Ensimmäisten kaverisynttäreiden suunnittelua

Esikoisemme täyttää sunnuntaina 6 vuotta. Viikonloppu on pelkkää juhlaa nimittäin lauantaina meidän perheessä vietetään ensimmäisiä kaverisynttäreitä!

Se etu kotihoidossa on ollut, että kaverisynttäribuumi on saapunut meille vasta nyt päiväkodin myötä, hah. 

Olihan muutamat kaverisynttärit tytöillä jo käyty, mutta vasta kevään aikana esikoinen alkoi puhua omista kaverisynttäreistään. Ja saihan hän ne nyt, tietenkin. 

Äitiä vähän jännittää, mitä ihmettä kaverisynttäreillä nyt tehdään!? 

Aikaa on  puolitoistatuntia josta puoli tuntia varaan herkutteluun. Ajattelin tarjoiluksi ne perus popparit, keksit ja jäätelöbuffan. Kaikki tarjottavat ovat gluteenitittomia ja laktoosittomia.

Vieraita tulee kolme, plus omat lapsemme. Esikoisemme eskariryhmä on todella poikavoittoinen ja vaikka he kuulemma paljon leikkivät yhdessä eskarissa, halusi hän vain tytöt kutsua. Oikeastaan koko ikävuosi on tosi poikavoittoinen. Hänen ryhmässään on kolme tyttöä - hän mukaanlukien - ja toisissa taitaa olla saman verran. Kuitenkin hän halusi kutsua vain oman ryhmän tytöt ja yhden viereisestä ryhmästä ja tämä sopi hyvin minulle. Sekä tietenkin naapurimme, joka on kuin sisko jo.

Ohjelmaksi hän toivoi ongintaa sekä discon. Sen lisäksi ajattelin kehitellä prinsessan etsinnän - piilotan pieniä figuureja tai kuvia ympäri taloa ja teen kartan. Ajattelin nyös, että askartelisimme yhdessä jotain jonka saa viedä kotiin - korun kenties - ja varuiksi mietin prinsessatietokilpailun, jos aikaa jää yli. Kuitenkin haluan jättää tilaa heidän innostukselleen ja ideoilleen. Ehkä koko aika kuluukin tanssiessa ja koruja tehdessä tai sitten he haluavat yhdessä leikkiä jotain. 

Sen näkee sitten. Heidän ehdoillaan ja heidän innostuksella eteenpäin. 

Aluksi ajattelin, että synttärit ovat kovin pienet. Mutta toisaalta on ihanaa : sankari ehtii hyvin huomioida kaikki vieraat, omakotitalomme riittää tilaksi vallan mainiosti ja ongintalahjat voivat olla vähän spessumpia, kun määrä on pienempi. 

Olen kyllä niin innoissani synttäreistä. Ja niin on sankarikin. Katsotaan miten sitten suunnitelmat toteutuu ja hyväksyykö sankari kaikki nämä ehdotukseni.

Jännittävää!!

Kertokaa ihmeessä vielä teidän ajatuksia ja ideoita ohjelmasta ja lempparitarjoiluista lastenkutsuilla, vielä on aikaa muutoksille, kun kauppaan menen vasta ehkä perjantaina!

Keho kolmen lapsen jälkeen

Se venyy. Se on pehmeä. Se on löysä ja se roikkuu housunkaulusten päällä, kun istun ellen sitä tunge housujen sisään. Mutta se on tehnyt valtavan työn kolme kertaa. Siinä on arpia sen kunniaksi.

Olen armollinen peilikuvalleni ja pidän siitä. Huonoina päivinä koitan keskittyä onneen, en epäkohtiin. Ja käytän Lindexin muotoilevia alushousuja...

Ehkä sen saisi timmiksi jos treenaisi kovaa.

En kuitenkaan jaksa, koska se tuskin tekisi minusta onnellisempaa. Ei siinä nimittäin nytkään mitään sellaista ole jonka takia olisin onneton.

Olen huonolla mielellä jos en pääse pitkään aikaan lenkille. Jos olen syönyt jotain väärää ja vatsa möyryää ja kipuilee. Jos oloni on syystä tai toisesta kurja sisältä, tuntuu ulkomuotokin kurjalta.

Elän useimmiten hyvin terveellisesti. Liikun ja voin henkisesti hyvin. Juuri tällaisena kuin olen.

Huomenna laitan juhliin silti ne muotoilevat alushousut, koska niissä oloni on mukavampi ja itsevarmempi tyköistuvan mekon kanssa. Varsinkin, kun löysä etureppu näyttää alkoholin tuoman turvotuksen hurjan hyvin. Teen niin, kuin hyvältä tuntuu.

Tee sinäkin juuri se mikä tekee sinun olosi sisäisesti kauniiksi. Nimittäin minulle ainakin on ihan sama mitä vaaka tai kroppa näyttää, mutta jos mieli tai keho tuntuu sisältä kurjalta, on itsevarmuus tiessään.

On ihan okei haluta muutosta. On ihan okei haluta laihduttaa. Ja on todellakin okei olla tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kuin on.

Helpot, terveelliset ja nopeat arkiruoat kalasta!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finduksen ja Indieplacen kanssa

Arki ja arkiruoat. En varmasti valehte jos sanon, että jokainen meistä vanhemmista on paininut tuskissaan viikon ruokalistaa miettiessä. Terveellistä, nopeaa ja helppoa. Mitä ihmettä sitä taas keksisi!?

Meillä suositaan arkena todellakin niitä helppoja ja nopeita reseptejä. Työpäivän jälkeen ei kiinnosta hellan edessä hikoilu sitten yhtään ja taaperokin on sitä mieltä, että äidin paikka on sohvalla sylittelemässä ja imettämässä. Yleensä sunnuntaisin teen ison keiton tai laatikkoruoan valmiiksi jota sitten syömme ainakin kolme päivää. Loppuviikosta mennään helppoilla kasataan vuokaan ja uuniin ruoilla! Yksi helpoista arjen pelastaja lemppareistamme tällä hetkellä on Finduksen täysjyvä kalafileet ja täysjyvä fileekalapuikot . Jotka olivat jo ennestään tuttuja, mutta pääsin tämän kaupallisen yhteistyön myötä perehtymään niihin vielä paremmin.

Nopeaa, helppoa ja terveellistä.

Kumoan heti aluksi muutaman harhaluulon; Finduksen täysjyvä kalafileet sekä täysjyvä fileekalapuikot ovat tehty ihan oikeasta fileestä, eikä mistään kalamössöstä. Ne leivitetään täysjyväjauhoilla ja sisältävät vain vähän rasvaa. Eli ne eivät ole uppopaistettuja. Kalana käytetään vastuullisesti pyydettyä alaskanseitiä ja onpa muuten tuotteelle myönnetty sydänemerkkikin!

Pakasteruoka on kaiken lisäksi ekologista, koska se säilyy kauan ja sitä voi käyttää juuri sen verran mitä tarvitsee. Siksi kalapuikkoja tai kalafileitä löytyy AINA meidän pakastimesta. Helppoa ja nopeaa arkiruokaa, joka säilyy eikä mene roskiin.

Yksi erisillisen maininnan arvoinen asia on se, että kalapuikot sekä kalafileet on saatavana myös GLUTEENITTOMINA. Hurraa minun kannaltani! Kuten olen ennen jo todennut, pyrin aina syömään samaa ruokaa lasten kanssa. Koska esimerkki. Siksi on kiva, että näitä helppoja ja terveellisiä kalatuotteita on saatavana myös gluteenittomina!

Ideoin teille näistä Finduksen tuotteista muutaman kiireisen arjen pelastajareseptin tai oikeastaan vinkin. Reseptit ovat älyttömän helppoja, arkisia, mutta ennen kaikkea herkullisia. Naurettavan helppo tapa lisätä kalaa ruokavalioon!

Helppoja lisäkkeitä täysjyvä fileekalapuikkojen tai täysjyvä kalafileiden kanssa on esimerkiksi pakastealtaan valmiit uunijuuressekoitukset sekä lohkoperunat. Molemmissa on suunnilleen sama valmistusaste sekä -aika kuin Finduksen kalatuotteissa joten pellille ja uuniin -taktiikka toimii mainiosti. Valmistuksessa menee alle puoli tuntia, ei siis edes koko Pikku Kakkosta!

Kermaviilikastike toimii aina. Sekä sitruuna. Meidän keskimmäinen kylläkin syö kalapuikotkin ketsupilla...Toimii siis sekin, ainakin lapsilla!

Yhtenä rankkana maanantaina hemmottelin lapsiani ja valmistin täysjyvä fileekalapuikkoja, lohkoperunoita sekä kurkkutikkuja kupissa ja he saivat sormiruokailla ne sohvalla Pikku Kakkosta katsellen. Arjen luksusta ja terveellistä sekä täyttävää naposteltavaa lapsille! Kaikki samalle pellille ja uuniin, valmista!

Minulle ja miehelle tein täysjyvä kalafileet uunijuureksilla. Pellille ja uuniin, valmista! Minulle tietysti gluteenittomana versiona.

Perunamuusi, toimii aina. Joukkoon porkkanaa taikka bataattia, niin saa vähän vaihtelua. Muutamilla vaikuttajilla on näkynyt kalahampparin reseptejä joissa on käytetty Finduksen kalatuotteita pihvinä, ihan huikea idea! Tämä täytynee meilläkin testata joku arkipäivä.

Herkullista, helppoa ja terveellistä. Vähän rasvaa, ei uppopaistettua kalamössöä vaan ihan oikeaa kalafilettä. Seuraavan kerran, kun teet kalapuikkoja lapsille, niin muista, että se on sitä arjen gurmeeta. Ei mitään höttömättöä, vaan ihan oikeaa ruokaa jota voi hyvällä omallatunnolla syöttää lapsilleen, koska se on terveellistä!

Helppo arki. Tai ainakin taas hitusen helpompi arki!

Ai mitä meille kuuluu? Noh..

Enemmän se antaa kuin ottaa. Nimittäin työhön paluu. Vaikka tässä nuokunkin koneella ja mietin että hitto vie.. Mitähän ensi yö tuo tullessaan.

Ensin enterorokko. Sitten flunssa. Silmätulehdus. Taaperolla. Isommat lapset saivat "vain"sitkeän flunssan ja yskivät kovasti yöllä. Eli äiti ei nuku. Varsinkaan, kun taapero on nyt muutamana yönä heränyt aamuyöstä ja uni on tullut uudelleen vain hetki ennen kuin minun herätyskelloni soittaa.

Tukka putkella töihin. Ai niin, ensin tietysti ne lapset päivähoitoon. Autoni kolarin jälkeen kaikki matkat ovat minun heiniäni, kun on tällä hetkellä vain yhdet istuimet. Mikäs miehen autolla ajellessa, siinä on mukavasti webasto pakkasaamuja auttamassa.

Lapset päivähoidosta kotiin. Ruokaa, pyykkiä, Pikku Kakkosta ja sisarusriitoja. Kaadun puoli kuolleena sänkyyn illalla ja mietin, että mitä ensi yö tuo tullessaan. Ehdinkö nukkua tunnin vai peräti kolme ennen kuin heräily ja levottomuus alkaa?

Mutta tiedättekö mitä. Vaikka alku kuulostaakin puuduttavalta - mitä se arki toki joskus onkin - niin minä niin nautin tästä uudesta arjesta. Ihanista työkavereista, rauhallisista työmatkoista, työlapsista ja omista lapsistani. Koti tuntuu niin ihanalta kodilta, kun sieltä saa olla välillä pois.

Lapset tuntuvat niin ihanilta, kun heistä on ollut hetken erossa.

Väsymys on välillä kova, mutta hyvällä tavalla. Hyvää uupumusta, kun illalla kaadun sänkyyn.

Flunssa tietysti verottaa omansa ja eilen hainkin lääkäristä kunnon tropit, kun alkoivat poskiontelot oireilemaan. Ehkä se tästä. Ja toivottavasti se tästä. Nimittäin omassa olossa huomaa vähän myös sen, ettei kahteen viikkoon ole päässyt juoksemaan. Kaipaan kunnon hengästymistä ja hikoilua!

Tuskahiki tänään meinasi toki tulla, kun selailin autoliikkeiden sivuja. En ymmärrä, en jaksa ymmärtää, enkä jaksa opetella, koska ei vaan autot nappaa. Nimittäin niinhän siinä kävi, että peräänajettu autoni meni kuin menikin lunastukseen. Autokaupoille siis, jahka lunastusmaksut ja muut nyt selviävät ensin. Mies hoitakoon sen, ei vaan nappaa niin ei nappaa. Vaikka kyseessä minun autoni onkin.

Että sellaista tänne. Hyvää. Kaiken väsymyksen keskellä meille kuuluu oikein hyvää. Taaperon päiväkoti on lähtenyt pikkuhiljaa sujumaan ja isommatkin lapset viihtyvät nihkeistä aamuista huolimatta hyvin. Ensimmäiset kaverisynttärit on juhlittu ja sunnuntaina olisi vuorossa taas yhdet. Ihanaa, kun he ovat saaneet paljon uusia ystäviä!

Uudessa arjessa on ihanaa myös se, että tämä somehomma tuntuu taas vain harrastukselta. Ei työltä. Aika kännykällä ja tietokoneella on vähentynyt huimasti uuden arjen myötä ja nautin, että sosiaaliset kontaktinit ovat päivän mittaan paljon enemmän face to face kuin ruudun kautta. Ei silti pelkoa, mihinkään en ole menossa. On tämä vaan niin hienoa ja koukuttavaa hommaa!

Hyvää yötä. Kiitos että olet siellä. Minäkin olen täällä vielä pitkään. Toivotaan, että yhteisen matkamme aikana edes hitusen nämä silmäpussit kutistuisivat. Toiveajattelua?

Kolmen pienen lapsen työssäkäyvä, sivutyökseen somettava äiti. Aika kombo, mutta ihana kombo onkin.

Turvaistuimet vaihtoon peräänajon takia

Kuten Instagramin storyja seuraavat jo tietävät: autoni takamukseen ajoi viime viikolla liikennevaloissa toinen auto.

Luojan kiitos mies oli ratissa ja lapset turvallisesti päiväkodissa.

Sain iltapäivästä töihin puhelimeeni kuvan kolhiintuneesta autoni takapuolesta. Naureskelin että huppista, mutta ei se mitään. Vastapuolen vakuutuksen piikkiin tietysti menee ja eipähän tarvitse maalauttaa takakontin ruosteita piiloon, kun saan kokonaan uuden takakontin. Hih, hih, hah, hah. Todellisuudessa tilanne ei sitten ollutkaan niin iisi.

Liikennevaloissa, 50 rajoitusalueella oli joku ajanut lähes jarruttamatta autoa päin. Pientä niskajäykkyyttä lukuunottamatta selivittiin pelkällä materiavahingolla. Mutta tajusinpa siinä sitten, että mites ne kolme tyhjää turvaistuinta jotka olivat autossa kolarihetkellä? Niin. Nehän pitää vaihtaa. Mutta miten korvaukset niistä sujuvat?

Vakuutusyhtiön asiakaspalvelu oli siinä kohtaa mennyt jo kiinni joten kysyin asiaa Instagramin puolella. Sainkin hyvin paljon erilaisia vastauksia asiasta.

Korvataan kaikki. Korvataan osittain. Joku yhtiö ei korvaa ollenkaan, koska lapset eivät olleet kyydissä. Joku yhtiö vähentää istuimen ikävähennyksiä (-10% per ikävuosia). Ja joku yhtiö oli suostunut korvaamaan kovan väännön jälkeen. Ja kaikkea näiden väliltä.

Googlettelun jälkeen olin jo valmiina tarvittaessa nousemaan barrikadeille nimittäin liikenneturvan suositus on vaihtaa istuimet AINA jos vauhtia on ollut kolaritilanteessa yli 10km/h. Ja olihan siinä ollut tosiaankin reilusti tuon yli.

Pidin miehelle ärsytykseen asti briiffiä, miten hänen on taisteltava puhelimessa jos vakuutusyhtiö meinaisi etteivät he korvaa tai korvaavat vain osan. Koska olisihan se epäreilua, että toisen mokan takia me esimekiksi joutuisimme pulittamaan ison summan uusista istuimista omasta taskustamme.

Kyseessä oli meidän kakkosauto ja esimerkiksi taaperomme muutaman kuukauden vanha istuin ei ollut tässä autossa. Onneksi. Tai no oikeastaan sillä ei olisi meille ollut väliä nimittäin..

Vakuutusyhtiö korvasi kaiken. Ei kysellyt ostovuosia vaan pelkästään istuimien merkit. Rahat siirrettiin tilille heti samana päivänä ja nyt ne siellä odottelevat istuimien ostamista.

Nimittäin autoni menee korjaukseen vasta maanantaina ja ostamme istuimet vasta sen saavuttua korjauksesta. Ja kun olemme satavarmoja, ettei siellä tule yllätyksiä ja auto meneekin lunastukseen.

Ainut huono asia vakuutusyhtiön toiminnassa on se, että he eivät halunneet kolari-istuimia hävitettäväksi. Eivät tositteita, että ne ovat viety hävitykseen tai mitään muutakaan. Eli käytännössä mehän voisimme myydä vanhat istuimet torissa eteenpäin ja nettoisimme siitä muutaman satasen karkkirahaa.

Kaatopaikallehan ne menee. Vyöt katkaistuna. Mutta periaatteessa jos emme olisi rehellisiä...

Pistää miettimään taas sitä, että käytettyä istuinta ei kannata ostaa kuin tutulta johon voi luottaa. Itse olen kyllä ostanut aikoinani Torin kautta, mutta en kyllä ostaisi enää. Tieto lisää tuskaa ja tekee viisaammaksi.

Että sellainen oli meidän alkuviikko. Mies selvisi niskajumilla - kävi kuitenkin tietysti lääkärissä ja kuvilla, jos tulevaisuudessa tulee jotain ja tarvitaan vakuutuksesta korvauksia tms niin täytyy olla tiedoissa - ja ilmeisesti myös kolarin toinen osapuoli oli selvinnyt peltivahingoilla.

Toivon, että autoni ei saa huomenna lunastustuomiota. Joka onneksi taitaa olla epätodennäköistä. Ei oikein nyt kiinnostaisi autokauppoja alkaa tässä hieromaan...Autoihminen kun en ole yhtään.

Hopeareunus: Saan kuitenkin ne ruosteet piiloon vihdoin ja viimein. En ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään tässä kolmen vuoden aikana, kun auton olen omistanut, hupsista...

Me ollaan kunnon Prisma perhe!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Prisman & Indieplacen kanssa

Prismaperhe. Me ollaan oikein kunnon Prisma perhe. Isoimmat ruokaostokset hoituu aina lähimmässä Prismassa ja kauppakassi pelastaa kiireisen arjen. S-bonuksia kertyy kuukaudessa tosi kivasti ja noh, me ollaan Prisma perhe. Kuten moni muukin suomalainen perhe on. Mutta nyt ensimmäistä kertaa tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä pääsin tutustumaan Prisman treenivaatevalikoimaan. Vaikka vaatevalinnoissa me ollaan myös Prisma perhe, omasta vaatekaapista löytyy tosi paljon Prismasta hankittuja vaatteita.

Prisman vaateosasto muuten on ollut minulle ja lapsille todella tuttu paikka. En ole mikään shoppailija ja haluan mahdollisimman helpolla päästä vaatehankinnoissa, oli kyse sitten itsestäni tai lapsista. Siksi harrastan vaateshoppailua ruokaostosten lomassa. Se nyt vaan on niin helppoa. Ja yksinäinen reissu ruokakauppaan, noh kuin lomaa kolmen tytön äidille! Silloin voi rauhassa katsoa ne muutkin kuin ruokakäytävät.

Ensin täytynee todeta, että tämä kampanja ei olisi voinut osua yhtään parempaan väliin. Nimittäin olen kituuttanut liian pitkään vähän niin ja näin olevilla treenikuteillani. Me äidit tunnetusti pihistämme omissa hankinnoissamme ja koska minua ei kukaan siellä lenkkipolulla ei katsele, niin olen mennyt huonoilla varusteilla ihan vain koska olen pihi.

Kun olisivatkin vain rumia, mutta kun ne olivat myös vähän epäkäytännöllisiä. Ties mistä materiaalista valmistettu t- paita ja huppari, ei juurikaan hengitä. Kavereideni vanhat urheulutrikoot; vähän väärän kokoiset ja jo liian rakastetut ja käytetyt. Niitä sai koko ajan repiä ja nostella juoksun lomassa.

Kengät olivat ainoa asia johon olin panostanut, joten eiköhän ollut aikakin panostaa muihinkin vermeisiin. Varsinkin, kun juoksuinto on säilynyt jo reippaasti yli vuoden. Varusteet tulisivatkin varmasti käyttöön!

Ostin siis itselleni kunnollisen hengittävästä materiaalista valmistetun pitkähihaisen paidan juoksemiseen sekä housut, jotka eivät valuisi koko ajan! HAH. Täytynee myös todeta, että turhaan pihistelin. Housut maksoivat kympin, paita kolmekymppiä. Olisin siis pihinä voinut panostaa näihin jo aikoja sitten.. Jostain syystä ei vain ole tullut koluttua Prisman treenivaateosastoa niin tarkkaan, että olisin tämän huomannut. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan!

Muitakin edullisia treenivaatteita valikoimassa oli paljon joten kannattaa ehdottomasti tsekata, kun seuraavan kerran Prismaan astelet!

Omien treenivaatteiden lisäksi Prismasta löytyy vaatteet koko perhelle; myös lapsille. Ihan kunnon treenihousuista verskapukuihin. Me ostettiin tytöille verskapuvut - Frozen kuosilla tietenkin. Meidän lapset eivät harrasta tällä hetkellä mitään sen ihmeempää harrastusliikuntaa, mutta verskapuvut menevät loistavasti arjen jalkapallopeleissä, puistossa, metsässä ja päiväkodissa liikkuessa. Mukavat ja käytännölliset vaatteet, jotka päällä saa rymytä!

 Löytyypä Prismasta muuten myös treenivälineitä kotiin! Itse harrastan juoksun lisäksi myös kotijumppaa, koska pienten lasten kanssa ei vain aina ehdi kotiovea pidemmälle kuntoilemaan.

Helppoa hoitaa kaikki ostokset saman katon alla ilman sen suurempaa metsästystä. Ja bonuksia kerryttäen, hah!

Onko Prisman treenivaatteet sulle tuttuja?

Kuvia meidän arjesta

Arki on arkea. Ihanaa, kiireistä ja vähän nuhaista arkea. Tässä kuvia meidän arjesta.

Isi ottaa kiinni, kun liukumäki olikin liian hurja. 

Rankan hoitopäivän jälkeen on ihan ok katsoa Pikku Kakkosta samaan aikaan, kun syö. 

Tällä viikolla hän ei ole juurikaan enää itkenyt päiväkodissa. Kiukuttelu on sen sijaan purkautunut kotona ja ikävä imetään pois tissistä. 

Taikalunta pitkästä aikaa! Muistatteko tämän reseptin taikalumeen?

Äiti sanoi heittävänsä rikkinäisen vaahtomuovipossun roskiin, joten lapsi järjesti sille hautajaiset arkkuineen ja rakastan sinua kirjeineen. 

Pitkän hoitopäivän jälkeen on ihana mennä vielä yhdessä ulos. Raikas syysilma, ihan parasta! 

Torstaina kirjoitettiin kutsut esikoisen ensimmäisille kaverisynttäreille. Muutama viikko ja hän on 6-vuotias! 

Jokainen kuva on nähty Instagramissa. Kannattaa ehdottomasti ottaa se seurantaan, kun blogin päivitystahti on nyt työhönpaluun jälkeen hieman hitaampi. 

Ihanaa viikonloppua! 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

On äitiaivot ja sitten on kolmen lapsen, työssä käyvän flunssaisen äidin aivot. Voin kertoa, että esimerkiksi tällä viikolla olen KAKSI KERTAA yrittänyt mennä väärään autoon ja ihmetellyt miksi ei ovet aukea..tähti hetkiä, tähti hetkiä... Muutenkin tuntuu, että päähän ei tällä viikolla ole mennyt muuta kuin räkä. Tuttu fiilis!? #letterboard#letterboardfun#momlife#parentingishard#momof3#momswithcameras#huumori#huumorillaselviää

Henkilön Laura (@tehtavanimikkeenablogi) jakama julkaisu Syys 20, 2019 kello 7.41 PDT

Tavoitteena säästää 5000 euroa vuodessa

Nyt, kun palasin palkkatyöhön alkaa raha taas olemaan ajankohtainen aihe meillä. Ajankohtainen siinä mielessä, että nyt, kun sitä taas jää ylimääräistä pitäisi alkaa miettimään mitä sille tekee.

Olen aikaisemmin sanonutkin, että minulle tuo rauhaa taloudellinen turva. Koska kahden vuoden kotonaolo ja uusi omakotitalo poltti aika mahtavasti meidän kaikki säästöt, on siis "ylijäämärahan" käyttökohde selvä. Säästäminen.

Meillä on paljon säästökohteita joihin rahaa menee seuraavien vuosien aikana, mutta haluan mahdollisimman pian säästää myös rahastoon jonkinlaisen summan, joka on vain säästöä pahan päivän varalle ilman sen suurempaa käyttökohdetta. Ilman sen suurempaa laskemista ja pohdiskelua asetin tavoitteeksi säästää seuraavan vuoden aikana 5000 euroa meidän perheelle.

Meidän perheelle, koska meillä tosiaan kaikki on yhteistä aina lainoista tilinauhoihin.

5000 euron pitäisi olla helposti säästetty vuodessa,koska muutama hetki sitten tulleet veronpalautukset kattavat summasta jo osan. Olen laskenut menojen ja lainojen kanssa , että kuukaudessa meillä pitäisi jäädä säästöön helposti ainakin 300 euroa. Toki yllättäviä menoja voi tulla ja erilaiset spessut jutut syövät summaa, mutta sitä varten niitä säästöjä on.

Pakko kyllä myöntää, ettei laskelmani niin viimisen päälle ole. Bensaa menee nyt enemmän mitä kotona, ruokakauppaan taas arkisin vähemmän.

Katsotaan miten käy. Koitan muistaa vaikka muutaman kuukauden päästä tulla kertomaan miten säästäminen on lähtenyt käyntiin. Toki tässä säästömatkan alussa on heti yksi laivamatka, muutamat synttärit - muiden ja oman lapsen - auton huoltoa, uuai renkaita jne. Jotka varmasti syövät säästösummaa joinakin kuukausina.

Toki sitten taas sometöiden tulot ovat nyt "ekstraa" ja koitan laittaa ne suoraan säästöön.

Rekkamies ja lastenhoitaja sekä osa-aikainen vaikuttaja. 5000 euroa vuodessa säästöön, mahdotonta vai ei?

Jännä nähdä miten käy. Tavoitteellista säästämistä en ole ennen harrastanut, vaikka ennen äitiyslomaa rahastoon menikin joka kuukausi tietty summa.

Kuukausitasolla summan pitäisi olla reilu 400 euroa. Ei ihan mahdottomalta kuulosta kyllä!

Säästetäänkö teillä säännöllisesti kuukausittain?

Vähän parempia valintoja lastenvaateostoksilla

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lindex & Indieplace kanssa

Lastenvaatteet. Nuo toisten vanhempien intohimo. Minä en ole koskaan kuulunut siihen kastiin, mutta nyt kolmannen lapsen kohdalla olen tykännyt pienestä lastenvaate hypetyksestä. Ostan lastemme vaatteet ihan ketjuliikkeistä enkä panosta tiettyihin merkkivaatteisiin. Yksi uusista suosikeistani on Lindex jonka valikoimaan pääsin tutustumaan tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä.

Pamahti suosikkikauppojen kärki kolmikkoon koska vastuullisuus. Ja koska edulliset hinnat.

Kolmen lapsen vaatteisiin saa upotettua jo ihan perus trikoo-ostoksilla pienen omaisuuden. Kaikki vaatteet eivät välttämättä kestä kolmen tytön käyttöä ja näin ollen kierrä kaikkia sisaruksia. Erityisesti tapaturma-alttiin keskimmäisen jälkeen tuntuu, ettei yksiäkään polvista ehjiä housuja ole enää olemassa. Siksi yleensä haluan päästä edullisesti. Mutta samalla takaraivossa kolkuttaa ajatus maapallon hyvinvoinnista sekä kestävästä kehityksestä. Onneksi myös tänä päivänä voi löydää myös ihan edullisesti niitä vähän paremman valinnan vaatteita.

Ilonalla on kuvissa päällä Lindexin baby malliston uutuksia. Paita, housut ja pipo ovat kaikki GOTS sertifikaatin vaatteita. Eli sisältävät ekologista kuitua, täyttävät tiettyjä sosiaalisia vaatimuksia valmistusketjussa - kuten työntekijöiden olot ja riittävä palkkaus - ja valmistusketjussa huomioidaan ympäristö GOTS merkityt vaatteet ovat siis ehdottomasti parempi valinta!

Mukavuudesta ei ole tarvinnut tinkiä: Baby malliston vaatteet valmistetaan luomupuuvillasta ja tuntuvat pehmeiltä lapsen ihoa vasten!

Lindex muutenkin vaatekauppana on hyvä valinta; he ovat asettaneet esimerkiksi tavoitteeksi, että vuonna 2025 heidän kaikki materiaalinsa olisi kierrätettyä tai kestävistä lähteistä hankittua ja he haluavat edistää kehopositiivisuutta sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Hienoa eikö?

Nyt kuopuksemme kohdalla olen nauttinut ihan eri tavalla lastenvaatteista mitä kahden isomman vauva- ja taaperovuoden aikana. Johtuen varmaan siitä, että kun edes yksi kolmesta pukee päällensä mitä minä haluan, niin siitä on otettava ilo irti.

Lastenvaatteissa mennään mukavuus ja käytännöllisyys edellä. Onneksi nykypäivänä se on hyvinkin helppoa. Käytännöllisyydestä ja mukavuudesta ei tarvitse ulkonäön varjolla tinkiä yhtään! Vaatteet pitää olla helposti puettavat, joustavat sekä mukavat lapsen päällä. Meillä suositaan tosi paljon pidempiä paitoja, tunikoita sekä leggareita! Niin taaperolla kuin isommillakin lapsilla.

Lindexin baby mallistossa oli vaikka mitä ihanaa ja oli vaikeuksia valita tämä setti kaikkien joukosta. Onneksi taaperolla on vähän huonosti seuraavaa kokoa jäänyt siskoilta joten voin hyvällä omalla tunnolla ostaa vielä jotain uusia kivoja vaatteita kotiin. Ja onneksi ne menee vielä siskontytölle kiertoon, joten sekin lisää kuluttamisen ekologisuutta!

Yksi kolmesta antaa vielä aika vapaasti äidin valita vaatteensa. Kunhan on mukavat. Ja todellakin nautin siitä, että edes yksi nauttii muustakin kuin glitteristä ja röyhelöstä, hah!

Tälle asulle tuli hintaa 30 euroa. Ei ollenkaan paha hinta ja ilman huonoa omatuntoa kuluttamisesta, kun tietää, että nämä oli niitä paremman valinnan vaatteita.

Maltillinen lastenvaatehypetys on nyt kolmannella kerralla sittenkin vähän minun juttuni. Onneksi taapero vielä haluaa harrastaa edes joskus stailausta äidin kanssa, hah.

Maailman huonoin antamaan rakentavaa palautetta

Meillä on alkanut päiväkotiura vähän nihkeästi taaperolla. Itkettää, ikävä on ja vielä vähän enemmän itkettää. On myös muutamia epäkohtia joista minä äitinä olen ollut vähän mötteelläni ja eilen päätin sitten soittaa päiväkodin johtajalle ja purkaa sydäntäni.

Olin suunnittelut mielessäni keskustelua, koska halusin olla mahdollisiman ystävällinen, rakentava ja selkeä. Ja siksi, koska olen maailman huonoin antamaan rakentavaa palautetta.

Tiedän, että osaan sanoa kaiken kohteliaasti ja kauniisti. Siltikin se joku siellä takaraivossa huhuilee, että vastaanottajalle tulee paha mieli. Ja siitä minulle tulee paha mieli.

Ihmisenä olen kiltti ja empaattinen. Välttelen kiivaita keskusteluita ja konflikteja oikeastaan kaikkien muiden kuin siskoni ja mieheni kanssa, koska minua jää asiat helposti kaihertamaan..Sanoinko nyt jotenkin tökerösti? Jäikö hänelle nyt paha mieli? Toiminko jotenkin väärin tai olisinko voinut sanoa jotai  rakentavammin tai kauniimmin?

Käyn asioita mielessäni läpi kerta toisensa jälkeen ja ahdistun, jos tiedän tai luulen loukanneeni jotain tai luulen hänen olevan minulle vihainen.

Siltikin, vaikka olisin kokenut vääryyttä tuntuu palautteen antaminen ja itsensä puolustaminen vaikealta. Olen vähän sellainen nauravainen ja optimistinen nössykkä joka mielummin pärjää ja sopeutuu, kun lähtee taistelutantereelle.

Asia päiväkotiin ei ollut mikään maailmanloppu ja sain palautteen ihan kunniakkaasti perille. Mutta vastaanotto oli niin mukava, että minulle tuli heti vähän sellainen pakko pahoitella tätä valittamista fiilis. Kun sinä olet minulle niin mukava, niin ihmetäkös tässä valitan? Vaikka tapahtunut todellakin minua harmitti ja halusin siihen muutosta, niin asian ääneen sanominen oli vaikeaa. Kerroin monta kertaa ymmärtäväni ja tuskin mitään pahaa kukaan on tarkoittanut..

Vähättelin vähän omaa palautettani. Vaikka olisin vaan voinut jämäkästi kertoa omat fiilikseni, kiittää kuuntelemisesta ja sanoa, että eiköhän tämä tästä. Niinkuin se varmasti siitä kyllä lutviutuu. Mutta eihän olisi voinut alkaa sujumaan jos he eivät edes fiiliksistäni tiedä!? Niinpä.

Mutta kun jos siellä toisessa päässä tulee paha mieli ...

On todellakin aloitettava harjoittelemaan itsensä puolustamista tai edes ristiriidoista puhumista. Minnekkään barrikadeille en ajatellut koskaan  nousta, mutta jos nyt edea vähän omia oikeuksiani ja kokemuksiani arvostaisin enemmän. Tai edes opettelisin sen, että on ihan ok ettei aina miellytä kaikkia. Ja ettei konfliktien tai ristiriitojen jälkeen tarvitse aina kelata tapahtunutta mielessä ja miettiä teinkö kaiken oikein ja mitä jos...

Joskus minäkin olen jonkun mielestä mulkku, ärsyttävä, törkeä, vaativa, ylihysteerinen ja mitä näitä nyt on. Ja se on ihan okei.. Kai... Tai ainakin koitan opetella ajattelemaan niin.

Myönnän, minä olen muiden miellyttäjä ja sopeutuja. Ja joskus se on vähän raskasta, kun epäkohtia pitäisi alkaa sanomaan ääneen. Jestas miten epämukava olo siitä tulee...Ja on raskasta yrittää aina miellyttää muita viimeiseen asti.

Selvisin tästä. Kunnialla, kohteliaasti ja ymmärtäen myös vastapuolta.

Jos ja kun toivottavasti asiat päiväkodissa muuttuvat, niin aion antaa siitäkin palautetta. Sitä kivaa palautetta. Sitä minäkin tykkään kovasti antaa ja saada!

Ehkä harjoituksen puute johtuu myös siitä, että sopeutujan ja miellyttäjän lisäksi olen myös vähän tai vähän enemmän hälläväliä tyyppi. En kovinkaan intohimoisesti jaksa välittää, valittaa tai ajaa muutoksia. Minä sopeudun ja elän omassa onnellisessa kuplassani. Ja miksi pitäisi, kun useimmiten olen oikei  tyytyväinen nykytilanteeseen.

Olen myös niin positiivinen optimisti, että epäkohtien sattuessa kohdalle kaivan vaikka väkisin sen ilon ja hyvän jostain. Ja aina, aina sieltä lantakasan joukosta löytyy timantti vaikka joskus vähän enemmän joutuisikin kaivamaan.

Elämäni on aina stressitöntä ja onnellista, kieltämättä. Opettelen antamaan palautetta, mutta enpä taida kyllä jaksaa alkaa välittämään ja vääntämään yhtään mistään turhasta. Ehkä näin on oikein hyvä.

Olen onnellisen välinpitämätön monesta ja taas tarpeeksi välittävä juuri niistä minulle tärkeistä asioista. Muut taistelkoon taistelunsa, minä mielummin olen onnellisessa ja empaattisessa kuplassani. Vaikka lupaan opetella sieltä myös tarvittaessa poistumaan...

Kuusivuotiaalle riittää harrastukseksi esikoulu

Meidän melkein kuusivuotias aloitti keväällä jalkapallon. Seurakunnan kerhossa hän kävi kaksi kertaa viikossa jalkapallo oli kerran viikossa. Määrä tuntui oikein sopivalle. Nyt kuitenkin, kun esikoulu alkoi, niin kävi kuten ajattelinkin. Meidän oli aika lopettaa jalkapallo.

Ainoaksi harrastukseksi jäi esikoulu ja täydentävän hoitoajan kanssa nekin päivät venyvät melkein yhdeksän tunnin mittaiseksi.

Minä en pistä yhtään vastaan, etten joudu työpäivän jälkeen raahaamaan koko kolmikkoa kentän laidalle. Varsinkin, kun harrastus alkoi niin aikaisin että meno olisi todellakin ollut suoraan töistä ja hoidosta. Vaikka minua tämä päätös helpotti, niin toki päätöa tehtiin ensisijaisesti lasta kuunnellen.

Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.

Esikoulu itsessään on jo niin iso muutos kotihoidossa olevalle tytölle, että hän mielummin leikkii kotona hoitopäivän jälkeen kuin on taas erossa perheestään. Enkä minä pistä vastaan, minullakin on häntä päivän aikana ihan hirmuinen ikävä.

Kiinnostus jalkapalloon lopahti jo kesän aikana, vaikka harjoituksissa aina kivaa olikin. Kesä vielä kokeiltiin ja katsottiin, mutta nyt oli selvästi jo aika lopettaa. Eikä se mitään, harrastaa ei ole pienen ihmisen mikään pakko. Arjessa on tekemistä ja menoa riittämiin tällä hetkellä.

Uutta harrastusta hän ei edes kaipaa. Olemme hieman puhuneet jos koululaisena hän sitten alottaisi partion. Ajatus ja mielikuva partiosta sai hänet kunnolla innostumaan ja uskoisin sen olevan hänen juttunsa. Mutta ennen kouluikää sitä ei kai voi aloittaa ja emme kyllä edes alottaisi.

Nyt tutustutaan rauhassa uuteen arkeen ja aikatauluihin ja katsotaan sitten uudelleen, kun siltä tuntuu.

Me saatiin nyt pieni maistiainen siitä harrasterumbasta ja mietin vaan, että miten ihmeessä te muut vanhemmat kaike  hoidatte ja ehditte?! Onko kolmen koululaisen äidin tulevaisuus yhtä kuskaamista ja mokkapalojen leivontaa!? Kertokaa taikanne kiitos!