No siinäpä se otiskossa tulikin. Kiitos ja hei. Kiva kun luit postauksen!
Ei vaan. Oikeasti ahdistaa. Aina välillä. Ihan yks kaks yllättäen. Ihan kuin rintaa puristaisi hieman ja kurkkuun nousee pala. No kyllä te varmaan tiedätte sen fiiliksen, kun ahistaa.
Se on ärsyttävää, vaikka tiedän mitä luultavimmin sen johtuvan matalasta ferritiinistä. Ja kyllä, jos sen noustessa oireet ei lähde niin selvitän kyllä niiden syyn ja mietin muita vaihtoehtoja. Matalan ferritiinin oireet ovat vain niin monikirjoiset ja tilanteeseeni sopivat, että katsotaan nyt tämä kortti ensin.
Se tulee ihan puskista. Ärsyttävä vaiva. Ja kun oikeasti mikään ei ahdista tai murehduta minua. Se fiilis sillä hetkellä on oikeasti tosi kurja. Olen paljon lukenut, että ferritiinioireet pahenevat ja sitten alkavat parantua. Selvästi olen nyt siinä vaiheessa.
Tai ehkä pahin meni jo ohi, koska tällä viikolla maanantaita lukuunottmatta ei ole ahdistanut. Maanantaina olin niin poikki, että ahdistuskin lisääntyi. Lihasväsymys, ahdistus ja sumu oli maanantaina kamala eli oltiinko silloin siis ferritiinioireiden pohjalla ja nyt alkaa helpottamaan?
Tai sitten se on tällaista aaltoilua vielä pitkään. Välillä on jo selkeästi parempi ja välillä sitten taas vielä huonompi. Tänään treenasin saliohjelman läpi ja sykkeet olivat selvästi hieman matalammat mitä ennen. Alkaako rauta oikeasti jo vähän vaikuttaa!? Toivon kyllä!
Ahdistuskohtaukset kestävät onneksi vain hetken ja ovat tavallaan vain "fyysisiä" kun mieleltäni en koe olevani mitenkään ahdistunut sillä hetkellä. Siksi luulen, että se johtuu ferritiinistä. Tulee ahdistuksen oireet ja ahdistaa, muttei erityisesti mikään tietty asia. Vaikea selittää, mutta ehkä te ymmärrätte. Tiedättekö, kun saatan vaikka seistä töissä pihalla lasten kanssa ja kaboom. Ahdistus iskee.
Jotkut matalasta ferritiinistä kärsinyt on saanut jonkun mielenterveysdiagnoosin tai ainakin on yritetty hoitaa mielialalääkkeillä vaiva kunnes on selvinnyt, että syy olikin ferritiinistä. Mutta en oikeasti yhtään ihmettele, nämä oireet on tosi hämääviä ja vaikea yhdistää tähän vaivaan ellei ole tutkinut juttuja. Minäkin vasta jotenkin jälkikäteen tajusin, että monet mystiset, pienet oireet johtuvatkin ehkäpä kaikki tästä.
Tai oireita oli vaikea edes välillä huomata, kun välillä oli niin hyviä päiviä. Kauan kesti päästä eroon siitä ajatuksesta, että ehkä vain olen väsynyt. Olenko sittenkin masentunut tai vaan hullu joka kuvittelee oireita?
Onneksi tuntuu, että pilvien takaa alkaa pian sarastaa valoa. Vaikka oireet eivät olet poissa ja välillä on superhyviä päiviä, niin toivoa on jo paremmasta. Pientä eroa jo huomaan olossa parempaan suuntaan, vaikka välillä olo onkin kaikkea muuta.
Tällä viikolla ei ole niin paljon ahdistanut. Sumukin on ehkä hitusen pienempi kuin ennen enkä muistaakseni ole pitkään aikaan herännyt yöllä siihen, että sydän tuntuu pamppailevan ulos rinnasta. Kyllä tästä suosta ylös noustaan. Iloa on elämässä, vaikka sitä välillä sumuverhon takaa katsookin eikä aina tunnu olevan voimia nauttia siitä täysin rinnoin.
Parhaimpina päivinä kuitenkin jaksan vielä treenatakin, että kyllä tästä suosta todellakin noustaan! Ja vitsit miten innolla odotan sitä miltä se treeni sitten tuntuu, kun olen täysissä voimissani! Se ottaa aikansa, mutta kyllä sinne vielä varmasti päästään!
Lumevaikutusta? Ehkä, mutta eiköhän parin kuukauden raudan syönnillä se arvo ole oikeasti edes hitusen noussut.