Arkinen. Tarkoittaisiko arkinen parisuhde sitä, että me murahdellaan toisillemme ja konemaisesti tiedämme toistemme jokaisen liikkeen. Koska eihän me sellaisia olla. Minulle arkinen parisuhde tarkoittaa tasapainoa, tavallisuutta hyvällä tavalla ja turvallisuutta. Tässä ollaan juuri nyt, onnellisina juuri näin.

Minulle, kun arki, arkinen ja arkisuus on just sitä elämän parasta aikaa. Sana arki on sitä ihan tavallista, onnellista ja ihanaa aikaa. Oli kyse sitten parisuhteesta, lapsista tai päivistä. 

Suurin osa meidän elämästä on arkea ja siitä kannattaa opetella nauttimaan. Arki tarvitsee joskus boostikseen vähän glitteriä ja juhlaa, mutta minulle nekin hetket ovat aina sitä varten, että jaksan arkea paremmin ja arki maistuu taas paremmalta.

Meidän arki on ollut kaksi vuotta aikataulutonta. Puistotreffejä, pyykkikasoja ja kotoilua. Ihan pian meidän arki muuttuu. Työtä, aikatauluja, nuhaneniä ja kiirettä. Mutta myös lasten onnea uusien kavereiden muodossa, hienoja päiväkoti askarteluita, rauhallisia aamukahveja työmatkalla, työkavereita, omaa elämää ja suurempaa tilipussia.

Minä olen aina ollut arjesta nautiskelija, varsinkin nyt perheellisenä. Ja se on taito josta olen onnellinen. Koska totuus on se, että sitä arkea on viisi päivää viikossa. 

Parasta ehkä meidän uudessa arjessa on kuitenkin se, että sitten viikonloppukin tuntuu oikeasti viikonlopulta. Joululoma ja kesäloma lomalta. 

Vaikka uusi arki jännittää, niin se tuntuu hyvältä. Jo riitti tämä kotiäidin arki, johan se kaksi vuotta kestikin taas. Nyt alkaa se työssä käyvän vanhemman arki. Ruuhkavuosiksikin kai kutsutaan. Mutta eiköhän me aikataulujen ja ruutinien kanssa löydetä se onnellinen ja kiireinen, mutta ihana balanssi.



sunnuntai 4. elokuuta 2019

Kun lapset olivat liian viekkaita...



Meillä on lapsilla vähän vaikeaa tuo siivous. Edellisiltana sitten fiksuna äitinä ajattelin olla viekas ja kehitin tarinan siivouksen iloksi. Leikin kautta ja silleen, josko kerrankin vältyttäisiin siltä, että minä miljoona kertaa sanon ja aina joku itkee tai kitisee. Joskus myös äiti.. 

Koska tytöt ovat prinsessa faneja ja lumikkileikit ovat in:

Lumikin noita oli heittänyt myrkytettyjä tavaroita lasten sänkyyn ja ne oli mahdollisimman nopeasti siivottava jotta sänkyyn pääsisi nukkumaan! Lasten sängyt olivat siis täynnä päivän touhuista jääneitä tavaroita ja oli aika mennä nukkumaan 

Yllättäkää äiti ja huone on tiptop kun tulen suihkusta.

Molemmat nyökkäsivät innoissaan ja lähtivät suihkunraikkaina huoneeseen pikapikaa ja minä painuin suihkuun.

Kävelin tyytyväisenä suihkun jälkeen huoneeseen ja myhäilin itsekseni miten viisas olin ollut. Huoneesta vain ei kuulunut pihahdustakaan.. 

Löysin lapseni vaatekaapista. Siellä he piilossa hihittelivät. Kiukku nosti jo päätään, taas kerran siivous oli vaikeaa!!! Kunnes esikoiseni hihityksen lomassa sai sanotuksi. 

Katsos äiti. Kun se noita tuli takaisin. Meidän piti siivouksen sijasta piiloutua tänne kaappiin! 

Äiti 0-1 lapset. Nuo kekseliäät ja viisaat naperot. 



lauantai 3. elokuuta 2019

Kesäloma lasten kanssa käy kalliiksi



Äiti mennäänkö muumimaailmaan? Koska mennään taas sinne zoolandiaan? Äiti kuulitko radiosta tuon huvipuiston mainoksen, me halutaan sinne joskus!

Joskus kyllä, mutta kaikkeen ei ole - eikä kyllä tarvitsekaan olla - saman kesän aikana varaa. Jestas lapsiperheen kesän kustannukset voivat olla isoja.

Pakko myöntää, että vasta näin itse vanhempana olen ymmärtänyt miten kalliiksi lasten kanssa reissaaminen ja kaikki spesiaali kesätouhu käy. Juuri eilen, kun tililtäni lähti 112 euroa muumimaailman lippuihin mietin, että huh huh. Ja summa sen kuin kasvaa kesä kesältä oli kohteena mikä tahansa.

Sain kerran lukea yhtä kesksutelua, idioottimaista sellaista, jossa ihmeteltiin miksi ei voi olla varaa viedä lapsiaan edes kerran kesässä huvipuistoon. Kun meidän lapset ovat yli 120 cm pitkiä, maksaa jo pelkät lasten rannekkeet 141 euroa. Huh. Se on todella iso summa. Siihen, kun laskee mahdolliset matkat, eväät, ruoat, yöpymisen jne.. Tulee helposti summaksi monta sataa. Se on iso summa se.

Jo pelkästään kahden tai kolmen lapsen vieminen sisäleikkipuistoon on kallista. Ei sinne mennä ihan muuten vain kun siltä tuntuu näim hoitovapaalla. Omat eväät on kielletty joten ruokailuunkiin täytyy aina varata vähän rahaa. Sisäleikkipuisto kuulostaa sellaiselta kivalta sadepäivän tekemiseltä, mutta käy lopulta helposti aika hintavaksi. Vinkkinä muuten, leos leikkimaassa on 10 euron päivä tiistaisin!

Me käytiin tossa kesäkuun lopussa Hämeenlinnassa kylpylähotellissa. Hotelliyö tuttava-alennuksella oli yli satasen, päivällinen hotellin ravintolassa satasen. Ei kovin halpaa lystiä sekään.

Onhan se lasten ilo sen arvoista. Mutta kallista. Onneksi on myös paljon erilaisia ilmaisia tapahtumia ja juttuja joita kesäisin voi tehdä. Turun seikkailupuisto on meidän lasten lemppari ja tällä viikolla kävimme Salon iltatorilla lasten päivänä.

Siellä esiintyi Hevisaurus ja oli kaikkea kivaa lapsille maalaamisesta keppihevosratoihin.

Lasten kanssa kesä voi tulla kalliiksi. Ei sitä ennen ole tajunnut ennen kuin itse on maksajan roolissa. Lasten ilo on sen arvoista, mutta kyllähän kaikki on aika hullun hintaisia nykypäivänä. Tai sittem vain se tuntuu siltä, kun itse maksaa ja on kotihoidontuella vielä kuukauden...

Lapset rikastuttavat elämää. Mutta rikastumaan heidän kanssaan ei pääse, hah.

Olen miettinyt tulevia kesiä ja niiden reissuja. Ensi kesänä haaveilemme menevämme ulkomaille, ehkäpä Kreikkaan. Matkakuume on kova, mutta kolmen lapsen kanssa matka on iso sijoitus ja säästökohde.

Nimittäin pitkästä aikaa minullakin ihan oikeasti on kesäloma ensi kesänä. Arki alkaa kuukauden päästä.

Säännöllinen kerran kuussa ilmestyvä palkka kuulostaa tällä hetkellä aivan ihanalta. Jos saisi hieman säästettyäkkin sitä rahaa.

Sukanvarteen. Niitä ajokortteja ja tulevien kesien huvipuistoreissuja. Nimittäin vaikka lasten kanssa kesäeläminen voi olla kallista, niin rajojen puitteissa haluan heille elämyksiä ja mahdollisuuksia tarjota. Mekin ollaan minun hoitovapaani aikana menty ja tehty aika paljon. Se on vaatinut rahaa, mutta me ollaan sellainen perhe että pitkälti materian sijasta valitaan elämykset.

Säästetään esimerkiksi vaatteissa ja muissa, mutta saatetaan lähteä extempore laivareissulle lasten kanssa. Ja onneksi omen voinut kuitenkin tienata näiden somehommien kautta jonkin verran, etten ihan kh tuen varassa killu.

Summa summarum. Elämä kallis. Lapset vielä kalliimpia.

Ja tämän tajuaa vasta oikeasti vanhempana.


torstai 1. elokuuta 2019

Vinkkejä sinulle joka haluat aloittaa laadukkaamman somekuvaamisen helposti!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen & Indieplacen kanssa




Poistelin yksi päivä Instagramista vanhoja kuviani. Samoin piiltin blogini vanhoja tekstejä paljon. Molempia tein ilman sen suurempaa syytä, reilu kuuden vuoden aikana sekä tekstejä ja kuvia on vain kertynyt niin iso kasa, etten keksinyt syytä pitää niitä kaikkia esillä. Tekstejä ja kuvia selatessani huomasin, että yksi asia on muuttunut vuosien saatossa paljon. Nimittäin minun ottamat valokuvani.

Kun aloitin bloggaamisen tai nykypäivänä vaikuttamiseksi kutsuttavan harrastuksen - onhan Instagram nykyään yhtä iso intohimo minulle kuin tämä blogikin - niin kuvasin kuvat lähinnä älypuhelimellani. Puhelin oli ensimmäisiä älyluurejani eikä mitenkään niissä spekseissä mitä nykyinen puhelimeni on. Kuvat olivat suttuisia ja iskettiin muokaamattomina blogiin sekä Instagramiin.

Maailma muuttuu ja niin on muuttunut tämä harrastuskin. Nykyään blogien ja sosiaalisen median kanavien kuvilta sekä teksteiltä vaaditaan todella paljon enemmän laatua. Suosituimpien vaikuttajien valokuvat ovat jopa parempia kuin aikakausilehtien. Oma mielenkiintoni kuvausta kohtaan on syttynyt vasta sanotaanko ehkä vuoden sisällä, vaikka jo vuosia olen kunnon kameran omistanutkin. Vasta lähiaikoina olen ruvennut opettelemaan kameran asetuksia ja niiden vaikutuksia valokuvan lopputulokseen. Mitenkään erityisen hyvänä en itseäni vielä pidä, mutta pienessä ajassa olen oppinut jo todella paljo. Ja nyt jaan teille omat vinkkini ja tipsini miten valokuvauksessa pääsee helposti alkuun jos kuvaus yhtään kiinnostaa! Erityisesti vinkkini ja valokuvani koskevat lapsia, kuten arvata saattaa.

Yhä useampi "ihan normaali" äiti tai ihan vain ihminen innostuu tavoitteellisesta vaikuttamisesta. Tavoitteena yleensä on kasvattaa seuraajiaan ja näin ollen saada tienestejä sosiaalisen median kautta. Moni harrastaa sometyötä ilman blogi tai vlogi taustaa ja Instagram kasvattaa koko ajan jalansijaansa omienkin tulojeni lähteenä. Se on sitä nykypäivää ja nykypäivänä kuka tahansa meistä tai heistä voivat aloittaa vaikuttamisen ja tienaamisen sosiaalisen median kautta. Se vaatii aikaa, taitoa ja sitkeyttä, mutta on todellakin mahdollista, vaikka vuosia et esimerkiksi olisi blogannutkaan. 





Ensinnäkin kameralla on todellakin väliä. Ainakin minä olen asian kokenut näin. Sain tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä itselleni uuden kameran Olympus Pen EP-L 9 järjestelmäkameran. Olympus on minulle entuudestaan tuttu ja olen joskus omistanut Pen sarjan vanhemman mallin. Vaihdoin sen kuitenkin jossain kohtaa kunnon järkkäriin ja lähiaikoina olen ruvennut todella katumaan vaihtoa ja kaipaamaan uudestaan pientä ja näppärää vehjettä joka kulkee helposti mukana kolmen lapsen kanssa. Onnekseni tämän yhteistyön myötä haaveeni toteutui!

No miksi tämä on meille kaikille bloggaajille ja instagrammaajille loistava vehje? Koko tietenkin, onhan tämä nyt näppän pieni ja kulkee hyvin mukana kaunissa kameralaukussa.

Toinen on ehdoton kameran ominaisuus minulle; wifi&bluetooth yhteys jonka avulla kuvat siirtää käden käänteessä kamerasta puhelimeen ja sosiaaliseen mediaan. Yhteyden kautta käyttöön saa myös kaukolaukaisimen joka on ihan ehdoton asukuvien ottamisessa kotona! Tai ihanien perhepotrettien. Ennen kaikki kuvani olivat kännykällä otettuja, nyt en muista koska olisin viimeksi lisännyt Instagramiin tai blogiin puhelimella otetun kuvan. Haluan nykyään panostaa kuviin ja niiden laatuun paljon enemmän!

Ja se on tuottanut tulosta; panostukseni jälkeen esimerkiksi Instagramtilini seuraajamäärät ovat kasvaneet hurjasti! Kuvat ovat tärkeässä roolissa ja samanlaisella kuvien muokkaustyylillä olen saanyt yhtenäistettyä instagramini feediä, ja se on huomattavasti vaikuttanut seuraajien määrään ja yritysten mielenkiintoon minua ja osaamistani kohtaan. Esimerkiksi heinäkuussa tienasin Instagramini kautta 390 euroa. Ennätykseni, josta olen aivan hurjan ylpeä! 

Tykkään kameran kosketusnäytöstä. Sen avulla saan nopeasti tarkennettua kuvattaessa oikeaan kohtaan ja lapsia kuvatessa nopeus on todellakin valttia.

Kameran mukana kannattaa aina hankkia vähintäänkin yksi objektiivi, jo se tekee ihmeitä kuville. Nyt on Olympuksella voimassa huikea tarjous! Saat Olympus E-PL9 kameran ja 45 mm objektiivin pakettihintaan pelkän kameran rungon hinnalla. Tarjouksen alennus on siis peräti 259,90 euroa!

Tämä 45mm objektiivi sumentaa ihanasti valokuvan taustan ja näin ollen kuvasta tulee heti jotenkin laadukaammaan näköinen eikö?





Näissä kuvissa ideana on uglylocation valokuvahaaste. Oletteko kuulleet siitä? Tämä 45 mm 1:1.8 objektiivi on aivan täydellinen haasteeseen! Haasteen ideana on, että asukuvat otetaan paikassa jota ei muuten valitsi kuvauksen taustaksi sen epäsiisteyden tai rumuuden vuoksi. Rumassa ja epäsiistissä ympäristössä voi saada aikaan hienoja kuvia eikö? Varsinkin, kun tarvittaessa tämä objektiivi sumentaa ruman taustan aika taidokkaasti pois. Loistava valinta lapsiperhevaikuttajalle, jonka kuvaustaustat saattaisivat muuten olla välillä täynnä pieniä sukkia ja lelukasoja..




Viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä kerron teille salaisuuden. Nimittäin ei tarvitse olla kummoinenkaan valokuvaaja saadakseen upeita kuvia aikaiseksi! Jostain se on lähdettävä ja esimerkiksi tällä Olympuksen laadukkaalla kameralla ja 45mm objektiivilla saa aikaan upeita kuvia, vaikka ei tietäisi hölkäsen pöläystä kameran asetuksista. Automaattoasetuksilla saa jo ihmeitä aikaan, kun kädessä on hyvä väline ja intoa!

Lapsia kuvatessa minun ideologini on mitä enemmän, sen parempi! Hah. Sadasta kuvasta harva on sellainen jonka haluan julkaista. Tämä ei tosiaankaan liity kameraan, vaan lapsiini. En halua pakottaa heitä kuviin ja tykkään kovasti kuvista joissa he eivät pönötä poseeraamassa, vaan tilanteet ovat aitoja. Toki poseeraus on heidän rakkautensa ainakin joka toinen päivä, mutta kuitenkin. Usein heitä kuvatessani - kuten näissä kuvissa - pyydän heitä tekemään jotain jotta kuviin saadaan liikettä ja aitoutta. Kolme lasta tuntuu välillä mahdottomalta saada samaan onnistuneeseen kuvaan, mutta siksi on tärkeää, että välineistö on kunnossa. Yritän myös usein kuvata heitä tilanteiden keskellä ilman poseerausta, vähän vaivihkaan. Näin kuvista tulee aitoja ja lämpimiä.





Tätä kameraa ei turhaan kyllä sanota bloggaajien ja vaikuttajien kameraksi. Se on näppärä kantaa mukana, se on hyvä ja helppo käyttää ja se on myös ihan kohtuu edullinen hankinta. Plussaa näppärä yhteys jolla siirtää kuvat älypuhelimeen ja kääntyvä kosketusnäyttö jolla voi ottaa selfieitä, hah. Minä odotan innolla, että lapsenikin hieman kasvavat jotta pääsevät kuvaamaan kanssani. Nimittäin tämä kamera sopii näppärästi myös heidän käsiinsä kokonsa puolesta!

Saadaksesi seuraajia, kiinnostusta  ja tuloja esimerkiksi Instagramin kautta, sinun ei tarvitse olla maailman paras kuvaaja. Hyvä kamera ja pieni muokkaustaito on minulle ollut kaiken A&O - salaisuus, valmiita muokkausasetuksia saa ostettua netistä ja näitä minäkin käytän pienellä twistillä. Sosiaalisessa mediassa pitää erottua ja olla kiinnostava. Kun hyvä kamera ja into on hankittu, niin mieti mikä on sinun juttusi. Minun juttuni on arkisuus ja lapset. Ollen realistinen kotiäiti sarkasmilla, itseironialla ja huumorintajulla höystettynä. Rakastan sitä mitä teen ja olen oikeasti oma itseni. Pienen filtterin, kuvanrajauksen ja taustansumentamisen avulla. 












keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Sopivasti laiska vanhempi on kasvatuskeinoista parhain



Taas kerran olen saanut huomata miten sopivasti laiska vanhemmuus kantaa hedelmää hyvin paljon.

Tosiaan maanantaina manaamani koko yön kestäneet vatsakrampit osottautuivat vatsataudiksi. Kiva. Taas. Minä ja taapero sairastuimme siihen molemmat, mutta kuten arvata saattaa, taapero ei ollut moksiskaan. Itse taasen kärsin edelleen ruoan jälkeen krampeista ja vatsa on kipeä, vaikkakin taudista ei ole maanantaitiistai välisen yön jälkeen ollut merkkiäkään.

Kun lahnana makasin vatsallani maanantain lähes koko päivän, huomasin taas miten laiskavanhemmuus kantaa hedelmää. Lapset ovat todella taitavia, kun saavat - tai joutuvat - suoriutumaan asioista ihan itse. Tai saavat siihen mahdollisuuden helpomman kautta välillä vähän liikaa suorittavalta äidiltään...

Mies oli totta kai iltavuorossa, koska eihän äiti ehdi sairastamaan. Kyllä sen universumi tietää. Ja minä koitin tuskan ja työn kautta saada arkea pyörimään niin, että ehdin juoksemaan vessaan ja takaisin krampeissa sohvalle. Kivaa. Siinä välissä sain vaihtaa taaperolta varmaan 15 vaippaa ja yrittää keksiä isommille tekemistä. Ja tehdä ruokaa, ja siivota ruokailun jäljet. Vaan lapseni minut yllättivät.

He mukisematta siivosivat ruokailuiden jäljet keittiöstä, kun minä makasin sohvalla vatsallani. Paijasivat ja passasivat pienintä ja koittivat hänet saada viihtymään. Kiukuttelematta suorittivat iltatoimet ja siinä selän kääntäessäni olivat suihkuttaneet myös perheen pienimmän. Menivät mukisematta ja kiltisti nukkumaan niin ettei minun tarvinnut käydä lastenhuoneessa kertaakaan.



Pukivat, pesivät ja touhusivat hienosti koko päivän.

Tiistai toki oli sitten jo erilainen, minä edelleen nuutunut koska en kivuiltani saanut unta ja lapse hyppivät seinille. Tappelivat koko ajan. Taapero tuhosi koko ajan. Leikkelivät yhden barbien hiukset pilalle ja leikkivät kiellosta huolimatta salaa vesileikkejä sisällä. Taikahiekka levisi pisin keittiön lattiaa ja minusta tuntui, että karjuin ja komensin koko eilisen päivän.

Illalla sovittiin, halailtiin ja pyydeltiin anteeksi puolin ja toisin. Huonoja päiviä on meillä kaikilla.

Ja hyviä. Kuten sain maanantaina huomata. Ehkä he tosissaan huomasivat ettei äiti pysty nyt puolesta passaamaan ja ehkä minä tosissani tajusin etten todellakaan ole kykeneväinen kovinkaan paljoon ja annoin ja pyysin heitä tekemään enemmän itse mitä yleensä. Niin tai näin, oikein toimiva kasvatustyyli tämä hivenen jalka haudassa makaaminen sohvalla.

Ehdottomasti menee jatkoon. Kuitenkin toivottavasti ajatustasolla ilman vatsatautia, vatsakramppeja ja toiletissa juoksemista.


maanantai 29. heinäkuuta 2019

Niin loppu näihin kamaliin vatsavaivoihin

Viimeksi olin loppu uniongelmiin - jotka muuten ovat parantuneet hirveän paljon jostain tuntemattomasta syystä, ihanaa - ja nyt valitan hieman vatsavaivoista. Mutta oikeasti, viime yön ja päivän kramppien ja polttojen kanssa valvoneena sanon, että järkihän tässä menee.

Taustaa sen verran, että vatsavaivani alkoivat joskus teini-iässä. Tutkittiin verikokeilla ja tähystyksellä ja mitään syytä ei löytynyt. Keskimmäisen lapsemme synnytyksen jälkeen aloitin gluteenittoman ruokavalion ja taivas aukeni. Kivut ja turvotus lähtivät ja olo oli ihana hyvin pitkään. Tästä on reilu neljä vuotta. Neljään vuoteen on kuitenkin mahtunut huonojakin kausia ja nyt taitaa olla jokin sellainen menossa.

Kun tuntuu, että mikään ei sovi ja vatsa kuplii ja möyrii koko ajan.

Eilinen päivä oli pitkästä aikaa suoraan sanottuna yhtä helvettiä ja edelleen vatsaa polttelee. Enkä todellakaan tiedä mitä sellaista taas olen syönyt, että vatsa reagoi näin. Toki lauantaina olimme juhlimassa ja alkoholi on aina ärsyttänyt vatsaani, mutta ei todellakaan tässä määrin.

Turhauttavinta on se, että mikään ei tunnu auttanut. Syön tai teen mitä vain. Laktoosi ja gluteeni ovat selvästi vihamiehiä, mutta huonoina päivinä voi olla ihan kaikki. Pyhällä hengellä ja vedellä kun eläisi olisi kaikki hyvin.

Toisaalta taas en ihmettele jos vatsani ja suolistoni on vähän sekaisin. Olenhan tässä viimeisen puolen vuoden sisällä syönyt kolme antibioottikuuria. Yhden rintatulehdukseen, yksi satsi ennen viisureiden poistoa ja kunnon kuuri sen jälkeen. Että tuota...

Nyt ajattelin kokeilla kokonaan viljatonta ja hivenen vhh:n tyylistä ruokavaliota joskos siitä olisi apua. Hedelmiä ja marjoja syön, mutta pasta, leipä, puurot, murot ja keksit yms jääköön nyt pois. Josko olisi jotain vaikutusta. Järkihän tässä menee.

Kyllä helpotti. Ei vatsakrampit, mutta pieni turhautumisen purkaus. Ärysttävää. Olen niin kateellinen niille jota voivat syödä mitä vain ja voida hyvin. Tai oikeastaan myös heille joilla on jokin rajoittava ruokavalio, mutta tietävät mitä suuhunsa eivät voi laittaa. Kateus on sielun home, ruoka taitaa olla minun vatsani.


sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Elokuvia ja sarjoja ilman internet yhteyttä (+ARVONTA!)

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplay ja Indieplace kanssa



Me ollaan tässä lähiaikoina menty ja reissattu lasten kanssa. Siitäkin huolimatta, että lasten kanssa se reissaaminen ei ole mitään kovin rentouttavaa ja ihanaa aina. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu ja kerron teille erään tarinan, kun sattui ja tapahtui meidän laivareissulla. Nimittäin internet petti meidät juuri väärässä paikassa.

Olimme maksaneet buffetin ihanista antimista 33 euroa per aikuisten nokka. Lapset vetivät ranskalaiset ja jäätelön naamariin ennätysnopeudella. Taapero oli valmis jo ennen kuin ehtisin itse aloittamaan ruokailua. Sitten alkoi se pelleily ja kitinä, koska tylsää.

Minä olen äiti joka ottaa keinot käyttöön, kun tarve vaatii. Olin valmistatunut älypuhelimella ja Viaplayn mobiilisovelluksella tähän ruokailuun, koska tiesin Pipsa Possua tarvittavan. Noh, laivan Wi-fi petti minut juuri väärässä kohtaa. Nimittäin laivan hidas internet ei suostunut pyörittämään sovellusta ja Pipsa Possua.




Ah autuutta. Siitä ruokailusta oli kyllä nautinto ja kulinaarisuus kaukana, kun taapero heitteli tavaroita ja kitis minkä ehti ja itse yritin mahdollisimman nopeasti saada vatsani täyteen, jotta päästäisiin ravintolasta pois.

Kun olisin vaan tajunnut silloi varustautua Viaplayn Offline ominaisuudella, typerä minä.

Koska lasten kanssa matkustaminen on välillä ihan "hiukan" rankkaa meille vanhemmille, niin siihen haluaa varautua mahdollisimman hyvin. Kiitos tämän Viaplan kaupallisen kamppiksen ja siitä saamani tiedon, tällaista tilannetta ei enää tule eteen. Nimittäin Viaplayssa toimii offlinetoiminto.

Se tarkoittaa sitä, että sarjoja ja elokuvia pystyy tallentamaan ja katsomaan ilman internet yhteyttä. Kiitos, kiitos ja kiitos tästä! Uskon, että moni kaipaa tätä ominaisuutta kesäreissuillaan. Oli kyse sitten mökistä, lentokoneesta tai ihan vain auton takapenkistä.

Internet on melkein aina mukana, mutta kuten saimme kantapään kautta tuntea, ei se kuitenkaan ihan aina ole siinä, Joskus on hetkiä, kun netti lagaa tai sitä syystä tai toisesta ei pysty käyttämään.






Minulle tällainen offlinetallenuksien hetki tulee usein iltaisin.

Tällä hetkellä katson Viaplaysta Täydellisten Naisten sarjamaratonia. Sarjan kahdeksan tuotantokautta ilmestyivät valikoimaan kesäkuussa ja olinkin kaivannut paikkaa mistä kyseisen sarjan näkisi. Greyn Anatomiaa tosiaan - minun all time favorite - löytyy Viaplaysta 14 tuotantokautta ja juuri sain ne kaikki katsottua, kun täykkärit ilmestyivät. Seuraavana vuorossa on Chicago Fire ja Chicago Med joiden seuraavat kaudet ilmetyisvät myös kesäkuun alussa Viaplayn valikoimaan!

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa tykkään hetkeksi rauhoittua hyvän sarjan tai leffan pariin sängyssä. Katselen sarjojani kännykällä, mutta näin someaktiivisena se on välillä vähän ärsyttyävää. Koko ajan ilmoituksia pomppaa näyttöön ja keskeyttää Viaplay hetkeni! On paljon mukavampaa katsoa sarjaa offlinessa, kun kännykkä on sitten vain sitä varten ilman ilmoituksia. Päivän aikana lataan aina muutaman seuraavan jakson täykkäreistä Viaplayn sovelluksella ja näin ollen ilmoitusikkunat tulevista viesteistä ja instakommenteista ei häiritse minua, kun netin saa pitää kiinni. Yhden jakson tai elokuvan lataukseen ei montaa minuuttia kulu!



Niin paljon helpompaa ja mukavampaa kuin mykistellä sovellusten ilmoitusasetuksia ja sitten taas kytkeä päälle.

Perheen leffahetkessä seuraavana on Ralf Breaks the internet eli Räyhä Ralf joka tuli kesäkuun puolessa välissä Viaplayn vuokravalikoimaan.

Meillä myös lastenohjelmia katsellaan offlinessa aina, kun he katsovat minun puhelimestani ohjelmia. Samaisesta syystä sekin, ettei ilmoitukset häiritse heitä. On myös omaa mielenrauhaani, kun tiedän, etteivät he vahingossa pääse internetiin ilmoituksia klikkaamalla ja esimerkiksi vahingossa lähetä tai poista jotain minun työjuttujani.

Joku voi ajatella, että pienet on murheet. Mutta juurikin näillä pienillä teoilla saa arjesta mukavampaa, sujuvampaa ja rentouttavampaa! Oli kyse sitten laivan ruokailusta tai omasta hengähdystauostani ennen nukkumaanmenoa, niin pienillä asioilla siitä voi tehdä vähän tai vähän enemmän mukavampaa.

Ja hei! Nyt jollain onnekkaalla on mahdollisuus voittaa 2 kuukauden ilmainen Sarjat&Leffat katselupaketti! Arvontaan voit osallistua kertomalla kommenttikenttään oman sarjalempparisi Viaplayn valikoimasta. Minun on ehdottomasti Greyn Anatomia & Täydelliset naiset! Arvonta loppuu sunnuntaina 4.8 klo 18:00 ! Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät täältä. Onnea arvontaan!



keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Itseironia ja huumori. Vanhemmuuden kantava voima


Jos et tiedä itkisitkö vai nauraisitko, valitse jälkimmäinen. Se on minun mottoni äitiydessä ja vanhemmuuden kivisellä tiellä ja kieltämättä toimii vallan mainiosti. Useimmiten.. 

Kuten tänään, kun leikin uhkapeliä nimeltä taapero ilman vaippaa, ehditäänkö ulos ja altaaseen ennen vahinkoa!

Ei ehditty. Pienet märät jalanjäljet seurasivat eteisestä keittiöön, vaan itse lähdettä ei löytynyt mistään. Kunnes löytyi, kivasti eteisen oven takaata lattialistan alle menneenä. Siivoappa sieltä sitten ihan iisisti. 

Siinä pissaa mä metsästän leikkiä leikkiessäni ehtisin kaatamaan kahvini ja polttamaan päreeni, kun lasten päreet paloi ja kaikki tappelivat ja itkivät. 

Helle, tuskahiki, helle ja vielä kerran tuskahiki. 

Lopulta kaikki kolme istui eteisessä ja tuijotti minua silmiä räpäyttämättä suut mutrussa. Räjähdin aivan hervottomaan nauruun ja mietin miltä tämä touhu ulkopuolisen silmin näyttäisi. Jestas sentään miten surkuhupaisa aamu. 

Vanhemmuuden hermojen menetykset, kaaostilanteet ja kommellukset naurattavat aina. Ei ehkä siinä hetkessä, mutta ainakin jälkikäteen. On tämä yhtä hullun myllyä kolmen lapsen kanssa. Aivan hullua ja kajahtanutta, mutta samalla myös ihanaa. 

Kun kolme kertaa on alakerrasta pusertanut ulos vähän alle ja yli neljä kiloa, täytyy olla jotain masokistin vikaa. Samoja masokistisia piirteitä etsin itsestäni, kun lähden kolmikkoni kanssa yksin johonkin. 

Esimerkiksi eilen, kun yhdellä kävi kauppareissulla sellainen pieni vahinko, että lopulta uintireissun eväät syötiin omalla terassilla ja luonnonvesien sijaan uintiin omalla terassilla kahluualtaassa. 

Kun ei nii naurata, niin naura silti. Joku voi katsoa sinua kuin kajahtanutta, mutta vähän kahjo pitää kolmen lapsen vanhempana ollakkin. Tai jos ei ole, niin kyllä ne lapset äkkiä sen kahjouden sinuun hoitaa. 

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Raskausarpia, suonikohjuja ja läskiä valokuviin



Keneltäkään netissä vähääkään aikaa viettävältä ei varmasti ole mennyt ohi body positive vouhotus. Vouhotus sanaa käytetään yleensä negatiivisessa mielessä, mutta tässä kohtaa tarkoitan sillä vain hyvää. Kun vouhotetaan siitä, että jokainen kroppa on kaunis, ei vouhotus voi olla huonoa.

Itselleni liike on toiminut lähtölaukauksena sille, että olen ollut itselleni armollisempi. Valokuvissa. Katsokaas, kun livenä olen aika sinutt kroppani kanssa, mutta valokuvissa olen viimeiseen asti vältellyt rosoisuutta ja moni kiva kuva on jäänyt julkaisematta, koska siinä on mielestäni ollut jotain huonoa.

Huono asento, jolloin vatsamakkarani näkyy. Huono valaistus, jolloin ihoni couperosa loistaa. Hassu ilme, räjähtänyt tukka tai jotain muuta joka mielestäni on tehnyt kuvasta ruman.



Edelleen kiinnitän näihin asioihin huomiota kuvissani, mutta useimmiten painan silti julkaise nappulaa. Se on katsokaas kunnon terapiaa.

Kun kuva on julkaistu tuhansille eikä kukaan tule kertomaan hyiyökkamala, tajuaa itsekin miten pienestä ja typerästä asiasta on kyse. Ja vaikka joku tulisikin kertomaan - netti kun kannattalee kaikenlaista sakkia - niin kyllä minä luultavasti osaisin jättää sen omaan arvoonsa.


Yllä oleva kuva jäi melkein julkaisematta, koska poskeni ovat siinä mielestäni liian punaiset. Instagramissa minulla on kuvissa käytössä filtteri ja se pelasti tämän kuvan tasoittamalla punaa. Olen teini-iästä saakka peittänyt kasvojeni punaisuutta erilaisten pakkelein. Edelleen se Joe Blasco tuo minulle itsevarmuutta ja mukavuutta. Se on ihan okei, mutta nyt kesällä olen opetellut olemaan arkisin ilman. Hengissä edelleen, kauniina edelleen.

Asioidensa, unelmiensa ja onnellisuutensa eteen saa tehdä töitä. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä jos ei ole onnellinen. Minulle vain on helpompi tapa tehdä se työ henkisesti kuin fyysisesti. Minä haluan pyrkiä olemaan onnellinen js tyytyväinen juuri näin ja juuri tässä hetkessä. En sitten kun..

Omalta osaltani haluan myös taistella sitä nettietikettiä vastaan, että kaiken pitäisi olla niin täydellistä. Kodin, elämän ja ulkonäön. Vaikka sisimässään jokainen meistä tietää, että se on vaina harhaa, niin silti se luo ihmisille paineita.

Olisi niin upeaa, että vuosien päästä kun lapseni ovat teini-iässä, niin body positive vouhotus olisi jo unholassa. Sen takia, että sellaista ei enää tarvita.



perjantai 19. heinäkuuta 2019

Äiti mistä ne vauvat tulevat?



Niin se tapahtui ja meillä käytiin tämä kaikkien vanhempien kauhukeskustelu. Oikeastaan tilanne ei ollut yhtään kauhu, ei yhtään kiusallinen. Se kaikki tapahtui rauhallisesti kotona ruokapöydässä jauhelihasoppaa ryystäen. Ja koska lapsemme ovat jo sen ikäisiä, olin ehtinyt odotella tätä kysymystä jo tovin ja näin ollen valmistautua siihen.

Kaikki alkoi kananmunasta. He miettivät kovin, miksi meidän syömästä kananmunastamme ei kasvaisi tipua jos sen jättäisi syömättä. Tästä pääsimme asiaan kukko ja tämä kävi aasinsiltana siihen, miten vauva alkaa äidin mahassa kasvaa ja miksi siellä ei ole nyt vauvaa.

Puhuttiin vauvansiemenistä ja siitä miten se siemen äidin vatsaan menee. Tyttöjä vähän tietenkin hihitytti keskustelu. Kuukautiset ovat heille tuttua huttua joten tässä oli oiva tilaisuus selittää niitäkin vähän vielä paremmin.

Yksi parhain ohjenuora on vastata vain lasten kysymyksiin. Vastata lasten ikätason mukaisesti vain siihen mitä hän kysyy. Mennä yhä syvemmälle asiaan niin kauan, kun lapsen kysymyksiä tulee. Ja sitten lopettaa. Vaikka asia jäisi mielestäsi kesken, niin lapsi on saanut sammutettua tiedonjanonsa. Tilanne luultavasti jatkuu vielä joskus, kysymyksiä tulee lisää ja tiedonjano kasvaa. Mutta, kun lapsi lopettaa kysymisen, niin on hän tyytyväinen.

Tytöt lopettivat mielestäni kyselyn vähän kesken, kun kaikki puhuivat päällekkäin ja menivät sekaisin ja kysyikin heiltä, että olisiko heillä vielä jotain kysyttävää? Tilanne oli niin rauhallinen ja siinä olisi ollut hyvä käydä asia läpi niin, ettei mikään jää mietityttämään heitä.

No kyllä äiti, kysymyksiä meillä on paljonkin. Äiti miksi sinulla on huono näkö?

Se lisääntymiskeskustelu oli sitten siinä. Toistaiseksi. Toki toinen tytöistämme kovaan ääneen julisti, että ei aio päästää vauvansiemeniä lähellekkään häntä.

Mahtavaa. Pidä tuo ainakin seuraavat 15 vuotta! Toki hän samaan syssyyn totesi, että kun saa vauvan niin hän asuu vielä kotona ja antaa vauvan äidille.

Noh, onneksi tässä on vielä vuosia ja vuosia siihen tilanteeseen, hah!

Tilanne ei ollut yhtään niin erikoinen kun olin ajatellut. Ei minulle eikä tytöille. Johtuen varmaan siitä, että meillä on avoimesti ja lapsentasolla kerrottu heille kuukautisista ja synnytyksestä. Siitä miten vauvat tulevat pimpasta ulos ja he ovat nähneet minut tyhjentämässä kuukuppia.

Synnytys oli heidän mielestään aika ällön kuuloista, mutta kuukuppi sen sijaan on aiheuttanut meille - tai ainakin minulle - hulvattomia hetkiä. Vaikken kuukautisten fani olekaan...

Kerran minua etsittiin, kun olin vessassa tyhjentämässä kuppia. Äiti on laittamassa sitä ämpäriä vessassa, kuului tietävän lapsen vastaus.

Jatkumoa näille keskusteluille odotellen. Toivottavasti kuitenkin rauhassa kotona eikä ruuhkabussissa tai juhla-aterialla. Toisaalta tähänkin olen lukenut oivan neuvon: lapselle voi sanoa, että palataan keskusteluun kotona, kun voidaan rauhassa puhua. Tärkeää on se, että asiaan muistaa palata sitten ihan oikeasti.


torstai 18. heinäkuuta 2019

Vähän helpompi ja mukavampi ruokatauko lapsiperheille!

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä ABC ja Indieplacen kanssa




Jaoin alkukesästä vinkkejä helppoon automatkustamiseen lasten kanssa. Tai helppoa se ei ole kai koskaan, mutta pienillä asioilla saa siitä ainakin vähän mukavammpaa. Jopa ihan kivaa! Nyt saan lisätä listaan vielä tämän yhden helpotuksen. Joka on ehkä helpotuksista se suurin!

Nimittäin ruoan mobiilitilaaminen ABC-liikenneasemilla!

Pääsimme tämän ABC:n kaupallisen yhteistyön merkeissä testaamaan ABC-liikkenneasemien uutta palvelua, nimittäin ruoan mobiilitilaamista. Aluksi ajattelin sovelluksen olevan vain hifistelyä, mutta näin jälkikäteen täytyy todeta, että se helpotti reissua enemmän kuin olisin uskonutkaan. ABC toki liikenneasemana on tuttu levähdyspaikka, mutta ruoan mobiilitilaaminen on ihan uusi tuttavuus.





Miettikää nyt tilannetta, kun kaikki lapset ovat nälkäisiä ja väsyneitä. Pääsette vihdoin huoltoasemalle asti ja sitten alatte tiirailla mitä kukakin tilaa. Sinä aikana, kun aikuisten listaa olet ehtinyt lukea vasta puoleen väliin, ovat lapset ehtineet jo vaihtamaan mielipidettä kymmenen kertaa. Muusia, eikun ranskalaisia. Lihapullia, eikun spagettia. Jep, hauskaa ja rentouttavaa lomaa vain itse kullekin.

Kun vihdoin olette päättäneet mitä syötte, menette jonoon. Joka muuten on pitkä. Onhan heinäkuu ja jokainen muukin nälkäinen lapsiperhe on saapunut lounasaikaan huoltoasemalle.



Pöytään päästyänne odotatte ruokaa ja sen saapumista. Joko jo, nälkää, toi koski, toi teki sitä ja toi tätä. Leikkipaikallleeee, tylsäää. Ah, ihanaa.

Mutta hei, mobiilitilaukselle tämä jokaisen nälkäisen ja reissaavan vanhemman pahin painajainen on historiaa! Nimittäin sovelluksen idea ja toimintatapa on tämä:

Mobiilisovelluksella näät koko ABC-liikenneasemien listan etukäteen. Ei miettimistä ja pähkäilyä, kun voit jo automatkalla keskustella matkakumppaneiden kanssa, mitä kukin haluaa syödä. Klik, klik ja klik ja ruoat ovat ostoskorissa.

Sitten asetat ajan, koska haluatte, että ruoka on valmis. Kannattaa arvioida navigaattorin mukaan ja lisätä ruuhkaminuutit, nimittäin hygieniasyistä ruokia ei säilytetä kymmentä minuuttia kauempaa.




Sovelluksella saat maksaa ruokasi ja saat kaiken hoidettua. Saavuttuasi huoltoasemalle menet pöytään, syötät pöydän numerokoodin sovellukseen ja pian saat ruokasi!

Ihan mahtavaa eikö!? Kyllä. Niin helppoa.

Suosittelen oikeasti testaamaan tätä sovellusta, nimittäin se säästi niin paljon aikaa, mutta ennen kaikkea vaivaa! Ruuhkasta huolimatta saimme ruokamme nopeasti ilman sen suurempia jonotuksia ja odottamista. Nälkäiset ja väsyneet lapset suoraan istumaan ruokapöytään ja avot; viiden minuutin päästä ruoka oli pöydässä. Ilman kiukkua, ilman lasten pomppimista jonossa edes takaisin. Ah autuutta.

Mobiilisovellus toimii tällä hetkellä reilulla 50:llä ABC-asemalla. Palvelun saatavuuden voit tarkistaa mobiilisovelluksessa ja, jos matkakohteesi asema ei vielä löydy listalta niin ei hätää, se leviää koko ajan uusille asemille!



Hifistelynä pidin, mutta menee ehdottomasti käyttöön myös jatkossakin. Miksi jonottaa ja odottaa, kun kaiken voi hoitaa helpommin ja nopeammin? Itse ainakin vanhempana koitan tehdä kaiken mahdollisimman mukavasti ja nopeasti. Nimittäin reissaaminen lasten kanssa on ihanaa, mutta vie kyllä mehut ainakin meidän perheen aikuisilta. Siksi kaikki apukeinot ja helpotukset ovat meille enemmän kuin tervetulleita!

P.s Instagramista löytyy arvonta, jossa voit voittaa S-ryhmän lahjakortin!



© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.